Aleksin Blogi

Category: Koti ja sisustus

  • Kello seinälle ja unta palloon

    Vahinko ei tule kello kaulassa, mutta toivon mukaan ei myöskään seinällä

    Uusi seinäkello asennettuna seinälle.

    Tänään kävin paikallisessa K-Citymarketissa etsimässä kalenteria ja seinäkelloa ja ilahduttavasti molemmat löytyivät samalla reissulla.

    Kalenteriksi hommasin pienen taskukalenterin, mutta seinäkelloksi valitsin ison ja pyöreän. Kelloja oli muutamia erilaisia ja tämä sattui olemaan sopivasti tarjouksessa 9 euron hintaan joten otin sen.

    Seinäkellon hankinta on ollut jonkin aikaa mielessä sillä en kotona ollessa nykyään pidä yleensä Apple Watchia tai mitään muutakaan kelloa kädessä. Illalla sitten ennen unille menoa laitan Apple Watchin ranteeseen jotta saan seurattua unimääriäni. En myöskään aina istu tietokoneella enkä aina ole myöskään puhelimen lähellä, joten seinäkello on ratkaisuna kaikkein helpoin ja käytännöllisin vaihtoehto etenkin iltaa ajatellen jotta tietää missä vaiheessa päivää on menossa.

    Olen monena iltana makaillut sohvalla ja kuunnellut musiikkia ennen unille menoa, joten nyt jatkossa kellon näkee sohvalla röhnöttäessäkin jopa ilman silmälaseja. Hyvä niin.

    Unettomuutta…

    Varsinainen syy miksi kello on hyvä nähdä ja tietää ajan kulku illalla/yöllä on se, että olen koettanut saada uniongelmia korjattua. En ole uniongelmista hetkeen tänne mitään kirjoittanut, mutta kuukausi tai pari takaperin oli uniongelmia sen verran paljon että olin myös yhden päivän sairaslomallakin sen takia.

    Ehkä kolmisen viikkoa oli pohjalla vähäunisuutta missä joinain öinä nukuin n. 5,5 h, joskus n. 5 h, joskus hieman päälle 4 h ja pahimmillaan yksittäisenä yönä uni jäi alle 3 h. Sinänsä sekään ei varsinaisesti ollut ongelma itsessään suoraan, sillä olin päivät kuitenkin virkeänä, mutta unettomuus heikentää immuniteettiä ja olinkin jatkuvalla syötöllä kuumeessa, flunssassa ja yskässä. Lisäksi vähäunisuus vaikuttaa tietenkin myös mentaalisiin kykyihin ja jos vähäunisuutta jatkuu pitkän aikaa on sillä muita haittoja, joten unettomuus on itsessäänkin tietenkin ongelmellista pidempään jatkuessa vaikka ei muuten sairastelisikaan.

    Olen koettanut nyt lääkärin neuvojen mukaisesti mennä aina samaan aikaan unille ja herätä samaan aikaan, riippumatta siitä paljonko on unta saanut.

    Yleensä neuvot mitä unettomuuteen tai uniongelmiin tarjotaan on ollut se että pitää mennä sänkyyn vasta kun nukuttaa ja jos ei nukuta sängyssä, pitää nousta jalkeille ja mennä sänkyyn takaisin vasta kun nukuttaa jne. Käytännössä nämä kummatkin neuvot on olleet ainakin itselleni hyvinkin pitäkälti toimimattomia sellaisenaan, sillä ne ovat hyvinkin ristiriitaisia.

    Silloin kun on unettomuutta niin jos menen unille vasta kun unettaa, saattaa se tarkoittaa sitä että menen aamuviideltä sänkyyn. Samoin jos menen aina samaan aikaan unille, mutta jos en lyhyen ajan sisällä nukahda niin se ei myöskään toimi että olen jalkeilla ja menen vasta sitten takaisin sänkyyn kun nukuttaa, koska tämäkin voi tarkoittaa helposti pitkälle aamuyöhön valvomista.

