Tämänkertaisen leffalauantain elokuvaksi valikoitui vuodelta 2012 oleva komediapainotteinen kokoperheen animaatioelokuva Hotel Transylvania(IMDB). Kuten nimestäkin saattaa arvata on tämäkin elokuva jonkinsorttinen vampyyrielokuva vaikkakin mitään brutaaliutta ei tässä elokuvassa nähdä. Hyvä niin, sillä humoristiset vampyyrielokuvat on hyvä pitää erillään aikuisille suunnatuiden vampyyrielokuvien tematiikasta. Pääosien ääninäyttelijöinä kuullaan Adam Sandleria, Andy Sambergia sekä Selena Gomezia.
Historiassa on tapahtunut hirveyksiä jonka vuoksi kreivi Dracula on menettänyt rakastettunsa ja saanut katkerasti tuntea että ihmisiin ei voi vampyyrit luottaa, sillä ihmiset haluavat jostain syystä päästää vampyyrit päiviltä. Tämän vuoksi kreivi on rakennuttanut linnan kauas piiloon kaikesta ja tehnyt siitä turvallisen hotellin kaiken sorttisille hirviöille. Linnaan on selvinnyt mukana myös Draculan tytär Mavis joka on aivan pieni vauva heidän muuttaessa mutta joka alkaa vähitellen olemaan aikuisen vampyyrin iässä ja hänen 118-vuotissyntymäpäiviä päästäänkin viettämään elokuvan aikana.
Bändi svengaa kuin kuollut hirvi katuojassa
Dracula on kertonut kaikille hotellin vierailleen aina ihmisten pelottavuudesta ja kamaluudesta. Hotellin sijainniksi on valittu paikka minne ei ihmisjalka pitäisi koskaan onnistua tietään löytämään, mutta näin tällä kertaa vahingossa pääsee kuitenkin käymään. Jonathan on rinkan kanssa reissaileva nuori joka sattuu paikan päälle hotelliin jossa vasta perillä hänelle valkenee että nähdyt hirviöt ovat todellisia eikä menossa ole naamiaiset.
Dracula haluaa päästä hänestä eroon mahdollisimman pian, mutta valitettavasti kuviot eivät mene täysin putkeen ja hänen tyttärellään Maviksella sattuu iskemään kipinää Jonathanin kanssa. Isäpapalla riittää siis paljon harmaita hiuksia aiheuttavia pulmia ratkottavakseen tyttären aikuistumisen kynnyksellä.
Draculan tyttären Maviksen ääninäyttelyn takaa löytyy pop-laulaja Selena Gomez
Pidin tästä elokuvasta todella paljon. Se oli mukavan rennolla otteella tehty lämminhenkinen animaatioelokuva jossa mukaan on saatu huumoria, kauneutta, söpöilyä ja sympatiaa mukavan tasapainoisessa paketissa.
Vaikkakin elokuva on luultavasti suunnattu enemmän perheen pienempää väkeä silmälläpitäen on tässä paljon elementtejä jotka enemmän aukeaa kenties vasta vanhemmalle katsojalle. Draculan toiminta ja tahto suojella aikuistuvaa tytärtään maailman pahuudelta saa koomisen absurdeja piirteitä. Vaikka tahto on hyvä ei sillä aina taata onnistuneita lopputuloksia. Joskus jokaisen vampyyrin on päästettävä lapsensa koettamaan omia siipiään maailman merillä. Kenties lapsensa lentäminen pesästä satuttaa lopulta vähemmän kuin onnettomana olevan siipirikon poikasen näkeminen oman linnansa vankina.
Tälläkin viikolla perjantaipulloksi päätyi lähikaupasta ostamani Lapin Panimon tuote, tällä kertaa Josef K. nimeä kantava savuolut. Tälläkään kertaa oluesta ei löydy juuri mitään tietoa mistään, Lapin Panimon omalla nettisivulla ei tätä kirjoittaessa ollut myöskään halaistua sanaa koko tuotteesta joten väriarvot ja muut olkoon mysteeri.
