Category: Minimalismi

Matka minimalistisempaan suuntaan on jatkunut selkein askelin. Pitkään nurkassani pyörinyt viherkasvi joka oli jo jokin aika takaperin lakannut olemasta viherkasvi ja muuttunut lähinnä kuolleeksi, ruskeaksi kasviksi päätyi vihdoin roskiin.

Lisäksi kuten kirjoitin blogipostauksessani pikaisesta visiitistäni Tampereelle (lue täältä), kamerakalustoon oli tulossa radikaaleja muutoksia. Radikaalit muutokset kamerakalustossa on olleet siis sitä, että olen vienyt lähes kaikki kamerani sekä kaikki objektiivit kiertoon Kamerastoreen.

Ainoastaan eri Leicat, isäni vanha filmikamera sekä seurakuntaveljeltä saamani filmikamera ovat ne mitä olen jättänyt jäljelle (sekä yksi pokkari, mutta se on menossa takaisin kaverilleni jolta sen alunperin sain).

Tänään muutama tunti takaperin kävin viemässä viimeisen erän kalustoa Helsingin Kamerastoreen, joten muutaman viikon sisällä pitäisi sieltä saada jonkinlainen vaihtohyvitystarjous. Helsingistä tavarat lähtevät keskiviikkona kohden Tamperetta missä he sitten katsovat tuotteiden kunnot ja sen mukaan sitten tietenkin vaihtohyvityskin annetaan.

Koko ajatus jatkaa matkaa kohden minimalismia lähti kuitenkin siis tästä Leica Q2:n ostosta. Lisäksi tämä ei jäänyt vain ajatuksen tasolle, vaan se potkaisi itseni jälleen liikkeelle siihen suuntaan mihin haluan elämässä mennä.

On kiintoisaa ollutkin huomata vuosien ja vuosikymmenten aikana kuinka helposti kaaos hakeutuu oletusarvoiseksi tilaksi elämässään, mikäli ei ole mitään selkeää suuntaa mihin haluaa mennä. Tämä ei rajoitu pelkästään romun määrään, vaan esimerkiksi myös painonhallintaan.

Kun ei selkeästi tiedä mitä asioita elämäänsä haluaa eikä aikaansa käytä sen miettimiseen, asiat tuppaavat ajautumaan oletusarvoisesti johonkin mikä on helppoa ja mukavaa, mutta pitkään jatkuvana haitallista. On esimerkiksi paljon helpompaa lösähtää sohvalle ja syödä pussillinen mässyä kuin käydä ulkona kävelyllä. Toisinaan ensimmäinen vaihtoehto onkin järkevämpi vaihtoehto, mutta jos siitä tulee lähes poikkeuksetta ensisijainen vaihtoehto alkaa tuo vaihtoehto jossain vaiheessa luultavasti olemaan ainoastaan elämää tuhoava tie. Jos kaikessa menee mistä aita on matalin, ei lopulta jaksa edes sitä matalaakaan aitaa enää ylittää.

Yhtä kaikki, kyseinen kamera on ollut sellainen jota muistan jo vuosia takaperin katselleeni, mutta se on jäänyt silloin vain kaukaiseksi ajatukseksi. Kuitenkin nyt kun kyseisen kameran hankin päätin jo ennen ostoa että myyn lähes koko kamerakalustoni pois. En tee valokuvausta työkseni enkä rahasta, joten vaatimukset kamerakalustolleni on ainoastaan se, että se miellyttää itseäni tavalla tai toisella. Tietenkin kaikki käytössäni olleet kamerat ovat miellyttäneet itseäni jollain tasolla, mutta tämä kuitenkin miellyttää enemmän.

Hyvänä puolena näissä vanhoissa kiertoon menneissä kameroissa on se, että näitä löytyy käytettynä pilvin pimein. Jos tulenkin jostakin syystä jossain vaiheessa tarvitsemaan jotain niistä takaisin, voin mennä ja ostaa sellaisen luultavasti 48 tunnin sisällä siitä kun ajatus sen tarpeesta tulee esiin. Lisäksi niiden hintaluokat ovat pääsääntöisesti sellaisia että myöskin se on taloudellista realismia.

