Levyt ja filmit maksavat rahaa

Olen lähivuosina ostanut useita uusia vinyylilevyjä sekä monia filmejä kameroihini. Kumpaakin näitä tuotekategoriaa yhdistää analogisuus, mutta myös se, että kummassakin hinnat ovat lähivuosina nousseet tai vähintäänkin luultavasti nousseet ainakin Internetin keskusteluiden perusteella.

Omatkin havaintoni kyllä tukevat uusien vinyylilevyen hintojen nousua, sillä monet uudet vinyylit ovat nykyään suunilleen hintaluokassa 30-40 euroa, vaikka vaihtelua on tietenkin kumpaankin suuntaan eli moni levy maksaa yli 40 euroa mutta useita on myös alle 30 euroa. Muutamia vuosia takaperin levyjen hinnat ovat olleet alhaisemmat, joten hintojen nousu on selkeästi havaittavissa oleva ilmiö.

Filmikameroiden filmien hinnoista itsellä ei ole juurikaan kokemusta useammalta vuodelta joten näiden hintojen noususta en oikein pysty sanomaan juuri mitään omakohtaisesti. Yleisesti netin keskustelupalstoilla kuulee kuitenkin filmien hintojen nousseen, vähintäänkin Yhdysvalloissa mistä moni keskustelija Redditin foorumeilla on.

Yksi mikä itseäni kuitenkin on kiinnostanut, onko hintojen nousu todellisuudessa kovinkin suurta pidemmällä aikavälillä, vai onko hintojen nousu ainoastaan lyhyen aikavälin ilmiö eli olivatko hinnat levyissä ja filmeissä joskus 2000-luvun alussa, 1990-luvulla tai 1980-luvulla merkittävästi edullisemat jos hinnat suhteutetaan nykyiseen valuutan arvoon.

Musiikkilevyjen hinnat

Ensimmäinen mikä itselleni tuli mieleen joitain päiviä takaperin katsoa oli levyjen hinnat ja niiden suhteellinen hinta nykyiseen rahan arvoon muunnettuna. Ensimmäinen ostamani täysihintainen levy oli Britney Spearsin …oops! I did it again jonka ostin täydellä hintaa Joensuun Anttilasta levyn julkaisun ajankohdan aikaan. Levy on julkaistu vuonna 2000, joten oletan että olen levyn tuohon aikaan ostanut.

Markka aikaan uudet CD-levyt maksoivat muistini mukaan 119 markkaa tai 120 markkaa. Tilastokeskuksen rahanarvonmuuntimen mukaan (katso täältä) 120 markkaa vastaisi nykyisessä rahassa 31,36 euroa, eli uuden CD-levyn hinta siihen aikaan vastaa suunilleen sitä, mitä monet uudet vinyylilevyt tätä nykyä maksavat.

Nykyään CD-levyt maksavat noin 20 euroa vaikka tietenkin variaatiota hinnassa on muutama euro suuntaan jos toiseen, joten CD-levyjen hinnat ovat merkittävästi edullisemmat kuin vuonna 2000, mutta uusien vinyylilevyjen hinnat ovat suunilleen sitä mitä uusien CD-levyjen hinnat olivat silloin.

Vuoden 2000 LP-levyjen hintatasosta itselläni ei ole valitettavasti käsitystä, sillä en niitä siihen aikaan ostanut, mutta kokonaisuutena ajatellen jos nykyään uuden vinyylilevyn saa suunilleen samaan hintaan kuin vuonna 2000 on saanut uuden CD-levyn en ainakaan itse pysty pitämään hintaa missään määrin kohtuuttomana enkä hintojen nousua suhteettomana.

Filmien hinnat

Filmien hintojen kanssa jouduin enemmänkin pohtimaan hintojen nousua ja sitä mitä ne ovat olleet joskus historian havinassa, sillä en itse muista lainkaan minkä hintaisia filmirullat ovat olleet silloin kun muutaman rullan olen nuorempana mahdollisesti itsekin ostanut. Kuvasin luultavasti vain rullan tai pari filmikameralla ennen kuin siirryin digitaalikameran käyttäjäksi vuonna 2004 joten filmin ja kehityksen hinnat ovat täysi musta aukko omassa muistissani.

Onneksi Internetin syövereistä löysin tilastokeskuksen tilastoja joissa on nähtävissä keskimääräinen hinta myös filmirullille.

Vuonna 2000 on 24 kuvan filmirulla maksanut keskimäärin 21,02 markkaa (lähde). Nykyiseen hintaan muunnettuna vastaisi tämä 5,49 euroa.

Vuonna 1990 on 24 kuvan filmirulla kesäkuussa maksanut keskimäärin 25,60 markkaa ja toisella neljänneksellä 25,79 markkaa (lähde). Nykyhinnassa tuo 25,60 markkaa vastaisi 8,04 euroa ja 25,79 markkaa vastaisi 8,10 euroa.

Omana syntymävuotenani eli vuonna 1984 on 24 kuvan filmirulla maksanut tilastokeskuksen tietojen mukaan 24,13 markkaa ja 3. neljänneksellä hinta on ollut 23,88 markkaa (lähde). 24,13 markkaa vastaisi nykyrahassa 10,23 euroa ja alhaisempi 23,88 markan hinta vastaisi 10,12 euroa.

Nopeasti arvioituna 24 kuvan filmirullat on vuonna 1984 ollut kohtalaisen hinnakkaita, 1990 ei myöskään ole voinut puhua edullisesta ja vasta vuonna 2000 on hintataso ollut suhteellisen edullinen.

Tietenkin digitaalisten kameroiden tulon myötä muutamia vuosia myöhemmin on hinnat saattaneet tipahtaa jopa radikaalistikin, mutta olen itse kiinnostuneempi tietämään mitä hinnat olleet niinä vuosikymmeninä kun filmi on ollut ainoa tapa kuvata.

