• Apple – enemmän kuin vain yksittäinen laite

    iPhone ja AirPods Pro -nappikuulokkeet.

    Taustaa

    Kuten monet itseni elävässä elämässä tuntevat tietävät, olen jo vuosia käyttänyt erilaisia Applen laitteita. Ensimmäinen laitteeni kyseiseltä valmistajalta on muistini mukaan ollut iPhone 3G ja vähän kerrallaan vuosien vieriessä on heidän eri tuotteitaan tullut käytettyä hyvinkin paljon.

    Tälläkin hetkellä käytöstäni löytyy monia eri laitteita. Puhelin, kannettava tietokone, kello, useita kaiuttimia, Apple TV, nappikuulokkeet sekä tabletti. Myöskin AirTag on tullut laitettua lompakkoon siltä varuilta että sen onnistun joskus hukkaamaan, joten on helppoa havaita että suuri osa kotini tietoteknisistä laitteista on Applea.

    Pöytätietokoneena käytän tällä hetkellä yhä Windows-konetta, mutta vuosien mittaan on kodin pöytäkoneetkin olleet useampaan kertaan Maceja. Syy miksi tällä hetkellä käytän Windows-konetta on se, että pelaan yhä Conter-Strikeä, tarvitsen toisinaan paljon levytilaa valokuville ja testailen erilaisia tekoäly-juttuja joissa erillinen näytönohjain on hinta-laatu-suhteeltaan hyvä ratkaisu.

    Mikään (paitsi taloudelliset aspektit) ei tietenkään estä hankkimasta mäkkiä ensisijaiseksi koneeksi jatkossa, koska Windows-konetta voi käyttää silloin kun sitä tarvitsee ja muina aikoina voisi hyvin käyttää mäkkiä kaikkeen muuhun.

    Yksi asia jonka Applen laitteita vuosia käyttäneenä on tullut huomattua on se, että monet jotka eivät käytä Applen laitteita eivät selvästikään ymmärrä mitä järkeä on “maksaa ylihintaa kun halvemmalla saa vastaavan laitteen” jonka ajatuksen innoittamana tämä teksti on syntynyt – miksi maksaa enemmän jonkin valmistajan tuotteesta, kun merkittävästi halvemmalla hinnalla saa paljon parempaakin?

    Halvemmallakin saa

    Yksi asia Applen laitteiden ostamisen järkevyyden kritisoinnissa on yleensä tuotteiden ostohinta. Tämä on tietenkin ymmärrettävää ja aina onkin hyvä miettiä mikä on hinta minkä itse on valmis mistäkin tuotteesta maksamaan.

    Ostohinnan katsominen missä tahansa asiassa on kuitenkin ainoastaan yksi ja samalla varsin suppea katsantokanta, sillä erilaisilla esineillä ja asioilla on myös muunlaisia arvoja jotka painavat vaakakupissa kun laitehankintoja miettii.

    Jos hintaa miettiessä ottaa huomioon ainoastaan ostohinnnan ja jättää huomioimatta käytetyn tuotteen jälleenmyyntiarvon ja oletetun ja odotetun käyttöiän suhteessa ostohintaan, ei se silloin ainakaan omalla kohdallani ole kovin hyvä mittari sillä monet kuluttajamarkkinoille suunnatusta elektroniikasta on sellaista että niitä vaihdetaan ennemmin tai myöhemmin uudempiin. Kun tuotteen vaihtaa uudempaan, yleensä vanhempi laite tulee laitettua myyntiin ja tällöin jälleenmyyntiarvolla on merkitystä.

    Applen tuotteilla on keskimäärin ollut suhteellisen hyvä jälleenmyyntiarvo, joten mikäli tuotteen myöhemmin myy pois uusien laitehankintojen vuoksi on jälleenmyynnistä saatava summa vähentänyt tuotteeseen kokonaisuutena käytetyn rahan määrää.

    Esimerkiksi jos puhelin on maksanut uutena 1400 euroa, sitä on käyttänyt 2 vuotta ja sen myy käytettynä pois 600 eurolla, on kahdelle vuodelle puhelimelle hinnaksi jäänyt 800 euroa. Tietenkin hinta on tuolloinkin todella kova, mutta niin on myös puhelimen vaihtotahtikin sillä ei kovinkaan moni luultavasti vaihda puhelintaan vuoden tai kahden vuoden välein ellei ole teknologia-intoilija tai kovakourainen käyttäjä joka saa puhelimen aina rikki alle kahdessa vuodessa.

    Mitä pidempi vaihtoväli laitteella on, sitä edullisempi päiväkohtainen käyttöhinta tuotteelle jää. Tämä tuntuu olevan asia jota monesti ei huomioida lainkaan, vaan katsotaan ainoastaan ostohintaa joka on omiaan antamaan suhteellisen yksipuoleisen ja samalla myöskin varsin naiivin arvion siitä onko tuote suhteettoman kallis verrattuna kilpailijoihin vaiko ei.

    Tietenkään en tarkoita sanoa sitä että Applen tuotteet olisivat edullisia tai edullisempia kuin kilpailijansa, sillä eivät ne sitä monestikaan ole eikä niiden edes tarvitsekaan olla.

    Tekniikka edellä arviointia

    HomePod mini on pieni älykaiutin

    Monesti ihmetellessä mitä järkeä on ostaa vaikkapa iPhone tai Mac kovemmalla hinnalla jos teknisesti paremman laitteen saa edullisemmin toiselta valmistajalta, jää tällöin monta olennaista asiaa huomioimatta.

    Yksi olennainen asia mikä kyseisessä ajattelussa ei yleensä tule mietittyä on se, että suurinta osaa tavallisista ihmisistä ei voisi vähempää kiinnostaa tekniset aspektit.

    Suurin osa ihmisistä ei osaa sanoa sitä, onko heillä puhelimessa mikä prosessori, onko näyttö 120 Hz vai 60 Hz vai jotain muuta, onko näytön tekniikka OLED vai jokin muu, onko prosessorin suorituskykytestit edellisvuotta paremmat eikä moni luultavasti edes osaa sanoa paljonko laitteessa on RAM-muistia tai tallennustilaa.

    Sama pätee tietokoneisiin. On ihmisiä jotka ymmärtävät teknisistä asioista ja niiden teknisten ominaisuuksien merkityksestä käytännön elämässä, mutta suurta osaa ihmisiä ei sellaiset asiat kiinnosta ja heille riittää se että laite toimii.

