• Leffalauantai: R.I.P.D.

    Efektit ovat toisinaan toimivaa tasoa kuten tässä, mutta joissain kohtauksissa ne tuntuvat huonommilta

    R.I.P.D. (IMDB) on vuonna 2013 julkaistu komediallinen toimintaelokuva jonka on ohjannut Robert Schwentke. Pääosissa nähdään Ryan Reynolds, Jeff Bridges, Stephanie Szostak sekä Kevin Bacon.

    Nick (Ryan Reynolds) on poliisi joka on yhdessä työpartnerinsa Hayesin (Kevin Bacon) kanssa ottanut tekemällään keikalla laittomasti omaisuutta omaan haltuunsa. Nick tulee kuitenkin katuman päälle, mutta ennen kuin hän on saanut sovitettua tekonsa pääsee hän tehtävällä ollessaan hengestään. Hän siirtyy kuolleiden poliisivoimiin missä hän saa partnerikseen jo 1800-luvulla kuolleen virkavallan edustajan jonka kanssa he joutuvat ottamaan kiinni karanneita kuolleita eli raatoja. Työtehtävässään Nick saa huomata että hänen eläessään varastamansa kulta onkin osa suurempaa tarkoitusta, sillä karanneet kuolleet tahtovat päästä palaamaan takaisin maan päälle ja tätäkin kultaa tarvitaan suunnitelman toteuttamiseen.

    R.I.P.D. on tarinansa osalta kiintoisa sillä sen tarinassa on omaperäisiä ideoita, mutta harmillisesti sen luomaa potentiaalia ei ole hyödynnetty kunnolla.

    Tarinassa on uskonnollista mystiikkaa joka kuitenkin jättää hieman epäselkeän kuvan kuolleiden tilasta tämän elokuvan viitekehyksessä – ketkä kuolleet päätyvät R.I.P.D.:hen, ketkä ns. raatoihin ja mitä kaikille muille ihmisille tapahtuu kuolemansa jälkeen. Samoin epäselväksi itselleni jäi mitä tapahtui kaikille niille raadoille jotka R.I.P.D.:n poliisit ampuvat kadoksiin – joutuvatko he kadotukseen, vankilaan vai minne. Yksi vaihtoehto voi olla tietenkin että tämä on selvinnyt jossain vaiheessa elokuvaa, mutta itselläni se on vain mennyt ohi.

    Selkeyttä en saanut myöskään siihen miten käy näiden poliisien sen jälkeen kun heidän aikansa kuolleiden polliisin palveluksessa on ohitse. Pieniä epäselvyyksiä tarinassa siis on, mutta onneksi tämänkaltaiset asiat eivät kovin paljoa paina vaakakupissa ottaen huomioon elokuvan kepeän ja viihteellisen luonteen. Vakavamielisemmässä draamassa tai vaikkapa toimintaelokuvassakin jonka miljöö olisi arkirealistisempi olisi odotukset tarinan selkeydelle myös suuremmat kuin komediallisessa toiminnassa.

    Erikoistehosteista jäi itselleni hieman ristiriitainen tunnelma. Paikoitellen ne näyttivät hyvältä, mutta toisinaan ne näyttivät tarpeettoman keinotekoiselta joka latisti joidenkin kohtausten tunnelmaa. Lisäksi raatojen ulkomuodot olivat pääsääntöisesti huonot ja korostetun teennäisen näköiset. Tietenkin on ymmärrettävää että ne näyttävät siltä juuri siksi että niillä luodaan humoristista vivahdetta tähän elokuvaan, mutta omaan silmääni tyyli ei toiminut.

    Näyttelytyö on pääsääntöisesti hyvää tasoa kuten tämän tason näyttelijäkaartilta voi odottaakin, mutta yksittäisiä kohtauksia oli joissa tunteen välitys jätti kaipaamaan suurempaa ja aidompaa eläytymistä.