    Nyt olen tehnyt lääkärin ohjeen mukaisesti siten, että menen aina samaan aikaan sänkyyn ja samaan aikaan nousen ylös. Kuitenkin jos en nukahda 15-20 minuutissa nousen jalkeille, mutta en pysy jalkeilla niin pitkään kunnes alkaa nukuttamaan vaan olen jalkeilla ainoastaan jonkin aikaa. Omassa tapauksessani se on ollut normaalisti ehkä 15-60 minuuttia ja sitten menen koettamaan uudelleen unta. Jos en taaskaan 15-20 minuutissa nukahda nousen taas jalkeille, olen taas valveilla sen 15-60 minuuttia tai jotain siltä väliltä. Tätä sitten toistan niin monesti kun on tarvetta, jos on tarvetta.

    Nyt lähiviikot olen nukkunut poikkeuksellisen hyvin, vaikkakin seassa on ollut kaksi vähäunista yötäkin – yhtenä yönä taisi olla hieman alle 6 h ja yhtenä yönä 4,5 h. Kuitenkin ne ovat olleet nyt poikkeuksia eikä sääntöjä, joten ainakin hetkellisesti on asiat menneet parempaan unen suhteen.

    Asetin alussa unille menemisen ajaksi kello 12 yöllä ja heräämisen pistin 08:30. Syy miksi asetin unille menemisen ajaksi itselleni vasta kello 12 on käytännölliset. Se jättää enemmän aikaa sosiaaliselle elämälle jos on tarvetta, se on toimiva niin kesät kuin talvetkin ja käytäntö on osoittanut että olen enemmän luontaisesti yökyöpeli – vaikkakin eri aikaan elämässä tämäkin tuntuu vaihtelevan.

    Kello 12 unille käynti on kuitenkin muuttunut hieman parina viime päivänä. Nyt olen mennyt 11:30 sänkyyn ja herätys on ollut kello 08:00. Toisin sanoen jos unen päästä saa kiinni puolessa tunnissa kerkeää unta kiskoa 8 tuntia. Kuitenkin heräilen aina yöllä, joten käytännössä tätä kahdeksaa tuntia ei tule, mutta viimeiset kaksi yötä jolloin olen tätä aikataulua koettanut on olleet erinomaisia unen suhteen. Toissayönä sain unta hieman vajaa 7,5 h ja viime yönä piirun verran vajaa 8 h.

    Koska ennenkin on välillä ollut viikoja jolloin nukun paremmin en vielä uskalla sanoa että unettomuus olisi korjaantunut muuta kuin hetkellisesti, mutta ainakin hetkellinenkin paraneminen on parempi kuin ei mitään.

    …ja Anathemaa

    Monia viikkoja kestäneessä vähäunisuudessa oli kuitenkin myös positiivisiakin vaikutuksia, sillä sen myötä löysin musiikin kuuntelun elämääni jälleen merkittävästi suuremmassa määrässä kuin vuosiin.

    Olen nyt kuunnelut viimeiset viikot todella paljon musiikkia niin päivällä taustalla soiden kuin myös keskittyneesti kaikessa rauhassa levyjen kansitaiteita lueskellen. Tietenkin jouluna en niin paljoa kuunnellut sillä en ollut kotonani, mutta silloinkin reissussa ollessa useana päivänä kuuntelin levyllisen tai pari musiikkia mp3-soittimella.

    Yön pimeinä tunteina silloin kun uni ei tullut ja päädyin kuuntelemaan musiikia keskittyneesti mp3-soittimellani, huomasin että Anathema-yhtyeen Judgement on aivan mielettömän hieno levy. Vasta kun musiikkia pysähdyin kuuntelemalla kuuntelemaan aloin huomaamaan tämänkin levyn erinomaisuuden ja sen jälkeen levy on soinut monet kerrat CD:ltäkin.

    Tämä levy on myös sellainen mitä suosittelen mieluummin kuuntelemaan CD:ltä kuin Mp3:na, sillä biisien vaihdoksessa tulee mp3:ssa kuunnellessa pieni katko kappaleen vaihtuessa toiseen kun taas CD-levyllä kappaleesta Pitiless siirrytään kappaleeseen Forgotten hopes ilman minkäänlaista pätkäisyä.