    Monesti on törmännyt siihen että laitetta perustellaan paremmaksi teknisistä aspekteista katsoen – laitteessa X on parempi prosessori, muistia on enemmän ja näytön tekniikka on parempi. Näissä yleensä on helppoa huomata se, että henkilö kuka arvioi näiden ominaisuuksien perusteella tuotetta ei luultavastikaan ole ns. tavallinen käyttäjä vaan teknisesti orientoituneempi henkilö jonka käyttö on jotain muuta kuin suuren yleisön laitteiden käyttö on.

    Laitteen teknisillä ominaisuuksilla ei tee yhtään mitään, jos niille ei ole oikeasti käyttöä. Jos käyttöjärjestelmä ei tue tehokkaampia laitteita siten että ohjelmat käynnistyisivät ja toimisivat nopeammin, on laitteiden tekniset ominaisuudet loppukäyttäjän näkökulmasta täysin yhdentekevät. Tällöin myöskin laitteen paremmuus jää hyvin kyseenalaiseksi monelle ihmiselle.

    Normaalia ihmistä kiinnostaa useammin käytettävyys. Kun painan nappia, tapahtuuko jotain heti vai kestääkö siinä 3 sekuntia. Kun vieritän nettisivua alaspäin, tökkiikö koko sivu vai rullaako sivu alaspäin sulavasti. Kun soitan saanko selvää hyvin äänestä vaiko en. Kun otan valokuvan puhelimella, näyttääkö se suoraan järkevältä – isoa osaa ihmisiä ei kiinnosta RAW-kuvaaminen ja kuvien jälkikäsittely eikä iso osa edes tiedä mitä ne ovat.

    Käytettävyys ja fiilis on paljon tekniikkaa merkityksellisempi asia monelle ihmiselle asiassa kuin asiassa, mutta jostain syystä tietoteknisiä laitteita arvioidessa monesti huomio pyörii objektiivisesti mitattavien tulosten ympärillä ymmärtämättä lainkaan sitä että ketään keskivertoa tavallista ihmistä tällaiset asiat ei kiinnosta lainkaan.

    Kokonaisuuksien summaa

    Yksi ja samalla merkittävä asia mitä monet eivät huomioi Applen tuotteissa on se, mikä itselleni on myöskin luultavasti merkittävin syy niiden hankkimiselle – Applen tuotteissa ei ole kyse yhdestä yksittäisestä tuotteesta, vaan kyseessä on erilaisten laitteiden välisestä kokonaisesta ekosysteemistä.

    Applen ekosysteemi on sanalla sanoen erinomainen. Se ei ole tietenkään virheetön, siinä on omat ongelmansa, mutta kokonaisuuden kannalta ekosysteemin merkitys on tavallisessa arjessa paljon suurempi kuin minkään yksittäisen laitteen teknisten speksien tai ostohinnan merkitys on, niin kauan kuin ne laitteet ovat tarpeeksi hyviä ja itselleen sopivan hintaisia.

    Ekosysteemillä ja sen toimivuudella tarkoitan siis sitä, kuinka hyvin eri laitteet toimivat yhteen toisten laitteiden kanssa.

    Kännykällä otettujen kuvian osalta tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun otan kuvan iPhonella, se tallentuu automaattisesti iCloud-pilvipalveluun. Kun myöhemmin avaan Mac-tietokoneella Kuvat-ohjelman, on se sama kuva jonkin ajan kuluttua tuossa Kuvat-ohjelmassa ilman että itse joudun säätämään mitään, riittää että odotan että kuva ilmestyy sinne. Samoin kun käynnistän Apple TV -laitteen ja avaan siellä Kuvat-ohjelman, on tuo samainen kuva helposti katsottavissa jonkin ajan kuluttua myös television ruudulta ilman että joudun säätämään kuvien siirtelemisen, lähettämisten ja muiden vastaavien teknisten asioiden kanssa. Kuten arvata voi, samainen kuva löytyy myös iPad-tabletin Kuvat-ohjelmassa, joten tilannekohtaisesti voin katsoa eri näytöllä eri laitteella tuon samaisen kuvan helposti ja vaivattomasti.

    Musiikin osalta taas tämä ekosysteemin keskinäinen toimivuus taas tarkoittaa sitä, että kun käytän Apple Music -palvelua voin laittaa musiikin vaikkapa ensin kännykällä soimaan, ja kun tuon AirPods Pro -nappikuulokkeet puhelimen lähelle ja avaan kuulokkeiden kotelon luukun ja laitan napit korville, musiikki siirtyy nappeihin. Tietenkin sama tapahtuu myöskin muiden valmistajien puhelimissa ja bluetooth-nappikuulokkeissa, mutta iPhonessa yhdessä HomePod Mini -kaiuttimien kanssa on kätevä ja helppo tapa siirtää musiikki kaiuttimiin. Kun musiikki soi puhelimessa voin viedä puhelimen kaiuttimen lähelle ja puhelimessa soinut musiikki siirtyykin normaalisti kaiuttimista kuultavaksi ilman mitään säätämistä.

    Sama toimii myös toisin päin. Jos HomePod mini -kaiuttimissa soi jokin musiikki voi sen siirtää sieltä takaisin kännykkään viemällä puhelimen kaiuttimen lähelle ja kohta musiikki siirtyykin kaiuttimen sijaan soimaan puhelimeen. Esimerkiksi jos kotoa on lähdössä ja kaiuttimissa soi musiikki, voi sen siirtää puhelimeensa ja jatkaa kuuntelua napit korvalla kodista poistuttua ilman että joutuu etsimään Musiikki-ohjelmasta samaa soittolistaa tai levyä mikä on soinut aikaisemmin kaiuttimissa.

    Puhelimen, älykellon ja iCloud-pilvipalvelun välinen toimivuus on myöskin erinomainen. Toisinaan kotona puhelin on pöydällä ja kello on ranteessa, ja kun puhelin soi tulee puheluun vastattua kellon kautta eikä puhelimen kautta. Viimeksi tänään olen puhunut pitkän puhelun kellon kautta.

    Apple Watch -kello on kätevä monessa, kuten uniaikojen seurannassa, askelmittarina ja muissa vastaavissa älykellon tehtävissä. Muitakin valmistajia on varmasti jotka tekevät kelloillaan samat asiat ja mahdollisesti enemmänkin, mutta myös Apple Watchissa merkittävämpi hyöty tulee sen sopimisesta kodin laitteiden ekosysteemiin kuin vain sen toimivuudesta yksittäisenä laitteena.

