Aleksin Blogi

  • Leffalauantai: Water for Elephants (Vettä elefanteille)

    Yksi päähahmoista on Marlena jota näyttelee Reese Witherspoon elokuvassa Water for Elephants.

    Water for Elephants (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Vettä elefanteille on Francis Larwrencen ohjaama romanttinen draamaelokuva vuodelta 2011. Pääosarooleissa nähdään Reese Witherspoon, Robert Pattinson sekä Christoph Waltz.

    Jacob (Robert Pattinson) on lähellä valmistumista eläinlääkäriksi, mutta hänen elämänsä ottaa odottamattoman suunnan hieman ennen koulun loppuun saattamista. Hän päätyy sirkukseen apulaiseksi eläinlääkäritaitojensa vuoksi. Sirkuksessa työskennellessään hän kiintyy pomonsa Augustin (Christoph Waltz) vaimoon Marlenaan (Reese Witherspoon) eikä tunne ole ainoastaan yksipuoleista.

    Henkilöhahmojen kuvaukset on onnistuneita ja jokaisesta tärkeimmästä hahmosta saa katsoja helposti luotua mielikuvat minkälainen yksilö on kyseessä. Sirkuksen johtaja August on arvaamaton, häikäilemätön ja vaarallinen niin ihmisiä kuin eläimiäkin kohtaan, hänen vaimonsa Marlena on humaanimpi ja pehmeämpi hahmo joka elää miehensä oikkujen varassa ja sirkukseen tiensä löytävä Jacob on henkilö jolla henkilökemiat kohtaavat Marlenan kanssa paremmin kuin hänen miehellään. Käytännössä elokuvassa Jacob kuvataan romanttisesti Marlenan huonosta avioliitosta pelastajana.

    Vaikka juonikuvio onkin tarinallisesti toimivasti kirjoitettu, omaan makuuni se ei silti iskenyt sen moraalisen köyhyytensä vuoksi. Sen rakkaustarinaksi tarkoitettu romanssin kuvaus on lähinnä vain glorifioitu versio aviorikoksesta jolle koetetaan luoda oikeutusta siksi että tunteet menevät tärkeämmäksi kuin moraali ja oikeudenmukaisuus. Huonossa avioliitossa elävä nainen päättää hypätä toisen miehen matkaan ja mennä omien tunteidensa mukana, joten itselleni ainakin tämänkaltainen tarina ei uppoa.

    Teknisesti kaikki muuten kyllä on toimivaa. Näyttely on ammattimaista, tarina etenee hyvällä tahdilla ja ohjaus on toimivaa, eli toteutukseltaan pakka pysyy hyvin kasassa.

    Omaan makuuni tämä elokuva ei kuitenkaan iskenyt sen tarinan vuoksi.

  • Lumet tulivat maahan

    Ensilumien jälkeinen maisema 15.11.2025 Vantaan Koivukylässä. Ensilumet tuli maahan 14.11.2025 illalla.

    Jossain vaiheessa eilistä iltaa maahan tuli ensilumet. En tiedä tarkempaa aikaa, sillä vilkaisin ulos verhojen takaa vasta myöhään jolloin huomasin että maassa on lunta täälläkin. Olin nähnyt Instagrammista PK-seudulla asuneen ihmisen postauksesta että ainakin jonnekin päin lähialueita on lunta tullut jonka vuoksi itsellekin tuli mieleen myöhemmin vilkaista onko täälläkin.

    Viime vuonna ensilumet saapuivat jo marraskuun alussa (katso täältä kuvia) ja vuonna 2018 ne on tulleet 29.10 (katso täältä) joten hieman myöhemmässä ollaan tänä vuonna oltu.

    Tänään aamulla herättyä havaitsin että lumet on yhä maassa ja keli on uskomattoman upea, joten ennen sapatin kirkkoa päätin lähteä kameran kanssa pihalle tekemään lyhyen lenkin kameran kanssa. Lenkille tuli pituutta 3,2 km.

    Laitan tähän muutaman kuvan lenkin varrelta. Kaikki kuvat on otettu Canon 70D -järjestelmäkameralla käyttäen Canon EF 17-40 mm F/4 L USM -objektiivia.

    Ensilumi on peitellyt maahan pudonneet lehdet Vantaan Koivukylän Havukoskella 15.11.2025.
    Luminen maa kuvattuna Vantaalla Koivukylässä 15.11.2025. Ensilumi satoi maahan edellisenä iltana.
    Ensilumen alle jäänyt nurmi aamupäivän auringossa Vantaan Koivukylässä 15.11.2025.

  • Perjantaipullo: Mallaskoski Kuohu Suomi Lager

    Mallaskosken panimon Kuohu Suomi Lager on 5,0 % vahvuinen lager jota myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa sekä Alkossa. Kantavierrettä on 11.0 °P ja katkeroaineita 23.0 EBU. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

    Vaahtoavuus on maltillista kaadettaessa eikä pinnalle kerkeävää vaahtoa ehtinyt edes maistamaan ennen kuin se oli jo kadonnut. Väri on kullankeltainen ja kaunis, vaikkakin oma mieltymykseni onkin hivenen tummempaan sävyyn kallellaan.

