Uusi laiteteline. En ole vielä kerennyt edes pyyhkiä pölyjä ja kuvan ottamisen jälkeen laitoin myös alas johtokotelon. Kuitenkin tässä kätevänä lisänä paikkoja DVD-levyille sivuilla sekä CD-levyille edessä.
Bongasin tori.fi:ssä huokeaan 10 euron hintaan omaan makuuni tyylikkään näköisen laitetelineen hifille. Kyselin josko seurakuntaveljen onnistuisi se hakea Hyvinkäältä ja se onnistui, joten nyt on laiteteline löytänyt uuden kodin.
Aikaisemmin itselläni on ollut kyllä jonkinlaisia laitetelineitä vuosien mittaan, mutta olen niistä luopunut kun laitteisto on kokenut muutoksia. Viimeisin teline mikä oli joskus käytössäni vuosi tai jotain niitä main takaperin oli kyllä tyylikäs, mutta siinä oli haasteena muistini mukaan sen hyllyjen korkeus jonka vuoksi se ei aina sopinut kaikkeen haluaamani käyttöön (ellen muista väärin ja syy oli jokin muu).
Itselläni ei ole hifilaitteistolla ollut enää hetkeen kunnollista laitetelinettä sillä CD-soitin on aikaisemmin ollut toisessa setissä kiinni ja on köllötellyt AV-vahvistimen päällä. En ole hetkeen käyttänyt erillistä stereovahvistinta joten telineellekään ei ole ollut tarvetta.
Kuitenkin koska olen hommannut torista vanhan vintage-setin (vuodelta 1984) oli siistimmälle laitetelineelle tarvetta. Onneksi tämä löytyi!
Laitteiden asentaminen telineeseen tietenkin oli yhtä tuskaa, sillä hyllyn takana on levy eikä johtoja pääse helposti kytkemään. Laitteet voi tietenkin laittaa kiinni siten että ottaa laitteet ensin ulkopuolelle, laittaa johdot paikalleen ja nostaa kaikki laitteet yhtä aikaa hyllylle. Tämä oli lähes toimiva ratkaisu jotta olisi ollut helppo, mutta vinyylisoittimen RCA-kaapeli ja vahvistimen Tape Out -liitäntään tuleva RCA kaapeli olivat molemmat sen verran niukin naukin vahvistimelle yltäviä että melkoiseksi ähertämiseksi meni.
RCA-kaapeleille jatko-adaptereiden ostaminen onkin seuraavaksi ostoslistalla, sillä vahvistimen Tape Out -liitännästä vedän RCA-kaapelin huoneen toiselle puolelle tietokonepöydän luo. RCA-johto on kuitenkin liian lyhyt, joten siihen on pitänyt laittaa jatkopätkä, mutta sen kanssakin johto on liian lyhyt ollakseen siisti. Se kyllä toimii, eli saan vahvistimelta olohuoneen nurkasta vedettyä kaapelit siten että voin kuunnella CD:tä, kasettia tai vinyylilevyä tietokoneen ääressä istuessa Geneleceillä. Kuitenkin ratkaisu ei ole siisti koska johdot on liian lyhyet ja yltää juuri ja juuri kiinni.
Ratkaisun epäsiisteys ei tietenkään häiritse tässä vaiheessa sillä laite on ollut kiinni vasta alle pari tuntia ja olen vasta kokeillut toimiiko idea edes käytännössä. Hyvin toimii, joten seuraava vaihe on hankkia adaptereita jotta voin valita aina tapauskohtaisesti niin pitkän RCA-kaapelin kuin tarvitsen. Toinen vaihtoehto olisi ostaa vain pidempi RCA-kaapeli ja adapterit joilla Tape Outista lähtevän RCA:n saan kiinni Focusrite Clarett 8Pre USB -äänikorttiin (tai ostaa johdon joka on pitkä missä on erilaiset liittimet suoraan), mutta käytännöllisin ja helpoin ratkaisu on itselleni hommata vain ne RCA-johtojen jatkopalikat.
Eilen käydessäni Koivukylän K-Citymarketilla satuin bongaamaan sieltä mankan jossa oli sisäänrakennettuna CD-soitin, kasettisoitin sekä radio. Olen jo viimeisen parin vuoden aikana aina toisinaan katsellut kasettisoittimia – viimeksi viime viikolla – joten vaikkakin kasettisoitin tarttui matkaan hetken heräteostoksena ei ostos isommassa mittakaavassa ajateltuna kuitenkaan mikään täysin heräteostos ollut.