    Mp3 ei ilmeisesti suoraan tue ns. gapless playbackia, eli tauotonta siirtymää kappaleesta toiseen toisin kuin FLAC-formaatti tukee, mutta ilmeisesti jotkut soitto-ohjelmat osaavat jollain tapaa tehdä samankaltaisen ominaisuuden. Mene tiedä niiden toimivuudesta sitten kun en ole testannut, mutta ainakaan oma fyysinen mp3-soittimeni ei moiseen kykene joten CD:llä kokemus on tällaisessa tapauksessa parempi ja autenttisempi sille mitä on levyltä tarkoitettu kuultavaksi.

    Entä jos elämän hidastaminen ja musiikki onkin syy paremmille unille?

    Normaalisti kun uni ei tule, ajatukset risteilevät päässä hyppien milloin mihinkin. Yleensä myös uniongelmissa ja niiden selvittelyssä tunnutaan ajattelevan että ajatukset joita päässä pyörii on oltava negatiivisia, stressaavia tai muuten sellaisia mitkä painavat mieltä ja estävät unen tulon.

    Omassa tapauksessa kuitenkin sängyssä ollessa päässä pyörivät ajatukset eivät ole olleet sellaisia, vaan ne ovat neutraaleja. Niitä on vain aivan liikaa että ne vievät huomion unesta mihin tahansa maan ja taivaan välillä. Pää on vain kuin ylikansoitettu moottoritie ruuhka-aikaan missä liikennettä riittää eikä uni tule kun ruuhkan seuraaminen vie huomion pois unesta (onkohan itselläni vain diagnosoimaton keskittymishäiriö?).

    Yksi asia mitä olen lähiaikoina miettinyt on ollut kuitenkin se, että entä jos uniongelmien takana onkin vain liian “kiireinen” elämä. Heittomerkeissä siksi, että elämäni ei ole varsinaisesti mitenkään kiireistä, mutta jatkuva multitaskaaminen ja muu sellainen saa hitaankin elämän tuntumaan kiireiseltä.

    Entä jos unet ovatkin nyt ainakin muutaman viikon ajaksi parantuneetkin vain siksi, että olen ollut enemmä läsnä hetkessä kun olen pysähtymällä pysähtynyt kuuntelemaan musiikkia ilman että teen mitään muuta lukuunottamatta levyn kansitaiteiden selailua?

    Entä jos unettomuuden tarkoitus onkin ollutkin vain pysäyttää itseni muutenkin hidastamaan elämänrytmiä, olemaan enemmän hetkessä läsnä ja palaamaan takaisin yksinkertaisempaan elämään ja kliseisesti ilmaisten “löytämään itsensä” – eli löytämään sen mikä itseäni oikeasti kiinnostaa, sen mitä olen ja mitä haluan tehdä silloin kun ei ole mitään kiirettä eikä mitään odotuksia tehdä mitään muuta kuin vain hoitaa työnsä ja muut aikuisuuteen kuuluvat velvollisuudet?

    Entä jos älypuhelimet, notifikaatiot tai jo pelkkä tietoisuus siitä että on aina tavoitettavissa on syy minkä takia elämä tuntuu kiireiseltä alitajuisesti? Kuitenkin älypuhelinta käytettäessä tulee tarkistettua puhelimelta useammin kuin on tarve onko tullut mitään viestejä yms. vaikka lopulta sillä tiedolla ei varsinaisesti edes tee mitään.

    Tai entäpä jos nettipalvelut ja niiden jatkuvat muutokset ja pakotetut päivitykset ja muut sellaiset päivän mittaan koetut elämää tarpeettomasti monimutkaistavat asiat ovat vain yksi osa kokonaisuutta mitkä johtavat siihen että aivot eivät kerkeä saamaan lepoa ja elämä on kiireisen tuntuista ja pintapuoleista vailla aikaa ihan vain olemiselle?

    Paluu menneseen

    Nokia 3210, Sony mp3-soitin sekä tuoppi olutta. Kuva otettu Vantaan Tikkurilassa 30.12.2025.

    Olen nyt joulun reissun jälkeen palannut takaisin elämäntyylissäni kuin eläisin vuotta 2005 tai niitä main. Laitoin jälleen älypuhelimen kaappiin ja virroista pois, otin SIM-kortin Nokia 3210:aan ja luen WhatsAppit, Signalit, Telegrammit ja Instagrammit vain tietokoneella ollessa.

