Kokeilussa: Bowers & Wilkins CM6 S2

Bowers & Wilkins CM6 S2 -kaiuttimet

Tuttuun tapaan tori.fi sivuston kautta löysin mielenkiintoisen kaiutinparin edulliseen hintaan. Kokeiluun päätyi Bowers & Wilkinsin CM6 S2 -sarjan kaiutinpari.

Kuten pidempiaikaiset lukijat saattavat tietää on omat ensisijaiset musiikin kuuntelua varten hankitut kaiuttimeni olleet jo useamman vuoden ajan Bowers & Wilkinsejä. Ensimmäiset omistamani Bowers & Wilkinsit olivat DM603 S3 -sarjan lattiakaiutinpari josta päivitin myöhemmin sitten 704 S2 -sarjaan (lue täältä). Vuodesta 2017 asti on siis 704 S2 -sarjalaiset olleet pääasiallisina kaiuttiminani joten mielipiteeni tuskin on enää täysin neutraali arvioimaan saman valmistajan muita kaiuttimia sillä helposti kallistun pitämään niistä joten tämä on hyvä pitää mielessä lukiessani arviotani näistä kaiuttimista 🙂

Kuten aikaisemmissa Magnat Quantum 501 -kaiuttimien testissä (lue täältä) oli tälläkin kertaa kuunneltavat kappaleet samat. Setuppi oli muuten sama mutta tässä välillä on vahvistin tullut vaihdettua NAIMiin aikaisemman Rotelin sijaan (lue täältä). Lähestulkoon siis samanlaisella kuuntelusetupilla mentiin.

Valmistajan muiden kuulemieni kaiuttimien tapaan on nämä helppo havaita omaan korvaan miellyttäväksi. Jo heti testiraidoista avausraitana toimiva From Sarah with love osoittaa äänikentän toimivuuden – soundi on rento ja hengittävä, se on samaan aikaan tilava ja erotteleva mutta myös alapään toisto nousee selkeästi erottuvaksi äänikenttään. Lyhyesti ilmaisten sointi on tasapainoinen ja soundi on vaivaton.

Testiraidat olivat samat kuin Magnat Quantumeita testatessa

Koska kyseessä on hyllykaiuttimet ei alapään toistossa mennä tietenkään mihinkään subbaripopituksen kaltaiseen riemuralliin jossa basso pörisee ja karvanopat hakeutuvat ikkunoihin kuin varkain. Vaikka alataajuudet eivät vahvasti esiin korostukaan ovat ne silti helposti löydettävissä luoden äänikenttään täyteläisyyttä kuuntelunautintoon.

Kappalelistaa eteenpäin mennessä huomasi kuinka monenlainen musiikki toimii hyvin näillä kaiuttimilla. Testiraidoissa miellyttävimmäksi kaiuttimien soundille omaan korvaani muodostui Ur so gay, Bare grace misery, The girl in the other room, Sama nainen sekä Strange birds. Pääsääntöisesti siis omaa korvaa miellytti näillä kepeä musiikki jossa on paljon ilmaa ja hengittävyyttä. Nightwishin Bare grace misery toimi myös kyllä erinomaisesti ja kappaleen rempseä rullailu menee helposti tossun alle ja pistää hymyn korviin.

Monien muidenkin itseäni miellyttävien kaiuttimien tapaan on näissä havaittavissa helposti “jos nyt vähän vielä kovemmalla soittais” -fiilistä. Hyvä soundi joka ei rasita korvaa on sellainen että siitä haluaa nauttia niin tunteella ja kovalla että myös naapurit siinä sivussa saavat siitä nauttia jos äänieristykset talossa jättävät parantamisen varaa. Etenkin soittolistan loppua kohden kappaleesta Sama nainen eteenpäin alkoi äänenvoimakkuuden tasot hakea jo sellaisia tasoja että en ihmettele vaikka viereisissäkin asunnoissa olisi saatu kuulla Chisua.

Soittolistan viimeisenä kappaleena toimiva Birdyn Strange birds on täydellinen päätös sinetöimään mielikuvan näistä erinomaisina kaiuttimina joilla kuuntelu on suoranainen nautinto.