Tärkein ominaisuus tässä itselleni oli siis tämä kasettisoitin ja sen toimivuus, mutta mukavana bonuksena tässä on mukana myös radio ja CD-soitin. Olen jo jonkin aikaa kuunnellut radiota kotonani pienellä kannettavalla Sangean Genuine Mini WR-7:lla josta en kuitenkaan ole tänne blogiin saanut aikaseksi vielä kirjoittaa minkäänlaista arviota joten radiolle ei sen suhteen ollut tarvetta koska sellainen kotoa löytyi. Samoin omistan kannettavan CD-soittimen (lue arvostelu) jolla levyä on tullut kuunneltua joten CD-soitinkaan ei ollut pakollinen paha.
Se että nämä molemmat tästäkin soittimesta löytyy kasettisoittimen lisäksi on tietenkin hyvä puoli koska tätä on ensisijaisesti tarkoitus pitää virtajohdon päässä eikä tällöin virrat kovin helposti pääse ainakaan kesken kuuntelun loppumaan ellei sähkökatkoja satu.
Miltä se kuulostaa
Rise Againstin The Sufferer and the Witness kuulostaa hyvälle tälläkin soittimella
Musiikkisoittimessa yksi tärkeimmistä ominaisuuksista ellei jopa tärkein on tietenkin se miltä se kuulostaa. Lyhyesti sanoen tämä kuulostaa tarpeeksi hyvälle ainakin silloin kun musiikin laittaa taustalle pyörimään samalla kun puuhailee muuta – esimerkiksi blogipostauksia kirjoitellessa, töitä tehdessä jne. Se sopii helposti kategoriaan “se ei ärsytä vaan soi ihan tarpeeksi mukavasti”, mutta ei se tietenkään vedä vertoja millekään erikseen hankittaville hifi-kaiuttimille, vahvistimille jne. Eikä sen ole tarkoituskaan.
Kasetilta kuunnellessa Dingon 20 suosikkia kuulostaa vieläkin mukaansatempaavalta ja sitä on ilo kuunnella soittimen omien kaiuttimien kautta kuin myös sivussa olevan kuulokeliitännän kauttakin. Kuulokeliitännästä toki kuulee helposti kasetin suhinat helpommin etenkin kappaleiden välissä, mutta se ei sinänsä yllätä eikä sitä tule miinukseksi laskettua.
CD-soittimella kun kuuntelee Rise Againstin The Sufferer and the Witness -levyä niin ei siitä pahaa sanaa löydä kunhan vain osaa oikeasti laittaa omat odotuksensa tolkulliseen perspektiiviin. Kyllä tällä musiikkia hyvin kestää korvat kuunnella kunhan ei kauhean kovalla luukuta. Kovemmalla soidessa tietenkin pienten ämyreiden pahvinen soundi pääsee jo esiin eikä soundi mitään korvia hivelevää ole.
Mankassa on myös ominaisuus Megabass jonka kautta Dingon kasettia oli hyvä kuunnella, mutta CD:ltä Rise againstia kuunnellessa se tuli otettua pois koska ääni alkoi kuulostamaan hieman tunkkaiselta. Ilman sitä ääni alussa kuulostaa hieman ohuemmalta, mutta kun hetken korvat tottuu soundiin niin ainakin itse jaksan ihan hyvin tällä levyä kuunnella.
Radio tuntui toimivan myöskin asiallisesti ainakin Koivukylässä kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Muutamia radiokanavia testailin ja ne tuntui löytyvän hyvin. Soittimessa on myös kolme suosikkikanavaa mitä voi lisätä, joten Yle X3m, Radio Dei ja Radio Rock löytyy jatkossa yhden napin painalluksella. Kiva ominaisuus, vaikkakin lähes aina pidän radion viritettynä Yle X3m:n taajuudelle ainakin Sangeanin soittimessa. Saapa nähdä muuttaako pikanapin taakse suosikkien tallennus radioni kuuntelutapaa.
Loppusanat
Nappuloita löytyy joka lähtöön, omaan makuun hieman liikaakin
Vähäisen käytön perusteella on tietenkin vaikea sanoa mitään pysyvämpää tuomiota esimerkiksi kestävyydestä, mutta ensikokemukset on positiiviset. Kasetteja saan nyt vihdoin kuunneltua ja ensihätään ne kuulostavat tarpeeksi hyvältä. CD-soitin ja radio samassa paketissa on myöskin mukava lisä koska nyt voi yhdellä härpättimellä hoitaa kaiken taustamusiikin kuuntelun riippumatta siitä mitä fyysistä mediaa haluan käyttää.