Yksittäiset kamerat ja yksittäiset objektiivit ovat olleet kyllä hinnakkaampia, mutta keskimäärin näiden hinnat ovat sellaisia että jos taloudellisesti ei ole myöhemmin rahaa niitä takaisin ostaa jos tarve tulee, on silloin syytä itseni arvioida kriittisemmin omaa rahankäyttöä enemmänkin kuin kameran tai objektiivin hintaa.

Muutenkin jos miettii vuosien mittaan pois myymiäni kameroita, ainoastaan yhden olen ostanut myöhemmin takaisin kun olen sitä kaivannut. Kyseinen kamera on Leica X1 ja se on siis itselläni yhä eikä sitä ole aikomus myydä.

Voi tietenkin olla että Leica Q2 paljastuukin myöhemmin omaan käyttöön sopimattomaksi, mutta useamman päivän perusteella mitään sen suuntaista merkkiä ei ole ollut. Päinvastoin. Kamera on ollut omaan kouraan juuri niin hyvä kuin olen sen toivonut olevankin.

Tästä siis matka jatkuu kohden yksinkertaisempaa ja minimalistisempaa elämää!

Aikaisemmin pitkähkö aika takaperin kirjoitin tänne blogiini paluusta minimalismiin, mutta jossain vaiheessa matka jäi kesken ja romua jäi siltikin paljon nurkkiin pyörimään. Sen lisäksi romua on tullut yhä vain lisääkin, joten on jälleen aika jatkaa matkaa minimalistisempaan suuntaan.

Tänään aloitin tavaran vähentämistä viemällä vanhoja pelikonsoleita ja pelejä Vantaan Tikkurilassa sijaitsevaan pelikauppa VPD:hen. Konsoleista sinne lähti Xbox 360, Xbox Series X, Playstation 3 ja Nintendo DS Lite.

Vuosien ajan suurin osa näistä konsoleista on ollut aivan liian vähällä käytöllä, joten jossain vaiheessa vain on hyväksyttävä että en niillä tule mitä luultavammin pelaamaan seuraavinakaan vuosina. Lisäksi kaikki nämä ovet sen hintaluokan laitteita, että jos jostain syystä jossain vaiheessa tuleekin palava halu päästä jollain näistä pelaamaan voi kyseisen konsolin ostaa käytettynä nopeasti ja suhteellisen edullisella hinnalla.

Tästä on siis hyvä jatkaa matkaa askel kerrallaan kohden minimalistisempaa suuntaa.

Blogi on ollut jo jonkin verran hljainen. Olen ollut muutaman viikon jo kesälomalla eikä sinä aikana ole paljon tullut kotona asioita edistettyä tavaran vähentämisen suhteen. Syy on tietenkin myös se, että olen saanut jo luovuttua suurimmasta osasta ylimääräisiä tavaroita eikä tarkoituksena tietenkään ole heittää kaikkea menemään – ainoastaan ne, mitkä eivät enää ole käytössä ja joille ei ole jatkossakaan luultavasti mitään käyttöä.

Jossain tapauksissa tietenkin saatan heittää asioita pois joita myöhemmin huomaan tarvitsevani tai muuten vain haluavani pitää, mutta tällaisten asioiden osalta voin aina mennä ja hankkia sellaiset takaisin. Mitä hinnakkaampi tai saatavuutensa osalta hankalasti takaisin hankittavampi tuote on, sitä pidempään sitä pitää itsellään “kaiken varuilta”. Sisällä kämpässä suurin osa turhasta tavarasta on jo päässyt muualle, mutta jotkut asiat vielä vaativat mietintää sillä joissain asioissa käyttöni menee kausittain eikä sen vuoksi ole järkevää tehdä tarpeettoman nopeita päätöksiä mihinkään suuntaan.

Häkkivarastoni on kuitenkin vielä sellainen paikka, missä ylimääräistä tavaraa majailee. Pääosin ylimääräiset häkkivaraston tavarat ovat DVD-elokuvia joita pitkästä aikaa eilen kävin viemässä repullisen Koivukylän Kierrätyskeskukselle.

