Peliarvostelu: Battlefield V (PC)

Battlefield V on vuonna 2018 marraskuussa julkaistu ensimmäisen persoonan kuvakulmasta koettava ammuskelupeli. Pelin on kehittänyt EA DICE ja sen on julkaissut Electronic Arts. Peli on saatavana PC:lle, Xbox Onelle sekä Playstation 4:lle.

Edeltäjänsä Battlefield 1:n tapaan myös tässä yksinpelikampanja on toteutettu lyhyillä sotatarinoilla yhtenäisen pidemmän tarinan sijaan. Siinä missä Battlefield 1 sijoittui ensimmäiseen maailmansotaan on Battlefield V:ssä ympäristö toisessa maailmansodassa.

Itse olen aina kuulunut Battlefieldeissä yksinpelikampanjoista nauttijoihin, vaikka suurimmalle osalle tämän sarjan pelit kuten Call of Dutytkin ovat ainoastaan moninpelaamista varten. Onneksi tähän vielä oli yksinpelikampanja saatu mukaan eikä sarja – ainakaan vielä – joutunut kohtaamaan CoDin Black Ops IIII:n kaltaista menetystä yksinpelikampanjan puuttuessa kokonaan.

Sotatarinoita pelissä koetaan neljä erilaista joilla jokaisella kestoa on luultavasti noin tunnin ja puolentoista välissä. Aikaa ei tullut niin tarkkaan katsottua, mutta Norjan maisemissa koettavaa kampanjaa tahkosin ainakin sen puolisentoista tuntia.

Kampanjatehtävien pelillinen anti oli viihdyttävää tasoa ja ainoat asiat jotka itselleni siinä tökki oli ajan hengen mukainen poliittinen korrektius joka oli ulottunut tähän peliin kohtalaisen syvälle. Tummaihoisten sotilaiden kokema rasismi oli nostettu yhdessä kampanjatehtävässä korostetusti esiin, natsilippuja ei liehunut missään vaiheessa peliä ja olipa eturintamalla myös naissotilaita ainakin tämän pelin meiningeissä. En sitten tiedä kuinka paljon totuuspohjaa tämänkaltaisessa historiassa on, mutta en ainakaan muista kovin paljoa kuulleeni tarinoita eturintamalla taistelleista naissotilaista toisessa maailmasodassa.

Tästä poliittisen korrektiuden ulottumisesta on paljon noussutkin tämän pelin osalta kohua ja sillä taisi olla myös merkittävä negatiivinen vaikutus pelin myyntilukuihin ja ihmisiä joita poliittinen korrektius on häirinnyt on leimattu mediassa tietenkin perinteiseen tapaan junteiksi ja muuksi vastaavaksi. Itseäni mitkään näistä teemoista ei peleissä häiritse, mutta siinä vaiheessa kun historiallisiin tapahtumiin sijoittuvat pelit kokevat poliittisen korrektiuden nimissä aivan järjettömiä tarinankerrontoja menettää se uskottavuuttaan.

Oli miten oli, pelilliseltä anniltaan onneksi pysyttiin tutussa ja turvallisessa Battlefieldissä. Ympäri kenttää löytyy toisinaan aseita ja ammuksia, ympäristö on tyylikkäästi tuhoutuvaa sorttia, apostolin kyydin lisäksi myös ajoneuvoilla pääsee yhä ajamaan ja kaikki tutut ja hyvät elementit pelistä löytyvät joten sen suhteen peli on onneksi pysynyt perinteissä jotka ovat tehneet tästä pelisarjasta viihdyttävän pelisarjan.

Graafisesti peli oli todella kaunista katsottavaa. Värien käyttö oli tunnelmallista ja paikoitellen alkoi lähestyä jo fotorealistisuuden rajoja. Ehkä jo kymmenessä vuodessa alamme saamaan fotorealistisia pelejä – toivossa on ainakin hyvä elää.

Lopputulemana Battlefield V on monelta osiltaan viihdyttävä peli myös yksinpelilliseltä anniltaan, mutta sen ajan hengen mukainen poliittinen korrektius syö pelin viihdearvoa ainakin itselläni kohtalaisen paljon. Kuitenkin pelin pystyi tästä huolimatta pelaamaan läpi ja pääosin siitä pystyi nauttimaan kuten edellisestäkin osasta.

Arvosana: 7/10

Peliarvostelu: Adventure Time: Pirates of the Enchridion (Xbox One)

Finn seikkailemassa karkkimaassa

Adventure Time: The Pirates of the Enchridion on Climax Studion kehittämä ja Outright Gamesin/Bandai Namco Gamesin vuonna 2018 julkaisema avoimen maailman seikkailupeli roolipelillisillä elementeillä. Se on saatavana Xboxin lisäksi myös PC:lle, PS4:lle sekä Nintendo Switchille.