Jos nyt katson PhotoStellan sivuilta filmien hintoja (koska ostan filmini yleensä sieltä tilaamalla) on hintojen vertaaminen vaikeaa ainakin värifilmien osalta, sillä 24 kuvan rullia ei juurikaan myydä vaan lähes kaikki ovat 36 kuvan rullia.

Ainoat joita tällä hetkellä sivulla on listattuna 24 kuvan rullana ovat AgfaPhoto Color 400 hintaan 17,90 eur sekä Kodak ColorPlus 200 hintaan 14,99 eur. Nopeasti katsoen hinnat ovat siis selkeästi korkeammalla vanhoihin aikohin verrattuna, mutta on hyvä huomioida kuitenkin se että 36 kuvan värifilmejä saa suhteessa merkittävästi edullisempaan hintaan.

Lisäksi hintavaihtelu on todella suurta filmien osalta, koska hintaan vaikuttaa tuotemerkki ja valovoima. 36 kuvan värifilmejä myydään PhotoStellan sivulla tällä hetkellä 12,99 eur – 28,99 eur missä edullisin 12,99 euron hintainen tuote on Kodak Pro 100 värifilmi ja hinnakkain 28,99 euron hintainen filmi on Kodak Portra 800.

Näiden lisäksi on hyvä muistaa myös se, että monesti filmejä näkee tarjouksessa eri paikoissa, esim. tämän tekstin kirjoittamisen aikaan PhotoStella myy Kodak Ultramax 400 herkkyydellä olevaa 36 kuvan filmiä 10 kappaleen paketissa hintaan 111,11 eur eli yhdelle rullalle jää tällöin enää hintaa 11,11 eur. Samoin muissa kaupoissa näkee tällaisia tarjouksia missä kolmen rullan paketti maksaa merkittävästi vähemmän kuin yksittäin ostettuna. Esimerkiksi Verkkokauppa.com myy tällä hetkellä Kodak 135 Gold 200 -filmiä 3 kpl pakettina hintaan 31,99 eur jolloin yhdelle rullalle jää hintaa 10,663 euroa.

Koska tilastokeskuksen kuluttajahinnoissa on filmit olleet 24 kuvan filmejä ja nykyään niiden myynti vaikuttaisi olevan harvinaisempaa kuin 36 kuvan filmissä on realistisen hinnan saamiseksi parempi laskea paljonko yhdelle kuvalle on jäänyt hintaa filmin osalta.

Vuonna 1984 yhden kuvan hinnaksi on jäänyt 0,426 senttiä, loppuvuoden hinnoilla 0,421 eur. Vuonna 1990 hinta per kuva on ollut 0,335 ja loppuvuoden hinnoilla 0,337 eur. Vuonna 2000 hinnat ovat olleet matalat, 0,228 eur/kuva.

Verrokkina jos ottaa nykyään myynnissä olevista edullisimman yksittäin myytävän Kodak Pro 100 36 kuvan värifilmin, jää hintaa yhdelle kuvalle 0,360 eur/kuva. Kalleimmassa filmissä (Portra 800) sitä vastoin yhdelle kuvalle jää hintaa 0,80 senttiä. Jos Kodak Ultramax 400 -filmiä ostaa 10 kappaleen paketin saa rullan hintaan 11,11 eur ja yhden kuvan hinnaksi jää ainoastaan 0,308 eur/kuva ja jos Verkkokauppa.comista tilaa Kodak 135 Gold 200:aa kolmen kappaleen paketin jää yhden rullan hinnaksi 10,663 euroa ja yhden ruudun hinnaksi 0,296 euroa.

Nopeasti arvioituna nykyiset hinnat eivät siis ole pidemmän aikavälin huomioon ottaen millään muotoa erityisen kalliit jos katsoo paljonko hintaa jää yhdelle ruudulle nykyään verrattuna 90-lukuun tai vuoteen 1984. Vuonna 2000 hinnat kyllä ovat olleet merkittävästi edullisemmat, mutta nykyinen hintataso ei tunnu ainakaan omasta mielestäni missään mielessä kohtuuttomalta jos katsoo pidemmälle aikavälille filmien hintoja.

Tietenkin keskimääräinen hinta on vaikea käsite, sillä hintahaarukka on nykyäänkin todella laaja. Mikä on ollut keskimääräinen filmi ja mikä sen normaali herkkyys on ollut? ISO 100, ISO 200, ISO 400? Samoin onko ennen ollut myös 36 kuvan rullat edullisempia vai onko niitä juurikaan edes ollut myynnissä on vaikea sanoa. Lisäksi keskihinnassa ei ollut mainintaa puhutaanko nyt värifilmistä vai mustavalkoisesta filmistä, mutta tein itse oletuksen että puhe on ollut värifilmeistä. Mustavalkoisten filmien hinnat ovat värifilmiä merkittävästi edullisemmat joten tuskin keskivertohintaan on tuolloin otettu mustavalkoisia filmejä.

Paljon melua tyhjästä

Mikäli laskelmani eivät menneet totaalisen pieleen ei hintojen kallistuminen vaikuta lähellekään niin suurelta kuin miltä se ihmisten puheissa usein kuulostaa olevan.

Tietenkin vertailuni on monin osin ongelmallinen sillä jouduin tekemään filmien osalta arviot puhtaasti tilastokeskuksen tilastojen perusteella eikä siitä käynyt ilmi mikä filmi on ollut keskimääräinen 24 kuvan filmi mitä on käytetty. Hintavaihtelut eri valmistajien filmeissä on suurta ja käsittääkseni niin on ollut ennenkin.