Ainoa mitä tämä olisi kaivannut lisäksi olisi ollut Bluetooth niin sisään kuin uloskin. Tässä mallissa ei ole Bluetoothia lainkaan joten ulkoisten laitteiden langattoman liittämisen voi suosiolla unohtaa.
On hyvä huomauttaa että tästä löytyy kuitenkin 3.5 mm liitäntä sisäänmenolle sekä saman kokoinen liitäntä kuulokkeille joten piuhallisena kumpaankin suuntaan saa tavaraa siirtymään. Tämä on mainio juttu koska voin ainakin teoriassa tällöin tökätä halutessani mp3-soittimen kiinni piuhalla tähän ja kuunnella tämän vekottimen kaiuttimien kautta musiikit. Sanon ilmaisun muodossa “ainakin teoriassa” koska en tiedä antaako laitteet tarpeeksi vahvaa tai sopivan heikkoa signaalia että ääni ei särisisi tai kuuluisi liian hiljaisella enkä vielä ainakaan ole sitä koettanut mutta uskoisin että eiköhän tuo onnistune.
Mankan voi laittaa toimimaan myös paristoilla mutta en ainakaan vielä ostanut paristoja koska laite on sen verran pieni ja kevyt että sen saan roudattua helposti huoneesta toiseen ja tökättyä siellä toiseen töpseliin aina tarpeen mukaan. Ilahduttavana puolena laitteen virtajohto on irtotavaraa, eli se ei ole kiinteästi kiinni soittimessa vaan käyttäjänä sen voi päivittää omien tarpeidensa mukaan paljon pidemmäksi tai lyhyemmäksi jos niin haluaa.
Nopean ja vähäisen käytön jälkeen ensituntumat on selvästi siis positiivisen puolella joten toivon mukaan soitin kestää hyvin myöskin käytössä 🙂
Hintaa tällä laitteella oli 89,99 eur eli mistään kovin hinnakkaasta soittimesta ei ole kyse. Tämä on hyvä muistaa miettiessä omia odotuksiaan soittimen äänenlaadun ja hifistelyn osalta.
Lenco CD-300 on pienikokoinen kannettava CD-soitin
TL;DR – Hyvä ja edullinen kannettava CD-soitin asiallisella äänenlaadulla ainakin kotona tapahtuvaan kuunteluun langallisilla kuulokkeilla. Bluetoothilla en saanut yksiä kuulokkeita toimimaan, mutta toiset toimivat sekä parit eri Bluetooth-kaiuttimetkin. Mukana toimitettavien akkuparistojen kesto ensimmäisellä täydellä latauksella oli Bluetooth-kaiuttimeen toistettuna seitsemän levyllistä musiikkia.
Mitä ja miksi
Muutamia päiviä takaperin hankin Lenco CD-300 kannettavan CD-soittimen Verkkokauppa.comista. Kotoa löytyy entuudestaan kyllä jo CD-soittimia, mutta käytännöllisyyttä ajatellen kannettava CD-soitin kiinnosti sillä sen avulla oma musiikin kuuntelu kuulokkeilla ei ole paikkaan sidoksissa samalla tapaa kuin aikaisempien CD-soittimien osalta jotka on pidettävä jatkuvasti virroissa että niillä voi edes musiikkia kuunnella.
Kiinteästi pistorasiassa pidettävät soittimet luo rajoitteita siihen missä musiikkia voi kuunnella helposti kuulokkeilla CD-levyltä, joten päätin koettaa onko edullinen 79 euron hintainen kannettava CD-soitin yhtään mistään kotoisin ja voisiko tällä kuunnella musiikkia mukavasti sohvalla rönöttäen tarpeeksi hyvällä äänenlaadulla että siitä ei tule paha mieli vaan että siitä voisi jopa nauttia. Näihin toiveisiin suhteutetun tämä on vaikuttanut hyvin toimivalta ratkaisulta.
Käyttökokemuksia
Laitteen mukana toimitetaan CD-soitin, jonkinlaiset rimpulat nappikuulokkeet, käyttöohjekirja, ladattavat akkuparistot sekä USB-piuha jonka toisessa päässä on jokin pyöreä liitin. Tällä piuhalla onnistuu ladata CD-soittimeen sisälle laitetut paristot mikäli ne ovat sellaisia paristoja että ne on tarkoitettu ladattaviksi. Laitteen mukana ilahduttavasti sellaiset myös toimitettiin joten heti mihinkään perus paristojen ostorumbaan ei joudu että tällä pääsee musiikista nauttimaan.
