Kokeilussa: Cambridge Audio CXN v2

Cambridge Audio CXN v2 missä vielä tarrat paikallaan

Lyhyesti

Muutama viikko takaperin kävin Verkkokauppa.comista hakemassa Cambridge Audion CXN v2 -striimerin. Striimeri on laite jolla saa helposti ainakin Spotifyn ja Roonin kautta tulevat musiikit sekä nettiradiot pyörimään ilman että joutuu tietokoneensa kautta niitä pyörittämään.

Vaikka tietokoneella on helppoa musiikkeja soitella on omassa käytössäni erillinen laite ollut merkittävästi parempi käyttökokemuksen osalta. Teen päivät töitä olohuoneessa eri tietokoneella kuin millä vapaa-ajallani datailen joten enemmän tai vähemmän on ollut säätöä piuhojen kanssa jos on halunnut kuunnella tietokoneelta äänet siten että kaikki työkoneen äänet eivät kuitenkaan tulisi DACin kautta monitoreille.

Striimausominaisuuksiensa lisäksi vekottimesta löytyy myös DAC ja etuvahvistin joten tietokoneenkin äänet saan tämän kautta otettua suoraan USB-liitäntää pitkin. Etuvahvistimena toimimisen ansiosta sain tähän taakse suoraan Genelec 8030:t kiinni joten humpan saa raikamaan helposti ja suhteellisen vähällä säädöllä.

Ensituntumat

Laitteen käyttöönotto oli helppoa eikä vaatinut kovin suurta paneutumista ohjeisiin. Piuhat kiinni, WLANiin yhdistys (myöhemmin vaihdoin vasta tämän Ethernet-kaapelilla kiinni), musiikin etsintää Spotifystä kännykkää, tietokonetta, tablettia tai jotain muuta vekotinta hyödyntäen ja sen jälkeen oikean Spotify Connect -laitteen valinta. CXNv2 tuli suoraan verkossa ollessa heti näkyviin Spotify Connect -laitteena joten mikäli kyseistä ominaisuutta on aiemmin käyttänyt ei tämän käyttöönoton luulisi vaikeaa olevan. Ainakin itselläni tämä meni helposti ja ongelmitta joka on aina ilahduttavaa nykyteknologian saralla.

Takapaneelissa on perusliitännät. Erityisesti plussaa täytyy antaa balansoiduista ulostuloista.

Laitteella meni heti alkuun Spotifystä testiin Mizantropian hieno kappale I’m after you (katso täältä musiikkivideo YouTubesta). Heti ensimetreillä kuulosti että aivan kuin jo pidempään käyttämäni Genelec 8030:t olisi kuulostaneet paremmalta kuin aiemmin tai vähintäänkin selkeästi erilaiselta.

Sama mielikuva vahvistui kuin muita tuttuja kappaleita pyörähti soimaan – Lacrimas Profunderen Black Swans sekä Birdyn Strange birds kuulostivat vain jollain tapaa paremmalta ja hengittävämmältä. Useiden muidenkin kappaleiden soitua syntyi mielikuva siitä että laitteen äänenlaatu on suoraan sanottuna erinomainen. Kuinka paljon hyvästä äänenlaadusta tuli uuden hifivekottimen aiheuttamasta innostuksesta ja kuinka paljon oikeasti siksi että tämä on erinomainen äänen toistaja, en tiedä, mutta olennaista oli että ääni kuulosti hyvältä ja useamman viikon todella ahkeran kuuntelun jälkeenkin äänenlaatu on ollut erinomainen eikä ole ostos kaduttanut.

Musiikit on soinut niin Spotifystä, FLAC-muotoisena Roonista omalta verkkolevyltä sekä nettiradioista eikä ongelmia ole ollut sen jälkeen kun yhdistin vekottimen kiinteästi Ethernet-kaapelilla switchiin. Muutamia kertoja WLANin kautta tuli satunnaisia ongelmia, mutta WLAN ongelmia on ollut itsellä muillakin laitteilla joten en usko että ongelma WLANin kautta liittyy tähän laitteeseen vaan enemmänkin omaan langattomaan verkkooni.