Lisäksi vertailussa vertasin myös vuoden 2000 uuden CD-levyn hintaa nykyisen uuden vinyylilevyn hintaan vaikka kyseessä on eri formaatit. En ole itse ostanut 2000-luvun alussa yhtään vinyyliä joten mitään perspektiiviä niiden hinnoista ei itselläni ole.

Vertailun vuoksi vertailin kuitenkin näitä kahta täysin eri formaattia ristiin siksi, että saan käsityksen siitä onko musiikkilevyn hinta siinä fomaatissa missä haluan sitä kuunnella kallistunut radikaalisti vaiko ei. Aikoinaan halusin kuunnella ensisijaisesti CD-levynä, nykyään vinyylinä. Hinnan vertailussa itseäni siis kiinnosti puhtaasti se, paljonko “yksi albumi” musiikkia suunilleen maksaa ja on ennen maksanut.

Jos moni on vuonna 2000 raaskinut sijoittaa uusiin CD-levyihin rahasumman joka vastaa noin 30 euroa mutta nykyään 30 euroa ei raaski enää sijoittaa uuteen levyyn, kertooko se todellisuudessa mitään musiikin hintojen kallistumisesta vaiko vain oman arvomaailman muutoksesta missä odotuksena on että kaiken pitäisi olla halpaa tai vielä sitäkin halvempaa ja mikään ei saisi enää maksaa juuri mitään?

Taustaa

Kuten monet itseni elävässä elämässä tuntevat tietävät, olen jo vuosia käyttänyt erilaisia Applen laitteita. Ensimmäinen laitteeni kyseiseltä valmistajalta on muistini mukaan ollut iPhone 3G ja vähän kerrallaan vuosien vieriessä on heidän eri tuotteitaan tullut käytettyä hyvinkin paljon.

Tälläkin hetkellä käytöstäni löytyy monia eri laitteita. Puhelin, kannettava tietokone, kello, useita kaiuttimia, Apple TV, nappikuulokkeet sekä tabletti. Myöskin AirTag on tullut laitettua lompakkoon siltä varuilta että sen onnistun joskus hukkaamaan, joten on helppoa havaita että suuri osa kotini tietoteknisistä laitteista on Applea.

Pöytätietokoneena käytän tällä hetkellä yhä Windows-konetta, mutta vuosien mittaan on kodin pöytäkoneetkin olleet useampaan kertaan Maceja. Syy miksi tällä hetkellä käytän Windows-konetta on se, että pelaan yhä Conter-Strikeä, tarvitsen toisinaan paljon levytilaa valokuville ja testailen erilaisia tekoäly-juttuja joissa erillinen näytönohjain on hinta-laatu-suhteeltaan hyvä ratkaisu.

Mikään (paitsi taloudelliset aspektit) ei tietenkään estä hankkimasta mäkkiä ensisijaiseksi koneeksi jatkossa, koska Windows-konetta voi käyttää silloin kun sitä tarvitsee ja muina aikoina voisi hyvin käyttää mäkkiä kaikkeen muuhun.

Yksi asia jonka Applen laitteita vuosia käyttäneenä on tullut huomattua on se, että monet jotka eivät käytä Applen laitteita eivät selvästikään ymmärrä mitä järkeä on “maksaa ylihintaa kun halvemmalla saa vastaavan laitteen” jonka ajatuksen innoittamana tämä teksti on syntynyt – miksi maksaa enemmän jonkin valmistajan tuotteesta, kun merkittävästi halvemmalla hinnalla saa paljon parempaakin?

Halvemmallakin saa

Yksi asia Applen laitteiden ostamisen järkevyyden kritisoinnissa on yleensä tuotteiden ostohinta. Tämä on tietenkin ymmärrettävää ja aina onkin hyvä miettiä mikä on hinta minkä itse on valmis mistäkin tuotteesta maksamaan.

Ostohinnan katsominen missä tahansa asiassa on kuitenkin ainoastaan yksi ja samalla varsin suppea katsantokanta, sillä erilaisilla esineillä ja asioilla on myös muunlaisia arvoja jotka painavat vaakakupissa kun laitehankintoja miettii.

Jos hintaa miettiessä ottaa huomioon ainoastaan ostohinnnan ja jättää huomioimatta käytetyn tuotteen jälleenmyyntiarvon ja oletetun ja odotetun käyttöiän suhteessa ostohintaan, ei se silloin ainakaan omalla kohdallani ole kovin hyvä mittari sillä monet kuluttajamarkkinoille suunnatusta elektroniikasta on sellaista että niitä vaihdetaan ennemmin tai myöhemmin uudempiin. Kun tuotteen vaihtaa uudempaan, yleensä vanhempi laite tulee laitettua myyntiin ja tällöin jälleenmyyntiarvolla on merkitystä.

Applen tuotteilla on keskimäärin ollut suhteellisen hyvä jälleenmyyntiarvo, joten mikäli tuotteen myöhemmin myy pois uusien laitehankintojen vuoksi on jälleenmyynnistä saatava summa vähentänyt tuotteeseen kokonaisuutena käytetyn rahan määrää.

Esimerkiksi jos puhelin on maksanut uutena 1400 euroa, sitä on käyttänyt 2 vuotta ja sen myy käytettynä pois 600 eurolla, on kahdelle vuodelle puhelimelle hinnaksi jäänyt 800 euroa. Tietenkin hinta on tuolloinkin todella kova, mutta niin on myös puhelimen vaihtotahtikin sillä ei kovinkaan moni luultavasti vaihda puhelintaan vuoden tai kahden vuoden välein ellei ole teknologia-intoilija tai kovakourainen käyttäjä joka saa puhelimen aina rikki alle kahdessa vuodessa.

