Aleksin Blogi

  • Leffalauantai: Quantum of Solace

    Daniel Craig nähdään Agentti 007:nä Quantum of Solacessa.

    Marc Forsterin ohjaama Quantum of Solace (IMDB) on vuonna 2008 julkaistu toiminnallinen James Bond -agenttielokuva. Pääosaroolissa James Bondina nähdään Daniel Craig ja muissa merkittävissä rooleissa on Olga Kurylenko, Judi Dench sekä Mathieu Amalric.

    Brittiläisen salaisen palvelun MI6:n agentti James Bond (Daniel Craig) joutuu selvittämään mikä järjestö on onnistautunut ujuttaumaan myös heidän talonsa sisälle, sillä Bondin esihenkilön M:n (Judi Dench) läheinen henkivartijakin paljastuu kaksoisagentiksi. Asioita selvittäessään hän pääsee myös luonnonsuojelujärjestön johtajan jäljille jolla on likaisia bisneksiä Boliviassa.

    Wikipedian tietojen mukaan Quantum of Solace jatkaa Casino Royale -elokuvan tarinaa. En sitä tiennyt kun aloitin tätä elokuvaa katsomaan, mutta useaan otteeseen juonessa tunnuttiin viittaavan asioihin joita aikaisemmin on tapahtunut joten pystyin sen myös katsojana arvelemaan että tämä on luultavasti jonkinlaista jatkoa johonkin muuhun aikaisempaan nähtyyn Bond-seikkailuun.

    Koska en ole Casino Royalea nähnyt, katselukokemus hieman kärsi tämän vuoksi juonen osalta, sillä aivan kaikki ei tuntunut aukenevan ilman jonkinlaista pohjatietoa aiemmista tapahtumista. Juoni jäi tämän filmin osalta keskinkertaiselle tasolle josta kyllä saa jotain irti, mutta joka ei kuitenkaan herätä juuri minkäänlaisia tuntemuksia.

    Kuten aivan liian monet muutkin modernit toimintaelokuvat, myös tämä sortui samanlaiseen ohjaukselliseen tyyliin mikä itselläni lukeutuu hermoille käyvän rasittavan ohjauksen kategoriaan. Nopeiden kohtausten leikkaukset ovat aivan suhteettoman lyhyitä ja niitä lyhyitä leikkauksia näytetään peräjälkeen niin nopealla tahdilla että kokonaisuus kohtauksesta on katsojalle vain järjetön sillisalaatti josta kyllä kontekstinsa vuoksi tietää mitä siinä tapahtuu, mutta josta kohtauksien aikana ei kerkeä monin paikoin saamaan mitään selkoa että kuka teki mitä ja kenelle.

    Nopeat leikkaukset eivät ole ainoa huono puoli näissä nopeissa toimintakohtauksissa, sillä näissä usein kamera myös heiluu kohtalaisen paljon joten kohtauksesta saadaan tehtyä mahdollisimman epäselvä. Ehkä tämä olisi helpompaa seurattavaa jos pohjalle joisi puoli pannullista vahvaa kahvia ja pari energiajuomaa päälle, mutta ilman kehon ulkopuolisia vireystilaa nostattavia aineita tämänkaltainen ohjaustyyli ei toimi lainkaan ainakaan allekirjoittaneelle.

    Rasittavat piirteet kameratyöskentelyssä ei valitettavasti jää tähän, sillä myös rauhallisissa kohtauksissa suositaan monin paikoin jatkuvasti liikkeessä olevaa kameraa ilman että se tuottaa katsojalle mitään lisäarvoa. Tarkoitan siis sitä, että jos henkilöt ovat vaikkapa paikallaan niin siitäkin huolimatta kameraa liikutellaan heidän ympärillään ilman että mitään uutta informaatiota sen kautta välittyy katsojalle kohtauksesta. Taustalta ei tule esimerkiksi näkyviin henkilöä joka on olennainen osa kohtausta ja joka nähdään vain kameran kuvakulman pyörittelyn takia, joten tällaisenaan kameran pyörittely tuntuu vain tarpeettomalta itseistarkoitukselliselta liikkeen luomiselta joka on omiaan luomaan turhauttavan levotonta tunnelmaa kokonaisuuteen.

    Yksi piirre mistä en erityisemmin perusta tämän tyylilajin elokuvissa on kliseisyys joka ei ole lainkaan uskottavaa tasoa. Tässä tapauksessa James Bondia vastassa on välillä korkean kaliiberin vastustajia, mutta heistä ei ole käytännössä minkäänlaista vastusta hänelle. Vihollisten ammunta on yhtä luokatonta kuin Storm Troopereiden räiskintä Star Warseissa, heillä on selkeä ylivoima mutta Bond onnistuu aina karkoittamaan heidät perästään kuin vettä vain.

    Tietenkin tämä on yleistä tämän tyylilajin elokuville, mutta jotenkin se ei itselleni kauhean hyvin toimi. Jos vastassa olisi vähemmän korkean tason osaajia, esimerkiksi perus rikollisia tai rivipoliiseja niin se olisi edes jotenkin toimivampi konsepti kuin se, että vastassa on eliittijoukot joiden kyvyt ovat häpeällisen huonot.