Käytettävyys

Hyvän äänenlaadun lisäksi toinen erittäin tärkeä asia ainakin itselleni on laitteen käytettävyys. Onneksi Cambridge Audiolla luultavasti ollaan samaa mieltä sillä laitteen käytettävyys on lähes kaikissa toiminnoissa joita itse tarvitsen ollut mitä erinomaisinta.

Etupaneelista löytyy äänenvoimakkuuden säätörulla joka on niin iso että vaikka huone olisi pimeänä ei siitä huti pysty kovin helpolla osumaan. Etupaneelissa on myös selkeä graafinen näyttö jonka kautta levyjen kansitaiteita voi ihastella, ainakin mikäli kuuntelee Spotifystä tai Roonista musiikkinsa.

Graafinen näyttö lisää käyttömukavuutta merkittävästi

Mukana tuleva kaukosäädin on tarpeeksi helppokäyttöinen ja siihen saa tallennettua muutamia presettejä. Käytännössä itselläni on kaksi presettiä asetettu jotka kumpikin on liitetty nettiradioihin. Toisin sanoen jos en keksi mitä haluan kuunnella Spotifystä tai Roonista voin kaukosäätimestä yhden napin painalluksella toistaa presettiin valitsemiani radiokanavia. Lisäksi presetteihin voi tallentaa Spotifyn playlistejään, mutta Roonista tätä ei käsittääkseni voi tehdä.

Ainoa mitä en ole löytänyt helposti vaihdettavaksi (enkä ole paljoa jaksanut etsiäkään sen puoleen) on ollut USB-input. Kun istun PC:n ääressä ja jos haluan kuunnella YouTubesta tulevat äänet tai televisiosta tulevat äänet tämän laitteen kautta vaatii se ilmeisesti valikosta inputin valitsemista. Ainakin siten olen itse tämän tähän mennessä hoitanut. Muutama ylimääräinen napinpainallus tästä tulee, mutta ehkä tähän löytyy jossain vaiheessa parempikin tapa että saisi yhdellä napilla vaihdettua laitteen USB inputtiin.

Loppusanat

Muutamien viikkojen käytön jälkeen Cambridge Audio CXN v2 on ollut erinomainen laite. Sen erinomainen äänenlaatu ja helppo käytettävyys on lisännyt ainakin itselläni musiikin kuuntelua merkittävästi enkä muista että mikään muu hifilaite olisi tehnyt samaa ainakaan yhtä pitkäksi ajaksi.

En tietenkään voi olla varma tästä tuntumastani, mutta on tuntunut siltä kuin olisin viimeksi kuunnellut yhtä paljon musiikkia viimeksi teinivuosinani. Olipa tuntuma väärä tai oikea, kertoo se kuitenkin jotain siitä että laite on ollut todella suurella käytöllä ja sen ansiosta olen innostunut musiikin kuuntelusta jälleen suuresti.

Ensimmäinen täysi viikko tämän laitteen kanssa laittoi Last.fm:n tilastojani uuteen uskoon. 805 scrobblausta, keskimäärin 115 per päivä. Myös kuuntelumäärä viikon ajalta oli tunneissa 2 päivää ja 4 tuntia joten musiikki on soinut oikeastikin paljon – enemmän kuin 95 % last.fm:n käyttäjillä.

Last.fm:n tilastoni myös kertovat siitä että musiikkia tuli kuunneltua paljon kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita. On hyvä muistaa myös että last.fm:ssä ei edes näy nettiradioni kuuntelut, ainoastaan Roonin ja Spotifyn kautta tekemäni kuuntelut joten todellisuus on vielä tätäkin tilastoa ihmeellisempää. Last.fm:n profiilini löytää täältä.

Musiikkia on soinut paljon niin työpäivien aikana kuin työpäivien jälkeenkin. Tälläkin hetkellä tätä arvostelua kirjoittaessa on tullut luukutettua läpi Bad Religionin Suffer-levy kokonaisuudessaan ja Children of Bodomin Hatebreeder pyörii parhaillaan kappaleessa Bed of Razors.