    Aikaisemmin mainitsemani kuvien toimivuus eri laitteissa ulottuu myös kelloon asti. Kun olen tykännyt kuvasta joka on iPhonen kuvagalleriassa, synkronoituu Suosikki-kuvat automaattisesti myös kelloon ja ainakin itse katselen toisinaan kellon kautta mitä kuvia on suosikkeihin tullut tallennettua.

    Kellolla saan kerättyä tietoa askelmääristä ja unen määrästä ja nämä tiedot voin sitten katsoa paremmin ja monipuolisemmin kännykän Terveys-ohjelmasta. Samoin lenkeille voin ottaa mukaan pelkän kellon ja jättää kännykän kotiin ja silti voin tallentaa lenkin tiedot ja sen jälkeen voin katsoa lenkin tiedot kotona puhelimen äärellä tarkemmin avattuna jos haluan tietää nopeuksista yms. lenkin aikana.

    Kello on kätevä myös iPhonen navigoinnin kanssa. Kun laitan kännykästä navigaattorin päälle, saan kelloon myös näkyviin informaatiota matkasta. Esimerkiksi kun risteys josta pitää tajuta kääntyä tai jatkaa vaikkapa suoraan on lähestymässä, kello antaa ranteessa tuntopalautteen joka auttaa havainnoimaan että itse muistaa mennä oikeaa reittiä eikä ajatuksissaan ajele minne sattuu.

    Samat asiat varmasti onnistunee myös muiden valmistajien laitteilla, mutta saumaton toimivuus ilman säätämistä ja perehtymistä siihen minkä puhelimen kanssa minkäkin valmistajan kello toimii on jotain mitä itse arvostan. Applen kello toimii Applen puhelimien kanssa ja se riittää itselleni.

    Mac-koneen ja Apple TV:n välinen toimivuus on myöskin erinomaista. Kun katson läppäriltä jotain, voin laittaa sieltä vaikkapa videon pyörimään ja lähettää kuvan langattomasti Apple TV:hen jolloin voin katsoa kuvaa isommalta ruudulta helposti ilman johtojen kanssa säätämistä.

    Yksi mainitsemisen arvoinen asia on myöskin CarPlay. Kun istun autoon ja laitan puhelimesta piuhan kiinni auton soittimeen, saan iPhonesta CarPlay-toiminnallisuuden päälle. Käytännössä voin laittaa autossa olevassa soittimessa olevasta kosketusnäytöstä navigoinnin päälle ja pois, voin laittaa musiikit soimaan auton kaiuttimista ja voin myös nähdä muita erilaisia tietoja kuten kalenterimerkinnät mitä on pian tulossa. Pieni mutta kätevä osa Applen ekosysteemiä tämäkin.

    iCloud on olennainen osa

    iPad Mini ja Air Pods Pro -nappikuulokkeet.

    Edellisessä kappaleessa mainitsin useita ominaisuuksia jotka ovat niitä minkä vuoksi Applen ekosysteemistä pidän. Monet niistä käyttävät hyödykseen iCloud-pilvipalvelua joka on pääsääntöisesti erittäin hyvä, tai ainakin niin hyvä kuin pilvipalvelut yleensäkään voivat olla. Yksityisyyden kannalta tietenkin minkä tahansa pilvipalvelun käyttö on jotain missä on hyvä miettiä että kuinka salaisia ja yksityisiä tietoja niihin haluaa tallentaa, mutta yleisesti niiden tietojen osalta joita sinne haluaa tallentaa on tämä erinomainen palvelu ja se tekee arkisista asioista käytännöllisempää.

    Applen laitteissa (iPhone, Mac, iPad) on useita ohjelmia jotka löytyy näistä jokaisesta ja joita myös itse käytän. Muistiinpanot on näistä hyvä esimerkki. Kun olen kännykällä, saatan kirjoittaa lyhyet muistiinpanot sekalaisista asioista, mutta kun menen tietokoneelle voin jatkaa noita muistiinpanoja helposti Macissä – tai vaikka nettiselaimessa Windows-koneella.

    Muistiinpanot-ohjelmaa käytän usein kappaleiden tekemisessä mikäli kappale on sellainen että siinä on sanoitukset. Sanoitukset voi laittaa muistiinpanoihin esimerkiksi kännykällä, mutta jatkaa sitten muistiinpanoja myöhemmin pianon äärellä ollessa tabletilla. Yleensä kun hahmottelen kappaleeseen soinnut, merkkailen ne sitä mukaa Muistiinpanot-ohjelmaan joten sointutiedot ovat automaattisesti millä tahansa laitteella missä niitä myöhemmin tarvitsen.

    Uutena ominaisuutena Muistiinpanot-ohjelmassa voin myös tallentaa äänen, joten jatkossa biisejä tehdessä voin tallentaa nopean demon suoraan muistiinpanojen mukaan joka tekee asioista vieläkin käytännöllisempää.

    Muistutukset on toinen ohjelma jota olen käyttänyt enemmän tai vähemmän aina tarpeen mukaan. Esimerkiksi kun kirjoitin runokirjani tein suunnitelman etukäteen Muistutukset-ohjelmaan. Tein sinne projektin jonka alle tein tehtävät jotka täytyy suorittaa että projekti tulee valmiiksi.

    Muistutuksien kätevyys on tietenkin siinä, että tehtävät voi kirjoittaa tietokoneella, mutta sitten merkitä tehdyksi vaikka kännykällä koska tiedot synkronoituvat eri laitteiden välillä. Esimerkiksi eri kaupoista ostettavat asiat on kätevä merkitä sitä mukaa muistiin kun ne tulee mieleen ja niitä voi sitten katsoa kaupassa ollessaan mitä piti muistaa ostaa. Lisäksi muistutukset synkronoituvat myös Applen kelloon, joten jos on tehnyt muistiinpanot kännykällä mutta unohtaa kännykän kotiin voi kauppalistansa nähdä myös kellosta katsomalla.

    Loppusanat

    Applen laitteet ovat olleet hyviä, mutta eivät virheettömiä. Niissä on samalla tapaa toisinaan erilaisia ongelmia kuin kaikkien muidenkin valmistajien laitteissa, mutta tästäkin huolimatta tarkoituksena on pysyä ensisijaisesti Applen laitteiden käyttäjänä.

    Ekosysteemin toimivuus on jotain mikä on merkittävästi tärkeämpi asia kuin yksittäisten laitteiden ominaisuudet. Teknologia on yhteiskunnassamme olennainen ja kiinteä osa elämäämme – keskimäärin riippumatta siitä halusimmepa tai emme -, joten haluan vapaa-ajallani että suurin osa asioista toimii mahdollisimman hyvin ja saumattomasti muiden laitteideni kanssa.