Mitä pidempi vaihtoväli laitteella on, sitä edullisempi päiväkohtainen käyttöhinta tuotteelle jää. Tämä tuntuu olevan asia jota monesti ei huomioida lainkaan, vaan katsotaan ainoastaan ostohintaa joka on omiaan antamaan suhteellisen yksipuoleisen ja samalla myöskin varsin naiivin arvion siitä onko tuote suhteettoman kallis verrattuna kilpailijoihin vaiko ei.

Tietenkään en tarkoita sanoa sitä että Applen tuotteet olisivat edullisia tai edullisempia kuin kilpailijansa, sillä eivät ne sitä monestikaan ole eikä niiden edes tarvitsekaan olla.

Tekniikka edellä arviointia

Monesti ihmetellessä mitä järkeä on ostaa vaikkapa iPhone tai Mac kovemmalla hinnalla jos teknisesti paremman laitteen saa edullisemmin toiselta valmistajalta, jää tällöin monta olennaista asiaa huomioimatta.

Yksi olennainen asia mikä kyseisessä ajattelussa ei yleensä tule mietittyä on se, että suurinta osaa tavallisista ihmisistä ei voisi vähempää kiinnostaa tekniset aspektit.

Suurin osa ihmisistä ei osaa sanoa sitä, onko heillä puhelimessa mikä prosessori, onko näyttö 120 Hz vai 60 Hz vai jotain muuta, onko näytön tekniikka OLED vai jokin muu, onko prosessorin suorituskykytestit edellisvuotta paremmat eikä moni luultavasti edes osaa sanoa paljonko laitteessa on RAM-muistia tai tallennustilaa.

Sama pätee tietokoneisiin. On ihmisiä jotka ymmärtävät teknisistä asioista ja niiden teknisten ominaisuuksien merkityksestä käytännön elämässä, mutta suurta osaa ihmisiä ei sellaiset asiat kiinnosta ja heille riittää se että laite toimii.

Monesti on törmännyt siihen että laitetta perustellaan paremmaksi teknisistä aspekteista katsoen – laitteessa X on parempi prosessori, muistia on enemmän ja näytön tekniikka on parempi. Näissä yleensä on helppoa huomata se, että henkilö kuka arvioi näiden ominaisuuksien perusteella tuotetta ei luultavastikaan ole ns. tavallinen käyttäjä vaan teknisesti orientoituneempi henkilö jonka käyttö on jotain muuta kuin suuren yleisön laitteiden käyttö on.

Laitteen teknisillä ominaisuuksilla ei tee yhtään mitään, jos niille ei ole oikeasti käyttöä. Jos käyttöjärjestelmä ei tue tehokkaampia laitteita siten että ohjelmat käynnistyisivät ja toimisivat nopeammin, on laitteiden tekniset ominaisuudet loppukäyttäjän näkökulmasta täysin yhdentekevät. Tällöin myöskin laitteen paremmuus jää hyvin kyseenalaiseksi monelle ihmiselle.

Normaalia ihmistä kiinnostaa useammin käytettävyys. Kun painan nappia, tapahtuuko jotain heti vai kestääkö siinä 3 sekuntia. Kun vieritän nettisivua alaspäin, tökkiikö koko sivu vai rullaako sivu alaspäin sulavasti. Kun soitan saanko selvää hyvin äänestä vaiko en. Kun otan valokuvan puhelimella, näyttääkö se suoraan järkevältä – isoa osaa ihmisiä ei kiinnosta RAW-kuvaaminen ja kuvien jälkikäsittely eikä iso osa edes tiedä mitä ne ovat.

Käytettävyys ja fiilis on paljon tekniikkaa merkityksellisempi asia monelle ihmiselle asiassa kuin asiassa, mutta jostain syystä tietoteknisiä laitteita arvioidessa monesti huomio pyörii objektiivisesti mitattavien tulosten ympärillä ymmärtämättä lainkaan sitä että ketään keskivertoa tavallista ihmistä tällaiset asiat ei kiinnosta lainkaan.

Kokonaisuuksien summaa

Yksi ja samalla merkittävä asia mitä monet eivät huomioi Applen tuotteissa on se, mikä itselleni on myöskin luultavasti merkittävin syy niiden hankkimiselle – Applen tuotteissa ei ole kyse yhdestä yksittäisestä tuotteesta, vaan kyseessä on erilaisten laitteiden välisestä kokonaisesta ekosysteemistä.

Applen ekosysteemi on sanalla sanoen erinomainen. Se ei ole tietenkään virheetön, siinä on omat ongelmansa, mutta kokonaisuuden kannalta ekosysteemin merkitys on tavallisessa arjessa paljon suurempi kuin minkään yksittäisen laitteen teknisten speksien tai ostohinnan merkitys on, niin kauan kuin ne laitteet ovat tarpeeksi hyviä ja itselleen sopivan hintaisia.

Ekosysteemillä ja sen toimivuudella tarkoitan siis sitä, kuinka hyvin eri laitteet toimivat yhteen toisten laitteiden kanssa.

Kännykällä otettujen kuvian osalta tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun otan kuvan iPhonella, se tallentuu automaattisesti iCloud-pilvipalveluun. Kun myöhemmin avaan Mac-tietokoneella Kuvat-ohjelman, on se sama kuva jonkin ajan kuluttua tuossa Kuvat-ohjelmassa ilman että itse joudun säätämään mitään, riittää että odotan että kuva ilmestyy sinne. Samoin kun käynnistän Apple TV -laitteen ja avaan siellä Kuvat-ohjelman, on tuo samainen kuva helposti katsottavissa jonkin ajan kuluttua myös television ruudulta ilman että joudun säätämään kuvien siirtelemisen, lähettämisten ja muiden vastaavien teknisten asioiden kanssa. Kuten arvata voi, samainen kuva löytyy myös iPad-tabletin Kuvat-ohjelmassa, joten tilannekohtaisesti voin katsoa eri näytöllä eri laitteella tuon samaisen kuvan helposti ja vaivattomasti.