Akkuparistojen sisään heittämisen jälkeen ensimmäisenä kuuntelutestiin meni kotimaisen Entwinen levy Gone. Levyn luku ei ota mitenkään suhteettoman paljoa aikaa vaan suunilleen samoja lukemia mitä muut käyttämäni CD-soittimet yleensä ovat ottaneet – luultavasti jotain viiden ja kymmenen sekunnin välillä (en ole mitannut vaan puhtaasti fiilispohjalta arvioiden).
Tavarat joita mukana toimitetaan
Mukana tulevilla nappikuulokkeilla kuulee heti että levy kyllä toimii ja ääni ei pätki ainakaan tällaisessa kopiosuojaamattomassa CD-levyssä. Kuitenkin laitoin pian jo Sennheiserin Momentum Wireless -kuulokkeet kaapelilla kiinni ja huomasin että äänenlaatu on tarpeeksi miellyttävä että sillä voi musiikista nauttia. Hyvä niin!
Bluetooth-ominaisuutta tuli koetettua saada useammankin laitteen kanssa toimimaan, mutta ainoastaan yhdessä neljästä laitteesta en saanut pariliitosta muodostettua. Koetin ensimmäisenä juurikin Sennheiserin Momentum Wireless -kuulokkeisiin luoda Bluetooth-yhteyttä mutta en saanut sitä mitenkään toimimaan vaikka rämppäsin kumpaakin laitetta hyvän tovin joten ensikokemus Bluetoothista ei vakuuttanut.
Onneksi seuraavaksi koettamani JBL Go -matkakaiutin (lue täältä), Bose Soundlink Revolve Plus (lue täältä) sekä Apple AirPods (lue täältä) toimivat ilman ongelmia sen jälkeen kun olin ymmärtänyt toimintalogiikan kuinka pariliitos muodostetaan. Pariliitos Bluetooth-laitteeseen tapahtuu siis siten, että ensin painetaan CD-soittimesta PROG/BT painiketta muutama sekunti pohjassa jonka jälkeen näyttöön tulee ilmoitus että laitteen Bluetooth on mennyt päälle.
Tämän jälkeen Bluetooth-valo vilkkuu sinisenä näytön vieressä olevassa ledissä. Kun tämä vaihe on käynnissä laitetaan paritettava kaiutin/kuuloke paritusmoodiin jonka jälkeen laite pian yhdistää automaattisesti tähän kaiuttimeen tai kuulokkeeseen. Tämä siis ei kuitenkaan jostain syystä Sennheiserin Momentum Wirelessin kanssa toiminut ainakaan itselläni, mutta muut laitteet yhdistivät suhteellisen nopeastikin ja musiikin sai kuulumaan langattomasti kaiuttimeen tai kuulokkeeseen.
Samassa huoneessa muutaman metrin sisällä ollessa Bluetooth-toistossa en myöskään havainnut mitään häiriöitä ja musiikki toimi pätkimättä ja levyt toistui hyppimättä.
Koetin laitteessa yhtä kopiosuojattua Bullet For My Valentinen levyä, mutta tämän osalta kappaleet ei toistuneet lainkaan. Huomasin vasta tämän jälkeen katsoa että kyseessä oli kopiosuojattu levy, joten on mahdollista että myös muut kopiosuojatut levyt aiheuttavat ongelmia. Kuitenkin muut kahdeksan kuuntelemaani levyä on toistunut vailla mitään ongelmia joten ongelma luultavasti rajoittuu joko kopiosuojaukseen tai yksittäiseeen ongelmalliseen levyyn.
Akkukesto ja anti-shock
CD-soittimessa on muutamia nappeja ja normaalin käyttölogiikan oppii nopeasti
Akkukestosta en löytänyt mitään tietoa Internetistä ja en vielä ole paljoa kerennyt käyttämään tätä että voisin sanoa paljonko akkukesto on ilman Bluetooth-yhteyttä, mutta Bluetoothia käyttäen jonkinlaisen arvioin sanoisin että n. seitsemän levyllistä musiikkia voi kuunnella ennen kuin joutuu lataamaan paristot uudelleen.