    Tähän mennessä paras ratkaisu teknologian kanssa mahdollisimman vähäiseen säätämiseen mutta kuitenkin monipuoliseen käyttämiseen on Applen laitteet, sillä laitteita löytyy heiltä niin moneen eri käyttöön – tietokoneet, kellot, Apple TV, puhelimet, tabletit, kuulokkeet ja kaiuttimet ovat jokainen asioita joita käytän.

    Merkittävä asia Applen ekosysteemissä eri laitteiden välillä on myöskin ohjelmistojen kokemuksen yhdenmukaisuus. Kuvat-ohjelma Macillä, iPadilla ja iPhonella on jokainen sellaisia että kun osaa yhdellä laitteella käyttää, osaa kyllä navigoida myös muilla laitteilla suhteellisen nopeasti asioihin mitä siellä etsii. Samoin Muistiinpanot, Muistutukset ja monet muutkin ohjelmat ovat yhdenmukaisia käyttökokemukseltaan laitteesta riippumatta joka helpottaa käyttöä merkittävästi.

    Eri laitevalmistajat kyllä tarjoavat jokaiseen näihin omia ratkaisujaan, joten vaihtoehtojakin luultavasti on, mutta kuinka hyviä mikäkin niistä on ja kuinka kokonaisvaltaisesti eri laitteita on saatavilla näihin muihin ekosysteemeihin on sitten asia erikseen. En tiedä, enkä varsinaisesti edes jaksa välittää. Voi olla että muilla on olemassa parempiakin ratkaisuja, mutta niin kauan kuin nykyinen Applen ekosysteemi toimii en jaksa kuluttaa vapaa-aikaani siihen että etsisin parempaa – itselleni riittää että asiat toimii ja ne ovat tarpeeksi hyviä.

  • Valokuvailua iPhone 14 Pro Maxilla

    Taustaa

    Kirpputorilla. Kuva: iPhone 14 Pro Max käyttäen ProCamera-sovellusta.

    HUOM! Alla oleva teksti on kirjoitettu valokuvaamista harrastavan ihmisen näkökulmasta ja mielipiteeni eivät luultavastikaan edusta suuren enemmistön mielipidettä vaan allekirjoittaneen puhtaasti subjektiivista näkemystä valokuvan visuaalisesta estetiikasta.

    Kuten jotkut tietävät, en ole ollut enää muutamiin vuosiin iPhone-valokuvaamisen ystävä. Syynä on yksinkertaisesti se, että nykyisissä iPhoneissa kameran oletusohjelma valokuvaamiseen on sanalla sanoen luokatonta roskaa.

    Aivan liian monessa tilanteessa kameralla otetut kuvat eivät enää edes näytä valokuvilta, vaan yliprosessoiduilta keinotekoisesti generoiduilta tekoälytaiteelta. Pohjalla niissä on kyllä kuva jonka on ensin itse ottanut, mutta sen jälkeen päälle on lisätty ohjemallisesti niin paljon kuvan “parannuksia” että kuva on täysin käyttökelvotonta katsottavaa.

    On hyvä huomata että ongelma ei kosketa ainoastaan iPhoneja, vaan monia muitakin moderneja puhelimia mikäli en ole saanut väärää käsitystä Internetin pohjalta.

    Parannukset jotka tekevät kuvista käyttökelvottomia ja vastenmielisiä katsottavia ovat niiden keinotekoinen yliterävyys sekä pakotettu HDR joka saa yönkin näyttämään päivältä ja varjot katoamaan niin että lopputulos on sanalla sanoen epärealistinen.

    Yksi tapa miten käyttäjänä tätä on voinut ohittaa on se, että kuvaa RAW-muodossa jonka jälkeen kuvaan lisätyt automaattiset parannukset pystyy ottamaan pois esimerkiksi Lightroomissa. Tämä toimii kyllä jos lähtee tekemään erillisiä kuvausreissuja ja jaksaa käsitellä kuvia jälkikäteen, mutta ns. tavalliset räpsinnät ovat itselleni ainakin sellaisia että en jokaista kuvaa halua RAW-muodossa ja sen jälkeen käsitellä siitä prosessointeja pois.

    iPhonen kameran käyttö on uudempien puhelinmallien myötä jäänyt todella vähäiseksi, sillä en vain yksinkertaisesti pidä siitä miltä kuvat näyttävät. Sääli, sillä monia omia henkilökohtaisia suosikkikuviani olen ottanut vuosien mittaan vanhoilla iPhoneilla joten en missään nimessä siis pidä mobiililaitteilla kuvaamista huonona vaihtoehtona valokuvaamisen harrastamiseen, päinvastoin. On tilanteita joissa matkapuhelin on luultavastikin paras vaihtoehto, mutta nykyinen ohjelmisto on harmillisesti pilannut kuvauskokemuksen ainakin itselläni.

    On kuitenkin hyvä huomauttaa, että ongelma kuvanlaadussa ei ole missään nimessä iPhonen fyysinen kameran optiikka vaan puhtaasti ohjelmiston tekemät lisäykset joita ei enää oletuskamera-ohjelmasta saa pois.

    Kuva: iPhone 14 Pro Max käyttäen ProCamera-sovellusta.

    Käyttäjällä on onneksi mahdollisuus kiertää kameran huonoutta ja valita myös parempia kameraohjelmia App Storesta ostamalla, mutta käytettävyys niiden kanssa ei ole sitä mitä Applen oma ohjelmisto tarjoaa. Käytettävyydellä en tässä kontekstissa kuitenkaan tarkoita sitä miten ohjelmat itsessään toimivat, vaan sitä miten helposti kameraohjelman saa käyntiin.

    Iso osa kameran käytettävyydessä erityisesti kännyköissä on itselleni se että sen saa nopeasti ja helposti auki ilman että joudun säätämään. iPhonen oman kameraohjelmiston saa auki lukitusnäytöstä painamalla kameran kuvaketta tai pyyhkäisemällä lukitusruutua vasemmalle oikeasta reunasta, eli kameran saa todella nopeasti käyttöön kun taas kolmannen osapuolen tekemää kameraohjelmistoa varten on joutunut aukaisemaan ensin puhelimen lukituksen ja sen jälkeen navigoimaan kameraohjelmistoon.

