Johdanto

“On aika harhaa sillä ikuisuus on vain pysähtynyt nykyisyys. Voin siksi hetken huomisen tietää tarkasti kuin eilisen.”

Mokoma – Mene ja tiedä

Mikäli en väärin muista, kauan sitten eräs edesmennyt ystäväni sanoi isänsä joskus sanoneen että kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen ihminen vain vanhenee.

Ajatus tietenkin kuulostaa absurdilta, sillä eihän ihminen ole tehnyt ennen sitäkään mitään muutakaan, mutta jossain määrin tässä on tuntunut olevan siltikin jotain perää ja se on jäänyt itselleni mieleen. Kun ihminen on nuori, alle 20-vuotias, vuodet tuntuvat kestävän paljon kauemmin ja aika kulkevan hitaammin, mutta kun ihminen on yli 20 aika tuntuu kulkevan aikaisempaa nopeammin ja pian mittarissa onkin jo 30 vuotta eikä mene kuin lyhyt hetki ja 40 on tullut täyteen.

Tämä on tuntunut olevan normaalia että iän myötä aika tuntuu kulkevan nopeammin, mutta viimeisen muutaman kuukauden aikana näkemykseni on muuttunut tämän osalta täysin, sillä ajan subjektiivinen kulkemisen nopeus on muuttunut erittäin radikaalisti. Enää päivät ja viikot eivät ole menneet samalla tapaa niin nopeasti, vaan aika on hidastanut vauhtiaan niin paljon että olen sen subjektiivisesti havainnut ja ruvennut jonkin verran tutkimaan erilaisia aikaan liittyviä videoita YouTubesta.

Muutama yleinen teoria on tullut vastaan ajan kulkuun liittyen miksi aika nuorena menee hitaammin kuin vanhempana.

Ensimmäinen teorioista on se, että kun ihminen elää yhden vuoden ja on itse 10-vuotias, on yksi vuosi elämästä siinä vaiheessa 10 % eletystä elämästä. Kun vuosia tulee enemmän muuttuu yhden vuoden prosentuaalinen osuus eletystä elämästä paljon pienemmäksi, minkä vuoksi ikävuosien karttuessa vuodet menevät nopeammin sillä niiden suhteellinen osuus eletyistä elinvuosista on merkittävästi vähäisempi. 100-vuotiaalle 1 vuosi on ainoastaan 1 % eletyistä vuosista joten prosentuaalinen ero on merkittävä.

En itse kuitenkaan usko tähän teoriaan, sillä olen viimeisen muutaman kuukauden aikana havainnut ajan subjektiivisen nopeuden muutoksen hitaammaksi niin selkeänä aikaisempaan verrattuna vaikka ikää onkin tullut enemmän.

Toinen yleinen teoria johon ajan kulusta törmää – ja se johon myös itse uskon omien havaintojeni vuoksi – on se, että ihmisen kokemus ajasta riippuu uudenlaisista koetuista kokemuksista.

Kun elämä menee päivästä toiseen rutiineiden ympärillä eikä tavallisuudesta poikkeavia asioita juurikaan tapahdu, ei ihmisen aivoihin synny uudenlaisia muistijälkiä jonka vuoksi päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet menevät ohitse nopeasti ilman että niistä on juurikaan muistoja. Mikäli uudenlaisia tai tavallisuudesta poikkeavia kokemuksia tulee enemmän, ajan kulun nopeus muuttuu aivan toisenlaiseksi.

Valokuvia ja tulosteita

Omalla kohdallani ajan hidastumisen ja sen selkeästi havainnoinnin aiheutti valokuvaamisen määrän merkittävä lisääntyminen ja valokuvien paperille tulostamisen määrän kasvu.

Olen täällä blogissakin kirjoittanut lähiaikoina enemmän taas valokuvaamisesta ja laittanut useita kuviakin tänne nähtäväksi, mutta olen lisäksi nyt viimeisen parin kuukauden ajan tulostanut luultavastikin jokaiselta päivältä jonkin verran kuvia.