    Tällä tapaa kun olen tietokoneella, olen tietokoneella ja tavoitettavissa pikaviestimillä yms., mutta kun olen poissa koneelta olen vain hetkessä läsnä ja elän elämääni – aivan samalla tapaa kuin joskus vuosituhannen alun aikoihin. Silloinkin oli Internet ja silloinkin oli koneella ollessa tavoitettavissa, mutta kun en ollut koneella sitä vain oli ja eli.

    On hyvä tarkentaa että kun puhun että elämäntyylissä elän nyt kuin eläisin vuotta 2005 en tarkoita kuitenkaan sitä että hylkäisin modernin maailman mukavuuksista moniakaan. Käytän siis yhä kuitenkin tablettia, VR-laseja jne. muita mukavuuksia, mutta niiden käyttö on muutenkin aivan erilaista kuin älypuhelimen käyttö.

    Niiden käyttö on tietoista, eli ne eivät ole laitteita joihin tarttuu “muuten vain” katsoakseen onko niissä mitään notifikaatioita, toisin kuin älykännykkään tulee helposti tartuttua jos se on käden ulottuvilla. Niillä en yleensä kommunikoi kenenkään kanssa, ja jos kommunikoin se on tietoinen valinta, ei siis sellainen että olisin niiden kautta aina tavoitettavissa ja että niistä voisi tulla mitään notifikaatioita jotka veisivät huomion jonnekin pois siitä mitä olen tekemässä.

    Ne ovat laitteita joiden käytölle on aina tarkoitus ja niiden käytön aloittaminen on aina tietoinen valinta kun taas älypuhelimella monesti itsellä ainakaan käytössä ei ole syytä vaan sen käyttö on tarkoituksetonta ja ainoastaan totuttua tapaa. Silloinkin kun rupeaa älypuhelimelta katsomaan esimerkiksi nettipankkia on helposti asia unohtunut kun on huomannut notifikaation WhatsAppista tai muusta, tarkistanut sen ja laittanut vain puhelimen sen jälkeen pois vain muistaakseen hetken päästä että unohdin katsoa sen mitä alunperin rupesin katsomaan.

    Vuosi 2025 on pian päättymässä, joten näihin tunnelmiin on hyvä päättää vanha vuosi ja astua uuteen vuoteen – todellisuudessa kiinni, hetkessä läsnä, vailla jatkuvaa digitaalisen maailman kohinaa joka ainoastaan luo kiireettömästäkin elämästä kiireisen tuntuisen.

  • Laiteräkki hifille

    Uusi laiteteline. En ole vielä kerennyt edes pyyhkiä pölyjä ja kuvan ottamisen jälkeen laitoin myös alas johtokotelon. Kuitenkin tässä kätevänä lisänä paikkoja DVD-levyille sivuilla sekä CD-levyille edessä.

    Bongasin tori.fi:ssä huokeaan 10 euron hintaan omaan makuuni tyylikkään näköisen laitetelineen hifille. Kyselin josko seurakuntaveljen onnistuisi se hakea Hyvinkäältä ja se onnistui, joten nyt on laiteteline löytänyt uuden kodin.

    Aikaisemmin itselläni on ollut kyllä jonkinlaisia laitetelineitä vuosien mittaan, mutta olen niistä luopunut kun laitteisto on kokenut muutoksia. Viimeisin teline mikä oli joskus käytössäni vuosi tai jotain niitä main takaperin oli kyllä tyylikäs, mutta siinä oli haasteena muistini mukaan sen hyllyjen korkeus jonka vuoksi se ei aina sopinut kaikkeen haluaamani käyttöön (ellen muista väärin ja syy oli jokin muu).

    Itselläni ei ole hifilaitteistolla ollut enää hetkeen kunnollista laitetelinettä sillä CD-soitin on aikaisemmin ollut toisessa setissä kiinni ja on köllötellyt AV-vahvistimen päällä. En ole hetkeen käyttänyt erillistä stereovahvistinta joten telineellekään ei ole ollut tarvetta.

    Kuitenkin koska olen hommannut torista vanhan vintage-setin (vuodelta 1984) oli siistimmälle laitetelineelle tarvetta. Onneksi tämä löytyi!