    Tietenkin tämä ei ole ongelmallista monellekaan, etenkin jos kuvaaminen on sellaista että kamera on kädessä melkein koko ajan tai kuvia ottaa harvoin, mutta omassa kuvauksessani tämänkaltainen käytön hankaloittaminen on todella suuri miinus eikä kännykästä jaksa alkaa etsimään parempaa kameraohjelmaa ja kuvat jää ottamatta ainakin kännykällä.

    iOS 18 muutti asiat merkittävästi

    iOS 18 myötä käyttäjä voi vihdoinkin vaihtaa lukitusnäytöltä käynnistyvän kameraohjelmiston itse haluamakseen (kuvassa ympyröitynä kuvake).

    iPhonen käyttöjärjestelmän uusin pääversio, versio 18, on tuonut merkittävän muutoksen kolmansien osapuolten kameroiden käytettävyysongelmaan sillä uuden ohjelmistoversion myötä käyttäjän on mahdollista vihdoin muokata lukitusnäytöllä näkeviä oletuskuvakkeita haluamakseen.

    Enää oikeassa alanurkassa olevasta kameran kuvakkeesta ei ole pakko käynnistää Applen omaa kameraohjelmaa, vaan sen voi vaihtaa käynnistämään esimerkiksi ProCameran jonka avulla kaikki yllä kirjoittamani ongelmat pystyy kiertämään. Tämä jos mikä on merkittävä parannus ja tekee jälleen iPhonen kamerasta ainakin itselleni käytettävän normaaliin kuvakseen!

    ProCamera on maksullinen ohjelma jonka olen ostanut jo kauan sitten, mutta uuden iOS-päivityksen myötä se on vihdoin myös käytettävä omaan kuvaamiseeni sopivasti, sillä useimmiten kameran haluan käynnistää suoraan lukitusnäytöltä. Nyt tämä onnistuu ja iPhonea voi jälleen käyttää oikeasti varteenotettavana ja jopa hyvänä peruskamerana.

    ProCameran asetuksista olen valinnut Capture Quality -asetussivulta kohdasta “MAXIMUM CAPTURE QUALITY” vaihtoehdon “Natural” sekä saman asetussivun kohdasta “M & SI MODE SETTING” olen valinnut “Unprocessed” joka poistaa ison osan kuvan prosessoinneista ja saa kuvat näyttämään jälleen valokuvilta kunhan vain kuvaa SI-moodissa tai M-moodissa. Asetus poistaa näissä kuvaustiloissa SmartHDR:n käytöstä joka on ehdottomasti merkittävin hyöty itselleni.

    Sekalaisia kuvia kävelyltä

    Kuva: iPhone 14 Pro Max käyttäen ProCamera-ohjelmaa.

    iOS:n uusi versio 18 on ollut ulkona Suomessa jo syyskuun 16 päivästä asti, mutta päivitys tuli tehtyä vasta viime viikolla tai sitä edeltävällä viikolla omaan puhelimeeni. Eilen jostain bongasin tiedon siitä että lukitusnäytöllä näkyvän kameran kuvakkeen voi vaihtaa käynnistämään muita ohjelmia joten illasta eilen sitä koetin ja laitoin ensin toisen ohjelman jolla sai prosessoinnit pois.

    Tänään kuitenkin latasin jälleen ProCameran ja asetin sen lukitusnäytölle sillä tuossa toisessa ohjelmassa oli muuten käytettävyydessä hankaluuksia. Töiden jälkeen lähdin koettamaan millaisia kuvia iPhonella saa kun käyttää parempaa kameraohjelmaa ja ainakin omaan silmääni kuvat näyttävät varsin hyvältä. En tarkoita hyvällä kuitenkaan niiden laatua valokuvana ja taidemuotona vaan niiden teknistä laatua eli sitä näyttävätkö kuvat valokuvalta vai keinotekoiselta roskalta.

    Laitan tähän muutamia satunnaisia kuvia lenkin varrelta.

  • Kuvaussessio Ernon kanssa

    Viime perjantaina kävin Ernon kanssa ottamassa valokuvaussession joten laitan tähänkin muutamia kuvia sessiosta tänne blogiinkin nähtäväksi. Hänet löytää myös Instagramista @munuaistenkuolema nimimerkillä ja hänen bloginsa löytää täältä: 2171 – munuaisten kuolema: 2018

    Kamerana oli Canon 70D ja objektiivina Canon EF-S 50 mm F/1.8 STM.

  • Kuvia Tallinnasta

    Kävin maanantaina työporukan kanssa Virossa Tallinnassa päiväreissun. Viron puolella tuli oltua muutamia tunteja ja ohjelma oli vapaa joten lähdin itse kameran kanssa kiertämään ympäriinsä.

    Laitan tähän muutamia satunnaisia kuvia joita päivän mittaan otin. Kaikki kuvat on otettu Canon 70D:llä käyttäen Canon EF-S 18-200 mm F/3.5-5.6 objektiivia.

  • Päivä jolloin aika pysähtyi

    Kuva marraskuisena iltana Helsingistä. Canon 70D, Canon EF-S 18-200 mm F/3.5-5.6.

    Johdanto

    On aika harhaa sillä ikuisuus on vain pysähtynyt nykyisyys. Voin siksi hetken huomisen tietää tarkasti kuin eilisen.”

    Mokoma – Mene ja tiedä

    Mikäli en väärin muista, kauan sitten eräs edesmennyt ystäväni sanoi isänsä joskus sanoneen että kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen ihminen vain vanhenee.

    Ajatus tietenkin kuulostaa absurdilta, sillä eihän ihminen ole tehnyt ennen sitäkään mitään muutakaan, mutta jossain määrin tässä on tuntunut olevan siltikin jotain perää ja se on jäänyt itselleni mieleen. Kun ihminen on nuori, alle 20-vuotias, vuodet tuntuvat kestävän paljon kauemmin ja aika kulkevan hitaammin, mutta kun ihminen on yli 20 aika tuntuu kulkevan aikaisempaa nopeammin ja pian mittarissa onkin jo 30 vuotta eikä mene kuin lyhyt hetki ja 40 on tullut täyteen.

    Tämä on tuntunut olevan normaalia että iän myötä aika tuntuu kulkevan nopeammin, mutta viimeisen muutaman kuukauden aikana näkemykseni on muuttunut tämän osalta täysin, sillä ajan subjektiivinen kulkemisen nopeus on muuttunut erittäin radikaalisti. Enää päivät ja viikot eivät ole menneet samalla tapaa niin nopeasti, vaan aika on hidastanut vauhtiaan niin paljon että olen sen subjektiivisesti havainnut ja ruvennut jonkin verran tutkimaan erilaisia aikaan liittyviä videoita YouTubesta.