Kokonaisuutena tämä on ollut hintansa väärti laite joka onneksi tuli ostettua.

Kokeilussa: Shure SM57 -mikrofoni, osa 1

Shure SM57 – laatikkonsa kuvauksen mukaisesti legendaarinen mikrofoni

Yleisesti

Shure SM57 on monelle musiikkia tekevälle ja erityisesti äänittävälle tuttu mikrofoni joka on jonkinmoisessa klassikkomikrofonin maineessa instrumenttien mikityksen suhteen. SM57 on melkeinpä instrumenttien mikityksessä samanlainen valinta kuin Shure SM58 on laulumikrofoniksi keikoille – jos et muuta keksi niin tuskin voit pahasti ainakaan pieleen mennä.

Henkilökohtaista kokemusta on Shuren SM58:sta kotikäytössä jo luultavasti parin vuoden ajalta ja se on ollut ahkerassa käytössä ja hyväksi havaittu mikrofoni omiin tarpeisiini. Kun soitan pianoa ja otan lauluun efektit ja vedän äänet monitoreiden kautta ei SM58:n kanssa ole ongelmia ollut äänen kiertämään lähtemisen suhteen ja äänenlaatu on omaan korvaani sopiva.

Instrumenttien mikittämistä varten allekirjoittaneella ei ole ollut aikaisemmin mitään siihen käyttöön erityisesti suunniteltua mikrofonia. Tietenkin jokainen omistamani mikrofoni on siihenkin käyttöön soveltuva ja kotistudioäänityksissä luultavasti parempi kuin tämä SM57, mutta käyttötarpeita on monenlaisia eikä singer-songwriter-tyylinen äänitys kondensaattorimikrofoneilla anna juurikaan kaipaamaani erottelua.

Käyttötarkoituksena oli siis löytää mikrofoni jolla saan tarpeeksi eristettyä kitaran laulusta kun soittaa ja laulaa yhtä aikaa ja haluaa molemmat mikittää samalla kertaa. Tietenkin ääntä aina vuotaa enemmän tai vähemmän toisellekin raidalle, mutta painopiste tarpeesta on saada vuotaminen olemaan kategoriaan vähemmän kuin konkkamikeilläni oleva enemmän.

Varsinaisesti hommasin nämä mikrofonit firmalleni (josta kirjoitan tulevaisuudessa tänne postauksen kun kaupparekisterijutut on käsitelty loppuun asti yms.) joten ostin kerralla näitä kaksin kappalein tulevaisuuden äänitystarpeisiin.

Pikaiset äänitystestit yhdellä mikillä pelkällä kitaralla

Pikaiset äänitystestaukset tein käyttäen Zoom F4 -kenttätallenninta jota käytin paristokäyttöisesti (ts. ei tullut ainakaan töpseleistä ylimääräistä hurinaa). SM57 oli tökätty mikrofonistandiin ja mikitin kitaraa läheltä, fiilispohjaisesti arvioiden noin 20 cm päästä. Mikrofoni osoitti näiden pikatestien aikana akustisen kitaran reiän viereen, eli siihen kohtaan mistä kaula alkaa.

HUOM! Näissä äänityksissä soittaminen ja pieleen mennyt remputus tai kitaran epävireisyys ei ole se juttu, vaan se miltä tämä mikrofoni kuulostaa kitaran äänittämisessä 🙂

Testi 00, ei muokkauksia
Testi 00, EQ, compressor + reverb
Testi 01, ei muokkauksia
Testi 01, EQ, comporessor + reverb
Testi 02, ei muokkauksia
Testi 02, EQ, comporessor + reverb

Kun saan äänitettyä kitaran + laulun teen tänne blogiin erillisen postauksen aiheesta, joten aiheesta kiinnostuneet pysykää ihmeessä linjoilla 🙂

Kokeilussa: Denon DN-300C MK II CD-soitin

Denon DN-300C MK II on CD-soitin jonka saa räkkiin. Mukana toimitetaan kulmaraudat jotka voi halutessaan ruuvata kiinni räkkiin asennusta varten.