Olut on etiketin mukaan savustettu lager ja potkua tässä on 4,2 %.
Pullosta lasiin kaadettaessa vaahtoavutta on kohtalaisesti mutta kuitenkin varsin maltilliset määrät. Tuoksu on mieto ja miellyttävä.
Maussa on havaittavissa hedelmäistä raikkautta. Maku on sinänsä mielenkiintoinen sillä jollain muotoa mausta löydettävä kirpeys on omiaan antamaan mielikuvaa jopa hieman vahvemmastakin oluesta kuin mistä todellisuudessa on kyse. Savun maku erottuu selkeästi mutta pehmeän maltillisesti. Oluen jälkimaku suussa pysyy suhteellisen pitkään mutta ei kuitenkaan ikävällä tavalla vaan miellyttävällä tapaa. Jälkimaku saa aikaan halun ottaa seuraavankin kulauksen joka on tietenkin hyvä merkki oluen miellyttävästä suutuntumasta.
Olen tätä muutaman kerran jo ostanut joten en näe mitään syytä miksi en jatkossakin voisi ostaa tätä kun haluan toimivaa savuolutta.
Musiikiksi tämän kanssa sopii erinomaisesti folk-musiikki ja muut sellaiset joiden avulla pääsee silmät sulkemalla juhannusyön tunnelmaan. Esimerkiksi Byssan Lull, vaggvisa sekä Witcher 3 -pelistä tuttu Priscilla’s Song sopivat hyvin tähän tunnelmaan.
Tämänkertaisena kokkailukeskiviikkopostauksena on naudan sisäpaistiphvi jonka söin kasvisten ja raejuuston kanssa. En muista aikaisemmin testanneeni moista pihviä joten kaupasta tällaiseen valintaan sitten pääydin. Kyseessä oli kaiken lisäksi luomutuote ja hyvässä lykyssä myös lähellä tai kohtalaisen lähellä tuotettu. Valitettavasti erän mukaan haku webbisivuilla ei löytänyt paketin kyljessä olevaa eränumeroa joten en osaa varmaksi sanoa missä se oli tuotettu.
Tämänkään valmistaminen ei vaadi ruudinkeksijän taitoja. Pannu lämpenemään, voita pannulle, pihvit paistumaan ja odotellessa leikkaamaan kasvikset ja mättämään ne ja muut lautasen täytteet valmiiksi lautaselle odottamaan pihvien saapumista seuraan hilpeään.
Pihvin annoin lämmetä luultavasti tuttuun tapaani turhan kauan sillä hieman tuppasi tulemaan kohtalaisen kuiva pihvi. Eipä siinä, ei siitä liian kuivaa tullut ja hyvin sen sai syötyä mutta paras mehevyys jäi puuttumaan. Pitänee ostaa toisenkin kerran ja paistaa pannulla vähemmän aikaa.
Pihvit irtosi läheisestä K-Kaupasta hintaan 8,49 eur ja kasviksiin meni 6,59 joten yhteensä hinnaksi tuli aterialle 15,08 eur. Kaapista löytyi osa kasviksista entuudestaan ja näistäkin meni vain murto-osa joten todellinen ateriahinta jää merkittävästi halvemmaksi.
Kuten viime kuun puolella kirjoitin tein asunnon ostotarjouksen Vantaalla sijaisevasta kaksiosta ja asioiden eteneminen odotti enää vain lopullista niittiään.
Tänään tiistaina oli aamusta aika pankissa liittyen asuntolainan allekirjoittamiseen ja muuhun paperipyörittelyyn mitä sen tiimoilta tuli. Siitä sitten kello 11 maissa tuli asunnon myyjä sekä välitysfirman rouva paikalle pankkiin myöskin tekemään omat allekirjoituksensa ja tuomaan tarvittavat kauppakirjat ja mitä kaikkea siinä operaatiossa sitten olikaan.
Kaupat meni mukavan suoraviivaisesti siinä vaiheessa ilman ylenpalttista turhaa säätämistä. Hyvä homma, sillä arvostan sitä että asiat tapahtuvat ilman turhaa vatulointia nopeasti ja tehokkaasti.