    Muutama yleinen teoria on tullut vastaan ajan kulkuun liittyen miksi aika nuorena menee hitaammin kuin vanhempana.

    Ensimmäinen teorioista on se, että kun ihminen elää yhden vuoden ja on itse 10-vuotias, on yksi vuosi elämästä siinä vaiheessa 10 % eletystä elämästä. Kun vuosia tulee enemmän muuttuu yhden vuoden prosentuaalinen osuus eletystä elämästä paljon pienemmäksi, minkä vuoksi ikävuosien karttuessa vuodet menevät nopeammin sillä niiden suhteellinen osuus eletyistä elinvuosista on merkittävästi vähäisempi. 100-vuotiaalle 1 vuosi on ainoastaan 1 % eletyistä vuosista joten prosentuaalinen ero on merkittävä.

    En itse kuitenkaan usko tähän teoriaan, sillä olen viimeisen muutaman kuukauden aikana havainnut ajan subjektiivisen nopeuden muutoksen hitaammaksi niin selkeänä aikaisempaan verrattuna vaikka ikää onkin tullut enemmän.

    Toinen yleinen teoria johon ajan kulusta törmää – ja se johon myös itse uskon omien havaintojeni vuoksi – on se, että ihmisen kokemus ajasta riippuu uudenlaisista koetuista kokemuksista.

    Kun elämä menee päivästä toiseen rutiineiden ympärillä eikä tavallisuudesta poikkeavia asioita juurikaan tapahdu, ei ihmisen aivoihin synny uudenlaisia muistijälkiä jonka vuoksi päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet menevät ohitse nopeasti ilman että niistä on juurikaan muistoja. Mikäli uudenlaisia tai tavallisuudesta poikkeavia kokemuksia tulee enemmän, ajan kulun nopeus muuttuu aivan toisenlaiseksi.

    Valokuvia ja tulosteita

    Iltamaisemaa jossain lähialueilla 16. lokakuuta. Leica D-Lux (Typ 109). Tämänkin kuvan ottamisesta tuntuu kuin olisi mennyt vuosia, mutta todellisuudessa aikaa on mennyt vain yksi kuukausi ja päivä.

    Omalla kohdallani ajan hidastumisen ja sen selkeästi havainnoinnin aiheutti valokuvaamisen määrän merkittävä lisääntyminen ja valokuvien paperille tulostamisen määrän kasvu.

    Olen täällä blogissakin kirjoittanut lähiaikoina enemmän taas valokuvaamisesta ja laittanut useita kuviakin tänne nähtäväksi, mutta olen lisäksi nyt viimeisen parin kuukauden ajan tulostanut luultavastikin jokaiselta päivältä jonkin verran kuvia.

    Tulostamisen lisäksi olen myös aktiivisesti katsonut tulostettuja kuviani aina kun olen tulostanut uusia kuvia, eli esimerkiksi kun tänään tulostin kuvia katsoin läpi kuvien säilytysrasiassa olevat aikaisemmat kuvat. Eilen kun tulostin kuvia, katsoin myös eilisen kuvien lisäksi aikaisemmat samassa rasiassa olevat kuvat jne. Yhteen rasiaan on tullut laitettua kuvia sata tai ylikin joten yhdessä rasiassa on kuvia aina n. 10-15 päivältä, riippuen tietenkin miten paljon olen tulostanut kuvia.

    Joitain aikoja takaperin kuvien katselun myötä havahduin siihen että tuntuu kuin kuvat joita katson olisi otettu kauan sitten ja että aikaa olisi voinut mennä kuukausia kuvien ottamisesta, mutta todellisuudessa aikaa ei ollut mennyt edes viikkoakaan. Saattoi olla että kuvat oli otettu kaksi tai kolme päivää aikaisemmin, mutta kuvia katsellessa tuntui että kuvausreissu olisi tapahtunut joskus kauan, kauan sitten. Tämä luultavastikin laittoi itseni tutkimaan enemmän aikaa ja sen kulun tuntuun liittyviä seikkoja.

    Tämä ei ole myöskään jäänyt yksittäiseksi hetkeksi että tuntuisi siltä kuin kuvat olisi otettu kauan sitten menneisyydessä, sillä tänäänkin kun katsoin joitain säilytysrasiassa olevia kuvia tuntui että kuvien ottamisesta olisi mennyt aikaa vähintäänkin kuukausi tai enemmänkin mutta todellisuudessa aikaa kuvien ottamisesta oli kulunut ainoastaan 10 päivää.

    Kuvamäärät ovat kasvaneet kokemuksien myötä

    Kuu. Canon 70D, Canon EF-S 18-200 mm F/3.5-5.6. Kuva on otettu eilen, mutta tuntuu kuin aikaa olisi kulunut enemmänkin.

    Elokuun alusta tähän päivään (17.11.) saakka olen kuvannut 18.336 kuvaa joka on selkeästi enemmän kuin tavallisesti olen kuvannut, sillä vuoden alusta alkaen olen tähän mennessä kuvannut 21.727 kuvaa + filmikameran kuvat päälle.

    Kuvien määrä itsessään ei tietenkään kerro suoraan mitään koettujen kokemusten määrästä, sillä jos kuvaisin esimerkiksi urheilutapahtumaa voisi helposti päivän aikana tulla tuhatkin kuvaa. Kuitenkin en ole kuvannut sellaisia enkä ole kuvannut myöskään kovinkaan paljoa sarjakuvausta, joten suurin osa on yksittäisiä kuvia.

    Elokuusta tähän päivään saakka olen tehnyt paljon kuvausreissuja lähialueille mitkä ovat lyhyen automatkan päässä, jonka vuoksi uusia kokemuksia on syntynyt erittäin paljon aikaisempaan verrattuna. Lisäksi päivinä jolloin en ole lähtenyt minnekään auton kanssa olen tehnyt monena iltana edes lyhyen kävelyn lähialueilla kameran kanssa, jonka myötä myös tutut lähialueet ovat saaneet uusia ulottuvuuksia ja ovat siten olleet paikoitellen myös uusia kokemuksia.