Musiikin osalta taas tämä ekosysteemin keskinäinen toimivuus taas tarkoittaa sitä, että kun käytän Apple Music -palvelua voin laittaa musiikin vaikkapa ensin kännykällä soimaan, ja kun tuon AirPods Pro -nappikuulokkeet puhelimen lähelle ja avaan kuulokkeiden kotelon luukun ja laitan napit korville, musiikki siirtyy nappeihin. Tietenkin sama tapahtuu myöskin muiden valmistajien puhelimissa ja bluetooth-nappikuulokkeissa, mutta iPhonessa yhdessä HomePod Mini -kaiuttimien kanssa on kätevä ja helppo tapa siirtää musiikki kaiuttimiin. Kun musiikki soi puhelimessa voin viedä puhelimen kaiuttimen lähelle ja puhelimessa soinut musiikki siirtyykin normaalisti kaiuttimista kuultavaksi ilman mitään säätämistä.

Sama toimii myös toisin päin. Jos HomePod mini -kaiuttimissa soi jokin musiikki voi sen siirtää sieltä takaisin kännykkään viemällä puhelimen kaiuttimen lähelle ja kohta musiikki siirtyykin kaiuttimen sijaan soimaan puhelimeen. Esimerkiksi jos kotoa on lähdössä ja kaiuttimissa soi musiikki, voi sen siirtää puhelimeensa ja jatkaa kuuntelua napit korvalla kodista poistuttua ilman että joutuu etsimään Musiikki-ohjelmasta samaa soittolistaa tai levyä mikä on soinut aikaisemmin kaiuttimissa.

Puhelimen, älykellon ja iCloud-pilvipalvelun välinen toimivuus on myöskin erinomainen. Toisinaan kotona puhelin on pöydällä ja kello on ranteessa, ja kun puhelin soi tulee puheluun vastattua kellon kautta eikä puhelimen kautta. Viimeksi tänään olen puhunut pitkän puhelun kellon kautta.

Apple Watch -kello on kätevä monessa, kuten uniaikojen seurannassa, askelmittarina ja muissa vastaavissa älykellon tehtävissä. Muitakin valmistajia on varmasti jotka tekevät kelloillaan samat asiat ja mahdollisesti enemmänkin, mutta myös Apple Watchissa merkittävämpi hyöty tulee sen sopimisesta kodin laitteiden ekosysteemiin kuin vain sen toimivuudesta yksittäisenä laitteena.

Aikaisemmin mainitsemani kuvien toimivuus eri laitteissa ulottuu myös kelloon asti. Kun olen tykännyt kuvasta joka on iPhonen kuvagalleriassa, synkronoituu Suosikki-kuvat automaattisesti myös kelloon ja ainakin itse katselen toisinaan kellon kautta mitä kuvia on suosikkeihin tullut tallennettua.

Kellolla saan kerättyä tietoa askelmääristä ja unen määrästä ja nämä tiedot voin sitten katsoa paremmin ja monipuolisemmin kännykän Terveys-ohjelmasta. Samoin lenkeille voin ottaa mukaan pelkän kellon ja jättää kännykän kotiin ja silti voin tallentaa lenkin tiedot ja sen jälkeen voin katsoa lenkin tiedot kotona puhelimen äärellä tarkemmin avattuna jos haluan tietää nopeuksista yms. lenkin aikana.

Kello on kätevä myös iPhonen navigoinnin kanssa. Kun laitan kännykästä navigaattorin päälle, saan kelloon myös näkyviin informaatiota matkasta. Esimerkiksi kun risteys josta pitää tajuta kääntyä tai jatkaa vaikkapa suoraan on lähestymässä, kello antaa ranteessa tuntopalautteen joka auttaa havainnoimaan että itse muistaa mennä oikeaa reittiä eikä ajatuksissaan ajele minne sattuu.

Samat asiat varmasti onnistunee myös muiden valmistajien laitteilla, mutta saumaton toimivuus ilman säätämistä ja perehtymistä siihen minkä puhelimen kanssa minkäkin valmistajan kello toimii on jotain mitä itse arvostan. Applen kello toimii Applen puhelimien kanssa ja se riittää itselleni.

Mac-koneen ja Apple TV:n välinen toimivuus on myöskin erinomaista. Kun katson läppäriltä jotain, voin laittaa sieltä vaikkapa videon pyörimään ja lähettää kuvan langattomasti Apple TV:hen jolloin voin katsoa kuvaa isommalta ruudulta helposti ilman johtojen kanssa säätämistä.

Yksi mainitsemisen arvoinen asia on myöskin CarPlay. Kun istun autoon ja laitan puhelimesta piuhan kiinni auton soittimeen, saan iPhonesta CarPlay-toiminnallisuuden päälle. Käytännössä voin laittaa autossa olevassa soittimessa olevasta kosketusnäytöstä navigoinnin päälle ja pois, voin laittaa musiikit soimaan auton kaiuttimista ja voin myös nähdä muita erilaisia tietoja kuten kalenterimerkinnät mitä on pian tulossa. Pieni mutta kätevä osa Applen ekosysteemiä tämäkin.

iCloud on olennainen osa

Edellisessä kappaleessa mainitsin useita ominaisuuksia jotka ovat niitä minkä vuoksi Applen ekosysteemistä pidän. Monet niistä käyttävät hyödykseen iCloud-pilvipalvelua joka on pääsääntöisesti erittäin hyvä, tai ainakin niin hyvä kuin pilvipalvelut yleensäkään voivat olla. Yksityisyyden kannalta tietenkin minkä tahansa pilvipalvelun käyttö on jotain missä on hyvä miettiä että kuinka salaisia ja yksityisiä tietoja niihin haluaa tallentaa, mutta yleisesti niiden tietojen osalta joita sinne haluaa tallentaa on tämä erinomainen palvelu ja se tekee arkisista asioista käytännöllisempää.