Pidin erityisen paljon näiden kaiuttimien stereokuvasta ja läsnäolon tunnusta. Näillä kuunnellessa tuntui että kaiuttimet katoavat ja jäljelle jää vain ääni jota kuuntelee eikä niinkään kaiuttimet joita kuuntelee. Läsnäolon tunnusta näiden kaiuttimien osalta sain myös vahvistuksen kaveriltani joka kommentoi että enää puuttuu 3D-hahmo edestä sillä tuntuma oli kuin artisti olisi ollut läsnä kanssamme kuunteluhuoneessa.

Lyhyesti tiivistäen ovat nämä kaiuttimet joita on helppoa suositella ihmisille jotka pitävät yleisesti ottaen Bowers & Wilkinsin soundista. Paikoitellen näiden diskanttipuoli ja kirkkaus voi olla joihinkin makuihin liikaa mutta ainakin allekirjoittaneelle ne eivät ole käyneet häiritsemään. Kuuntelemisen arvoiset kaiuttimet.

Kaiuttimia on myyty kaupoissa uutena n. 1900 euron parihintaan.

Kokeilussa: Lehmann Audio Black Cube Statement levysoitinetuvahvistin

Kuten aikaisemmin tänne blogiini kirjoitin vaihdoin Rotel A14 vahvistimesta NAIM NAIT 5i2-vahvistimeen. Koska käytössäni on vinyylisoitin (lue täältä) oli tarkoitus myös vahvistimen vaihdonkin jälkeen jatkaa vinyylien vinguttamista. Siinä missä aikaisempi vahvistin tarjosi suoraan Phono-signaalille vahvistusta ei samaa valitettavasti löytynyt Naimista. Tämä toki ei tullut yllätyksenä joten hätä ei ollut tämän näköinen. Kävin Hifistudiolla etsiskelemässä phono preamplifierin eli levysoittimen etuvahvistimen ja otin vekottimen koekuunteluun.

Koekuunteluun päätyi ensimmäiseksi Marina-nimisen artistin albumi Love + Fear. Albumi kuulosti suoraan omaan korvaani hyvältä enkä muista aikaisemmin vinyyleiden soineen kotonani näin hyvin. Aikaisemminkin ne soivat hyvin, mutta vahvistimen vaihtumisen + Black Cube Statementin kautta ne soivat vielä entistäkin paremmin. Heti ensimetreiltä asti oli selkeää että tuote tulee jäämään osaksi hifisetuppiani.

Ainoa mikä Black Cube Statementissa itselleni tökkii on sen rumuus ja muuntaja. Pääsääntöisesti inhoan muuntajia ja toivoisin että jokaisessa laitteessa mitä omistan olisi integroitu virtalähde eikä laitteessa olisi kuin pistoke johon sitten tökättäisi virtakaapeli. Harmillisesti tämä jää ainoastaan haaveeksi joten päädyin hyväksymään elämän epämukavan realiteetin tämän asian tiimoilta.

Laitteen rumuus sitä vastoin on piirre jonka kanssa onnistuu tämän tuotteen kanssa onneksi elämään kun vain piilottaa sen muiden hifiräkin laitteiden taakse. Siellä se on poissa silmistä ja poissa mielestä eikä sitä tarvitse katsella näkökentässään.

Koska ainoat kokemukseni levysoitinten etuvahvistimista viimeisten vuosien ajalta ovat ainoastaan tämä ja Rotelin sisäinen etuvahvistin en osaa sanoa onko tämä tuote lajityypissään kuinka hyvä verrattuna saman hintaluokan laitteisiin. Arvosteluissa tätä on kehuttu ja omaan korvaani se kuulosti alusta asti hyvältä joten se tekee sen mitä itse siltä odotinkin. Toimiva vekotin.

Vahvistin vaihtoon

Naim Nait 5i-2 löysi kotinsa hifi-räkkiini

Jokunen aika takaperin tori.fi sivustolla satuin bongaamaan käytetyn NAIMin integroidun vahvistimen Nait 5i-2:n todella edulliseen hintaan. Entuudestaan en tiennyt lainkaan onko vahvistin hyvä, huono vai jotain siltä ja väliltä mutta kiinnostusta selvittää NAIMin vahvistimen omaan korvaan miellyttävyys on ollut mielessä jo jonkin aikaa.