Lyhyesti omasta käyttötarpeesta ja pari sanaa laitteesta

Kotistudion laitteiston siirtyessä räkkiversioiksi jäin miettimään josko jostain löytyisi myös CD-soittimia jonka saisi räkkiin kiinni. Ilahduttavaa kyllä, tällaisia löytyi markkinoilta ja niinpä valintani kääntyi Denon DN-300C MK II -malliin sen hyvän saatavuuden vuoksi.

Ensisijaisessa kuuntelusetupissani on käytössä NAIM CD5x (lue täältä), mutta koska olen nyt täysiaikaisesti etätöissä oli käytännöllisempää hankkia toinen CD-soitin työpisteellä musiikin kuuntelua varten. Tietenkin töitä voisin tehdä myös makuuhuoneessa, mutta työpisteellä on käytössäni iso monitori jonka kanssa töiden tekeminen on merkittävästi mielekkäämpää enkä halua NAIMin soitinta alkaa virittelemään olohuoneeseen koska se vaatisi enemmänkin sisustuksellista säätämistä joten helpompi oli vain hommata jokin edullinen räkki CD-soitin.

Denonin liitännöistä löytyy balansoimattomat sekä balansoidut ulostulot. Digitaalisia ulostuloja ei valitettavasti ole, mutta tämä oli jo ostovaiheessa tiedossa ja päätin silti koettaa josko tämä ajaisi asiansa. Ilahduttavaa kyllä, äänenlaatu on tarpeeksi hyvä että se ei ainakaan itseäni ole häirinnyt kun CD-levyjä olen pyöritellyt töiden tekemisen ohella.

Laite on nyt ollut jo muutaman kuukauden käytössä (hommasin siis viime vuoden lopulla tämän) ja tähän mennessä CD-soittimena sitä käytettäessä en ole löytänyt valittamisen aiheita. Erityisen hämmästyttävältä tässä tuntuu sen nopea levyn lukeminen sillä en muista elämäni aikana koskaan nähneeni näin nopeaa levyn lukua. Kun levyn nakkaa asemaan niin muutamassa sekunnissa soitin on jo valmiina levyn pyörittämistä varten.

Laite osaa toistaa myös USB-tikulta MP3-tiedostoja mutta se valitettavasti jätti ainakin ensimmäisellä kokeilulla kylmäksi toiminnallisuutensa osalta. USB-tikulla oli monia kansioita, mutta jostain syystä kansiosta toiseen en voinut hyppiä loogisesti vaan kappaleet lähtivät soimaan ainakin kokeilemissani levyissä aivan missä järjestyksessä sattuu. En jaksanut sen suuremmin tosin aikaa käyttää tämän ihmettelyyn, sillä kuuntelen ensisijaisesti CD-levyjä.

Loppupäätelmät

Takapaneelista löytyy balansoidut ja balansoimattomat lähdöt

Kokonaisuutena Denonin soitin on omassa käytössäni ollut hintansa väärti. Se on helppo ja nopea käyttää ja sillä on tullut kuunneltua jo todella monta levyä ilman minkäänlaisia pätkimisiä, jumituksia, hyppimisiä tai muitakaan virheitä.

Äänenlaatu ei ole ainakaan taustamusiikin kuuntelussa aiheuttanut mitään ongelmia ja jos aiheuttaisi, luultavasti ongelma voisi syntyä jo siinä kuinka tämä on omaan setuppiini kytketty. Käytännössä tämän balansoidut liitännät menevät Clarett 8Pre:n sisäänmenoihin, siitä muuntuu digitaaliseksi signaaliksi ja kulkeutuu sellaisena Audiolabin M-Daciin josta sitten se tuutataan ulos Genelec 6010 -kaiuttimille. Hifistit varmasti itkevät verta kuullessaan moisen viritelmän, mutta allekirjoittaneelle tämä ainakin ajaa täysin asiansa tässä käytössä.