Tulostamisen lisäksi olen myös aktiivisesti katsonut tulostettuja kuviani aina kun olen tulostanut uusia kuvia, eli esimerkiksi kun tänään tulostin kuvia katsoin läpi kuvien säilytysrasiassa olevat aikaisemmat kuvat. Eilen kun tulostin kuvia, katsoin myös eilisen kuvien lisäksi aikaisemmat samassa rasiassa olevat kuvat jne. Yhteen rasiaan on tullut laitettua kuvia sata tai ylikin joten yhdessä rasiassa on kuvia aina n. 10-15 päivältä, riippuen tietenkin miten paljon olen tulostanut kuvia.

Joitain aikoja takaperin kuvien katselun myötä havahduin siihen että tuntuu kuin kuvat joita katson olisi otettu kauan sitten ja että aikaa olisi voinut mennä kuukausia kuvien ottamisesta, mutta todellisuudessa aikaa ei ollut mennyt edes viikkoakaan. Saattoi olla että kuvat oli otettu kaksi tai kolme päivää aikaisemmin, mutta kuvia katsellessa tuntui että kuvausreissu olisi tapahtunut joskus kauan, kauan sitten. Tämä luultavastikin laittoi itseni tutkimaan enemmän aikaa ja sen kulun tuntuun liittyviä seikkoja.

Tämä ei ole myöskään jäänyt yksittäiseksi hetkeksi että tuntuisi siltä kuin kuvat olisi otettu kauan sitten menneisyydessä, sillä tänäänkin kun katsoin joitain säilytysrasiassa olevia kuvia tuntui että kuvien ottamisesta olisi mennyt aikaa vähintäänkin kuukausi tai enemmänkin mutta todellisuudessa aikaa kuvien ottamisesta oli kulunut ainoastaan 10 päivää.

Kuvamäärät ovat kasvaneet kokemuksien myötä

Elokuun alusta tähän päivään (17.11.) saakka olen kuvannut 18.336 kuvaa joka on selkeästi enemmän kuin tavallisesti olen kuvannut, sillä vuoden alusta alkaen olen tähän mennessä kuvannut 21.727 kuvaa + filmikameran kuvat päälle.

Kuvien määrä itsessään ei tietenkään kerro suoraan mitään koettujen kokemusten määrästä, sillä jos kuvaisin esimerkiksi urheilutapahtumaa voisi helposti päivän aikana tulla tuhatkin kuvaa. Kuitenkin en ole kuvannut sellaisia enkä ole kuvannut myöskään kovinkaan paljoa sarjakuvausta, joten suurin osa on yksittäisiä kuvia.

Elokuusta tähän päivään saakka olen tehnyt paljon kuvausreissuja lähialueille mitkä ovat lyhyen automatkan päässä, jonka vuoksi uusia kokemuksia on syntynyt erittäin paljon aikaisempaan verrattuna. Lisäksi päivinä jolloin en ole lähtenyt minnekään auton kanssa olen tehnyt monena iltana edes lyhyen kävelyn lähialueilla kameran kanssa, jonka myötä myös tutut lähialueet ovat saaneet uusia ulottuvuuksia ja ovat siten olleet paikoitellen myös uusia kokemuksia.

Osa kuvauspaikoista on ollut Helsingissä, osa Vantaalla, osa Espoossa, osa Tuusulassa ja osa sitten kauempana. Kuitenkin jo pelkästään Helsingissä riittäisi satoja eri paikkoja kuvattavaksi, joten ainakaan kuvauskohteet eivät lopu kesken. Samoin Vantaalla on paikkoja vaikka kuinka paljon missä voi käydä ja joissa on jo tullut käytyäkin eikä Espoo jää yhtään sen huonommaksi.

Elokuun jälkeen tekemiäni erillisiä kuvaussessioita on tietokoneella Lightroomissa 35 kappaletta, mutta näiden lisäksi on paljon muitakin hetkiä ja tapahtumia joissa olen kuvannut. En ole esimerkiksi tehnyt kaikista lähialueella kävellen tekemistäni kuvaureissuista omaa Lighroom-kansiota, mutta lähialueellakin olen silti tehnyt kävelyreissuja joissa olen kuvannut paljon ja nähnyt uusia alueita ja reittejä jotka ovat luoneet uudenlaisia muistijälkiä aivoihin.

Ajan mysteeri

Yksi ajan kulun tuntuun liittyvä hakusanapari jolla aiheesta voi etsiä lisää tietoa englanniksi on “Holiday paradox” eli lomaparadoksi. Tällä termillä löytyy myös YouTubesta videoita englantia osaaville. Yksi sivu jossa aiheesta puhutaan on mm. tämä ja siellä on myös yksi video upotuksena YouTubesta.