    Osa kuvauspaikoista on ollut Helsingissä, osa Vantaalla, osa Espoossa, osa Tuusulassa ja osa sitten kauempana. Kuitenkin jo pelkästään Helsingissä riittäisi satoja eri paikkoja kuvattavaksi, joten ainakaan kuvauskohteet eivät lopu kesken. Samoin Vantaalla on paikkoja vaikka kuinka paljon missä voi käydä ja joissa on jo tullut käytyäkin eikä Espoo jää yhtään sen huonommaksi.

    Elokuun jälkeen tekemiäni erillisiä kuvaussessioita on tietokoneella Lightroomissa 35 kappaletta, mutta näiden lisäksi on paljon muitakin hetkiä ja tapahtumia joissa olen kuvannut. En ole esimerkiksi tehnyt kaikista lähialueella kävellen tekemistäni kuvaureissuista omaa Lighroom-kansiota, mutta lähialueellakin olen silti tehnyt kävelyreissuja joissa olen kuvannut paljon ja nähnyt uusia alueita ja reittejä jotka ovat luoneet uudenlaisia muistijälkiä aivoihin.

    Ajan mysteeri

    Helsingin tuomiokirkko. Canon 70D, Canon EF-S 18-200 mm F/3.5-5.6.

    Yksi ajan kulun tuntuun liittyvä hakusanapari jolla aiheesta voi etsiä lisää tietoa englanniksi on “Holiday paradox” eli lomaparadoksi. Tällä termillä löytyy myös YouTubesta videoita englantia osaaville. Yksi sivu jossa aiheesta puhutaan on mm. tämä ja siellä on myös yksi video upotuksena YouTubesta.

    Lyhyesti tällä on kuvattu sitä kuinka aika tuntuu menevän erilaisella tahdilla sen kokemisen hetkellä kuin jälkikäteen arvioituna. Esimerkiksi muutaman viikon loma voi tuntua kokijalleen merkittävästi pidemmältä kuin mitä se on todellisuudessa ollut. Samoin lentokentällä tunnin odottaminen voi tuntua siinä hetkessä todella pitkältä, mutta jälkikäteen arvioutuna se tuntuu menneen nopeasti.

    Muita mielenkiintoisia videoita löytyy YouTubesta myös “How to slow down time” ja muilla vastaavilla hakusanoilla. En niitä kuitenkaan linkitä tähän, sillä monet videot poistuvat aina joskus YouTubesta jonka jälkeen blogi on vain täynnä rikkinäisiä linkkejä.

    Aika on yleisestikin ottaen erittäin mielenkiintoinen ilmiö ja se kuinka sen koemme on vielä mielenkiintoisempi. Eräs veljistä totesi että aika menee hitaammin aina jos on hetkessä läsnä (tai jotenkin näin se meni) ja uskon että tässä voi olla hyvinkin perää.

    Ajassa on mielenkiintoinen aspekti kuitenkin myös se, että hyvässä seurassa aika menee todella nopeasti vaikka olisi hetkessä läsnä, joten aika tuntuu elävän subjektiivisesti aivan omaa rataansa ja sen kulun nopeuden tuntua voi vääristää monin eri tavoin. Hyvällä seuralla ajan saa nopeammaksi, tylsinä hetkinä aika matelee, ajatuksella ja keskittyneesti asioiden tekeminen hidastaa aikaa, mutta täysin asioihin uppoutuneena tunnit menevät ohi silmänräpäyksessä.

    Yksi kiehtovista ajan ominaisuuksista on myös se, että kun hidastaa vauhtiaan eikä tee montaa asiaa yhtä aikaa, tuntuu että aikaa on mennyt todella paljon mutta todellisuudessa aikaa on mennyt todella vähän. Jos taas tekee montaa asiaa yhtä aikaa ja selaa esimerkiksi YouTubea saattaa tunteja elämästä kadota ilman että edes huomaa.

    Kaikki nämä ovat tietenkin vielä ainoastaan subjektiivisia kokemuksia. Vielä kiintoisammaksi aika ja sen vaikutus menee kuitenkin siinä vaiheessa kun aletaan tutkia ajan kulkua avaruudessa (hakusanalla “Time dilation” voi aiheesta etsiä lisää). Sellaiset pohdinnat ja tutkinnat ajasta menevät kuitenkin jo aivan eri ulottuvuuksiin kuin tämän postauksen sisältö, joten en lähde niistä sen enempää kirjoittamaan nykyisen lähes olemattoman tietämykseni pohjalta.

    Loppukaneettina voinee sanoa että jos haluat elää niin että elämä tuntuu pitkältä ja tapahtumarikkaalta, kokeile paljon eri asioita, käy eri paikoissa tai kulje tuttuja alueita uusia reittejä, ota paljon kuvia, tulosta niitä ja katsele niitä tulosteita. Muutaman kuukauden päästä voi olla että myös itse huomaat että aika on lakannut kulkemasta samalla tapaa kuin ennen.

  • Kuvaussessio Loviisan kanssa

    Canon 70D, Canon 18-200 F/3.5-5.6

    Sunnuntai on mitä parhain päivä valokuvaussession tekemiseen, sillä on vapaapäivä ja pihalle on mahdollista lähteä vielä kun valoa riittää. Aurinko laskee tähän aikaan vuodesta Helsingissä muutamaa minuuttia yli kello neljän, joten työpäivien jälkeen on turhaa haavailla valoisassa kuvaamisesta ennen kuin pimeys taittuu ja valo ottaa jälleen voittonsa kun kevät koittaa.

    Lähdin kaverini Loviisan kanssa Helsingin Laajasaloon uimarannalle missä oli mielenkiintoisia kuvauspaikkoja joten laitan muutamia kuvia tänne blogiin tämän päivän kuvaussessiosta.

    Kaikki kuvat on otettu Canon 70D:llä käyttäen Canon EF-S 18-200 F/3.5-5.6 objektiivia.

  • Kuvia Kuusijärveltä

    Harmaa talvipäivä Kuusijärvellä

    Perjantaina sataneet lumet eivät ole vielä sulaneet pois ja tänään sunnuntaina on lunta tullut lisääkin. Lumisateella on helppoa ja mukavaa linnoittautua sisälle lämpimään, mutta kameran kanssa ulkoilu voitti mukavuudenhalun ja lähdin kuvailemaan talven tuloa lähistöllä sijaitsevalle Kuusijärven ulkoilualueelle.

    Omat lasit kastuivat kunnolla sillä lunta satoi luultavasti lähes koko kuvausreissun ajan, mutta kameran objektiivin linssi sitä vastoin ei kastunut pahasti sillä heti kuvien ottamisen jälkeen laitoin kameran linssisuojan aina takaisin paikalleen. Tällä kertaa mukanani oli myös mikrokuituliina siltä varuilta että linssi olisi jäänyt kosteaksi, mutta ainoa missä mikrokuituliinaa käytin oli kun palasin autolle ja putsasin silmälasit lumesta.

