Kategoria: Pelaaminen

Uusi nimi vailla uusia kujeita

Gears 5 on vuonna 2019 julkaistu kolmannen persoonan kuvakulmasta pelattava räiskintäpeli jonka on kehittänyt The Coalition ja julkaissut Xbox Game Studios. Gears 5 on saatavana niin Xbox Onelle kuin PC:llekin. Peli on Gears of War -pelisarjan viides varsinainen osa mutta sarjaan mahtuu lisäksi myös Gears of War: Judgement joka on julkaistu osien 3 ja 4 välissä.

Aikaisemmin täällä blogissa samasta pelisarjasta on kirjoitettu arvostelut Gears of War: Ultimate Editionista (lue täältä) sekä Gears of War 4:stä (lue täältä) jonka lisäksi kaikki muutkin osat on tullut läpi pelattua. Kaikki aikaisemmat osat olen pelannut läpi konsolilla ja ensimmäiset episodit pelasin tästäkin Xbox One X:llä, mutta hankittuani Xbox Game Passin PC:lle tahkosin lopun tarinasta PC:llä. Arvio pelistä perustuu PC-versioon.

Tuttua tarinaa uusin silmin

Siinä missä aikaisemmissa Gears of War -pelisarjan peleissä on painopiste ollut miespuoleisissa protagonisteissa on Gears 5:ssä tarinaa katsottu Kait Diaz -nimisen naishahmon kautta. Kaikeksi onneksi tämä ei tuntunut päälle liimatulta ”pakko saada tarinaan tasa-arvon vuoksi nainen” -tyyliseltä rasittavalta ja teennäiseltä ratkaisulta vaan hahmo on kirjoitettu tarinaan järkevällä ja mielenkiintoisella kokonaisuutta tukevalla tavalla.

Tarinassa pääpiirteittäin kerrotaan Delta-ryhmäläisten edesottamuksista ja taisteluista locusteja vastaan. Sodan piti olla päättynyt jo vuosia takaperin, mutta mihinkäs sotaisat olennot sodastaan pääsisi ja niinpä aseilla lähdetään tätäkin asiaa ratkaisemaan. Vanhoista osista tuttu Hammer of Dawn kuuluisi saada taas käyntiin ja näyttää sen avulla vastenmielisille alieneille kuka täällä komentaa.

Asearsenaalista löytyy tutut valikoimat aina Lancerista Boomshottiin, locustit eivät ole muuttuneet kauniimmiksi vieläkään eikä pelimekaniikka ole kokenut mitään mullistuksia. Toisin sanoen mikäli vanhat osat – tai edes mikään niistä – on jo entuudestaan tuttu ei Gears 5 tarjoile juurikaan mitään uutta. Tuttu ja turvallinen peruspihvi josta joko pitää tai sitten ei.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Kokonaisuutena Gears 5 oli omaan makuuni hyvä peli. On vaikea sanoa olisinko tästä kuinka paljon pitänyt jos pelisarja ja sen kontrollit eivät olisi olleet entuudestaan tuttuja, sillä paikoitellen kontrollit tuntuvat sellaisilta että ne voivat aiheuttaa turhautumista.

Juokseminen ja kääntäminen juoksun aikana ja laatikoiden takana kyykistely ja suojasta toiseen vaihtaminen tuntuu yhä yhtä tönköltä kuin ennenkin, mutta jos näitä nyt lähdettäisi muuttamaan jäisin luultavasti silti kaipaamaan nykyistä mallia sen erikoisesta tuntumastaan huolimatta.

Pelin toimivuus PC:llä on hyvä ja grafiikat ovat kauniit, yhtään kaatumista ei tullut eikä myöskään muita ongelmia ilmennyt. Erityisen paljon PC-versiossa pidin sen hyvin tehtyä ultrawide-monitorien tukea sillä monesta muusta pelistä poiketen myös välivideot skaalautuivat koko kuva-alalle eikä ainoastaan keskelle.

Kaikkinensa Gears 5 on sarjan faneille varma valinta ja kaikille muille vähintäänkin kokeilemisen arvoinen kokemus.

Arvosana: 8/10

Battlefield V on vuonna 2018 marraskuussa julkaistu ensimmäisen persoonan kuvakulmasta koettava ammuskelupeli. Pelin on kehittänyt EA DICE ja sen on julkaissut Electronic Arts. Peli on saatavana PC:lle, Xbox Onelle sekä Playstation 4:lle.

Edeltäjänsä Battlefield 1:n tapaan myös tässä yksinpelikampanja on toteutettu lyhyillä sotatarinoilla yhtenäisen pidemmän tarinan sijaan. Siinä missä Battlefield 1 sijoittui ensimmäiseen maailmansotaan on Battlefield V:ssä ympäristö toisessa maailmansodassa.