Olen jo joitain vuosia käyttänyt pääasiallisena stereovahvistimenani integroitua Rotel A14:aa. Ennen Rotelia käytössäni oli muistaakseni NAD C315BEE joka oli varsin hyvä vahvistin. NADin jälkeen koetin vuosia takaperin AV-viritinvahvistinta stereosetupissani mutta sen äänenlaatu oli NADiin verrattuna surkea (mutta ei niin surkea että olisin ollut tyytymätön jos en olisi ollut kuullut jo paremmasta).

Tämän seurauksena kuitenkin sain havaita että vahvistimissa todellakin on eroja äänenlaadussa jonka jälkeen siirryin sitten NADista tuohon Rotel A14 -sarjan vahvistimeen. Vahvistin on ollut hyvä ja toimiva, siinä on monipuoliset ominaisuudet ja tehoja riittänyt jokaisille kaiuttimille joita olen käyttänyt joten mitään varsinaista tarvetta vahvistimen vaihdolle ei sen suhteen ollut – ainoastaan harrastusmielessä yleinen mielenkiinto päästä koettamaan millaista on elämä NAIMin vahvistinten äänimaailmassa.

Kävin NAIMin hakemassa kotiin, pistin sen räkkiin ja virittelin lähes kaikki johdot jo valmiiksi lukuunottamatta kaiutinkaapeleita. Ennen niiden siirtoa Rotelista NAIMiin kuuntelin kuitenkin Sarah Connorin kappaleen From Sarah With Love vielä Rotel A14:lla. Sen jälkeen vaihdoin vasta kaiutinkaapelit kiinni NAIMiin ja kuuntelin heti saman kappaleen silläkin jotta mielessä olisi tuoreena miltä eri vahvistimet kuulostavat.

NAIM NAIT 5i-2 takaa kuvattuna

Ero vahvistinten välillä oli helposti huomattavissa (ellei vain ole placebo-efektiä joka tietenkin on mahdolista aina näissä hifijutuissa) sillä NAIMin soundi kuulosti heti lämpimämmältä ja tuntui kuin stereokuva ja erottelevuus olisi parantunut myöskin.

Rotelissa on omaan makuuni ollut erinomainen ääni, mutta NAIM tuntui heti alusta asti omaan korvaani miellyttävämmältä. En toki varmaksi tiedä miksi, ehkä siksi että se kuulostaa lämpimämmältä tai sitten vain placebo-efektin vuoksi koen sen paremmaksi. Oli miten oli, pääasia on että musiikin kuuntelun nautinto kasvoi vielä entuudestaankin paremmaksi. Nopeasti oli jo selvää että minun ja Rotelin tiet eroavat ja A14 päätyi tori.fi sivustolle myyntiin.

Toivon mukaan jonakin päivänä vielä vastaan tulee edullisesti käytetty NAIMin CD-soitin jotta pääsisin testaamaan myös sitä. Tällä hetkellä NADin CD-soitin yhdistettynä NAIMin DACiin on ollut hyvä kokemus, mutta mene tiedä vaikka kokemus paranisi eri CD-soittimelta. Jos ei muuten niin ainakin hifiräkki näyttäisi esteettisesti miellyttävämmältä kun kaikki olisivat saman valmistajan laitteita 😀

Akustointia makuuhuoneeseen

Nyt on akustointi parempi myös makuuhuoneessa. Melkein meni myös suoraan levyt. 🙂

Kuten lähiaikoina olen tänne blogiin postaillut olen siirtänyt hifi-setuppini makuuhuoneeseen sen jälkeen kun vaihdoin olohuoneen televisiotason toisenlaiseksi. Olen ollut makuuhuoneen setuppiin tyytyväinen lukuunottamatta huoneen akustiikkaa.

Hiljaisilla äänentasoilla minkäänlaista ongelmaa ei akustiikan kanssa ollut, mutta heti kun äänenvoimakkuus kasvoi mukavaksi ja normaaliksi kuunteluvoimakkuudeksi alkoi huoneen aiheuttamat kuminat puskemaan ääneen paikoitellen jopa häiritsevästi. Tämä ei luultavasti ole mikään suuri yllätys kenellekään kuka on asunut 70-luvun kerrostaloissa jotka on rakennettu kivestä tai betonista ja joiden akustiikka on sen mukaista.