    Laitan tähän muutamia kuvia alkutalven maisemista Kuusijärveltä. Kaikki kuvat on otettu Canon 70D:llä käyttäen 18-200 mm F/3.5 – 5.6 -objektiivia.

    Tällä laiturilla ei ihme kyllä ollut liukasta – toisella laiturilla sitä vastoin oli
    Sinisorsa (tai jokin muu olento) uiskenteli lumisateessa
    Järven pinta ei ole vielä jäätynyt, mutta jotain huurretta pintaan jo on tullut
    Maailmassa oli kyllä myös värejä
  • Ensilumet saapuivat

    Lehtiä Koivukylässä. Kuva: Canon 70D.

    Tänä vuonna tämän talven ensilumet tulivat Vantaan Koivukylän Havukoskelle marraskuun ensimmäinen päivä, tai ainakin siten että itse olen ne kerennyt näkemään. En tiedä vaikka joinain öinä olisi lunta tullut mutta sulanut jo poiskin ennen kuin olen itse herännyt ja niitä kerennyt näkemään.

    Aamulla maa oli vielä lumeton ja syksyinen, mutta työpäivän jälkeen otettuani parin tunnin päiväunet huomasin että maa on valkoinen. Tämän seurauksena täytyi itseni tietenkin heittää ulkovaatteet niskaan ja kaivaa kamera esiin ja lähteä ulkoiluttamaan sitä lumisateeseen.

    Kamera jonka ulos otin mukaani oli Canon 70D ja objektiiviksi valikoitui Canon EF-S 18-200 mm F3.5-5.6. Laitan tähän muutaman talvisen kuvan jotka kaikki on otettu tuolla kameran ja objektiivin kombinaatiolla.

    Kuva muutettu mustavalkoiseksi Lightroom Classic -ohjelmistolla.

    Kävelylenkin loppuvaiheilla oli objektiiviin jo kertynyt vesipisaroita linssiin ja omiin silmälaseihini myös. Ensi kerralla kun lähden kuvaamaan lumisateeseen täytynee muistaa ottaa mukaan mikrokuituliinoja joilla voi objektiiivin kuivata aina aika ajoin.

    Mielenkiintoista nähdä sulavatko nämä lumet pois jo ennen kevättä vai alkaako tästä jo talvi.

  • 40 tuli mittariin

    20 vuotta sitten, 10.06.2004

    Eilen eli 25.10. tuli vuosia mittariin tasan 40. Ilta meni mukavan rennosti pienen porukan kanssa istuen ja muutaman kanssa meni jopa yli puoleen yöhön saakka. Seurakuntaveli joka tuli Tampereelta jäi myös sohvalle yöksi ja jatkoi tänään sitten takaisin Tampereen suunnalle.

    Kahdeltakymmeneltä viime vuodelta on tallessa valokuvia kohtalaisen paljon, mutta sitä aikaisemmista vuosista ei kovinkaan paljoa. Tämä tietenkin selittyy sillä että itselläni ei ollut omaa digitaalista kameraa vielä ennen kuin vasta vuonna 2004, eikä filmikameraakaan tainnut olla kuin vasta 2003.

    Laitan tähän muutaman kuvan vuodelta 2004 miltä olen tuolloin näyttänyt sekä muutaman kuluvalta vuodelta jotta näkee kuinka paljon muutosta on tapahtunut ulkoisesti.

    Osan kuvista olen saattanut ottaa itse jalustaa käyttäen, mutta osan on ottanut jotkut kaverit tai sukulaiset.

    2004 – Mustat vaatteet alkoivat olemaan jo tuolloin omassa suosiossani. Kuvan on ottanut serkkuni Kati.
    Suhmurassa vuonna 2020, taustalla pihamökki jossa asuin hetken aikaa. Kuvan ottajasta ei varmuutta.
    Vuonna 2004 muutin asumaan Hammaslahteen.
    Tänä vuonna muutama kuukausi sitten näytin tältä. Kuvan on ottanut Jesse.
    Kesäkuussa 2024. Kuvan on ottanut Kristiina.

  • Yli 10.000 kuvaa Leicalla takana

    Vantaan Ortodoksikirkossa eli Kristuksen taivaaseenastumisen kirkko

    Lightroomin katalogissa on tällä hetkellä 10.508 kuvaa jotka on otettu Leica D-Lux (Typ 109):llä ja pääsääntöisesti ne ovat itseni ottamia, mutta muutama kuva on myös muiden ottamia.

    Alle kahdessa kuukaudessa tuli jo kymmenen tuhannen otetun kuvan raja rikki joka on varsin kiitettävä määrä, etenkin kun ottaa huomioon kuvaustyylini joka ei ole ollut sarjakuvaamista vaan yksittäisten kuvien ottamista.

    Lisäksi tuona aikana olen ollut viikon verran saikullakin jolloin en ole käynyt myöskään missään kuvailemassa (paitsi tietenkin olen kuvannut sisällä kotona ja lääkärissä käydessä), joten niinä päivinä ja iltoina jolloin olen tehnyt kuvausreissuja olen kuvannut kohtalaisen paljon.

    10.000 kuvaa on paljon, etenkin jos miettii sitä ajassa. Jos ottaisin yhden kuvan jokaisena sekuntina menisi aikaa 2 h 46 min ja 40 sekunnin verran mikäli netin muunnostyökalu näytti oikeaa.

    Laitan tähän nähtäväksi muutamia satunnaisia kuvia lähiajoilta joita olen ottanut sieltä sun täältä eri paikoista joissa olen käynyt kuvailemassa.

    Vantaan Pyhän Laurin kirkko
    Kirkonkylänkosken pato Vantaalla
    Jokin kasvi Espoossa
    Vanha Viilatehdas Vantaalla
    Mikä lie metallinen juttu Vantaan Tikkurilassa
    Ravintolan ulkopuolella Porvoossa
    Usvainen aamu Vantaalla
    Ilmantorjuntamuseon pihalla Tuusulassa
    Buddhalaistemppeli Vantaalla eli Suomen Vietnamilaisten Buddhalaisuus Yhdyskunta
    Lemminkäisen kalliolta on näkymät lentokentälle
    Sapattina kirkon jälkeen lähdössä kotiin oli auton ikkunat jo peittyneet huurteeseen