Kaukosäädin mikä mukana toimitetaan on hieman rimpulan oloinen mutta tekee silti sen mitä siltä odotetaankin ja tuntuupa tuo ottavan myös signaalinkin hyvin muutamien metrien päästä.

Lopputulemana Denon DN-300C MK II on soitin johon olen ollut tyytyväinen. Ainoa mitä tähän kaipaisin on digitaalinen ääniulostulo, mutta ilman sitäkin tämä on hintansa väärti laite. Tällä hetkellä laitetta myydään Verkkokauppa.comissa hintaan 215,00 eur (katso täältä) ja Thomannilla 189,00 euron hintaan (katso täältä).

Kokeilussa: Dali Ikon 2

Dali Ikon 2 -kaiutinpari on kohtalaisen kookas ilmestys

Yleistä

Tämänkertaisena kaiutintestinä on tanskalaisen DALIn Ikon 2 -kaiutinpari. Aikaisempaa kokemusta kyseisen valmistajan kaiuttimista ei ollut, mutta tori.fi:n kautta nämä itselleni kulkeutuivat päikseen vaihdossa toisiin kaiuttimiin.

Ikon 2 -sarjan kaiutinpari on omaan visuaaliseen silmääni sanalla sanoen kohtalaisen ruma. Ne kyllä ajavat asiansa ja eivät suhteettomasti häiritse silmää, mutta varsinaisena sisustuselementtinä näitä ei kyllä mieluusti katsele. Lisäksi itseäni yllätti hieman kaiuttimien kookas olemus.

Aikaisemman hyllykaiutintestin tapaan testisetuppina toimii Pro-Ject MaiA S2 -vahvistin johon ääni tulee Spotifystä PC:ltä. Televisio toimii tietokoneen kakkosnäyttönä ja ääni menee television digitaalisen ääniulostulon kautta vahvistimelle josta se sitten tulee kaiuttimille, joten DACinakin toimii siis samainen vahvistin.

Miltä Dalit kuulostavat

Testikappaleet

Lyhyesti Dali Ikon 2:n voi tiivistää sanoihin rento, hengittävä ja tasapainoinen. Testilistan ensimmäisenä soiva Sarah Connorin From Sarah With Love soi miellyttävästi ja sen pehmeän mielyttävä bassokuvio pääsee hyvin esiin tukottamatta kuitenkaan muuta äänialuetta. Akustisen kitaran näppäilyt soivat kirkkaasti ja puhtaasti ja muutoinkin kokonaisuutena kappale sointi on maltillisen hillittyä ja nautittavaa kuunneltavaa.

Heti seuraavana soiva Ur so gayn Unplugged-versio ei sekään jätä kylmäksi. Rytmikään rennosti soljuva musiikki laittaa jalan heilumaan musiikin tahtiin ja toisto on puhdasta ja miellyttävää vailla yllätyksiä. Myöskin Britney Spearsin Till the world ends soi toimivasti, vaikkakin bassotoisto kaipaisi aavistuksen lisää auktoriteettiä ja napakkuutta jotta kappale lähtisi lentoon kaipaamallaan tavalla. Ei tämä huonolta kuulosta, mutta silti jotain jää puuttumaan. Mikäli ekvalisaattorin käyttö ei kuulijalle kuulu musiikin häpäisyn kategoriaan on tämä luultavasti korjattavissa oleva puute.

Nightwishin Oceanbornin ajoilta nopeutta, menoa ja meininkiä pöytään tykittävä Devil & The Deep Dark Ocean osoittaa hyvin Dalin erottelevan ja tasapainoisen soinnin. Vaikka rummuissa on vauhtia kuin piripäisessä ADHD-potilaassa sokeriövereissä pysyy Dalin sointi silti erottelevana ja napakkana mukana puurouttamatta äänikenttää. Myöskin Wilskan spiikkaukset erottuvat kuulijalle suhteellisen vaivattomasti eivätkä ne huku äänikenttään epämääräiseksi puuroksi.