Itse olen aina kuulunut Battlefieldeissä yksinpelikampanjoista nauttijoihin, vaikka suurimmalle osalle tämän sarjan pelit kuten Call of Dutytkin ovat ainoastaan moninpelaamista varten. Onneksi tähän vielä oli yksinpelikampanja saatu mukaan eikä sarja – ainakaan vielä – joutunut kohtaamaan CoDin Black Ops IIII:n kaltaista menetystä yksinpelikampanjan puuttuessa kokonaan.

Sotatarinoita pelissä koetaan neljä erilaista joilla jokaisella kestoa on luultavasti noin tunnin ja puolentoista välissä. Aikaa ei tullut niin tarkkaan katsottua, mutta Norjan maisemissa koettavaa kampanjaa tahkosin ainakin sen puolisentoista tuntia.

Kampanjatehtävien pelillinen anti oli viihdyttävää tasoa ja ainoat asiat jotka itselleni siinä tökki oli ajan hengen mukainen poliittinen korrektius joka oli ulottunut tähän peliin kohtalaisen syvälle. Tummaihoisten sotilaiden kokema rasismi oli nostettu yhdessä kampanjatehtävässä korostetusti esiin, natsilippuja ei liehunut missään vaiheessa peliä ja olipa eturintamalla myös naissotilaita ainakin tämän pelin meiningeissä. En sitten tiedä kuinka paljon totuuspohjaa tämänkaltaisessa historiassa on, mutta en ainakaan muista kovin paljoa kuulleeni tarinoita eturintamalla taistelleista naissotilaista toisessa maailmasodassa.

Tästä poliittisen korrektiuden ulottumisesta on paljon noussutkin tämän pelin osalta kohua ja sillä taisi olla myös merkittävä negatiivinen vaikutus pelin myyntilukuihin ja ihmisiä joita poliittinen korrektius on häirinnyt on leimattu mediassa tietenkin perinteiseen tapaan junteiksi ja muuksi vastaavaksi. Itseäni mitkään näistä teemoista ei peleissä häiritse, mutta siinä vaiheessa kun historiallisiin tapahtumiin sijoittuvat pelit kokevat poliittisen korrektiuden nimissä aivan järjettömiä tarinankerrontoja menettää se uskottavuuttaan.

Oli miten oli, pelilliseltä anniltaan onneksi pysyttiin tutussa ja turvallisessa Battlefieldissä. Ympäri kenttää löytyy toisinaan aseita ja ammuksia, ympäristö on tyylikkäästi tuhoutuvaa sorttia, apostolin kyydin lisäksi myös ajoneuvoilla pääsee yhä ajamaan ja kaikki tutut ja hyvät elementit pelistä löytyvät joten sen suhteen peli on onneksi pysynyt perinteissä jotka ovat tehneet tästä pelisarjasta viihdyttävän pelisarjan.

Graafisesti peli oli todella kaunista katsottavaa. Värien käyttö oli tunnelmallista ja paikoitellen alkoi lähestyä jo fotorealistisuuden rajoja. Ehkä jo kymmenessä vuodessa alamme saamaan fotorealistisia pelejä – toivossa on ainakin hyvä elää.

Lopputulemana Battlefield V on monelta osiltaan viihdyttävä peli myös yksinpelilliseltä anniltaan, mutta sen ajan hengen mukainen poliittinen korrektius syö pelin viihdearvoa ainakin itselläni kohtalaisen paljon. Kuitenkin pelin pystyi tästä huolimatta pelaamaan läpi ja pääosin siitä pystyi nauttimaan kuten edellisestäkin osasta.

Arvosana: 7/10

Viime perjantaina eli 14.09.2018 julkaistu Shadow of the Tomb Raider on kolmannen persoonan kuvakulmasta pelattava toiminnallinen seikkailupeli. Toisin kuin pari edeltävää osaa jotka oli Crystal Dynamicsin kehittämiä on tämän osan kehittänyt Eidos Montréal ja sen julkaisijana on toiminut aikaisempien osien tapaan Square Enix. Shadow of the Tomb Raider on saatavana PC:lle, Xbox One:lle sekä Playstation 4:lle.

Tarinallisesti Shadow of the Tomb Raiderissa Lara jatkaa aarteiden metsästämistä. Tällä kertaa etsinnässä on temppeli josta etsitään mystistä tikaria johon liittyy myös apokalyptisia ennustuksia. Kaikki vanhat legendat eivät olekaan ainoastaan legendoja ja pian etsinnässä on myös hopeinen laatikko jonka kanssa tikarin on tarkoitus toimia yhdessä ennustuksia täyttäessä. Mukaan kuvioihin sotkeutuu myös Trinity, hämäräperäinen järjestö jonka kanssa Lara saa ottaa mittaa halki koko pelin.