Applen laitteissa (iPhone, Mac, iPad) on useita ohjelmia jotka löytyy näistä jokaisesta ja joita myös itse käytän. Muistiinpanot on näistä hyvä esimerkki. Kun olen kännykällä, saatan kirjoittaa lyhyet muistiinpanot sekalaisista asioista, mutta kun menen tietokoneelle voin jatkaa noita muistiinpanoja helposti Macissä – tai vaikka nettiselaimessa Windows-koneella.

Muistiinpanot-ohjelmaa käytän usein kappaleiden tekemisessä mikäli kappale on sellainen että siinä on sanoitukset. Sanoitukset voi laittaa muistiinpanoihin esimerkiksi kännykällä, mutta jatkaa sitten muistiinpanoja myöhemmin pianon äärellä ollessa tabletilla. Yleensä kun hahmottelen kappaleeseen soinnut, merkkailen ne sitä mukaa Muistiinpanot-ohjelmaan joten sointutiedot ovat automaattisesti millä tahansa laitteella missä niitä myöhemmin tarvitsen.

Uutena ominaisuutena Muistiinpanot-ohjelmassa voin myös tallentaa äänen, joten jatkossa biisejä tehdessä voin tallentaa nopean demon suoraan muistiinpanojen mukaan joka tekee asioista vieläkin käytännöllisempää.

Muistutukset on toinen ohjelma jota olen käyttänyt enemmän tai vähemmän aina tarpeen mukaan. Esimerkiksi kun kirjoitin runokirjani tein suunnitelman etukäteen Muistutukset-ohjelmaan. Tein sinne projektin jonka alle tein tehtävät jotka täytyy suorittaa että projekti tulee valmiiksi.

Muistutuksien kätevyys on tietenkin siinä, että tehtävät voi kirjoittaa tietokoneella, mutta sitten merkitä tehdyksi vaikka kännykällä koska tiedot synkronoituvat eri laitteiden välillä. Esimerkiksi eri kaupoista ostettavat asiat on kätevä merkitä sitä mukaa muistiin kun ne tulee mieleen ja niitä voi sitten katsoa kaupassa ollessaan mitä piti muistaa ostaa. Lisäksi muistutukset synkronoituvat myös Applen kelloon, joten jos on tehnyt muistiinpanot kännykällä mutta unohtaa kännykän kotiin voi kauppalistansa nähdä myös kellosta katsomalla.

Loppusanat

Applen laitteet ovat olleet hyviä, mutta eivät virheettömiä. Niissä on samalla tapaa toisinaan erilaisia ongelmia kuin kaikkien muidenkin valmistajien laitteissa, mutta tästäkin huolimatta tarkoituksena on pysyä ensisijaisesti Applen laitteiden käyttäjänä.

Ekosysteemin toimivuus on jotain mikä on merkittävästi tärkeämpi asia kuin yksittäisten laitteiden ominaisuudet. Teknologia on yhteiskunnassamme olennainen ja kiinteä osa elämäämme – keskimäärin riippumatta siitä halusimmepa tai emme -, joten haluan vapaa-ajallani että suurin osa asioista toimii mahdollisimman hyvin ja saumattomasti muiden laitteideni kanssa.

Tähän mennessä paras ratkaisu teknologian kanssa mahdollisimman vähäiseen säätämiseen mutta kuitenkin monipuoliseen käyttämiseen on Applen laitteet, sillä laitteita löytyy heiltä niin moneen eri käyttöön – tietokoneet, kellot, Apple TV, puhelimet, tabletit, kuulokkeet ja kaiuttimet ovat jokainen asioita joita käytän.

Merkittävä asia Applen ekosysteemissä eri laitteiden välillä on myöskin ohjelmistojen kokemuksen yhdenmukaisuus. Kuvat-ohjelma Macillä, iPadilla ja iPhonella on jokainen sellaisia että kun osaa yhdellä laitteella käyttää, osaa kyllä navigoida myös muilla laitteilla suhteellisen nopeasti asioihin mitä siellä etsii. Samoin Muistiinpanot, Muistutukset ja monet muutkin ohjelmat ovat yhdenmukaisia käyttökokemukseltaan laitteesta riippumatta joka helpottaa käyttöä merkittävästi.

Eri laitevalmistajat kyllä tarjoavat jokaiseen näihin omia ratkaisujaan, joten vaihtoehtojakin luultavasti on, mutta kuinka hyviä mikäkin niistä on ja kuinka kokonaisvaltaisesti eri laitteita on saatavilla näihin muihin ekosysteemeihin on sitten asia erikseen. En tiedä, enkä varsinaisesti edes jaksa välittää. Voi olla että muilla on olemassa parempiakin ratkaisuja, mutta niin kauan kuin nykyinen Applen ekosysteemi toimii en jaksa kuluttaa vapaa-aikaani siihen että etsisin parempaa – itselleni riittää että asiat toimii ja ne ovat tarpeeksi hyviä.

Johdanto

“On aika harhaa sillä ikuisuus on vain pysähtynyt nykyisyys. Voin siksi hetken huomisen tietää tarkasti kuin eilisen.”

Mokoma – Mene ja tiedä

Mikäli en väärin muista, kauan sitten eräs edesmennyt ystäväni sanoi isänsä joskus sanoneen että kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen ihminen vain vanhenee.