Diana Krallin The Girl In The Other Roomissa kaiuttimien läsnäolon tuntu ja stereokuva pääsevät hyvin koetukselle eikä Dalit jätä tältä osa-alueelta kylmäksi. Läsnäolon tuntu on hyvä ja helposti voi keskittyä kuuntelemaan musiikkia eikä kaiuttimia.

Kornin Love Songin akustinen veto, Chisun Sama nainen ja Indican Nirvanaan soivat jokainen nautittavasti vailla vaikeuksia eikä Daft Punkin Instant Crush jätä sekään paljoa kaipaamaan, ainoastaan aavistuksen tiukempaa otetta bassopäähän. Luultavasti sitäkään ei tulisi kaivattua ellei olisi tätä jo aikaisemmin kuunnellut toisenlaisilla kaiuttimilla jossa bassotoisto on omaa korvaani miellyttävämpi. Erottelevuus ja tasapainoisuus on hyvin läsnä myös tätä kuunnellessa joten kyllä näillä musiikista voi helposti nauttia.

Päätösraitana soiva Birdyn Strange Birds soi kauniin soinnukkaasti, lennokkaasti ja tasapainoisesti myös kovemmalla äänenvoimakkuudella kuunneltuna. Toivottavasti naapurit pitävät tästä kappaleesta yhtä paljon kuin itse pidän 🙂

Loppupäätelmät

Dali Ikon 2 -sarjan kaiutinpari on erinomainen valinta kun äänenlaatu on tärkeä kriteeri. Ulkoisesta kauneudesta (kuten siitä äänelaadustakin tietenkin) voi olla montaa mieltä, mutta omaa silmääni ulkonäkö ei erityisemmin miellytä. Jollain tapaa kaiuttimien yläosasta tulee mieleen pölynimurin suodattamien ja Darth Vaderin maskin kombinaatio eikä se ole mitenkään kaunis näky. Onneksi makuja on monia ja näihinkin saa etusuojat, joten tämä tuskin on kovin monelle kaiuttimia ostavalle mikään kynnyskysymys.

Ääni soi puhtaasti ja rennosti kautta linjan luoden musiikin kuuntelusta miellyttävän kokemuksen. Ainoa mitä itse jäin paikoitellen kaipaamaan oli aavistuksen tiukempi bassopään toisto, mutta missään vaiheessa se ei niin paljoa häirinnyt että erityisen paljon mitään olisi tuntenut menettäneensä.

Dalit eivät missään vaiheessa ärsytä eikä aiheuta tuntemusta siitä että äänet pitäisi vääntää pois huonon äänenlaadun vuoksi, joten kyseessä on kelpo kaiuttimet.

Uutena Dali Ikon 2 parihinta on pyörinyt ilmeisesti 550 Englannin punnan tietämissä eli noin 600 euron kieppeillä.

Kokeilussa: Monitor Audio Bronze BR 2

Testilaitteisto on aikaisemmista kaiutintesteistä poikkeava

Esipuhe

Olen käyttänyt Monitor Audio Bronze BR2 -kaiuttimia jo yli vuoden surround-järjestelmässäni, mutta vihdoin sain tartuttua härkää sarvista ja laittaa kaiuttimet musiikin kuuntelua varten testiin.

Tällä kertaa ja jatkossa luultavasti muutenkin hylly/jalustakaiuttimien kohdalla kuuntelusetuppi on aikaisemmista poikkeava. Aikaisemmin olen kuuntelut tehnyt NAIMin laitteistolla, mutta jatkossa luultavasti pienemmät kaiuttimet jotka ovat tietokoneeni setuppiin sopivat ja siten siis työpöydälle mahtuvat testaan niitä tietokoneen ääressä käyttäen Pro-Ject MaiA 2 -vahvistinta käyttäen Spotifyä äänilähteenä.

Testikappaleet

Testissä käyttämäni kappaleet löytyvät yllä olevasta kuvasta jota klikkaamalla sen sisällön näkee isompana joten tekstin voi lukea merkittävästi helpommin. Käytännössä kappaleet ovat lähes samat kuin aikaisempien kaiutintestien osalta muutamaa muutosta lukuunottamatta.