Vaikka kehitystiimi onkin vaihtunut on Lara Croftin uusin seikkailu iladuttavasti silti sitä tuttua ja turvallista Tomb Raideria joita on totuttu näkemään kahdessa edeltävässä osassakin.

Pelillisesti kaikki aikaisemmista osista tutut elementit on yhä läsnä. Siinä on rauhallisia osuuksia ja kiintoisaa tarinankerrontaa välivideoiden saattelemana, kepeitä puzzleja, seinillä kiipeilyä ja hyppelyä, nopeatempoisia adrenaalia nostattavia action-kohtauksia sekä tietenkin hautoja tutkittavaksi ja aarteita etsittäväksi.

Uutena ominaisuutena hiippailulla on mahdollista saavuttaa paikoitellen helpommin toimivampia lopputulemia kuin suoraviivaisella ”tulkaa jonossa niin lähdette pinossa” -tyylisellä snägäreiden jonosta tutulla ratkaisulla. Lara pystyy piiloutumaan paremmin vihollisiltaan kasvillisuuden sekaan jonka seasta on näppärää niittää väkeä yksi kerrallaan vähemmäksi. Tämän uudistuksen myötä mieleen nousi vääjäämättä fiilikset Batmaneistä jossa samankaltaista toiminnallisuutta on nähty hieman erilaisessa muodossa.

Laran taitoja pystyy tässäkin osassa kehittämään pelin aikana kerättävillä kykypisteillä. Välitallennuspaikkana ja pikahyppykohteina toimii yhä leirinuotiot ja niiden ääresssä voi käydä jakamassa keräämänsä kykypisteet eri taitoihin. Myös aseita pystyy kehittämään jonkin verran eli esimerkiksi saamalla niihin isompia lippaita, nopeampaa latausaikaa, pienempää rekyyliä ja muita vastaavia parannuksia.

Uudistuksena on tuotu myös vedenalaiseen elämään ilmataskuja jonka kautta pystyy haukkaamaan happea ja jatkamaan pidemmän aikaa pyörintäänsä veden alla. Harmillisesti veden alainen maailma ei ainakaan läpipeluun aikana tuntunut kovinkaan laajamittaiselta, mutta täytynee jatkaa myöhemmin tutkimista sivutehtävien osalta mikäli niistä paljastuisi enemmän tarvetta Ahdin valtakuntaan tutustumiselle.

Päätehtävän lisäksi tarjolla on erinäinen määrä sivutehtäviä joista vasta muutaman kävin tekemässä. Nopesti arvioiden ne eivät vaikuttaneet kovin mielenkiintoiselta, lähinnä samaa tasoa kuin esimerkiksi Assassin’s Creed Originissä – siinähän ne ovat ja kyllähän niitä jonkin verran tekee, mutta ainakaan niistä mitä kävin tekemässä ei ollut kovin paljoa imua mukana eikä niistä syntynyt pakottavaa tarvetta ottaa selvää mitä ne paljastaisivat kokijalleen.

Peli on pituudeltaan aikaisempien osien tasoa. Itse pelasin päätehtävän ja muutamat sivutehtävät läpi noin 16 tunnissa eli käytännössä kahdessa päivässä. Kuten suhteellisen nopeasta läpipeluun aikataulusta voi päätellä Shadow of the Tomb Raider oli itselleni varsin koukuttava peli sillä sen halusi pelata varsin nopealla temmolla.

Shadow of the Tomb Raider on omaan makuuni paras tähän saakka tehdyistä Tomb Raidereista. Sen tarinassa oli merkittävästi enemmän vetovoimaa kuin edeltäjässään ja jopa enemmän kuin vuoden 2013 versiossa – siitäkin huolimatta että kyseinen vuoden 2013 Tomb Raider on itselleni yksi merkittävimmistä peleistä kautta aikojen. Shadowin tarina on erinomainen ja vetovoimainen, siinä on ilahduttavasti mukana yliluonnollista mystiikkaa unohtamatta lainkaan hämäräperäisiä kulttihörhöjä.

Graafisesti peli on mennyt eteenpäin erityisesti valaistuksiensa osalta. Pelasin tämän Xbox One X:llä käyttäen 4K-versiota ja HDR:ää ja tässä moodissa peli pääsi paljon paremmin oikeuksiinsa kuin tässä nähtävissä kuvankaappauksissa sillä HDR ei näistä kuvista välity katsojalleen. Nopeasti arvioiden kuulosti myös siltä että äänimailma olisi luolissa pyöriessä kuulostanut aidommalta kuin aikaisemmissa osissa, mutta voi toki olla että muistini vain on unohtanut aikaisempien osien äänimaailman.

Kokonaisuutena Shadow of the Tomb Raider on aivan loistava peli joka päätyi suoraan myös Suosituksia-sivulleni.

Arvosana: 9/10