Tämän kuun puolella on sitten muutto tulossa uuteen asuntoon joten jos blogissa tulee lähiviikkoina hiljaisia hetkiä eikä mitään kuulu ei asiaa kannata suotta ihmetellä, aikaa kuitenkin tulee muuttokuvioihin ja siihen liittyviin operaatioihin menemään enemmän tai vähemmän enkä tiedä kerkeänkö paljoa postailemaan. Saas nähdä!
Kuten jotkut saattoivat huomata, oli viikonloppu postauksien suhteen hiljaista. Olin reissussa viikonlopun Kokkolassa ristiäisissä. Perjantaina päivällä katselin Google Mapsista paljonko Helsingistä on Kokkolaan matkaa sillä mietin vaihtoehtoa junalle josko omalla autolla olisin jaksanut ajaltaa. Satuin kuitenkin huomaamaan vahingossa että sinne lähistölle pääsee myös lentokoneella.
Olen viimeksi mennyt lentokoneella ollessani luultavasti noin viiden vuoden ikäinen joten nyt tuli oiva tilaisuus lentää muutenkin kuin vain baarista pihalle. Katselin lentolippujen hintoja ja huomasin että lentolippujen hinnat meno-paluuna olivat vain tuplasti kalliimmat kuin junaliput meno-paluuna joten ostin sitten netistä liput sillä matkaan menee lentämällä vain 1 h 15 min tai jotain niitä main, junalla 3:40 h – 6:30 h välillä, riippuen mihin aikaan menee jne.
Tuplasti kalliimmat lippuhinnat kuulostavat äkkiseltään järjettömältä idealta mutta jos asian miettii rationaalisesti ei hintaero ole todellisuudessa lähellekään sitä luokkaa. Jos istun junassa vaikkapa 4 h pidempään per suunta kerkeän siinä aikana hilpaisemaan muutamat kahvit, sämpylää, patonkia sekä tietenkin muutamat oluet. Helposti matkahintaan voi laskea sen 30 eur tai enemmänkin lisäksi per suunta. Käytännössä siis lentomatka oli varsin kilpailukykyinen jos mietti kokonaiskustannuksia.
Lentokone oli aika suuri läheltä vaikka kone olikin lentokoneeksi pieni
Opreaatio lentäminen: Helsinki-Kokkola
Lähdin Helsingistä Vantaalla sijaisevalle lentokentälle hyvissä ajoin. Olin pari tuntia aikaisemmin jo asemalla että varmasti on aikaa etsiä lähtöpaikka jne. Lueskelin siellä sitten odotellessa kirjaa, selasin nettiä ja kulutin aikaa kahviossa. Menin sitten hyvissä ajoin jo turvatarkastukseen ja kyselin että miten tämä koko systeemi toimii. Kerroin suoraan että olen ensimmäistä kertaa aikuisiällä lentämässä joten en ole oikein selvä näistä kuvioista. Henkilökunta oli ystävällistä ja opasti asian tiimoilta.
Ennen turvatarkastukseen menoa hän vielä varmisti että olenhan tehnyt jo lähtöselvityksen. Olin että “En, mikä se edes on?” jolloin neiti sitten selosti että tuolla on tuollaisia vekottimia joihin pitäisi mennä naputtelemaan tuo koodi mikä lipussani on jne. Menin sitten sitä värkkäilemään ja sehän meni vahvasti kuin Suomen euroviisumenestys viime vuosina. Automaatti ilmoitti että lähtöselvitystä ei voi enää tehdä ja pitää kääntyä henkilökunnan puoleen. No niinpä tietenkin. Menin takaisin turvatarkastukseen ja selostin tilanteen. Onneksi siitä sitten puhumalla pääsin jatkoon kun liput oli tulostettuna ja muuten asiat ok.