Ajatus tietenkin kuulostaa absurdilta, sillä eihän ihminen ole tehnyt ennen sitäkään mitään muutakaan, mutta jossain määrin tässä on tuntunut olevan siltikin jotain perää ja se on jäänyt itselleni mieleen. Kun ihminen on nuori, alle 20-vuotias, vuodet tuntuvat kestävän paljon kauemmin ja aika kulkevan hitaammin, mutta kun ihminen on yli 20 aika tuntuu kulkevan aikaisempaa nopeammin ja pian mittarissa onkin jo 30 vuotta eikä mene kuin lyhyt hetki ja 40 on tullut täyteen.

Tämä on tuntunut olevan normaalia että iän myötä aika tuntuu kulkevan nopeammin, mutta viimeisen muutaman kuukauden aikana näkemykseni on muuttunut tämän osalta täysin, sillä ajan subjektiivinen kulkemisen nopeus on muuttunut erittäin radikaalisti. Enää päivät ja viikot eivät ole menneet samalla tapaa niin nopeasti, vaan aika on hidastanut vauhtiaan niin paljon että olen sen subjektiivisesti havainnut ja ruvennut jonkin verran tutkimaan erilaisia aikaan liittyviä videoita YouTubesta.

Muutama yleinen teoria on tullut vastaan ajan kulkuun liittyen miksi aika nuorena menee hitaammin kuin vanhempana.

Ensimmäinen teorioista on se, että kun ihminen elää yhden vuoden ja on itse 10-vuotias, on yksi vuosi elämästä siinä vaiheessa 10 % eletystä elämästä. Kun vuosia tulee enemmän muuttuu yhden vuoden prosentuaalinen osuus eletystä elämästä paljon pienemmäksi, minkä vuoksi ikävuosien karttuessa vuodet menevät nopeammin sillä niiden suhteellinen osuus eletyistä elinvuosista on merkittävästi vähäisempi. 100-vuotiaalle 1 vuosi on ainoastaan 1 % eletyistä vuosista joten prosentuaalinen ero on merkittävä.

En itse kuitenkaan usko tähän teoriaan, sillä olen viimeisen muutaman kuukauden aikana havainnut ajan subjektiivisen nopeuden muutoksen hitaammaksi niin selkeänä aikaisempaan verrattuna vaikka ikää onkin tullut enemmän.

Toinen yleinen teoria johon ajan kulusta törmää – ja se johon myös itse uskon omien havaintojeni vuoksi – on se, että ihmisen kokemus ajasta riippuu uudenlaisista koetuista kokemuksista.

Kun elämä menee päivästä toiseen rutiineiden ympärillä eikä tavallisuudesta poikkeavia asioita juurikaan tapahdu, ei ihmisen aivoihin synny uudenlaisia muistijälkiä jonka vuoksi päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet menevät ohitse nopeasti ilman että niistä on juurikaan muistoja. Mikäli uudenlaisia tai tavallisuudesta poikkeavia kokemuksia tulee enemmän, ajan kulun nopeus muuttuu aivan toisenlaiseksi.

Valokuvia ja tulosteita

Omalla kohdallani ajan hidastumisen ja sen selkeästi havainnoinnin aiheutti valokuvaamisen määrän merkittävä lisääntyminen ja valokuvien paperille tulostamisen määrän kasvu.

Olen täällä blogissakin kirjoittanut lähiaikoina enemmän taas valokuvaamisesta ja laittanut useita kuviakin tänne nähtäväksi, mutta olen lisäksi nyt viimeisen parin kuukauden ajan tulostanut luultavastikin jokaiselta päivältä jonkin verran kuvia.

Tulostamisen lisäksi olen myös aktiivisesti katsonut tulostettuja kuviani aina kun olen tulostanut uusia kuvia, eli esimerkiksi kun tänään tulostin kuvia katsoin läpi kuvien säilytysrasiassa olevat aikaisemmat kuvat. Eilen kun tulostin kuvia, katsoin myös eilisen kuvien lisäksi aikaisemmat samassa rasiassa olevat kuvat jne. Yhteen rasiaan on tullut laitettua kuvia sata tai ylikin joten yhdessä rasiassa on kuvia aina n. 10-15 päivältä, riippuen tietenkin miten paljon olen tulostanut kuvia.

Joitain aikoja takaperin kuvien katselun myötä havahduin siihen että tuntuu kuin kuvat joita katson olisi otettu kauan sitten ja että aikaa olisi voinut mennä kuukausia kuvien ottamisesta, mutta todellisuudessa aikaa ei ollut mennyt edes viikkoakaan. Saattoi olla että kuvat oli otettu kaksi tai kolme päivää aikaisemmin, mutta kuvia katsellessa tuntui että kuvausreissu olisi tapahtunut joskus kauan, kauan sitten. Tämä luultavastikin laittoi itseni tutkimaan enemmän aikaa ja sen kulun tuntuun liittyviä seikkoja.

Tämä ei ole myöskään jäänyt yksittäiseksi hetkeksi että tuntuisi siltä kuin kuvat olisi otettu kauan sitten menneisyydessä, sillä tänäänkin kun katsoin joitain säilytysrasiassa olevia kuvia tuntui että kuvien ottamisesta olisi mennyt aikaa vähintäänkin kuukausi tai enemmänkin mutta todellisuudessa aikaa kuvien ottamisesta oli kulunut ainoastaan 10 päivää.

Kuvamäärät ovat kasvaneet kokemuksien myötä

Elokuun alusta tähän päivään (17.11.) saakka olen kuvannut 18.336 kuvaa joka on selkeästi enemmän kuin tavallisesti olen kuvannut, sillä vuoden alusta alkaen olen tähän mennessä kuvannut 21.727 kuvaa + filmikameran kuvat päälle.