Koska olen jo pidemmän aikaa käyttänyt akustiikkalevyjä olohuoneessa (lue täältä) oli helppo tietää kuinka ongelman sai korjattua. Makuuhuoneeseen hain Verkkokauppa.comista Konton valmistamat akustointipaneelit. Olohuoneessa on eri valmistajan erilaiset paneelit eikä niissä ole ollut mitään vikaa. Kuitenkin makuuhuoneeseen valitsin erilaiset paneelit käytännön syistä – halusin saada ne heti paikalle ilman että tarvitsee pyytää työkaluja omaavia kavereita kylään sekä tietenkin se että ne oli heti haettavissa myymälästä.

Konton valikoimassa on monia eri värejä joista valitsin kuitenkin mustan. Mietin eri värivaihtoehtoja mutta päädyin lopulta mustaan sillä seinän väri on valkoinen, akustointipaneelin koko on suhteellisen pieni joten mustat neliöt luovat mukavan näköistä ilmettä valkoista seinää vasten.

Hankkimani paneelit on paksuudeltaan 40 mm eli saman verran kuin olohuoneessa. Paketissa tuli paneeleita kuusi kappaletta joista kolme pistin kaiuttimien takana olevalle seinälle ja toiset kolme pistin oven puoleiselle seinälle – tosin yhden laiton oveen. Pidän normaalisti ovea kiinni kun kuuntelen musiikkia joten oveen levyn sijoittaminen oli varsin luonteva vaihtoehto.

Myös sivuseinä ja ovi sai akustointia

Näiden levyjen mukava puoli itselleni oli niiden vaivaton asennus. Levyissä on valmiiksi pohjassa jo kaksipuoleista teippiä joista tarvitsi vain ottaa irti suoja ja lätkäistä paneeli seinälle. Painoa levyissä ei ole juuri mitään joten levyn pysymisessäkään ei pitäisi olla mitään haasteita jos vain seinässä on sellainen pinta johon teippi tarttuu.

Levyjen asentamisen jälkeen huoneen akustiikka muuttui odotetulla tapaa varsin merkittävästi. Merkittävällä tarkoitan sitä että se ei muuttanut tilan tuntua ainoastaan musiikin kuuntelussa vaan eron huomaa heti huoneeseen sisään kävellessäkin. Tila tuntuu merkittävästi rauhallisemmalta ja seesteisemmältä.

Akustiikan muutoksen myötä tapahtunutta rauhallisuuden ja seesteisyyden tuntua on todella vaikea kuvata sanoin ihmiselle joka ei ole koskaan kuullut akustoidun ja akustoimattoman tilan eroa, mutta karkeasti kuvaisin asiaa siten että huoneessa ei kuule ainoastaan musiikkia vaan myös sen kaiken hiljaisuuden jota musiikissa yleensä myös on nuottien välissä.

Ilman musiikkia eron huomaa siksi, että aina kun huoneessa kävelee, avaa kaappeja tai mitä tahansa tekeekin mistä kuuluu ääntä niin silloin kuuluu normaalisti myös heijastuksia eri pinnoista. Itse en normaalisti kuule niitä heijastuksia (paitsi jos huone on täysin tyhjä) koska ne ovat niin pienimuotoisia ja niihin on korva jo tottunut, mutta heti kun ne vähenevät merkittävästi jää jäljelle enemmän hiljaisuuden tuntua joka luo rauhallisempaa tunnelmaa.

Lyhyen käytön perusteella voin jo heti sanoa että nämä ovat erittäin tervetullut lisä asuntooni. Akustiikka parani merkittävästi ja musiikista saa myös makuuhuoneessa kuunnellessa nyt paljon enemmän irti. Tästä on hyvä jatkaa kodin sekä hifisetupin parantamista askel kerrallaan 🙂

Kokeilussa: Magnat Quantum 501 -kaiuttimet

Magnat Quantum 501 kiinni hifisetupissa

Yleistä löpinää ja tekniset speksit

Tori.fi sivustolla pyöriessä tulee aina toisinaan ostettua ja myytyä erilaisia kaiuttimia ja muita hifiromppeita joten kirjoitellaan tänne blogiinikin kokemuksia näistä erilaisista hifistelyistä.