Elokuvista en ole kuitenkaan kokonaan luopunut eikä ole ainakaan näillä näkymin sellaista suunnitelmaa ja olen myös kesäloman aikana ostanut itselleni monia elokuvia niin DVD:nä, BluRaynä kuin myöskin 4K BluRaynäkin. Vanhojen elokuvien poisvienti ja toisten elokuvien tilalle hankinta onkin lähinnä vain elokuvakokoelman uudelleen keräämistä erilaisella painotuksella. Elokuvia kohtalaisen paljon katsoneena on elokuvamakuni muuttunut, joten on ihan hyvä tehdä kokoelmaansa siivousta. Kymmenien repullisten pois vienti on ollut erittäin tehokas tapa siivota turhat teokset valikomasta.

Elokuvat joita pääosin nykyään olen kokoelmaani kerännyt ja katsomisen jälkeen myös itselleni jättänyt ovat olleet selkeästi erilaisempia kuin aikaisemmin. Siinä missä aikaisemmin olin jättänyt itselleni käytännössä kaikki mitä itselleni oli jostain tullut hankittua tai saatua, nyt olen priorisoinut jätettäväksi ensisijaisesti tiettyjen julkaisijoiden julkaisuita. Tietenkin leffankin täytyy olla sellainen että haluan sen katsoa vähintään pariin kertaan jotta se kannattaa jättää itselle.

Uusimmat hankinnat ovat olleet pääsääntöisesti aasialaisia (Japani, Kiina) tai eurooppalaisia siinä missä aikaisemmin valikoima koostui pääosin amerikkalaisista filmatisoinneista. Aikaisemmin valikoima on koostunut pääosin vuoden 2000 jälkeen tehdyistä teoksista vaikka tietenkin mukana on ollut jonkin verran myös 70-, 80- sekä 90-luvulla valmistuneita filmejä, mutta nyt painopiste on ollut enemmän vanhemmissa filmatisoinneissa.

Kirjoitan tänne blogiin pian uusimmista hankinnoista erillisen postauksen josta näkee minkälaisia teoksia valikoimiin on päätynyt ja miksi. Kun saan joskus kaikki turhat poistettua valikoimasta ja jäljelle jätettyä ainoastaan kaikki ne jotka haluan säilyttää, eli että ne ovat tarkoituksella valikoimassa eikä vain siksi että en ole saanut aikaiseksi heittää niitä pois saatan tehdä myös niistä erillisen postauksen että mitä elokuvakokoelmaani tätä nykyä kuuluu.

Matka kohden minimalistisempaa elämäntyyliä on jatkunut tämänkin viikon aikana viemällä monta repullista tavaraa Kierrätyskeskukselle. Edellisen minimalismi-aiheisen postauksen jälkeen on tavaraa lähtenyt eritysesti häkkivarastosta.

Tänään häkkivarasto tyhjeni kahden repullisen verran leffojen osalta. Lisäksi sieltä lähti vanha iso pressu joka oli aikoinaan skootterin päällä, vanhat luistimet sekä IKEA:n sohvapöydän pöydän välitaso. Aikaisemmin häkkivarastosta tällä viikolla olen vienyt pois useita IKEAsta vuosia sitten hankkimiani pahvilaatikoita. Kun niissä olleeet DVD:t on viety jo pois, on laatikot jääneet tyhjäksi eikä niille ole enää ollut tarvetta.

Myös rinkallinen vanhaa elektroniikkaa on päätynyt uuteen kotiin tämän viikon aikana.

Autokin on kokenut puhdistamista sillä olen irroittanut subwooferin sekä vahvistimen ja vienyt nekin pois. Kumpi jompi niistä oli jo lakannut toimimasta tai molemmat joten ne veivät ainoastaan turhaan tilaa takakontista. Nyt takakonttiinkin mahtuu paljon paremmin jälleen tavaraa.

Matka jatkuu siis tasaisen varmalla tahdilla vaikka blogi onkin ollut hieman hiljaisempi jälleen lähipäivinä. Tavaran määrä kuitenkin vähenee ja asunto käy aina vain viihtyisämmäksi omaan makuuni eli asiat rullaavat hyvällä mallilla.

Muutama päivä on mennyt jälleen edellisestä blogipostauksesta liittyen matkastani kohden minimalismia, mutta matka ei ole pysähtynyt vaan on jatkunut tasaisen varmasti edeten kohden tavaramääräistä päämääräänsä. Minimalismi itsessään ei ole varsinainen päämäärä, vaan se on elämäntapa joka tukee muita elämäni päämääriä.