Olin ladannut yöllä sisällä laitteessa olevat akkuparistot täyteen ja kuuntelin seuraavana päivänä Bluetooth-kaiuttimeen striimaamalla kolme kertaa Heather Novan albumin Glow Stars, kaksi kertaa Lykke Lin albumin Wounded Rhymes, kerran Sonata Arctican Unian sekä kerran Elvenkingin albumin Heathenreel (lue täältä). Näiden kuunteluiden jälkeen näytöllä näkyi kuvake josta sain käsityksen että akku alkaa olemaan vähissä. En koettanut olisiko virtaa vielä riittänyt yhteen levylliseen vai olisiko laite sammunut samantien, mutta tästä kuitenkin saanee edes jotain käsitystä siitä kuunteleeko laitteella 2 levyä vai 20 levyä per lataus.
On luultavaa että Bluetooth kuluttaa enemmän virtaa kuin levyjen kuuntelu langallisilla kuulokkeilla kuunneltuna joten kenties levyjä voi kuunnella enemmänkin mikäli ei langatonta toistoa käytä. Olen kerennyt kuuntelemaan langallisilla kuulokkeilla kolme albumillista musiikkia uusimman latauksen jälkeen joten vielä tähän en osaa sanoa mitään varmaa. Kuitenkin akkukesto on näillä näkymin omaan käyttöön enemmän kuin riittävä siihen käyttöön mihin soittimen olen ostanutkin.
Laitteessa on myös ns. Anti-Shock toiminto jonka avulla levyä puskuroidaan muistiin jolloin tärinöiden ei pitäisi vaikuttaa kuunteluun mikäli puskurissa on vielä musiikkia eikä sitä tarvitse tuolloin lukea muistiin. Oma kuunteluni on luonteeltaan sellaista että kun laitan levyn pyörimään en soitinta juurikaan heiluttele ja ravistele, mutta muutamat kerrat olen levyn soidessa kantanut sen toiseen huoneeseen vaakatasossa pitämällä eikä tämä ainakaan ole aiheuttanut itselläni kertaakaan nykimistä tai hyppimistä sointiin.
On tietenkin mahdollista että mikäli puskuri olisi silloin lopussa kun laitetta heiluttelee tai kantaa paikasta toiseen voisi tästä tulla ongelmia toistoon, mutta kotona käytettäessä pienimuotoisissa satunnaisissa siirroissa huoneesta toiseen en ole kohdannut minkäänlaisia ongelmia.
Äänenlaatu
Laite imaisee kaksi AA-paristoa. Mukana toimitetaan ladattavat paristot jotka voi ladata laitteessa itsessään.
Koska kyseessä on CD-soitin jonka primäärisenä funktiona on musiikin kuunteleminen on luultavasti monelle tärkeä kriteeri myöskin äänenlaatu. Onneksi se on kohdallaan eikä soittimen huokea hinta jätä äänenlaadun osalta kylmäksi.
Bluetoothia käytettäessä striimattuna Bosen Soundlink Revolve Plussaan ei äänenlaatu aiheuttanut kertaakaan huonoa mieltä. Musiikki kuulostaa hyvälle ja täyteläiselle joten sillä mielellään jaksaa kuunnella useitakin levyjä taustamusiikkina.
Tarkempaa ja kriittisempää kuuntelua tehdessä langallisilla kuulokkeilla en myöskään joutunut pettymään äänenlaatuun ainakaan The 69 Eyesin Wasting the Dawnin, Metallican Master of Puppetsin tai And justice for all -albumien kohdalla. Jokainen niistä soi Sennheiserin Momentum Wireless -kuulokkeilla langallisesti käytettynä niin hyvin että keskittyminen menee itse musiikkiin eikä turhaan hifistelyyn – eli soitin tekee sen mitä siltä odotankin.
Ensisijaisesti haluan tämänkin soittimen avulla nauttia musiikista ja antaa kappaleiden rempseän rytmin laittaa jalan antamaan tahtia enkä niinkään keskittyä miettimään kuulenko kaikki albumin miksauksessa ja masteroinnissa tehdyt hienot nyanssit. Jos haluan puhdasveristä hifistelyä missä etsimällä etsin täydellistä ääntä käännän katseeni suosiolla erilaisiin laitteisiin, mutta jos haluan hyvää ääntä jossa musiikista nauttii ei tämä soitin ainakaan itseäni ole testaamieni levyjen osalta jättänyt kylmäksi vaan se on täyttänyt kaikki odotukseni hyvin.