    Laitteiden asentaminen telineeseen tietenkin oli yhtä tuskaa, sillä hyllyn takana on levy eikä johtoja pääse helposti kytkemään. Laitteet voi tietenkin laittaa kiinni siten että ottaa laitteet ensin ulkopuolelle, laittaa johdot paikalleen ja nostaa kaikki laitteet yhtä aikaa hyllylle. Tämä oli lähes toimiva ratkaisu jotta olisi ollut helppo, mutta vinyylisoittimen RCA-kaapeli ja vahvistimen Tape Out -liitäntään tuleva RCA kaapeli olivat molemmat sen verran niukin naukin vahvistimelle yltäviä että melkoiseksi ähertämiseksi meni.

    RCA-kaapeleille jatko-adaptereiden ostaminen onkin seuraavaksi ostoslistalla, sillä vahvistimen Tape Out -liitännästä vedän RCA-kaapelin huoneen toiselle puolelle tietokonepöydän luo. RCA-johto on kuitenkin liian lyhyt, joten siihen on pitänyt laittaa jatkopätkä, mutta sen kanssakin johto on liian lyhyt ollakseen siisti. Se kyllä toimii, eli saan vahvistimelta olohuoneen nurkasta vedettyä kaapelit siten että voin kuunnella CD:tä, kasettia tai vinyylilevyä tietokoneen ääressä istuessa Geneleceillä. Kuitenkin ratkaisu ei ole siisti koska johdot on liian lyhyet ja yltää juuri ja juuri kiinni.

    Ratkaisun epäsiisteys ei tietenkään häiritse tässä vaiheessa sillä laite on ollut kiinni vasta alle pari tuntia ja olen vasta kokeillut toimiiko idea edes käytännössä. Hyvin toimii, joten seuraava vaihe on hankkia adaptereita jotta voin valita aina tapauskohtaisesti niin pitkän RCA-kaapelin kuin tarvitsen. Toinen vaihtoehto olisi ostaa vain pidempi RCA-kaapeli ja adapterit joilla Tape Outista lähtevän RCA:n saan kiinni Focusrite Clarett 8Pre USB -äänikorttiin (tai ostaa johdon joka on pitkä missä on erilaiset liittimet suoraan), mutta käytännöllisin ja helpoin ratkaisu on itselleni hommata vain ne RCA-johtojen jatkopalikat.

  • Vinyylisoitin makuuhuoneeseen

    Siirsin vinyylisoittimen ja osan vinyyleistä makuuhuoneen puolelle.

    Eilen töiden jälkeen kävin IKEAssa hakemasa Kallax-hyllyn vinyylilevyille. Ajatuksena oli ostaa nimenomaisesti yksi Kallax-hylly jonka koko on 2×4 kuutiota, mutta paketin kokoa katsoessa hiipi epäilys mieleen siitä mahtaisiko paketti sittenkään mahtua autooni ilman survomista – jos sitenkään – joten päädyin ostamaan kaksi pienempää hyllyä joiden koko on 2×2 kuutiota.

    Aikaisemmin olen pitänyt vinyyleitä ja vinyylisoitinta olohuoneessa, mutta olohuoneessa niitä ei tule niin paljoa kuunneltua jostain syystä. Optimaalisempi kuuntelupaikka musiikille on oma sänky missä voi kaikessa rauhassa pötkötellä ja laittaa kuulokkeet korville ja kuunnella keskittyneemmin tai vaihtoehtoisesti laittaa lepäillessä musiikin taustalle soimaan kaiuttimien kautta.

    Laitoin kaapista vanhat Bowers & Wilkins DM110i:t tähän käyttöön ja ne ovatkin oikein toimivat siihen. Äänenlaatu on hyvä, eikä näissä ole muuta valittamista kuin suhteellisen suuri koko ja se että ne eivät ole visuaalisesti erityisen kauniit katsella.