Lyhyesti tällä on kuvattu sitä kuinka aika tuntuu menevän erilaisella tahdilla sen kokemisen hetkellä kuin jälkikäteen arvioituna. Esimerkiksi muutaman viikon loma voi tuntua kokijalleen merkittävästi pidemmältä kuin mitä se on todellisuudessa ollut. Samoin lentokentällä tunnin odottaminen voi tuntua siinä hetkessä todella pitkältä, mutta jälkikäteen arvioutuna se tuntuu menneen nopeasti.

Muita mielenkiintoisia videoita löytyy YouTubesta myös “How to slow down time” ja muilla vastaavilla hakusanoilla. En niitä kuitenkaan linkitä tähän, sillä monet videot poistuvat aina joskus YouTubesta jonka jälkeen blogi on vain täynnä rikkinäisiä linkkejä.

Aika on yleisestikin ottaen erittäin mielenkiintoinen ilmiö ja se kuinka sen koemme on vielä mielenkiintoisempi. Eräs veljistä totesi että aika menee hitaammin aina jos on hetkessä läsnä (tai jotenkin näin se meni) ja uskon että tässä voi olla hyvinkin perää.

Ajassa on mielenkiintoinen aspekti kuitenkin myös se, että hyvässä seurassa aika menee todella nopeasti vaikka olisi hetkessä läsnä, joten aika tuntuu elävän subjektiivisesti aivan omaa rataansa ja sen kulun nopeuden tuntua voi vääristää monin eri tavoin. Hyvällä seuralla ajan saa nopeammaksi, tylsinä hetkinä aika matelee, ajatuksella ja keskittyneesti asioiden tekeminen hidastaa aikaa, mutta täysin asioihin uppoutuneena tunnit menevät ohi silmänräpäyksessä.

Yksi kiehtovista ajan ominaisuuksista on myös se, että kun hidastaa vauhtiaan eikä tee montaa asiaa yhtä aikaa, tuntuu että aikaa on mennyt todella paljon mutta todellisuudessa aikaa on mennyt todella vähän. Jos taas tekee montaa asiaa yhtä aikaa ja selaa esimerkiksi YouTubea saattaa tunteja elämästä kadota ilman että edes huomaa.

Kaikki nämä ovat tietenkin vielä ainoastaan subjektiivisia kokemuksia. Vielä kiintoisammaksi aika ja sen vaikutus menee kuitenkin siinä vaiheessa kun aletaan tutkia ajan kulkua avaruudessa (hakusanalla “Time dilation” voi aiheesta etsiä lisää). Sellaiset pohdinnat ja tutkinnat ajasta menevät kuitenkin jo aivan eri ulottuvuuksiin kuin tämän postauksen sisältö, joten en lähde niistä sen enempää kirjoittamaan nykyisen lähes olemattoman tietämykseni pohjalta.

Loppukaneettina voinee sanoa että jos haluat elää niin että elämä tuntuu pitkältä ja tapahtumarikkaalta, kokeile paljon eri asioita, käy eri paikoissa tai kulje tuttuja alueita uusia reittejä, ota paljon kuvia, tulosta niitä ja katsele niitä tulosteita. Muutaman kuukauden päästä voi olla että myös itse huomaat että aika on lakannut kulkemasta samalla tapaa kuin ennen.

Lyhyesti

Viime viikon puolella palasin jälleen takaisin käyttämään vanhempaa teknologiaa – tarkemmin sanoen kannettavaa CD-soitinta, Mp3-soitinta sekä matkapuhelinta joka ei ole älypuhelin. Vajaa viikko on nyt näitä laitteita tullut käytettyä (koska viikko alkaa sunnuntaista) ja kokemukset ovat olleet hyvät.

Olen muutama vuosi takaperin aikaisemmin tehnyt samanlaisen aikahypyn menneisyyteen teknologian osalta, mutta tällöin matkapuhelimen käytön kanssa vastaan tuli haasteita jotka selvisi vasta käytön yhteydessä.

Tällä kertaa aikaisemmista kokemuksista viisastuneena hankin matkapuhelimen johon käy samanlainen SIM-kortti kuin iPhoneen, joten nyt jos tulee oikeaa tarvetta älypuhelimen käytölle voin SIM-kortin ottaa Nokialaisesta ja laittaa sen hetkellisesti iPhoneen ja myöhemmin tarpeen mentyä ohi voin SIM-kortin taas vaihtaa takaisin palikkapuhelimeen.