Loppupäätelmät
Laitteen paketti on pieni ja siinä on kerrottu kyljessä luultavasti kaikki olennainen
Muutamien päivien käytön ja useamman kuunnellun albumin perusteella Lenco CD-300 on täyttänyt kaikki sille asettamani odotukset. Se on huokea, sen äänenlaatu on hyvä niin langallisesti kuin Bluetoothinkin kautta, sen akkuparistot kestävät useamman levyn kuuntelun ilman tarvetta ladata niitä joka välissä, sen käyttö on langallisten kuulokkeiden kanssa yksinkertaista ja sen Anti-Shock toimii ainakin omassa tasaisessa kotikäytössäni ongelmitta.
Tilanne Anti-Shockin osalta voi tietenkin olla toinen mikäli tämän kanssa aikoisi kävellä ja lenkkeillä mutta koska itsellä ei sellaisia aikeita ole en sellaisia myöskään ole lähtenyt testaamaan.
Mikäli tarkoitus on etsiä helposti reissuun mukaan otettava tai kotona käytettävä paristokäyttöinen CD-soitin on ainakin itselläni hyvät kokemukset muutaman päivän perusteella Lenco CD-300:sta. On kuitenkin hyvä huomioida se, että yksien Bluetooth-kuulokkeiden kanssa ainakin itselläni oli ongelmia saada yhdistymään lainkaan joten mikäli Bluetoothia tarvitsee on hyvä varautua siihen että aivan kaikkien laitteiden kanssa paritus ei jostain syystä toimi.
Kestävyydestä pitkällä aikavälillä en tietenkään voi sanoa mitään, mutta aika näyttää sen sitten omalla painollaan. Siihen asti ei muuta kuin levyjä soittimeen, luurit kiinni ja päähän, kansivihko levystä kouraan ja sohvalle röhnöttämään. Sitä vartenhan musiikin toistolaitteet on luotu – jotta voisimme nauttia enemmän taiteesta jota myös musiikiksi kutsutaan.
Cambridge Audio CXN v2 missä vielä tarrat paikallaan
Lyhyesti
Muutama viikko takaperin kävin Verkkokauppa.comista hakemassa Cambridge Audion CXN v2 -striimerin. Striimeri on laite jolla saa helposti ainakin Spotifyn ja Roonin kautta tulevat musiikit sekä nettiradiot pyörimään ilman että joutuu tietokoneensa kautta niitä pyörittämään.
Vaikka tietokoneella on helppoa musiikkeja soitella on omassa käytössäni erillinen laite ollut merkittävästi parempi käyttökokemuksen osalta. Teen päivät töitä olohuoneessa eri tietokoneella kuin millä vapaa-ajallani datailen joten enemmän tai vähemmän on ollut säätöä piuhojen kanssa jos on halunnut kuunnella tietokoneelta äänet siten että kaikki työkoneen äänet eivät kuitenkaan tulisi DACin kautta monitoreille.
Striimausominaisuuksiensa lisäksi vekottimesta löytyy myös DAC ja etuvahvistin joten tietokoneenkin äänet saan tämän kautta otettua suoraan USB-liitäntää pitkin. Etuvahvistimena toimimisen ansiosta sain tähän taakse suoraan Genelec 8030:t kiinni joten humpan saa raikamaan helposti ja suhteellisen vähällä säädöllä.
Ensituntumat
Laitteen käyttöönotto oli helppoa eikä vaatinut kovin suurta paneutumista ohjeisiin. Piuhat kiinni, WLANiin yhdistys (myöhemmin vaihdoin vasta tämän Ethernet-kaapelilla kiinni), musiikin etsintää Spotifystä kännykkää, tietokonetta, tablettia tai jotain muuta vekotinta hyödyntäen ja sen jälkeen oikean Spotify Connect -laitteen valinta. CXNv2 tuli suoraan verkossa ollessa heti näkyviin Spotify Connect -laitteena joten mikäli kyseistä ominaisuutta on aiemmin käyttänyt ei tämän käyttöönoton luulisi vaikeaa olevan. Ainakin itselläni tämä meni helposti ja ongelmitta joka on aina ilahduttavaa nykyteknologian saralla.
Takapaneelissa on perusliitännät. Erityisesti plussaa täytyy antaa balansoiduista ulostuloista.
Laitteella meni heti alkuun Spotifystä testiin Mizantropian hieno kappale I’m after you (katso täältä musiikkivideo YouTubesta). Heti ensimetreillä kuulosti että aivan kuin jo pidempään käyttämäni Genelec 8030:t olisi kuulostaneet paremmalta kuin aiemmin tai vähintäänkin selkeästi erilaiselta.