    Vahvistimena toimii Denonin RCD-M41. Denonissa on myös sisäänrakennettu CD-soitin jonka vuoksi tämän soittimen joskus aikoinaan hankin. Onneksi soittimesta löytyi myös analoginen sisääntulo joten sain vinyylisoittimeni (Sony PS-LX310BT) suoraan siihen kiinni, sillä siinä on sisäänrakennettu esivahvistin, eli soittimen saa vaihdettua Phono-ulostulosta linjatasoiseksi eikä vahvistimessa tarvitse olla phono-etuastetta. Hyvä niin, sillä Denonissa ei sellaista ole.

    Olohuoneen puolella on vielä suurin osa vinyyleistä, joten makuuhuoneen puolelle siirsin ainoastaan ne levyt jotka olen ostanut uutena.

    Myöhemmin tarkoitus on siirtää vielä sinne ne käytetyt levyt jotka olen ostanut spesifisti valiten, eli sellaiset levyt jotka olen poiminut siksi että olen sitä etsinyt, tai että olen erityisesti halunnut tutustua kyseiseen albumiin. Tällaisia albumeita ovat mm. Dingon ja Bananaraman levyt tai vaikkapa Echo and the Bunnymenin levy jne.

    Samoin makuuhuoneen hyllyyn on tarkoitus siirtää satunnaisesti ostetuista vinyyleistä ne joista olen erityisesti pitänyt, esim. Lenny LeBlacnin Hound dog man ja muita satunnaisia hyviä löytöjä.

    Tämän kategorisoinnin ulkopuolelle jäävät levyt ovat niitä jotka on tarkoitus säilyttää olohuoneessa jatkossakin. Määritelmän ulkopuoliset levyt ovat siis niitä, jotka on ostettu satunnaisotannalla kierrätyskeskukselta ja ne ovat aina täysin villi kortti mitä vastaan tulee eli niitä joita voisi periaatteessa viedä mahdollisesti takaisin kierrätyskeskukselle mutta joita ei ole tullut vietyä tai jotka eivät ole muuten vain vielä auenneet itselle kunnolla.

    Ikean Kallax on varsin siisti hylly vinyyleiden säilyttämiseen ja pidemmän aikaa olenkin sellaista 1×4 kuution kokoista olohuoneessani käyttänyt levyjen säilöntään ja sen hyväksi havainnut. Tällä kertaa näihin ostin myös jalustat jotta hyllyn saa pois lattiasta. Syynä oli se, että hyllyn taakse ei pääse samalla tapaa kerääntymään pölyä jota ei saa imuroitua. Nyt kun hyllyt ovat koholla lattiasta eikä niiden takaa roiku johtoja lattialle saakka voi robotti-imuri käydä aina imuroimassa niiden alta. Tämä on olennaista, koska hyllyjen siirtäminen silloin kun niissä on levyjä ei ole kovin nopea operaatio.

    Enää tarvitsee ostaa lisää uusia levyjä jotta hyllyt saavat lisää täytettä 🙂

  • Lisää hyllylevyjä käytävän kaappiin

    Asensin käytävän kaappiin kaksi lisätasoa elokuvia varten

    Eilen kävin töiden jälkeen muilla asioilla käynnin jälkeen hakemassa K-Raudasta hyllylevyä käytävän kaappiin. Itselläni on paljon elokuvia ja on tarkoitus että niitä on tulevaisuudessakin (vaikka paljon olen myös vienyt pois ja vien jatkossakin, mutta myös uusia levyjä tulee) joten niiden säilyttäminen on oma haasteensa. En halua että kovin paljoa elokuvia on näkyvissä huoneissa että joka paikka ei näytä silmämääräisesti niin täydeltä, mutta haluan kuitenkin että DVD:t ja BluRayt ovat edes suhteellisen vaivattomasti löydettävissä katsomista varten kaaapista.

    Käytävän kaappi on oivallinen paikka säilyttää isoja määriä elokuvia, mutta siellä ei ole reunimmaisessa kaapissa ollut kovin montaa hyllytasoa järkevällä korkeudella joten päätin tarttua toimeen ja tehdä asialle jotakin. Ajatuksena oli käydä etsimässä K-Raudasta hyllylevyä ja sahauttaa se siellä valmiiksi oikeaan mittaan, mutta koska sahauspalvelun henkilöt eivät olleet paikalla ostin pitkän hyllylevyn ja käsisahan jotta pääsin koettamaan josko levy on sellaista että se kestää käsisahalla sahaamista ilman että se lähtee murenemaan liiaksi. Samalla ostin myös kiinnikkeet ja 5 mm poranterän jolla sai kiinnikkeet porattua kaapin seinämiin.