Tarinassa kerrotaan kuinka pelimaailma on joutunut yllättäen kohtaamaan vedenpinnan merkittävän nousun. Sankarit Finn ja Jake lähtevät selvittämään syytä ja käyvät kyselemässä tietäisikö jääkuningas asiasta jotakin. Jääkuninkaan kanssa jutusteltua seikkailu pääsee kunnolla vauhtiin ja pian sankarit seilaavatkin pitkin pelimaailmaa selvittämässä ongelman syytä.

Vaikka pelin tarina onkin luultavasti suunnattu perheiden pienempiä silmällä pitäen oli tarina toimiva ja viihdyttävä myös omaan makuuni.

Tarinan edetessä matkaseurueeseen tulee mukaan myös muita hahmoja ja lopulta seikkailua koetaan neljän hahmon voimin. Jokaisella hahmolla on omat kykynsä ja pelimaailmassa liikkuesta hahmosta toiseen voi vaihtaa milloin tahansa. Esimerkiksi yksi hahmoista osaa viskata koko porukan korkeiden esteiden yli hyppykohdissa kun taas toinen hahmoista kykenee kirveellä aukaisemaan aarrearkkuja joten hahmoista toiseen tulee vaihdettua kohtalaisen useasti. Pelillisesti tämä on onneksi toteutettu hyvin ja vaihto tapahtuu ohjaimen ylempiä liipaisimia painamalla.

Taistelut ovat vuoropohjaisia

Peliin on otettu paljon roolipelillisiä elementtejä jotka itselleni iski todella hyvin ja varmasti oli yksi suurimmista syistä miksi pidin tästä pelistä niinkin paljon kuin pidin. Hahmot saavat taisteluista perinteiseen tapaan kokemuspisteitä (XP) jota tarpeeksi kerättyä hahmo siirtyy seuraavalle tasolle. Hahmon tason noustessa myös uusia erikoisiskuja aukeaa joita voi sitten vuoropohjaisessa taistelussa käyttää. Samoin totuttuun tapaan myös mahdollinen HP kasvaa kuten myös mahdollinen damagen määrä jne.

Taisteluissa pelaajat voivat tehdä suojauksen lisäksi myös lyöntejä tai hahmokohtaisia erikoislyöntejä. Erikoislyönnit tarvitsevat jonkinlaista chargea (eli asia jota kutsuttaisiin termillä “mana” muissa peleissä) joka kasvaa jokaisen alkavan kierroksen myötä yhdellä. Tehokkaammat iskut vaativat tietenkin enemmän näitä palkkeja. Charge-palkki taisteluissa on kaikkien hahmojen kesken jaettu eli jos yhdellä tekee erikoislyönnin joka vie koko kerätyn chargen ei muillakaan hahmoilla ole sitä enää käytössä ennen kuin se on latautunut uudelleen.

Hyvänä puolena taisteluissa oli myös mahdollisuus käyttää esineitä. Jokainen hahmo pystyy ennen varsinaista liikettään käyttämään matkalla kerättyjä asioita. Esimerkiksi jos taistelutoveri on vieressä kaatunut vihollisen hyökkäyksessä voi hänelle antaa muffinssin ja herättää hänet takaisin eloon ja mukaan taisteluun. Erilaisia esineitä on kohtalaisen paljon ja niillä voi esimerkiksi vaikuttaa että seuraavat iskut mitä haluttu hahmo tekee antavatkin vaikkapa jäädamagea. Eri vastustajiin tehoaa paremmin erilaiset iskut joten taistelua on mahdollista hioa paremmaksi oikeanlaisia apuja käyttäen.

Pelimaailmassa on myös synkempiä alueita.

Kokonaisuutena Pirates of the Enchridion oli todella hyvä peli. Sen tarina on mielenkiintoinen ja viihdyttävä, siinä oli humoristisia piirteitä, graafinen ilme on mukava, pelin taistelut olivat hyviä ja tarpeeksi monipuolisia ja muutkin roolipelilliset elementit antoivat siihen mukavaa imua. Päätarinan lisäksi mukana on myös kepeitä sidequesteja niitä kaipaaville.

Ainoa mistä peliä voin moittia oli paikoitellen satunnaiset tekniset ongelmat. Peli ei kaatunut kertaakaan, mutta pieniä nykimisiä ilmeni ainakin Xbox One X:llä toisinaan kun merellä seilasi ja saapui toisen saaren lähistölle. Nämä ovat pieniä mutta silti kokonaisuutena rasittavia piirteitä.

Mikäli lapsenmieliset ropellukset millään muotoa on vaihtoehto pelattavien pelien listalle on Adventure Time: Pirates of the Enchridion niitä pelejä joille ainakin kannattaa antaa mahdollisuus. Tiedä vaikka peli imaisisi otteeseensa.