Nykyään yhteiskunnassamme on älypuhelin lähes välttämättömyys moniin eri asioihin, mutta onneksi omassa elämässäni todelliset tarpeet älypuhelimelle ovat suhteellisen vähäiset ja sellaiset että voin tehdä haluamani toiminnot kotona ollessani langattoman verkon äärellä ilman että joudun kuljettamaan älypuhelinta joka paikkaan.

Käytännössä toimintamalli puhelimen osalta on siis sellainen että pidän iPhoneni käytössä, mutta ilman SIM-korttia. Kotona työpäivän aikana puhelin on yhdistyneenä langattomaan verkkoon jolloin suurin osa asioista joita älypuhelimella teen on mahdollista toteuttaa tuona aikana. Työpäivän jälkeen sammutan kotoa langattoman verkon jonka jälkeen olen poissa älypuhelimen ääreltä.

Todellisia tarpeita vaiko vain tottumusta?

Älypuhelimella voi tehdä nykyään vaikka mitä ja se on olennainen ja jopa välttämätön tai vähintäänkin lähes välttämätön väline monessa eri käytössä. Monet älypuhelinten käyttötavoista ovat kuitenkin sellaisia että ne ovat enemmänkin käytännöllisiä ja elämää helpottavia kuin todellisia tarpeita, ainakin omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Toisilla ihmisillä tarpeita voi olla aidosti enemmän, mutta itselläni niitä on suhteellisen vähän.

Nettipankki ja vahva tunnistautuminen on yksi niistä asioista joissa älypuhelinta tulee käytettyä paljon. Esimerkiksi kun netistä tilaa jotakin on yleensä aina tarve vahvistaa tilaus pankkitunnuksilla. Nettipankkia tulee monesti käytettyä tietokoneella, mutta monesti on tullut kuitenkin pankkitilin saldo tarkistettua matkapuhelimella.

Navigointi on luultavastikin suurin ja tärkein käyttötapa missä älypuhelimelle on aidosti ollut useasti tarvetta. Ilokseni sain huomata että iOS:ssä (Applen puhelinten käyttöjärjestelmässä) on tätä nykyä ominaisuus että karttoja voi ladata offline-käyttöä varten valmiiksi eikä tämän takia puhelintaan ole tarvetta pitää enää verkossa.

Koetin tätä offline-karttatoimintoa tänään kun kävin valokuvaamassa. Pistin kotona langattoman verkon hetkellisesti päälle, latasin kartalta tiettyjä alueita puhelimeen ja sammutin sen jälkeen langattoman verkon. Kun lähdin ajamaan kuvauspaikalle pystyin autossa käyttämään iPhonea navigaattorina tavalliseen tapaan (ainakin ilman ääntä, en koettanut toimiiko äänet kun en niitä normaalisti käytä kuitenkaan) joten iOS:n kehityksen myötä tärkein ominaisuus onnistuu nykyään tehdä ilman SIM-korttia puhelimessa kun vain on etukäteen varautunut lataamalla haluamiaan alueita kartalta puhelimeen. Tämä on erittäin suuri helpotus!

Navigoinnin ja nettipankin lisäksi eniten käyttämäni asiat älypuhelimella ovat luultavamminkin pikaviestimet eli WhatsApp, Telegram ja Signal. Näiden kautta tulee ihmisiin pidettyä yhteyttä.

Jokaista näistä voi kuitenkin käyttää tietokoneella ja niin olen tehnyt jo useamman vuoden ajan muutenkin, joten erona näiden käyttöön on jatkossa ainoastaan se, että työpäivän jälkeen en ole WhatsAppissa, Telegrammissa tai Signalissa tavoitettavissa niinä aikoina kun en ole tietokoneen äärellä ellei tietenkin erikseen tule sovittua jonkun kanssa jotain muuta jolloin on tarve olla niiden äärellä.

Normaalisti olen ainakin jossain vaiheessa iltaa kuitenkin tietokoneen äärellä, joten ero viestien lukemisen nopeudessa on iltaisin luultavamminkin vain muutamia tunteja enemmän kuin aikaisemmin.