Siisteys on kyllä itsessään myös päämäärä ja sen saavuttaminen ilman minimalismia on kohtalaisen mahdoton tehtävä ainakin itselleni, sillä käsitykseni siisteydestä on suhteellisen puritaaninen eikä se välttämättä vastaa sitä mitä se suurelle osalle muita ihmisiä on.

Viime päiviin on mahtunut tuttuun tapaan paljon tavaran viemistä Koivukylän Kierrätyskeskukselle. Olen vienyt sinne tänään, eilen sekä viime perjantaina DVD-elokuvia. Lisäksi perjantaina vein sinne myös sellaisia CD-levyjä joita en kuitenkaan enää kuunnellut ja joita yleensä löytää juurikin Kierrätyskeskuksien kaltaisista paikoista.

Lisäksi olen vienyt myös yhdet isoksi jääneet farkut kiertoon. Farkuissa on koko kutistunut vyötärössä kaksi pykälää, eli yhtä pykälää pienemmät farkut hommasin Dressmannilta muutamia päiviä takaperin. Tarkoitan yhdellä pykälällä siis sitä, että farkkuja myydään aina siten että kokonumerot on 30, 32, 34, jne. jolloin kun vyötärön koko on kutistunut ja numero on kutistunut kahdella, on ne yhtä pykälää pienemmät kuin edelliset koska välimallin farkkuja ei ole.

Aikaisemmin mietin että en UHD-elokuvia möisi, mutta lopulta kuitenkin tulokseen että oikeastaan sama ne on myydä nekin. Ilahduttavaa kyllä, ne menivät todella nopeasti ja niistä sai hyvin myös rahaa. Yksi pinkka on vielä kaapissa odottamassa loppuviikkoa josko yksi ostaja pääsee silloin tulemaan niitä hakemaan, mutta lähes kaikki muut on mennyt.

Jätin itselleni ainoastaan kaksi UHD-elokuvaa. Toinen niistä on Criterion Collectionin julkaisuna Sofia Coppolan erinomainen The Virgin Suicides ja toinen on Akira jonka sain eräältä veljeltä syntymäpäivälahjaksi muutama vuosi takaperin. Pitää katsoa se vielä ainakin toisen kerran ja miettiä sen jälkeen laitanko sen joskus eteenpäin vai pidänkö itselläni.

Siivoamisessa on päästy jo siihen pisteeseen että asunnon sisällä on monelta osin asiat sen verran hyvällä mallilla että olen jo siirtynyt häkkivaraston siivoamiseen. Tietenkin sisälläkin on vielä tavaraa joita voin karsia, mutta osa on sellaista että ne on laitettu esimerkiksi myyntiin mutta ne odottaa että joku niitä ostaisi ja siksi ne ovat kaapissa. Osa odottaa että lisään niistä myynti-ilmoituksen ja osaa en ole vielä käsitellyt mitä niille teen. Ne mitä en ole käsitellyt on kuitenkin kaapeissa eikä ne enää ole niin täynnä romua että se niin paljoa häiritsisi, joten on hyvä välillä siivota häkkivarastoa ja saada nopeammin konkreettisempia ja isoja tuloksia joiden siivoamisesta tulee lisää intoa siivoamiseen.

Häkkivarastosta olen vienyt siis pois elokuvia, mutta tänään vein myöskin laukullisen kirjoja sekä sen laukun. Olen heittänyt myös menemään vanhoja vaatteita ja päiväpeittoja jotka on ollut vuosia jossain varastossa joten niitä en jaksanut lähteä viemään minnekään. En tiedä olisiko ne ollut hyvässä kunnossa vai olisiko miten huonossa kunnossa, mutta aivan kaikkea vanhaa tavaraa ei kannata viedä Kierrätyskeskuksellekaan heidän taakaksi.

Tästä on hyvä jatkaa matkaa jos Luoja suo! Tavaran määrä vähenee ja asunto on aina vain rennompi ja mukavampi olla ja elää. Kun eliminoi tarpeettoman tavaran määrän ei pöly pääse tekemään kotiaan jokaiseen nurkkaan ja yleisilme asunnosta muuttuu askel kerrallaan poikamiesboksista enemmän ihmisasutuksen näköiseksi kodiksi.