Sama mielikuva vahvistui kuin muita tuttuja kappaleita pyörähti soimaan – Lacrimas Profunderen Black Swans sekä Birdyn Strange birds kuulostivat vain jollain tapaa paremmalta ja hengittävämmältä. Useiden muidenkin kappaleiden soitua syntyi mielikuva siitä että laitteen äänenlaatu on suoraan sanottuna erinomainen. Kuinka paljon hyvästä äänenlaadusta tuli uuden hifivekottimen aiheuttamasta innostuksesta ja kuinka paljon oikeasti siksi että tämä on erinomainen äänen toistaja, en tiedä, mutta olennaista oli että ääni kuulosti hyvältä ja useamman viikon todella ahkeran kuuntelun jälkeenkin äänenlaatu on ollut erinomainen eikä ole ostos kaduttanut.
Musiikit on soinut niin Spotifystä, FLAC-muotoisena Roonista omalta verkkolevyltä sekä nettiradioista eikä ongelmia ole ollut sen jälkeen kun yhdistin vekottimen kiinteästi Ethernet-kaapelilla switchiin. Muutamia kertoja WLANin kautta tuli satunnaisia ongelmia, mutta WLAN ongelmia on ollut itsellä muillakin laitteilla joten en usko että ongelma WLANin kautta liittyy tähän laitteeseen vaan enemmänkin omaan langattomaan verkkooni.
Käytettävyys
Hyvän äänenlaadun lisäksi toinen erittäin tärkeä asia ainakin itselleni on laitteen käytettävyys. Onneksi Cambridge Audiolla luultavasti ollaan samaa mieltä sillä laitteen käytettävyys on lähes kaikissa toiminnoissa joita itse tarvitsen ollut mitä erinomaisinta.
Etupaneelista löytyy äänenvoimakkuuden säätörulla joka on niin iso että vaikka huone olisi pimeänä ei siitä huti pysty kovin helpolla osumaan. Etupaneelissa on myös selkeä graafinen näyttö jonka kautta levyjen kansitaiteita voi ihastella, ainakin mikäli kuuntelee Spotifystä tai Roonista musiikkinsa.
Graafinen näyttö lisää käyttömukavuutta merkittävästi
Mukana tuleva kaukosäädin on tarpeeksi helppokäyttöinen ja siihen saa tallennettua muutamia presettejä. Käytännössä itselläni on kaksi presettiä asetettu jotka kumpikin on liitetty nettiradioihin. Toisin sanoen jos en keksi mitä haluan kuunnella Spotifystä tai Roonista voin kaukosäätimestä yhden napin painalluksella toistaa presettiin valitsemiani radiokanavia. Lisäksi presetteihin voi tallentaa Spotifyn playlistejään, mutta Roonista tätä ei käsittääkseni voi tehdä.
Ainoa mitä en ole löytänyt helposti vaihdettavaksi (enkä ole paljoa jaksanut etsiäkään sen puoleen) on ollut USB-input. Kun istun PC:n ääressä ja jos haluan kuunnella YouTubesta tulevat äänet tai televisiosta tulevat äänet tämän laitteen kautta vaatii se ilmeisesti valikosta inputin valitsemista. Ainakin siten olen itse tämän tähän mennessä hoitanut. Muutama ylimääräinen napinpainallus tästä tulee, mutta ehkä tähän löytyy jossain vaiheessa parempikin tapa että saisi yhdellä napilla vaihdettua laitteen USB inputtiin.
Loppusanat
Muutamien viikkojen käytön jälkeen Cambridge Audio CXN v2 on ollut erinomainen laite. Sen erinomainen äänenlaatu ja helppo käytettävyys on lisännyt ainakin itselläni musiikin kuuntelua merkittävästi enkä muista että mikään muu hifilaite olisi tehnyt samaa ainakaan yhtä pitkäksi ajaksi.
En tietenkään voi olla varma tästä tuntumastani, mutta on tuntunut siltä kuin olisin viimeksi kuunnellut yhtä paljon musiikkia viimeksi teinivuosinani. Olipa tuntuma väärä tai oikea, kertoo se kuitenkin jotain siitä että laite on ollut todella suurella käytöllä ja sen ansiosta olen innostunut musiikin kuuntelusta jälleen suuresti.
Ensimmäinen täysi viikko tämän laitteen kanssa laittoi Last.fm:n tilastojani uuteen uskoon. 805 scrobblausta, keskimäärin 115 per päivä. Myös kuuntelumäärä viikon ajalta oli tunneissa 2 päivää ja 4 tuntia joten musiikki on soinut oikeastikin paljon – enemmän kuin 95 % last.fm:n käyttäjillä.