    Hyllylevy on jo lyhentynyt ja viimeisen palan sahaus on alkamassa.

    Ostosten jälkeen suuntasin autolle, mutta siinä vaiheessa kun olin laittamassa hyllylevyä takakontin kautta autoon huomasin että eihän se sinne mahdu pituutensa puolesta vaan se osuu jo tuulilasiin saakka ja toinen pää tulee vielä ulos takakontista. Asiaa ei auttanut levyn pyörittely eri kulmiin, sillä viistossakin pituutta oli liiaksi autoon laitettavaksi.

    Pääsinkin heti testaamaan uudenkarhealla käsisahallani sahaamista auton takakontilla parkkipaikalla kun lyhensin levystä muutamia kymmeniä senttejä pois. Ilahduttavaa oli että levyn sahaaminen oli erittäin helppoa ja vaivatonta eikä siinä tarvinnut kovin kauaa ähertää kun levy oli lyhentynyt sen verran että sen sai kuljettua Minissä kotiin.

    Kotona levyn sahaaminen oli tietenkin tarkempaa kuin autolla tehty sahaaminen, sillä kotona levystä piti saada kutakuinkin oikean mittaisia paloja jotta ne sopivat kaappiin ja ovat tarpeeksi pitkiä pysyäkseen kiinnikkeillään. Hain kaapista yhden entisistä levyistä ja laitoin sen uuden ostamani levyn päälle jotta sain siitä mitan minkä levyinen pala pitää sahata. Laitoin uuteen levyyn maalarinteippiä jotta tiesin mistä kohdasta pitää sahata. Siitä pystyi myös helposti suuntaamaan että saha pysyy suorassa kun seurasin kutakuinkin teipin reunaa.

    Kaikki kolme sahattua hyllytasoa tuli kerralla oikean mittaiseksi joten sahaus meni hyvin. Pientä heittoa kyllä tuli, mutta se oli odotettuakin sillä en ole käsisahaa tainnut käyttää pariinkymmeneen vuoteen, eikä sillä ollut mitään merkitystä muutenkaan sillä hyllylevyt tulivat kaapin sisälle piiloon.

    Jos olisin tahtonut saada varmistettua että levyt on täsmälleen suorat kummastakin päästä olisin tietenkin odottanut että K-Raudassa sahaavat sen sillä – yllätys yllätys – en omista kerrostalossa asuessa minkäänlaista sirkkeliä. Sirkkelillä tällaisen sahaus olisi ollut helpompaa, nopeampaa ja varmasti myös suorempaakin, mutta käsisaha ajoi onneksi asiansa tarpeeksi hyvin että se täytti sille asettamani tarpeet.

    Kiinnikkeet ja poranterä

    Lopulta hyllylevyt sitten tuli laitettua kaappiin. Laitoin Makitaan poranterän ja merkitsin tussilla kaapin sisälle paikat mihin reiät pitää kutakuinkin porata. Ensin porasin neljä reikää ja laitoin tapit siihen, mutta vasta sen jälkeen kun olin laittamassa hyllylevyä tajusin että syvyyssuunnassa reiät olivat liian lähekkäin. Olin katsonut reikien paikalle mallin ylemmästä hyllylevystä, mutta koska ylempi hylly oli kapeampi kuin ostamani hyllylevy tuli painopiste liian etupainotteiseksi.

    Vahingosta viisastuneena porasin uudet paikat etummaisille rei’ille ja laitoin tapit siihen. Toisella kerralla kohta oli sopiva eikä levy jäänyt painopisteeltään huonoksi.

    Maalarinteipin avulla tiesin kuinka syvään tulee kaapin sisäpintaan porata.

    Lopputulemana hyllylevyjä on nyt kaksi asennettuna käytävän vasempaan kaappiin ja hyllyt täynnä elokuvia. Yksi levy on vielä ylimääräisenä, joten pitää miettiä jokin päivä josko siirtelisin jotain aikaisempaa kaapissa olevaa hyllylevyä eri korkeudelle jotta se olisi parempi elokuvien koteloiden korkeuden huomioiden, mutta se jääköön nähtäväksi.