    Oli tässä elokuvassa hyvääkin. Räjähdykset olivat asiallisen näköisiä eikä näyttelytyöstäkään ole valittamista eli se oli tasaisen varmaa Hollywood-tason suorittamittamista. Musiikit, ääniefektit, valaistukset ja muut vastaavat tekniset asiat ovat myöskin mallikkaasti hoidettuja kuten ison budjetin elokuvalta osaa odottaakkin.

    Quantum of Solace on sanalla sanoen huono elokuva. Kyllä se jossain määrin viihdyttää, mutta huonon ohjauksensa takia se aivan liian usein käy turhauttamaan mikä syö katsojakokemusta tarpeettoman paljon.

  • Perjantaipullo: St. Pierre White

    St. Pierre White on 5,0 % vahvuinen vehnäolut. Katkeroita on 14.0 EBU ja kantavierrettä 11.0 °P. Olut on Palmin panimon tuote ja sitä myydään alkon vakiovalikoiman tuotteena. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

    Olut vaahtoaa suhteellisen paksua vaahtoa kaadettaessa, mutta vaahto haihtuu pois pinnalta nopeasti. Tuoksu on makea ja karamellimainen. Väri on vaaeleankeltainen ja koostumukseltaan samea.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Makukentässä nousee miellyttävä makeus esiin joka on juuri sen kaltainen mitä tuoksukin antaa ymmärtää. Maku on raikas ja tasaisen varma. Karamellin makeutta nousee makukentässä esiin sitruksen lisäksi.

    Omaan makuuni selkeästi positiivisesti erottuva olut jonka maistaa mieluusti toisenkin kerran.

  • Laiteräkki hifille

    Uusi laiteteline. En ole vielä kerennyt edes pyyhkiä pölyjä ja kuvan ottamisen jälkeen laitoin myös alas johtokotelon. Kuitenkin tässä kätevänä lisänä paikkoja DVD-levyille sivuilla sekä CD-levyille edessä.

    Bongasin tori.fi:ssä huokeaan 10 euron hintaan omaan makuuni tyylikkään näköisen laitetelineen hifille. Kyselin josko seurakuntaveljen onnistuisi se hakea Hyvinkäältä ja se onnistui, joten nyt on laiteteline löytänyt uuden kodin.

    Aikaisemmin itselläni on ollut kyllä jonkinlaisia laitetelineitä vuosien mittaan, mutta olen niistä luopunut kun laitteisto on kokenut muutoksia. Viimeisin teline mikä oli joskus käytössäni vuosi tai jotain niitä main takaperin oli kyllä tyylikäs, mutta siinä oli haasteena muistini mukaan sen hyllyjen korkeus jonka vuoksi se ei aina sopinut kaikkeen haluaamani käyttöön (ellen muista väärin ja syy oli jokin muu).

    Itselläni ei ole hifilaitteistolla ollut enää hetkeen kunnollista laitetelinettä sillä CD-soitin on aikaisemmin ollut toisessa setissä kiinni ja on köllötellyt AV-vahvistimen päällä. En ole hetkeen käyttänyt erillistä stereovahvistinta joten telineellekään ei ole ollut tarvetta.

    Kuitenkin koska olen hommannut torista vanhan vintage-setin (vuodelta 1984) oli siistimmälle laitetelineelle tarvetta. Onneksi tämä löytyi!

    Laitteiden asentaminen telineeseen tietenkin oli yhtä tuskaa, sillä hyllyn takana on levy eikä johtoja pääse helposti kytkemään. Laitteet voi tietenkin laittaa kiinni siten että ottaa laitteet ensin ulkopuolelle, laittaa johdot paikalleen ja nostaa kaikki laitteet yhtä aikaa hyllylle. Tämä oli lähes toimiva ratkaisu jotta olisi ollut helppo, mutta vinyylisoittimen RCA-kaapeli ja vahvistimen Tape Out -liitäntään tuleva RCA kaapeli olivat molemmat sen verran niukin naukin vahvistimelle yltäviä että melkoiseksi ähertämiseksi meni.

    RCA-kaapeleille jatko-adaptereiden ostaminen onkin seuraavaksi ostoslistalla, sillä vahvistimen Tape Out -liitännästä vedän RCA-kaapelin huoneen toiselle puolelle tietokonepöydän luo. RCA-johto on kuitenkin liian lyhyt, joten siihen on pitänyt laittaa jatkopätkä, mutta sen kanssakin johto on liian lyhyt ollakseen siisti. Se kyllä toimii, eli saan vahvistimelta olohuoneen nurkasta vedettyä kaapelit siten että voin kuunnella CD:tä, kasettia tai vinyylilevyä tietokoneen ääressä istuessa Geneleceillä. Kuitenkin ratkaisu ei ole siisti koska johdot on liian lyhyet ja yltää juuri ja juuri kiinni.