    Monista puutteistaan huolimatta ei tämä erityisen huono elokuva ole, mutta en tätä silti hyvänäkään voi pitää lukuunottamatta tarinan mielenkiintoisia ja omalaatuisia ideoita. Kyllä tämän katsoo sopivassa mielentilassa, mutta keskinkertaisuutensa vuoksi ei siitä ole paljoa jälkipolville kerrottavaa.

  • Hyvää juhannusta!

    Juhannuskokko hieman sytyttämisen jälkeen

    Hyvää ja rauhallista juhannusviikonloppua, pysykää elossa älkääkä hukkuko! 🙂

    Oma juhannusaatto tuli vietettyä Kallioniemessä Laukaalla seurakunnan kanssa. Lähdin hieman ennen kymmentä kotoa ajamaan Helsinkiin mistä kävin poimimassa kolme muuta kyytiläistä matkaan. Yhdentoista hujakoilla pääsimme suuntaamaan auton kohden Laukaata. Matka meni mukavasti useamman pysähdyksen taktiikalla ja joskus hieman kolmen jälkeen olimme perillä.

    Päivä tuli oltua Laukaassa aina siihen asti että kokko sytytettiin jonka jälkeen suuntasimme takaisin pääkaupunkiseudulle. Tällä kertaa tosin takapenkkiläiset vaihtuivat ja kaksi muuta kyytiläistä tuli kahden aikaisemman tilalle, etupenkkiläinen pysyi mennessä ja tullessa samana.

    Juhannusaattona myös lippu vedettiin salkoon

    Pääkaupunkiseudulle tuli palattua joskus hieman yhden jälkeen yöllä, mutta omaan kotiin pääsin hieman ennen aamu kolmea sillä vein vielä matkalaiset koteihinsa.

    Mukava reissu ja mukava oli pitkästä aikaa käydä Kallioniemessä 🙂

  • Perjantaipullo: Marsalkka 4,6 % Lager

    Marsalkka 4,6 % Lager on MBH Breweriesin panimon olut. Samaa Marsalkka Lageria on myynnissä myös eri vahvuudella jonka vuoksi mainitsen nimessä jo kummasta oluesta on kyse. EBU-arvot on 15.

    Tölkki on toimivan yksinkertainen ulkoiselta olemukseltaan. Vaahtoa muodostuu pinnalle kohtalaisesti mutta ei mitenkään ennakoimattomasti, joten tuoppiin oluen kaatamisessa ei joudu mitenkään erityisen varovainen olemaan.

    Väri on kullankeltainen joka ei erityisen suuria tuntemuksia itsessäni herätä mihinkään suuntaan. Tuoksu on vehnäinen mutta tunkkaiseen taittuva.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen ja aavistuksen pistävä. Maku on raikas ja keväisen kepeä. Jälkimaku on kuivaan kallistuva.

    Varsi saisi olla omaan makuuni voimallisempi, mutta tällaisenaankin juomakelpoinen lager vaikkakaan ei mitenkään erityisesti joukosta erottuva.

  • Peliarvostelu: Metro 2033 Redux

    Ilmojen halki käy…. demonin tie? Metron maailmassa demoneilla on siivet.

    Johdanto

    Metro 2033 Redux on vuonna 2014 julkaistu selviytymiskauhupeli jota pelataan ensimmäisen persoonan kuvakulmasta – tuttavallisemmin se on siis FPS. Pelin on kehittänyt 4A Games ja sen on julkaissut Deep Silver. Alkuperäisen, vuonna 2010 julkaistun Metro 2033 -pelin (eli ei Reduxin) on julkaissut THQ.

    Peli on saatavana Xbox 360:lle, Playstation 4:lle, Xbox Onelle, Linuxille, Mac OSX:lle sekä Windowsille joista Windows oli tämän pelin osalta oma valintani alustaksi.

    Dmitri Gluhovskin tieteiskirjaan Metro 2033 pohjautuva tarina kertoo kuinka ydinsota on tuhonnut lähes kaiken ja tehnyt elämisen maan pinnalla mahdottomaksi. Tuhannet ihmiset ovat päätyneet asumaan metrotunneleissa. Pelin protagonistina on Artyom, nuori mies joka lähtee tuhoamaan maan pinnalla olevia vihamielisiä otuksia.