  • Videotykki takaisin käyttöön ja johtoja piiloon

    Videotykki tuli otettua takaisin käyttöön

    Lähes pari kuukautta olin käyttämättä videotykkiä, mutta huomasin että elokuvien katsominen jäi lähes kokonaan joten laitoin videotykin ja surround-järjestelmän takaisin käyttöön.

    Tori.fi:stä bongasin todella hyvän vahvistimen ja 5.1 surroundjärjestelmän järkevään hintaan, joten tuli samalla päivitettyä äänentoistojärjestelmä ja vahvistinkin aikaisempia paremmaksi. Ei aikaisemmissakaan mitään valittamista ollut, mutta tämä ratkaisu on silti selvästi parannus aikaisempaan.

    Täysin minimalistisesti siis ei onnistu elää niin kauan kuin harrastaa elokuvia ja on tottunut videotykkiin ja surround-äänentoistoon, mutta toisaalta se ei onneksi ole myöskään itseistarkoitus vaan tarkoitus on omistaa vain niitä asioita jotka tuottavat itselleni elämään lisäarvoa.

    Muutaman kerran kun olen ollut käyttämättä tykkiä muutaman kuukauden olen aina siihen palannut takaisin, joten ehkä se on uskottava että tykki ja erillinen äänentoistojärjestelmä tuottaa itselleni niin paljon lisäarvoa elämään että ne kannattaa pitää.

    Tavaran määrän suhteen joutui siis tekemään kompromissin, mutta tällä kertaa siisteyden osalta onneksi ei juurikaan sillä panostin vihdoin ja viimein johtojen laittamiseen kunnolla. Kuten kuvasta näkyy, ei kaiuttimien johdot roiku pitkin poikin lattiaa vaan ne on laitettu listojen sisälle.

    Laitan tähän alle vielä lisäkuvia miten johdot menevät.

    Parvekkeen oven luona johdot on näkyvissä, mutta ainoastaan osittain. Toisen listan joutui laittamaan ymmärrettävistä syistä toista listaa matalammalle, mutta lopputulos kuitenkin on tarpeeksi hyvä – etenkin nyt kun on pidemmät verhot kuin tässä kuvassa.
    Toisessa nurkassa myös johdot on kierrätetty listojen sisällä. Irrallaan roikkuva johto on jatkoroikan virtajohto. Kuten kuvasta näkyy, johtolistat on vedetty myös patterin alta, eli en mennyt siitä mistä aita on matalin vaan laitoin myös normaalistikin piilossa olevat johdot kunnolla piiloon johtolistan sisään.
    Vinyylihyllyn takanakin laitoin keskikaiuttimen johdon menemään myös ylös listan sisällä eikä sekään roiku irrallaan rumasti.
    Keskikaiuttimen johto asennusvaiheessa. Vinyylihyllyn joka toimii keskikaiuttimen tasona takaakin siis laitoin johdot nätisti joten vaikka hyllyä siirtelee ei lattialla pyöri johtoja rumasti.
    Oikean kaiuttimen luona jätin listojen väliin raon josta sain johdon tulemaan kaiuttimelle siististi. Johtoa jätin hieman ylimääräistä jotta kaiutinta voi siirtää jonkin verran edes ja takaisin esimerkiksi siivoamista varten.
    Sohvan takana vedin myös vasemman takakaiuttimen johdon listan päältä ja laitoin HDMI-johdolle ja virtajohdolle listat seinälle jotta nekään eivät roiku rumasti irrallaan seinällä. Sohvan takana kuitenkin HDMI-johto sekä virtajohto on vielä irrallaan, pitänee harkita josko joskus nämä laittaisi myös siistimmin.

    Johtolistojen asennukseen meni muutamia tunteja, mutta tulos on ollut kyllä ehdottomasti kaiken sen vaivan väärti. On mukavaa kun johdot on siististi eikä ne ole näkökentässä jolloin olohuoneen yleisilme pysyy miellyttävänä ja ihmisasutuksen näköisenä.