Älypuhelimella on ollut tapana myös käyttää Instagrammia, mutta sitäkin voin käyttää iltaisin tietokoneella ollessani. YouTubea katson monesti myöskin tietokoneelta enkä kännykältä joten tämänkään suhteen kovin suurta muutosta ei tapahdu.

Lounaspaikoissa työaikana ruokatauolla käytän matkapuhelimellani ePassia, mutta sitä varten on olemassa työpuhelin jossa kyseinen ohjelma on asennettuna.

Yksi mikä voi koitua jossain vaiheessa haastavaksi ilman älypuhelinta on parkkeeraaminen uusiin paikkoihin, joten voi olla että tämänkaltaisiin potentiaalisiin paikkoihin mennessä kuljetan iPhonea mukana repussa ilman SIM-korttia ja otan mukaan vekottimen millä saan SIM-kortin pidikkeen auki jotta voin nokialaisesta laittaa SIM-kortin älypuhelimeen hetkellisesti. Tämä on tietenkin spekulaatiota ja vasta tulevaisuus näyttää tuleeko tällaisia haasteita, mutta muistelisin että joillain parkkipaikoilla on pakko ladata jokin erillinen sovellus että autonsa saa sinne jättää. Toivottavasti näin ei ole ja muistelen vain väärin.

Musiikin kuuntelua tulee myös jonkin verran älypuhelimella tehtyä, mutta käytäntö on osoittanut että 99 % musiikista jota kuuntelen älypuhelimella tapahtuu autossa. Jostain syystä kuuntelen harvoin älypuhelimen kautta musiikkia kotona ollessa. CD-soittimella ja Mp3-soittimella olen vajaassa viikossa kuunnellut musiikkia merkittävästi enemmän kuin luultavasti monen kuukauden aikana olen älypuhelimen kautta kotona ollessa kuunnellut musiikkia. Jostain syystä yksinkertaisempi laite johtaa ainakin itselläni merkittävästi aktiivisempaan käyttöön.

Mitä hyötyä tästä kaikesta on?

Yksi kysymys mikä joillekin saattaa mieleen nousta tätä lukiessa on miksi – mitä järkeä on siirtyä pois tai vähintäänkin radikaalisti vähentää älypuhelimen käyttöä ja siirtyä käyttämään useampaa erillistä laitetta sen sijaan että käyttäisi yhtä laitetta joka tekee kaiken.

Syy on elämän yksinkertaistaminen. Yksinkertaiset laitteet jotka tekevät vain yhden asian ovat helpompia ja mukavampia käyttää ja ne ovat aina jatkossakin sellaisia.

Erillinen CD-soitin ja erillinen Mp3-soitin ovat huomenna ja tulevaisuudessakin juuri samanlaisia kuin ne ovat tänään. Ne eivät ole yhteydessä internetiin joten niihin ei voi tulla päivitystä mikä rikkoisi ne tai muuttaisi niiden toimintalogiikan toisenlaiseksi. Niihin ei myöskään voi tulla minkäälaista käyttöehtojen muutosta jotka itseni olisi pakko hyväksyä jotta jatkossakin voisin niitä käyttää.

Kun omistan levyt fyysisesti ja laitan ne itse mp3-soittimelleni tiedän että voin niitä kuunnella huomennakin ilman että joudun jonakin päivänä havahtumaan siihen että joku taho on päättänyt nostaa musiikkipalvelun hintoja. Suoratoistopalveluissa kuten Spotify ja YouTube hinnat ovat nousseet, mutta kerran ostettu levy on ja pysyy itselläni eikä sen kuuntelu maksa rahallisesti alkuinvestoinnin jälkeen enää mitään.

Oma levykokoelmani on useita satoja levyjä joista osa on ostettu jo joskus 2000-luvun alussa eli 24 vuotta sitten. Britney Spearsin – …oops! I did it again oli ensimmäinen täydellä hinnalla ostamani CD-levy ja ostin sen Joensuun Anttilasta. Hinta on varmaankin ollut tuohon aikaan 120 markkaa tai niitä main eli noin 20 euroa.