Last.fm:n tilastoni myös kertovat siitä että musiikkia tuli kuunneltua paljon kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita. On hyvä muistaa myös että last.fm:ssä ei edes näy nettiradioni kuuntelut, ainoastaan Roonin ja Spotifyn kautta tekemäni kuuntelut joten todellisuus on vielä tätäkin tilastoa ihmeellisempää. Last.fm:n profiilini löytää täältä.
Musiikkia on soinut paljon niin työpäivien aikana kuin työpäivien jälkeenkin. Tälläkin hetkellä tätä arvostelua kirjoittaessa on tullut luukutettua läpi Bad Religionin Suffer-levy kokonaisuudessaan ja Children of Bodomin Hatebreeder pyörii parhaillaan kappaleessa Bed of Razors.
Kokonaisuutena tämä on ollut hintansa väärti laite joka onneksi tuli ostettua.
Shure SM57 – laatikkonsa kuvauksen mukaisesti legendaarinen mikrofoni
Yleisesti
Shure SM57 on monelle musiikkia tekevälle ja erityisesti äänittävälle tuttu mikrofoni joka on jonkinmoisessa klassikkomikrofonin maineessa instrumenttien mikityksen suhteen. SM57 on melkeinpä instrumenttien mikityksessä samanlainen valinta kuin Shure SM58 on laulumikrofoniksi keikoille – jos et muuta keksi niin tuskin voit pahasti ainakaan pieleen mennä.
Henkilökohtaista kokemusta on Shuren SM58:sta kotikäytössä jo luultavasti parin vuoden ajalta ja se on ollut ahkerassa käytössä ja hyväksi havaittu mikrofoni omiin tarpeisiini. Kun soitan pianoa ja otan lauluun efektit ja vedän äänet monitoreiden kautta ei SM58:n kanssa ole ongelmia ollut äänen kiertämään lähtemisen suhteen ja äänenlaatu on omaan korvaani sopiva.
Instrumenttien mikittämistä varten allekirjoittaneella ei ole ollut aikaisemmin mitään siihen käyttöön erityisesti suunniteltua mikrofonia. Tietenkin jokainen omistamani mikrofoni on siihenkin käyttöön soveltuva ja kotistudioäänityksissä luultavasti parempi kuin tämä SM57, mutta käyttötarpeita on monenlaisia eikä singer-songwriter-tyylinen äänitys kondensaattorimikrofoneilla anna juurikaan kaipaamaani erottelua.
Käyttötarkoituksena oli siis löytää mikrofoni jolla saan tarpeeksi eristettyä kitaran laulusta kun soittaa ja laulaa yhtä aikaa ja haluaa molemmat mikittää samalla kertaa. Tietenkin ääntä aina vuotaa enemmän tai vähemmän toisellekin raidalle, mutta painopiste tarpeesta on saada vuotaminen olemaan kategoriaan vähemmän kuin konkkamikeilläni oleva enemmän.
Varsinaisesti hommasin nämä mikrofonit firmalleni (josta kirjoitan tulevaisuudessa tänne postauksen kun kaupparekisterijutut on käsitelty loppuun asti yms.) joten ostin kerralla näitä kaksin kappalein tulevaisuuden äänitystarpeisiin.
Pikaiset äänitystestit yhdellä mikillä pelkällä kitaralla
Pikaiset äänitystestaukset tein käyttäen Zoom F4 -kenttätallenninta jota käytin paristokäyttöisesti (ts. ei tullut ainakaan töpseleistä ylimääräistä hurinaa). SM57 oli tökätty mikrofonistandiin ja mikitin kitaraa läheltä, fiilispohjaisesti arvioiden noin 20 cm päästä. Mikrofoni osoitti näiden pikatestien aikana akustisen kitaran reiän viereen, eli siihen kohtaan mistä kaula alkaa.
HUOM! Näissä äänityksissä soittaminen ja pieleen mennyt remputus tai kitaran epävireisyys ei ole se juttu, vaan se miltä tämä mikrofoni kuulostaa kitaran äänittämisessä 🙂
Testi 00, ei muokkauksiaTesti 00, EQ, compressor + reverbTesti 01, ei muokkauksiaTesti 01, EQ, comporessor + reverbTesti 02, ei muokkauksiaTesti 02, EQ, comporessor + reverb
Kun saan äänitettyä kitaran + laulun teen tänne blogiin erillisen postauksen aiheesta, joten aiheesta kiinnostuneet pysykää ihmeessä linjoilla 🙂