    Ratkaisun epäsiisteys ei tietenkään häiritse tässä vaiheessa sillä laite on ollut kiinni vasta alle pari tuntia ja olen vasta kokeillut toimiiko idea edes käytännössä. Hyvin toimii, joten seuraava vaihe on hankkia adaptereita jotta voin valita aina tapauskohtaisesti niin pitkän RCA-kaapelin kuin tarvitsen. Toinen vaihtoehto olisi ostaa vain pidempi RCA-kaapeli ja adapterit joilla Tape Outista lähtevän RCA:n saan kiinni Focusrite Clarett 8Pre USB -äänikorttiin (tai ostaa johdon joka on pitkä missä on erilaiset liittimet suoraan), mutta käytännöllisin ja helpoin ratkaisu on itselleni hommata vain ne RCA-johtojen jatkopalikat.

  • Leffalauantai: Hostage (Panttivanki)

    Ben Fosterin näyttelemä Mars Krupcheck on tarinan mielenkiintoisin hahmo etenkin loppua kohden mennessä.

    Hostage joka on suomeksi käännetty suoraan muotoon Panttivanki on Florent-Emilio Sirin ohjaama psykologinen rikostrilleri vuodelta 2005. Pääosissa nähdään Bruce Willis, Kevin Pollak, Jimmy Bennett, Michelle Horn, Ben Foster, Jonathan Tucker sekä Marshall Allman.

    Panttivankitilanteita aikaisemmin Los Angelesissa selvittänyt neuvottelija Jeff Talley (Bruce Willis) on siirtynyt pahasti epäonnistuneen tapauksen jälkeen poliisiksi toiselle alueelle. Varakkaan perheen luota tulee äänetön hälytys jota hänen kollegansa menee tarkistamaan, mutta tilanne eskaloituu pahasti kun tilannetta tarkistamassa ollutta poliisia ammutaan. Tapahtumat etenevät panttivankidraamaksi jota Jeffin ei ole tarkoitus ottaa hoidettavakseen, mutta koska samaan aikaan tapahtuu toinen panttivankitilanne josta muut poliisit eivät tiedä joutuu Jeff ottamaan jälleen ohjat ja käyttämään neuvotteluosaamistaan ihmishenkien pelastamiseksi.

    Hostage on viihdyttävä elokuva psykologisten rikostrillereiden kategoriassa, sillä se tarjoaa helposti seurattavaa suoraviivaista toimintaa mielenkiintoisella ja monivivahteisella juonella. Hahmot ovat uskottavia ja pääasiallisen panttivankidraaman aiheuttaneesta rikolliskolmikosta Marsin (Ben Foster) mielenterveyden häilyvyys ja arvaamattomuus joka kehittyy tarinan edetessä aina vain vaarallisempaan suuntaan luo yllättävyyttä ja kasvattaa lisää jännitystä.

    Toinen panttivankitilanne jota Jeff samalla joutuu selvittämään mutta josta hän ei voi puhua muille poliiseille on sekin toimiva lisä, vaikka ilman sitäkin tästä olisi saatu viihdyttävä juonikuvio. Onneksi tällä lisävivahteella ei oltu elokuvasta tehty vaikeaselkoista seurattavaa.

    Vaikka elokuvassa onkin paljon ennalta-arvattavuuksia kuten odottaa voi, oli siinä muutamia yllättäviäkin käänteitä jotka olivat positiivinen lisä.

    Rytmi on tässä elokuvassa toteutettu mallikkaasti. Toimintaa ei ole liikaa, vaan tarinaa rakennetaan kunnolla mikä antaa toiminnallisille hetkille enemmän painoarvoa.

    Kokonaisuutena Hostage on omassa lajityypissään hyvä elokuva jonka voi katsoa helposti useampaankin kertaan.

  • Perjantaipullo: Mova Anti-Imperial Stout

    Mova Anti-Imperial Stout on on 7,2 % vahvuinen imperial stout. Olut on ukrainalaisen Mova Brewingin panimon panema. Kantavierrettä oluessa on 19.0 °P ja katkeroita 33 EBU. Lisää tietoja löytää Alkon sivulta (katso täältä).

    Pullo on ulkoisesti suhteellisen vaatimaton eikä herätä sen suurempia tuntemuksia, poislukien vahalla pinnoitettu korkki joka oli mielenkiintoista vaihtelua.

    Olut vaahtoaa kohtalaisesti kaadettaessa, mutta vaahto katoaa pian jo pois pinnalta. Väri on kauniin tumma, mustan ja ruskean rajamailla. Tuoksu on makea ja maltainen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lähes täyteläinen.

    Maku on miellyttävä eikä siinä nouse alkoholi liiaksi makukenttään. Maussa on paahteisuutta ja mausteisuutta ja kyllä tästä myös erottaa makeutensa osalta myös suklaista vivahdettakin jota Alkon sivun kuvauksessa luvataan.

    Kokonaisuutena kelvollinen tuttavuus.