Levyä olen kuunnellut vuosien mittaan monesti eikä sen kuuntelemisesta ole joutunut maksamaan yhtään enää sen jälkeen kun sen olen ostanut. Sen käyttö on lisäksi myös tänään yhtä yksinkertaista kuin se oli 24 vuotta sittenkin – levy hyllystä, levynkansi auki, levy soittimeen, kuulokkeet korville (jos ei kuuntele kaiuttimista) ja painaa vain Play. Kaikki tämä onnistui silloin ja onnistuu yhä ilman että joutuu tekemään yhtäkään ohjelmistopäivitystä, käyttäjäehtojen hyväksyntää, luottokorttietojen antamista, mainosten kuuntelemista tai muuta musiikkikokemusta huonontavaa toimenpidettä. CD-levyt ja Mp3-soittimet ovat yksinkertaisia ja toimivia.

Sama pätee matkapuhelimeenkin. Sillä voin soittaa, sillä voin laittaa tekstiviestit ja tällä Nokia 3210:lla voin ilmeisesti myös aivan pakottavan tarpeen ilmetessä käyttää nettiäkin. Koska näyttö on pieni ja kirjoittaminen on hidasta on käyttökokemus sen verran huono että puhelimella ei tule netissä roikuttua tarpeettomasti.

Älypuhelimen vaihto palikkapuhelimeen on pohjimmiltaan samaa syytä vaikkakin eri tavalla eli elämän yksinkertaistamista. Jotkut asiat ovat kyllä ilman älypuhelinta vaikeampia, merkittävästi vaikeampia tai ehkä jopa mahdottomia nykyisessä maailmanajassa joten sen takia tarkoituksenani on pitää jatkossakin iPhone olemassa että voin siihen tarpeen mukaan laittaa SIM-kortin ja käyttää sitä silloin jos ilman älypuhelinta ei selviä jostain tilanteesta.

Yksinkertaistaminen voi tästä perspektiivistä katsoen tuntuakin erikoiselta ajatukselta sillä monet asiat vaativat enemmän vaivaa. Yksinkertaisuus ei kuitenkaan ole helppoutta, vaan monimutkaisuuden puutetta. Jokin asia voi vaatia enemmän vaivaa ja työtä, mutta olla silti merkittävästi yksinkertaisempaa kuin vaivallisesti helpompi vaihtoehto.

Tämän voi miettiä esimerkiksi siten että tehtävänä olisi kaivaa 50 metriä pitkä matala oja. Vaihtoehdot miten tämän voisi toteuttaa olisi ottaa lapio kouraan ja alkaa kaivamaan 50 metrin pituudelta ojaa tai vuokrata kaivinkone ja tehdä sillä oja.

Kaivinkoneella työn tekeminen on varmasti helpompaa vaivannäöllisesti koska se ei kuluta fyysisesti niin paljoa aikaa ja energiaa kuin lapiolla tuon ojan kaivaminen, mutta se on silti merkittävästi monimutkaisempaa kuin lapio-vaihtoehto. Se että kaivurin saa paikalle vaatii järjestelyitä ja valmisteluita eli esimerkiksi soittamisia, ajan sopimisen ja aikataulujen yhteensovittamisen kaivinkoneen kuljettajan kanssa jne. Sen lisäksi on mahdollista että hommaan ajateltu kaivinkone ei mahdukaan kaivamaan pihassa, se on liian iso tulemaan tontille alun alkaenkaan, maasto on sellaista että siellä ei saa käyttää kaivinkoneita tai mitä tahansa muuta.

Jos kaikki onnistuu ilman ongelmia on työ kyllä merkittävästi kevyempi tehdä kaivinkoneella, mutta yksinkertaisuutta jos elämäänsä haluaa on lapiolla ojan kaivaminen parempi vaihtoehto.

Tarpeetonta monimutkaistamista

Nykyisen maailman jatkuvasti lisääntyvä ongelma omasta katsantokannastani katsoen on sen tarpeeton monimutkaistaminen helppouden ja käytännöllisyyden nimissä.

Netistä löytyy monia palveluita joista voi katsoa vaikkapa elokuvia, mutta jokaiseen näistä täytyy tietenkin normaalisti tehdä käyttäjätunnus ja salasana ja monesta niistä ymmärrettävistä syistä täytyy myös maksaa. Tämä vaatii taas yhtä lisävaihetta eli luottokorttitietojensa liittämistä palveluun.