Arvosana: 9/10

Peliarvostelu: Shadow of the Tomb Raider (Xbox One X)

Viime perjantaina eli 14.09.2018 julkaistu Shadow of the Tomb Raider on kolmannen persoonan kuvakulmasta pelattava toiminnallinen seikkailupeli. Toisin kuin pari edeltävää osaa jotka oli Crystal Dynamicsin kehittämiä on tämän osan kehittänyt Eidos Montréal ja sen julkaisijana on toiminut aikaisempien osien tapaan Square Enix. Shadow of the Tomb Raider on saatavana PC:lle, Xbox One:lle sekä Playstation 4:lle.

Tarinallisesti Shadow of the Tomb Raiderissa Lara jatkaa aarteiden metsästämistä. Tällä kertaa etsinnässä on temppeli josta etsitään mystistä tikaria johon liittyy myös apokalyptisia ennustuksia. Kaikki vanhat legendat eivät olekaan ainoastaan legendoja ja pian etsinnässä on myös hopeinen laatikko jonka kanssa tikarin on tarkoitus toimia yhdessä ennustuksia täyttäessä. Mukaan kuvioihin sotkeutuu myös Trinity, hämäräperäinen järjestö jonka kanssa Lara saa ottaa mittaa halki koko pelin.

Vaikka kehitystiimi onkin vaihtunut on Lara Croftin uusin seikkailu iladuttavasti silti sitä tuttua ja turvallista Tomb Raideria joita on totuttu näkemään kahdessa edeltävässä osassakin.

Pelillisesti kaikki aikaisemmista osista tutut elementit on yhä läsnä. Siinä on rauhallisia osuuksia ja kiintoisaa tarinankerrontaa välivideoiden saattelemana, kepeitä puzzleja, seinillä kiipeilyä ja hyppelyä, nopeatempoisia adrenaalia nostattavia action-kohtauksia sekä tietenkin hautoja tutkittavaksi ja aarteita etsittäväksi.

Uutena ominaisuutena hiippailulla on mahdollista saavuttaa paikoitellen helpommin toimivampia lopputulemia kuin suoraviivaisella “tulkaa jonossa niin lähdette pinossa” -tyylisellä snägäreiden jonosta tutulla ratkaisulla. Lara pystyy piiloutumaan paremmin vihollisiltaan kasvillisuuden sekaan jonka seasta on näppärää niittää väkeä yksi kerrallaan vähemmäksi. Tämän uudistuksen myötä mieleen nousi vääjäämättä fiilikset Batmaneistä jossa samankaltaista toiminnallisuutta on nähty hieman erilaisessa muodossa.

Laran taitoja pystyy tässäkin osassa kehittämään pelin aikana kerättävillä kykypisteillä. Välitallennuspaikkana ja pikahyppykohteina toimii yhä leirinuotiot ja niiden ääresssä voi käydä jakamassa keräämänsä kykypisteet eri taitoihin. Myös aseita pystyy kehittämään jonkin verran eli esimerkiksi saamalla niihin isompia lippaita, nopeampaa latausaikaa, pienempää rekyyliä ja muita vastaavia parannuksia.

Uudistuksena on tuotu myös vedenalaiseen elämään ilmataskuja jonka kautta pystyy haukkaamaan happea ja jatkamaan pidemmän aikaa pyörintäänsä veden alla. Harmillisesti veden alainen maailma ei ainakaan läpipeluun aikana tuntunut kovinkaan laajamittaiselta, mutta täytynee jatkaa myöhemmin tutkimista sivutehtävien osalta mikäli niistä paljastuisi enemmän tarvetta Ahdin valtakuntaan tutustumiselle.

Päätehtävän lisäksi tarjolla on erinäinen määrä sivutehtäviä joista vasta muutaman kävin tekemässä. Nopesti arvioiden ne eivät vaikuttaneet kovin mielenkiintoiselta, lähinnä samaa tasoa kuin esimerkiksi Assassin’s Creed Originissä – siinähän ne ovat ja kyllähän niitä jonkin verran tekee, mutta ainakaan niistä mitä kävin tekemässä ei ollut kovin paljoa imua mukana eikä niistä syntynyt pakottavaa tarvetta ottaa selvää mitä ne paljastaisivat kokijalleen.

Peli on pituudeltaan aikaisempien osien tasoa. Itse pelasin päätehtävän ja muutamat sivutehtävät läpi noin 16 tunnissa eli käytännössä kahdessa päivässä. Kuten suhteellisen nopeasta läpipeluun aikataulusta voi päätellä Shadow of the Tomb Raider oli itselleni varsin koukuttava peli sillä sen halusi pelata varsin nopealla temmolla.