Tämänkertaisena testikaiutinparina on Magnat Quntum 501. Ensimmäinen asia joka itselläni kiinnittää huomion on kaiuttimien ulkoinen olemus grillien kanssa ja ilman. Grillien kansa kaiuttimet ovat omaan silmääni aivan tasottoman rumat mutta etugrillit poistettua alta paljastuu merkittävästi viehättävämpi olemus.

Kaiuttimien taajuusalue on 38 – 55000 Hz, impedanssi 4-8 Ohm, 70 W RMS ja 120 W max.

Kaiuttimien alkuperäistä markkinahintaa en löytänyt mistään, ainoastaan jostain tori.fi ilmoituksesta bongasin tiedon että joku on ainakin maksanut 249 euroa/pari mutta ei kuitenkaan mitään mainintaa onko kyseessä ollut uusi pari vai käytetty ja minä vuonna hän on ne ostanut.

Käytetty testisetuppi ja testikappaleet

DACina kuunteluissa on ollut NAIM DAC, vahvistimena on toiminut Rotel A14 integroitu vahvistin ja musiikit on tulleet FLAC-muodossa Roon-ohjelmistosta iPad Prolle. iPad Pro oli kiinni USB-kaapelilla suoraan NAIM DACin etupaneelin USB:ssa ja DACista äänet meni Rotelin integroidun vahvistimen analogiseen CD-sisääntuloon.

Kaapelit olivat jotain perinteistä halpaluokan RCA-piuhaa mitä myydään markettitavarana, luultavasti siis Haman kaapelia. En ole koskaan koettanut kalliimpia RCA-kaapeleita joten näillä mentiin.

Testikappaleina toimivat alla olevassa kuvassa näkyvät biisit. Juuri ja juuri kappaleet mahtuivat kuvankaappaukseen sopivasti.

Testikappaleet

Arvio

Magnat Quantum 501 on hiljaisella tai suhteellisen maltillisella äänenvoimakkuudella kuunnellessa omaan makuuni kohtalaisen toimiva kaiutinpari jolla monesta eri musiikista pystyy nauttimaan. Tästäkin huolimatta nämä eivät ole omaan makuuni sellaiset että niistä erityisen paljon pitäisin tai jotka jättäisin itselleni pitkäaikaiseksi kuunteluseuralaiseksi.

Pidin näiden soinnissa erityisesti erottelevuudesta sekä stereokuvasta. Hyvän stereokuvan osalta varsinkin Diana Krallin, Izzyn sekä Birdyn kappaleissa pääsi musiikista nauttimaan, vaikkakaan äänenvoimakkuutta ei kovin paljoa pystynyt laittamaan jotta itseäni häiritsevät kaiuttimien piirteet eivät tulisi korostuneesti esiin.

Etugrillien kanssa kaiuttimet ovat omaan silmääni rumat

Piirteet joista en pitänyt näiden kaiuttimien osalta oli lähes kaikissa kuuntelemissani kappaleissa korostunut omaan makuuni liian kirkas sointi. Ääni oli tiukka ja napakka mutta samaan aikaan myös kuiva. Näiden piirteiden vuoksi nämä eivät omaan korvaani niin kovasti iskenyt, vaikkakin aiemmin mainittujen kappaleiden osalta pidin näistä kaiuttimista.

Myös kun pidemmän kuuntelusession pidin eri kappaleilla huomasin että parin tunnin jälkeen korva alkoi jo tottumaan näidenkin sointiin, mutta palattuani kaiuttimien puoleen uudemman kerran oli korvan tottuminen näihin taas kadonnut toisilla kaiuttimilla kuuntelun myötä ja samat häiritsevät piirteet hyppäsivät esiin. Luultavasti pidemmällä kuuntelulla korva olisi taas sopeutunut paremmin näihinkin.

On helppoa ymmärtää miksi nämä kaiuttimet ovat monelle kuuntelijalle varmasti hyvät. Niiden erottelu on hyvä, sointi on parhaimmillaan varsin tasapainoista ja hyvää tasoa (esimerkiksi kappaleessa From Sarah with love) ja kepeän musiikin saralla näillä kuunteleminen on myös nautinnollista. Kuitenkin oma mieltymykseni äänensävyssä on vahvasti kallellaan erilaisten Bowers & Wilkinsin kaiuttimien suuntaan joten on ymmärrettävää että nämä eivät omaan makuuni ole sellaiset että jättäisin pääasialliseen kuuntelusetuppiini.