Yhden yksittäisen palvelun osalta tämä ei ole mikään ongelma eikä asia ole vaikea. Kuitenkin palveluita joihin täytyy rekistöröityä tai joihin täytyy hakea jonkinlainen ohjelma älypuhelimeensa nykyisessä ylidigitalisoituneessa maailmassa alkaa olemaan jo sen verran paljon että väkisinkin tulee mieleen onko maailma todella mennyt tämän asian suhteen paremmaksi?

Rekisteröitymisen lisäksi monessa palvelussa (joita joutuu esimerkiksi töiden vuoksi käyttämään) joutuu virittelemään myös monivaiheisen tunnistautumisen. Osassa toimii tekstiviesti, osassa sähköposti, osassa pitää asentaa esimerkiksi Google Authenticator, mutta lisäksi on myös palveluita joissa pitää erityisesti käyttää Microsoftin Authenticatoria. Monessa palvelussa voi käyttää onneksi mitä vain autentikaattoria itse haluaa kaksivaiheisessa tunnistautumisessa, mutta kaikissa ei joka heti lisää monimutkaisuuden määrää elämässä sillä tämä vaatii monen eri authentikointisovelluksen asentamista älypuhelimeen.

Monen sovelluksen ongelma on myös niiden käyttöehdot ja muutokset niihin. Ensin käyttäjän on pakko ottaa jokin sovellus käyttöön että voi kirjautua sisään johonkin haluamaansa palveluun ja myöhemmin tuo pakotettuna tullut ohjelma muuttaa käyttöehtojaan entistäkin huonompaan suuntaan. Usein käyttäjällä on realistisena vaihtoehtona vain hyväksyä ehdot ja jatkaa sovelluksen käyttöä koska ilman sitä palveluun X tai Y ei voi enää muuten kirjautua lainkaan.

Digitaalinen maailma on vuosien mittaan monimutkaistunut aivan suhteettoman paljon. Ei se edelleenkään ole itselleni vaikea maailma ja asiat osaan kyllä tehdä kuten ennenkin, mutta enenevissä määrin erilaisten verkkopalveluiden jatkuva asteittainen huonontaminen turhauttaa sen verran paljon että palaan enenevissä määrin vapaa-ajallani takaisin 2000-luvun alkuun teknologian käyttötavan osalta.

Paluu 2000-luvun alkuun teknologian käytön osalta tarkoittaa itselleni tässä siis sitä, että käytän Internetiä ensisijaisesti vapaa-ajallani vain pöytätietokoneella ollessani. Tällöin Internetillä ja sen palveluilla on oma aikansa ja paikkansa eikä ne ole jokaisessa asiassa elämässäni kaiken aikaa läsnä.

Samoin kun katson leffaa, katson sen mitä luultavamminkin levyltä. Kun kuuntelen musiikkia kuuntelen sitä mitä todennäköisimmin CD:ltä tai Mp3-soittimelta tai jos haluan netistä kuunnella niin teen sen ollessani tietokoneen äärellä. Kun haluan viestitellä ihmisille WhatsAppissa tai muussa pikaviestimessä teen sen tietokoneella ollessani. En ole jatkuvasti pikaviestinten kautta tavoitettavissa, mutta ei itseni tarvitsekaan olla – jos jollakin on oikeasti asiaa voi hän aina soittaa tai lähettää tekstiviestin.

Kun työpäivä on ohi, sammutan langattoman verkon ja pidän sen poissa päältä siihen saakka että on seuraava työpäivä tai oikea tarve. Tämä poistaa suoraan elämästä turhanpäiväisen hetken mielijohteesta tapahtuvan googlesta asioiden tarkistamisen. Jos asia on oikeasti tärkeä tarkistettava teen sen sitten kun olen tietokoneen äärellä eli toimin aivan kuten ennen älypuhelinten rantautumista yhteiskuntaan.

Aina joskus on hyvä huomata että kun jotain ei tiedä, ei sitä heti ole tarvetta saada selville. Jos asia on tärkeä, sen kyllä voi tarkistaa myöhemminkin ja jos ei, sen unohtaa muutenkin.

Nykyinen älypuhelinkulttuuri missä Internet on käden ulottuvilla heti ruokkii vain ihmisten kärsimättömyyttä ja lisää tarpeetonta kiireen tuntua, joten on ainakin itseni aika astua siitä syrjään ja palata takaisin todellisuuteen missä Internetille on oma aikansa ja paikkansa, mutta se aika ja paikka ei ole kaiken aikaa jokaisessa paikassa.