
Campo Santon kehittämä ja Panicin/Campo Santon julkaisema Firewatch on vuona 2016 julkaistu seikkailupeli joka julkaistiin tuolloin Windowsille, Linuxille, Mac OSX:lle, Playstation 4:lle kuin myös Xbox One:lle. Peli on tullut vuonna 2018 myös Nintendo Switchille. Oma pelikokemukseni tapahtui Windows PC:llä
Tarinassa kerrotaan alussa lyhyesti protagonistin Henryn taustatarinaa yksinkertaisten lyhyiden tekstien kautta. Henryn vaimo Julia on sairastunut alzheimeriin jo 40-vuoden iässä mikä on ollut Henrylle kova paikka. Kun Julia menee hoitoon muualle lähtee Henry töihin palovahdiksi. Työ on yksinäistä ja ainoa aktiivinen kommunikaatio on hänen pomonsa Deliahin kanssa radiopuhelimen välityksellä.
Pelaaja saa radiopuhelimitse Deliahilta ohjeita minne hänen kuuluisi mennä ja mitä tehdä metsässä ollessaan. Paikkoihin suunnataan käyttäen karttaa ja kompassia joka itselleni aiheutti huonon suuntavaiston vuoksi toisinaan päänvaivaa, mutta tämä oli pelillisesti todella hyvä ja toimiva ratkaisu ja lisäsi uskottavuuden tuntua. Pelaajalla ei siis ole käytössään monista peleistä tuttua HUDia, eli minkäänlaisia navigaattoreita, etäisyysmittareita ja muita vastaavia ei ole koko aikaa näkyvässä vaan aina kun pitää suuntaa tarkistaa täytyy kartta ja kompassi – tai pelkkä kompassi – kaivaa esille.

Walkie talkien kanssa kommunikointi Deliahin kanssa on olennainen osa tarinaa. Deliah ja Henry oppivat toisistaan vähitellen lisää tarinan edetessä ja yhdessä he päätyvät myöskin selvittämään mysteeriä mitä luonnonpuistossa on tapahtunut. Vaikuttaa siltä että heidän puheitaan on kuunneltu, niitä on nauhoitettu ja että he saattavat olla vaarassa. Lisäksi Henryn vartiotornissa on käyty hänen muualla ollessaan joten joku tai joitain muitakin puistossa on. Mukaan juoneen kuuluu myös puistossa olleet teinit jotka ovat myöhemmin kadonneet sen jälkeen kun Henry on viimeisenä nähnyt heidät, joten useampaakin erilaista ongelmaa keretään kohtaamaan.
Pidin tästä, sillä erilaiset oudot tapahtumat rakensivat hyvin tarinaa eteenpäin ja saivat pelaajana miettimään kuka, mikä tai ketkä on kaikkien näiden asioiden takana. Tarinan tapahtumat selvivät hyvällä tahdilla loppua kohden ja nivoutuvat uskottavalla tapaa yhteen.
Peli on tuntimääräisesti suhteellisen lyhyt, ainoastaan noin neljä tuntia. Itse pelasin tämän läpi neljässä tunnissa ja kymmenessä minuutissa. Lyhyt kesto oli kuitenkin tämänkaltaiselle tarinavetoiselle kevyelle ja rennolle seikkailupelille sopiva. Tarinaa ei ole tarpeettomasti pitkitetty, mutta siinä ajassa kuitenkin keretään rakentamaan jo mukaansatempaava tarina joka paikoitellen käy hieman jopa jännittäväksi. Mistään liian jännittävästä pelistä ei kuitenkaan puhuta eikä missään nimessä kyseessä ole siis kauhupeli, mutta tutkiessa asioita on tarinassa sopiva ripaus jännitettä ilmassa pitämässä yllä mielenkiintoa.

Firewatchin löytää mm. Steamista jossa se on tämän tekstin kirjoittamiseen aikaan saanut 85 566 arvostelusta arvosanan Very positive eikä omakaan näkemykseni poikkea tästä näkemyksestä.
Kokonaisuutena Firewatch oli siis omaan makuuni oleva seikkailu. Se on rento ja viihdyttävä, sen kontrollit ovat toimivat ja tarpeeksi yksinkertaiset että ne oppii nopeasti, grafiikat ovat kauniit ja sen tarina on hyvä. Pelaamisen arvoinen.