    Pelaaminen

    Pelimekaniikat ovat tutut kaikille FPS-pelejä tietokoneilla pelanneille, eli hiiren ja näppäimistön kombinaatiolla mennään tavalliseen tapaan. Kontrollit toimivat ilman ongelmia joten pelikokemus on näiden osalta hyvä.

    Peli oli omaan osaamiseeni nähden sopivan haastava normaalilla vaikeustasolla, mutta ei kuitenkaan liian helppo. Joitain kohtia sai ottaa useampaan otteeseen ja panosten riittämisen kanssa oli välillä tiukkaa. Kovemman luokan pelaajille löytyy vaikeampiakin taso mutta sitä en lähtenyt edes koettamaan.

    Grillijuhlat alkakoon! Paistettua mutanttia puoleen hintaan, tarjouksessa sunnuntaista tiistaihin.

    Ammusten riittävyyden miettimisen lisäksi pelaajan täytyy pitää huolta myös kaasunaamareiden filttereiden riittävyydestä, sillä tukehtumiskuolema odottaa mikäli liikkuu alueella missä kaasunaamarille on tarvetta eikä filttereitä ole enää tarpeeksi. Tämä antaa myös hyvän syyn siirtyä eteenpäin kentissä sopivan ripeällä tahdilla.

    Pelaaja voi valita pelityylikseen suoraviivaisen ramboilun missä viholliset tutustutetaan viikatemieheen aseiden avustuksella, mutta rauhaa rakastavammille hiiviskelytaktiikka on myös validi vaihtoehto. Allekirjoittaneen valinta oli antaa aseen puhua ensin ja esittää mahdolliset kysymykset vasta sitten.

    Vihollisia pelissä on muutamia erilaisia. Pelaaja ei kohtaa vihamielistä suhtautumista ainoastaan mutanteilta, vaan myös natseilta ja stalinisteilta joten Metron maailma on vaarallisempi kuin Itä-Helsingin metro aamuyön pimeinä tunteina. Hyvänä puolena on se, että (lähes) kaikki liha tottelee kuria myös tässä tapauksessa ja aseilla saadaan aggressiot vähenemään varmasti ja nopeasti. Pelaaja kohtaa kylläkin yhdessä kentässä vastuksen johon eivät luodit pure, mutta rauhallisempi suhtautuminen tätä olentoa kohtaan tuottaa elämän ylläpidon kannalta suotuisamman lopputuloksen.

    Pääosin toimiva kokonaisuus

    Monin paikoin maailma on pimeä ja valoa vailla, mutta joskus valoa näkyy tunnelin päässä.

    Metro 2033 Redux on pääsääntöisesti viihdyttävä peli, vaikkakin tarina jätti itseni hieman kylmäksi enkä siihen päässyt kunnolla sisälle. En sitten tiedä oliko syynä se, että tarina ei ollut paikoitellen selkeästi kerrottu vaiko siitä, että itsellä oli pelin aloittamisen ja lopettamisen välissä useamman kuukauden tauko ja olin mahdollisesti vain sinä aikana unohtanut tarinan alun. Mene tiedä.

    Tarina jätti itselleni tunteen siitä että aivan kaikkea ei olisi avattu tarpeeksi, etenkään siellä täällä nähtäviä hallusinaatiokohtauksia ja niiden aikana nähtäviä olentoja. Lisäksi pelin loppu olisi voinut olla myös mielenkiintoisempi ja tarjota pidemmän videon siitä mitä lopulta tapahtui Artyomin tekemien tekojen jälkeen. En ole pelisarjan myöhempiä osia pelannut, joten ehkä niissä sitten selviää miten tulevaisuudessa käy.

    Kokonaisuutena Metro 2033 Redux on pelaamisen arvoinen ja hyvällä tapaa lajityypistään erottuva FPS. Se tarjoaa paikoitellen jopa säikäyttäviä ja puistattaviakin hetkiä joka antaa hyvän lisän pelikokemukseen.