Shadow of the Tomb Raider on omaan makuuni paras tähän saakka tehdyistä Tomb Raidereista. Sen tarinassa oli merkittävästi enemmän vetovoimaa kuin edeltäjässään ja jopa enemmän kuin vuoden 2013 versiossa – siitäkin huolimatta että kyseinen vuoden 2013 Tomb Raider on itselleni yksi merkittävimmistä peleistä kautta aikojen. Shadowin tarina on erinomainen ja vetovoimainen, siinä on ilahduttavasti mukana yliluonnollista mystiikkaa unohtamatta lainkaan hämäräperäisiä kulttihörhöjä.

Graafisesti peli on mennyt eteenpäin erityisesti valaistuksiensa osalta. Pelasin tämän Xbox One X:llä käyttäen 4K-versiota ja HDR:ää ja tässä moodissa peli pääsi paljon paremmin oikeuksiinsa kuin tässä nähtävissä kuvankaappauksissa sillä HDR ei näistä kuvista välity katsojalleen. Nopeasti arvioiden kuulosti myös siltä että äänimailma olisi luolissa pyöriessä kuulostanut aidommalta kuin aikaisemmissa osissa, mutta voi toki olla että muistini vain on unohtanut aikaisempien osien äänimaailman.

Kokonaisuutena Shadow of the Tomb Raider on aivan loistava peli joka päätyi suoraan myös Suosituksia-sivulleni.

Arvosana: 9/10

Triss Merigold -figuuri

Triss Merigold

Viime viikolla asioidessani asematunnelin GameStopissa satuin bongaamaan Withcer-pelisarjasta uusia figuureita. Hyllyssä oli suoraan Triss ja Geralt -figuurit joista sitten Triss tuli kotiin kannettua ja sijoitettua pianon päälle. Täytynee joskus koettaa löytää myös Yennefer ja mahdollisesti ostaa myös Geralt mikäli niitä jatkossakin GameStopista tai muualta löytyy.

Kokeilussa Nintendo Classic Mini

Muutama viikko takaperin löysin Prismalla käydessäni Nintendo Classic Mini -pelikonsolin. Jossain vaiheessa näitä tuli Suomeen myyntiin mutta ne myytiin silloin nopeasti loppuun enkä saanut moista tuolloin hankittua, mutta onneksi nyt näitä on tullut uutena eränä edulliseen hintaan joten sama oli vihdoin itsellekin moinen hankkia kun sopivasti kaverillekin sain myytyä vanhan ylimääräisen puhelimeni ja sain ylimääräistä rahaa tuhlaukseen.

Aikaisemmin olen ostanut jo SNES Classic Minin josta tännekin kirjoitin lyhyesti viime vuoden lokakuussa, joten mukava että kokoelmaan sai nyt tämän originaalin Nintendon pelejä sisältävän kapistuksen.

NES Classic Mini on hyvin pitkälti originaalin Nintendon näköä mutta merkittävästi pienemmässä koossa, HDMI-liitännällä sekä USB-liittimellä josta laitteeseen saa virrat. Mukana paketissa tulee konsolin lisäksi USB-kaapeli, HDMI-kaapeli sekä yksi peliohjain. Yksin näillä kuitenkin pääosin pelaa joten toisen ohjaimen puute ei varsinaisesti häiritse itseäni, mutta joillekin tämä voi olla isompi miinuksen arvoinen asia.

Laitteessa on asennettuna valmiiksi 30 peliä, mm. Super Mario, Mega-Man II sekä Punch-Out. Koko listan peleistä mukana tulevista peleistä löytää mm. Wikipediasta.

NES Classic Mini on mukavan mutkaton ottaa käyttöön ja käyttää jatkossakin, ohjaimen tuntuma on kouraan sopiva ja mukana tulevissa vakiopeleissä on useita itselleni tärkeitä pelejä lapsuusvuosiltani. Tietenkin sinne olisin kaivannut Bucky O’Harea, Black Mantaa, Boat Duelia, Tetristä ja monia muita helmiä mutta vakiona mukana tulevat pelit tarjoavat varmasti viihdettä nekin.

Ilahduttavasti Nintendo Classic Mini tarjoaa mahdollisuuden tallentaa pelinsä missä vaiheessa tahansa. Kiitos tämän ominaisuuden sain vihdoin ja viimein pelattua Super Mario Brosin läpi 😀 Täytynee harjoitella pelaamaan kahdeksannen maailman kentät niin hyvin että voin jokin päivä pelata koko pelin läpi ilman tallennuksen käyttämistä 🙂

Netistä löytyy myös ohjeita kuinka laitteen voi häxätä ja laittaa sisään paljon muitakin pelejä kuin vain vakiona mukana tulevat joten täytynee perehtyä josko sitä saisin aikaiseksi tehdä. Pitänee pistää tänne postaus aiheesta mikäli moista tulee koetettua.