Soittolistan löytää suoraan myös Spotifystä (katso täältä).

Ensituntumia

Etusuojan kanssa Monitor Audio Bronze BR2 -kaiuttimien ulkonäkö on suhteellisen tylsä ja tasapaksu, mutta ilman suojia paljastuu alta ainakin omaan silmääni miellyttävän näköinen kaiutinpari. Tumma puu yhdistettynä mustan ja alumiinin värikenttään on visuaalisesti toimiva ja tasapainoisen näköinen ratkaisu monenlaiseen sisustukseen.

Testikappaleita kuunnellessa on nopeasti helppoa huomata suhteellisen potkiva alapää äänikentässä. Nopeutta ja napakuutta bassotoistossa kuitenkin löytyy ja esimerkiksi Nightwishin kappaleessa Devil and the Deep Dark Ocean pysyy toisto rytmikkäästi mukana. Kaiuttimen sijoittelusta ja omasta mieltymyksestä riippuen basso voi tuntua paikoitellen tarpeettomankin dominoivalta ja levottomalta vähänkään kovempaa luukuttaessa tämänkaltaista musiikkia, mutta maltillisemmalla äänenpaineella ainakaan omassa kuuntelussa alapään toisto ei käynyt liiaksi rasittamaan vaikka mukavuusalueen rajoilla paikoitellen liikutaankin.

Helpommin lähestyttävää, pehmeämpää ja miellyttävämpää bassotoistoa tarjoillaan onneksi kepeämmän musiikin kentällä eikä ylikorostuneisuudesta ole puhettakaan. Esimerkiksi From Sarah with Love soi kauniisti ja rennosti, tasapainoisesti ja hengittävästi unohtamatta kuitenkaan alapäätoistoa minnekään. Basson ääniaallot soljuvat eteenpäin vaivattomasti kuin kaarnavene keväisessä purossa ja se antaa soundille miellyttävän pehmeyden ollen samaan aikaan kuitenkin erotteleva.

Kornin Love Song (Unplugged-versio) soi sekin miellyttävästi. Se on rento ja helposti kuunneltava ja osoittaa hyvin että Bronze BR2 on myös kaiutin joka kykenee myös erottelevaan äänikenttään. Instrumentteja ja taustalauluja on helppo erottaa myös Jonathan Davisin vokaalien takaa eikä pakka lähde leviämään vaan pysyy napakasti kuosissaan.

The Girl in the Other Roomissa Diana Krallin vokaaleiden on läsnäolon tuntua ja etenkin tämänkaltaisessa kevyessä musiikissa BR2:n stereokuva pääsee hyvin oikeuksiinsa.

Soittolistan viimeisenä soiva Birdyn Strange Birds soi sekin kautta linjan erottelevana, läsnäolevana ja tasapainoisena unohtamatta myöskään ottaa bassotoistoa seuraukseen rumpujen tullessa kuvaan mukaan. Erinomainen kappale joka ei tule häpäistyksi tälläkään kaiutinparilla.

Loppupäätelmät

Musiikin kuunteluun hankittujen kaiuttimien kohdalla yleensä tärkein kysymys on se, nauttiiko niillä musiikin kuuntelusta vaiko ei. Monitor Audio Bronze BR2 -kaiuttimet ovat omaan korvaani kaiuttimet joilla musiikista on helppo nauttia ja antaa musiikin viedä mukanaan.

Sointi on tasapainoista ja erottelevaa, äänikenttä on sopivan rento vaikkakin alapääsoundissa helposti löytyy myös tiukkaa napakkuutta kappaleiden sitä tarjoillessa (mm. Daft Punkin Instant Crushissa).

Kokonaisuutena nämä ovat kuuntelemisen arvoiset kaiuttimet monelle erilaiselle kuulijalle. Omalla kohdallani nämä kuitenkin palasivat kuuntelun jälkeen takaisin surround-setuppiin johon ne alunperin myös hankin.