  • Leffalauantai: Omoide no Mânî (Marnie – tyttö ikkunassa)

    Omoide no Mânî on kauniilla ja tunnelmallisella piirtotyylillä tehty Studio GHhiblin tuottama anime-elokuva

    Hiromasa Yonebayashin ohjaama Omoide no Mânî (IMDB) on anime-draama mystisillä elementeillä jonka tarina pohjautuu Joan G. Robinsonin samaa nimeä kantavaan lastenkirjaan. Elokuvan on tuottanut japanilainen animaatiostudio Studio Ghibli ja se on julkaistu vuonna 2014.

    Tarinan protagonistina nähdään 12-vuotias Anna. Hän on ujo, ahdistunut ja syrjään vetäytyvä tyttö joka on kasvanut tätinsä luona hänen vanhempiensa menehdyttyä auto-onnettomuudessa hänen ollessaan pieni. Anna lähetetään toisen tätinsä ja setänsä luokse muutamaksi kuukaudeksi jotta hän saisi astmaansa apua maaseudun raikkaassa ilmassa. Maaseudulla ollessaan hän tutustuu ja ystävystyy lähellä olevassa kartanossa asuvan salaperäisen nuoren tytön Marnien kanssa.

    Omoide no Mânî on kaunis ja koskettava tarina joka käsittelee puhuttelevalla tavalla aitoa elämää ja vaikeita tunteita. Annan kokemat hylätyksi tulemisen tunteet, ahdistuneisuus sekä arvottomuuden tunto ovat yleismaailmallisia tunteita joihin moni ihminen pystyy samaistumaan ainakin jossain määrin. Salaperäinen Marnie josta Anna saa itsellensä ystävän elää sitä vastoin iloista ja onnellisen oloista elämää kartanossa jossa juhlitaan paljon, mutta hänenkin elämänsä kauniin pinnan alta paljastuu säröjä eikä kaikki ole lopulta niin hienoa kuin miltä se ensin saattaisi kuulostaa.

    Tarinassa on mystisiä elementtejä jotka saavat paikoitellen miettimään mitkä asiat ovat totta ja mitkä ovat vain Annan mielikuvituksen tuotetta, keinoja jolla hän pystyy kohtaamaan ja käsittelemään hylätyksi tulemisen tunteitaan. Vaikka yhdessä vaiheessa jo näyttääkin siltä että Anna on kuvitellut hyvinkin monet asioista joita on siihen mennessä nähty, ei tarina kuitenkaan jätä katsojaa näin helppoon ratkaisuun sillä Anna saa muiden henkilöiden kautta huomata että jotain todellista hänen kuvitelmissaan onkin mahdollisesti ollut.

    Vaikka Anna ja Marnie ovatkin molemmat nuoria tyttöjä joiden kautta elämän vaikeita asioita käsitellään, on katsojan silti helppoa samaistua heidän tunnemaailmaansa riippumatta katsojan omasta iästä tai sukupuolesta. Tyttöjen elämän kipukohtia aukaistaan katsojalle sopivan rauhallisella rytmillä paljastamatta liikaa liian aikaisessa vaiheessa. Hahmot ovat persoonallisia ja aidon tuntuisia ja hyvin tehdyn tarinankerronnan vuoksi heidän kohtalonsa koskettavat.

    Elokuva sisältää inhimillisen ja realistisen kuvauksensa lisäksi myös sopivan määrän mystiikkaa, sillä tarinan edetessä useamman eri henkilön elämän polut kohtaavat ja aukenevat niin katsojalle kuin Annallekin tavalla joka ei noudata arkisen realismin rajoja. Annan kasvutarina on hienosti kuvattu matka omaan itseensä mikä saa hänet ymmärtämään monien asioiden todellisen luonteen omien kuvitelmien sijaan.

    Pidin tästä elokuvasta todella paljon ja se päätyi myös blogini Suosituksia-sivulle.

    Muokattu 15.06.2025, korjattu kirjoitusvirhe.