    Tuoksu on miellyttävä, makea ja raikas, sellainen että se houkuttelee maistamaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Maku on miellyttävä ja viljainen. Se on myös sopivan makea ja selkeästi esiin nousevaa sorttia, eli makukenttää ei joudu etsimällä etsimään vaan se nousee kerralla esiin. Jälkimaussa on vivahde kuivuutta.

    Miellyttävän makuinen lager.

  • Leffalauantai: Ugetsu

    Genjuro (Masayuki Mori) sekä Neiti Wakasa (Machiko Kyô) nauttimassa rakkaudesta Kenji Mizoguchin ohjaamassa vuoden 1953 elokuvassa Ugetsu.

    Ugetsu (alkuperäinen nimi Ugetsu monogatari) (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan nimellä Ugetsu – Kalpean kuun tarinoita on Kenji Mizoguchin ohjaama draamaelokuva vuodelta 1953. Pääosarooleissa nähdään Masayuki Mori, Kinuyo Tanaka, Machiko Kyô, Mitsuko Mito sekä Eitarô Ozawa.

    Ugetsun tarinassa keskitytään pääosin kahteen pienessä kylässä elävään pariskuntaan sodan aikana ja erityisesti huomio kiinnittyy perheiden miehiin. Perheiden miehillä, Genjurôlla (Masayuki Mori) sekä Tobeilla (Eitarô Ozawa) on kummallakin suuria unelmia ja haaveita – siinä missä toinen tahtoo saada varallisuutta kerättyä sodan mahdollistamien tilanteiden vuoksi, on toisella tahto tulla samuraiksi.

    Molempien vaimot ovat miehiään enemmän jalat maassa olevaa sorttia ja he pyrkivät saamaan miehilleen ymmärrystä asioiden prioriteetteihin, mutta heidän realistisemmat toiveet eivät saa miehiä unohtamaan omia unelmiaan. Omien unelmien tavoittelemisella on hintansa jonka kumpikin mies joutuu lopulta kohtaamaan.

    Pidän tästä elokuvasta paljon. Se on mukavan rauhallinen tunnelmaltaan, se etenee miellyttävän verkkaisella tahdilla ja se sisältää ajatuksia herättävän moraalisen opetuksen unelmista ja niiden tavoittelemisesta sekä asioiden todellisesta merkityksestä.

    Pohjimmiltaan tarinan syvempi merkitys onkin lähellä sitä mitä se on myös elokuvassa Unelmien sielunmessu (lue arvostelu), vaikka elokuvista saa yhteneväisyyksiä muutoin hakemalla hakea eikä niitä siltikään löydä. Pohjimmiltaan kyse tässäkin on omien unelmien pakkomieleisestä tavoittelemisesta siitäkin huolimatta että sillä on turmeleva vaikutus.

    Ajatuksen voineekin tiivistää kysymykseen siitä, olisivatko kaikki unelmamme ja haaveemme todella tavoittelemisen arvoisia, mikäli tietäisimme jo ennalta niiden saavuttamisen todellisen hinnan?

    Olen aikaisemmin nähnyt tämän elokuvan jo kahdesti (vaikkakin toinen katselukerta oli kommenttiraidan kanssa katsoen), eikä tämä kolmaskaan katselukerta muuttanut näkemystäni lainkaan huonommaksi.

    Olen tämän lisäksi nähnyt muutamia muitakin Mizogucin elokuvia ja jokainen niistä on ollut sellainen että olen joko katsonut tai vähintäänkin aion tulevaisuudessa mahdollisuuksieni mukaan katsoa ne useampaan kertaan. Tästä voi arvata oikein sen, että useammassakin Mizoguchin elokuvassa on jotain sellaista mikä puhuttelee itseäni.

    Ugetsu on yksi näistä Mizoguchin elokuvista jotka kuuluu nähdään useampaan kertaan, ja se onkin mestariteos joka ansaitsee paikkansa Suosituksia-sivulla (katso tästä).

  • Perjantaipullo: Grimbergen Blonde

    Grimbergen Blonde on Carlsbergin panimon 6,7 % vahvuinen ale jossa Alkon sivuilla on myös maininta siitä että kyseessä on luostariolut. Kantavierretä on 14.0 °P ja katkeroaineita 11.0 EBU. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

    Vaahtoaminen on vähäistä ja sekin vähäinen vaahto mikä pinnalle muodostui kaadettaessa kerkesi katoamaan pinnalta ennen kuin kerkesin olutta edes maistamaan.

    Väri on kaunis kullankeltainen. Tuoksu on mieto mutta aromikas. Suutuntuma on miellyttävä ja täyteläinen. Hivenen terävä alku, mutta hetken suussa pyöriteltyä tuntuma tasaantuu.

    Maku on hyvä ja siitä erottaa hunajan ja yrttisyyden eikä jälkimakuakaan voi moitttia. Jälkimaku pysyy pitkään ja siinä on raikasta hedelmäisyyttä.

    Varsin toimiva olut.