Noh, tässä vaiheessa tietenkin sitten menin eteenpäin ja siellä oli portti jossa oli joku seuraava henkilö. Muut matkustajat piippasivat lippunsa ja itse olin siinä sitten että “Mikäs juttu tämä on, ei mulla ole tollaista tikettiä, mulla on vain tällaiset” ja näytin tulostettuja lentolippujani. Henkilö siinä oli ihmeissään että miten ihmeessä olen edes päässyt sinne asti ilman sitä lippua. Selostin tilanteen ja hän oli että ei sinne pitäisi olla päässyt lainkaan ilman sitä lippua. Olin että jaa-a. Hän sitten katsoi koneelta ja sanoi että koneessa kuitenkin on paikkoja vielä vapaana joten kyllä mut sinne lennolle saadaan mukaan. Hän tulosteli sitten lippuni ja pääsin alakertaan odottamaan lentokenttäbussia muiden matkustajien kanssa.
Joulu on tullut jo Helsinki-Vantaan lentoasemalle
Loppumatka meni sitten ilman ihmeellisyyksiä. Bussi haki matkustajat, siitä sitten hyppäsimme koneeseen, etsimme omat paikkamme ja matka alkoi. Oli kyllä jännää, mutta ei kuitenkaan pelottanut. Enemmän oli fiilis kuin olisi lähtenyt Linnanmäelle. Olin kyllä ihan fiiliksissä lennosta ja matka kesti vain vähän aikaa ja sittenpä sitä olikin jo perillä. Siinä ei kauaa tarvinnut elämänsä tunteja tuhlata.
Paluulento meni sekin putkeen
Ristiäiset oli ja meni, reissu meni ja oli sunnuntai ja aika palata kotiin. Siskon mies viskasi minut lentokentälle ja siellä sitten odottelin kaikessa rauhassa lähtöä. Kerkesin siinä sitten hyvissä ajoin mennä tekemään lähtöselvityksen ja myös turvatarkastuksen. Bussi ei tullut noutamaan meitä vaan koneelle tuli mentyä kävellen.
Lentokoneessa etsin paikkani ja istahdin aloilleni. Vähitellen kun lentokone oli jo melkoisen valmiina lähtöön kesti lähdössä oma tovi. Lentoemännät kiertelivät muutamat kerrat käytäviä, laskivat paikallaolijoita ja lopulta tuli vielä listan kanssa kiertämään kun väkimäärä ei täsmännyt lähtöselvityksessä olleiden kappalemäärään. Alussa vieressäni olleelta mieheltä kysyttiin hänen alkuperäistä paikkaansa (jonka hän vaihtoi ikkunan viereen kun sellaisia oli vapaana), sen jälkeen samalla rivillä olevilta kysyttiin nimet ja minulta.
Paluumatkalla olin potkurin lähellä
Meikäläistä ei sitten löytynyt nimilistalta, lentoemäntä totesi että sinua ei jostain syystä näy täällä ollenkaan. No niinpä tietenkin, säätämiseksi touhu meni kuin junteilla perähikiän tanssilavoilla.
Kaivoin lippuni ja lentoemäntä sitten kävi katsomassa sitä jossain ja tuli sitten takaisin. Oli vain jostain syystä kone skipannut lipun lukemisen tai jotain ja sen takia ei ollut vain rekisteröitynyt paikallaoloni koneessa. Sen jälkeen sitten kuitenkin väkimäärät täsmäsivät ja matkaan pääsimme.
Matka Helsinkiin meni leppoisasti kirjaa lukien. Kahvia tarjoiltiin paluulennollakin ilmaiseksi ja Karhun kolmosen 0,33 tölkin sai viiden euron hintaan. Ei kovin kauaa mennyt paluulennossakaan ja matkustusmukavuus oli hyvä. Myös lentoemännät olivat ystävällisiä ja palvelualttiita yksilöitä joten myös sen suhteen ei mitään valittamista matkasta löytynyt. Lentämisestä jäi kyllä erittäin hyvät vibat joten ehkäpä jatkossakin harkitsen ilmateitse matkustamista mikäli lentokenttiä sattuu määränpään lähistölle!