Kuvien määrä itsessään ei tietenkään kerro suoraan mitään koettujen kokemusten määrästä, sillä jos kuvaisin esimerkiksi urheilutapahtumaa voisi helposti päivän aikana tulla tuhatkin kuvaa. Kuitenkin en ole kuvannut sellaisia enkä ole kuvannut myöskään kovinkaan paljoa sarjakuvausta, joten suurin osa on yksittäisiä kuvia.

Elokuusta tähän päivään saakka olen tehnyt paljon kuvausreissuja lähialueille mitkä ovat lyhyen automatkan päässä, jonka vuoksi uusia kokemuksia on syntynyt erittäin paljon aikaisempaan verrattuna. Lisäksi päivinä jolloin en ole lähtenyt minnekään auton kanssa olen tehnyt monena iltana edes lyhyen kävelyn lähialueilla kameran kanssa, jonka myötä myös tutut lähialueet ovat saaneet uusia ulottuvuuksia ja ovat siten olleet paikoitellen myös uusia kokemuksia.

Osa kuvauspaikoista on ollut Helsingissä, osa Vantaalla, osa Espoossa, osa Tuusulassa ja osa sitten kauempana. Kuitenkin jo pelkästään Helsingissä riittäisi satoja eri paikkoja kuvattavaksi, joten ainakaan kuvauskohteet eivät lopu kesken. Samoin Vantaalla on paikkoja vaikka kuinka paljon missä voi käydä ja joissa on jo tullut käytyäkin eikä Espoo jää yhtään sen huonommaksi.

Elokuun jälkeen tekemiäni erillisiä kuvaussessioita on tietokoneella Lightroomissa 35 kappaletta, mutta näiden lisäksi on paljon muitakin hetkiä ja tapahtumia joissa olen kuvannut. En ole esimerkiksi tehnyt kaikista lähialueella kävellen tekemistäni kuvaureissuista omaa Lighroom-kansiota, mutta lähialueellakin olen silti tehnyt kävelyreissuja joissa olen kuvannut paljon ja nähnyt uusia alueita ja reittejä jotka ovat luoneet uudenlaisia muistijälkiä aivoihin.

Ajan mysteeri

Yksi ajan kulun tuntuun liittyvä hakusanapari jolla aiheesta voi etsiä lisää tietoa englanniksi on “Holiday paradox” eli lomaparadoksi. Tällä termillä löytyy myös YouTubesta videoita englantia osaaville. Yksi sivu jossa aiheesta puhutaan on mm. tämä ja siellä on myös yksi video upotuksena YouTubesta.

Lyhyesti tällä on kuvattu sitä kuinka aika tuntuu menevän erilaisella tahdilla sen kokemisen hetkellä kuin jälkikäteen arvioituna. Esimerkiksi muutaman viikon loma voi tuntua kokijalleen merkittävästi pidemmältä kuin mitä se on todellisuudessa ollut. Samoin lentokentällä tunnin odottaminen voi tuntua siinä hetkessä todella pitkältä, mutta jälkikäteen arvioutuna se tuntuu menneen nopeasti.

Muita mielenkiintoisia videoita löytyy YouTubesta myös “How to slow down time” ja muilla vastaavilla hakusanoilla. En niitä kuitenkaan linkitä tähän, sillä monet videot poistuvat aina joskus YouTubesta jonka jälkeen blogi on vain täynnä rikkinäisiä linkkejä.

Aika on yleisestikin ottaen erittäin mielenkiintoinen ilmiö ja se kuinka sen koemme on vielä mielenkiintoisempi. Eräs veljistä totesi että aika menee hitaammin aina jos on hetkessä läsnä (tai jotenkin näin se meni) ja uskon että tässä voi olla hyvinkin perää.

Ajassa on mielenkiintoinen aspekti kuitenkin myös se, että hyvässä seurassa aika menee todella nopeasti vaikka olisi hetkessä läsnä, joten aika tuntuu elävän subjektiivisesti aivan omaa rataansa ja sen kulun nopeuden tuntua voi vääristää monin eri tavoin. Hyvällä seuralla ajan saa nopeammaksi, tylsinä hetkinä aika matelee, ajatuksella ja keskittyneesti asioiden tekeminen hidastaa aikaa, mutta täysin asioihin uppoutuneena tunnit menevät ohi silmänräpäyksessä.

Yksi kiehtovista ajan ominaisuuksista on myös se, että kun hidastaa vauhtiaan eikä tee montaa asiaa yhtä aikaa, tuntuu että aikaa on mennyt todella paljon mutta todellisuudessa aikaa on mennyt todella vähän. Jos taas tekee montaa asiaa yhtä aikaa ja selaa esimerkiksi YouTubea saattaa tunteja elämästä kadota ilman että edes huomaa.

Kaikki nämä ovat tietenkin vielä ainoastaan subjektiivisia kokemuksia. Vielä kiintoisammaksi aika ja sen vaikutus menee kuitenkin siinä vaiheessa kun aletaan tutkia ajan kulkua avaruudessa (hakusanalla “Time dilation” voi aiheesta etsiä lisää). Sellaiset pohdinnat ja tutkinnat ajasta menevät kuitenkin jo aivan eri ulottuvuuksiin kuin tämän postauksen sisältö, joten en lähde niistä sen enempää kirjoittamaan nykyisen lähes olemattoman tietämykseni pohjalta.

Loppukaneettina voinee sanoa että jos haluat elää niin että elämä tuntuu pitkältä ja tapahtumarikkaalta, kokeile paljon eri asioita, käy eri paikoissa tai kulje tuttuja alueita uusia reittejä, ota paljon kuvia, tulosta niitä ja katsele niitä tulosteita. Muutaman kuukauden päästä voi olla että myös itse huomaat että aika on lakannut kulkemasta samalla tapaa kuin ennen.