Blenderi tuli taloon

Blenderi on käytännöllinen kodinkone

Muutama ilta takaperin kävin paikallisessa Citymarketissa ostamassa blenderin. Tarkemmin ottaen Electrolux Perfectmix ESB 2300:n. Kuten ylläolevasta kuvasta näkee masiinassa on 1.5 litrainen kannu ja tehoja 450 W. Onko se paljon vai vähän, siitä en tiedä sanoa koska ymmärrykseni aiheesta on yhtä suuri kuin muinaisilla roomalaisilla polttomoottorista.

Ajatus oli kytenyt jo pidemmän aikaa (lue: noin viikko sitten sain päähän moisen idean) joten oli aika tarttua toimeen ja käydä ostoksilla. Etukäteen en tiennyt lainkaan millaisen tarvitsen ja kävin vain katsomassa minkälaisia niitä edes on ja millä hinnalla. Päädyin sitten tähän malliin kun se näytti ihan siistiltä perusblenderiltä ja hintakin oli sellainen että jos innostus blendailla katoaa ei asialla ole taloudellisesti kovin suurta merkitystä.

Kaupasta matkaan tarttui myös blendaukseen tarvittavia ainesosia. Ostin banaaneita, jogurttia ja mustikoita joista tosin ensimmäisessä blendauksessa hyödynsin ainoastaan mustikoita ja banaaneita sillä käytin maitoa niiden kanssa.

Kun ainekset oli löytäneet tiensä blenderiin oli aika heittää töpseli kiinni ja pyöräyttää kytkimestä ja katsoa kuinka ainekset menevät sekaisin kuin suomalaiset ilmaisen ämpärin nähdessään. Tai näin oli ajatuksena, mutta ei. Ei mitään. Terä ei pyöri mihinkään suuntaan eikä inahdustakaan. Pyörittelin tehoja enemmän mutta siltikään ei inahdustakaan.

Valmiina blendaukseen

Tässä vaiheessa tutkailin josko blenderin takaa löytyisi hyvin piilotettu virtakytkin tai vastaavaa mutta sain vain havaita toiveeni turhaksi. Ei ollut. Otin blenderin irti töpselistä ja koetin toista pistorasiaa siltä varuilta että olisi vain sulake ollut kärvähtänyt. Toinen pistorasia tuotti yhtä onnistuneen tuloksen joten maito-banaani-mustikka jäi lillumaan blenderiin.

Kippasin sitten blenderistä ainekset pois kulhoon ja tutkailin onko pohjalla jotain erikoista. Ei ollut. Ajattelin että olisikohan sitten voinut olla että blenderi pitää olla jotenkin eri tavalla kiinni, mutta blenderi oli pohjassa ja käännetty sen verran että kulho ei päässyt irtoamaan ja jos siitä nosti tuli pohjaosakin mukana. Tämän seurauksena olettamus tietenkin oli että kiinnitys on kunnolla koska koko roska nousi ilmaan.

Huuhtaisin blenderin ja menin Citymarketille vielä kyselemään takuusta josko tämä esimerkkiyksilö vain sattuu olemaan särki. Asiakaspalvelussa myyjä tiesi sanoa että näissä malleissa on ollut jokin systeemi että sen jälkeen kun kulho on pohjassa sitä pitää vielä enemmänkin pyörittää että se menee johonkin erilaiseen lukitussysteemiin. Hän kävi sitten testailemassa takahuoneessa vedellä josko se toimii ja toimihan se ilman ongelmia.

Tässä vaiheessa ilmeeni oli tämä

Kysyin asiakaspalveluhenkilöltä että mitenkä se sitten pitää pyöräyttää kun se oli aikaisemmin jo pohjassa ja lukittuneena. Hän sitten näytti jonka jälkeen sitten tiesin kotona koettaa samaa. Käytännössä pitää vain käyttää voimaa. “Use the Force, Luke!” kuten Obi-Wan Kenobi olisi tähän varmaankin todennut.

Kotona sitten tein uudelleen samanlaisen setin eli mustikkaa, banaania ja maitoa ja survaisin blenderin kulho-osan kiinni. Oikeaoppinen kiinnitys vaati kohtalaisen paljon voimaa ja kumpaakin kättään joutui käyttämään. Alempaa osaa sai pitää tiukasti kiinni kun kulhoa väänsi paikalleen, mutta lopulta se sitten naksahti paikalleen. Käytännössä voimaa sai käyttää sen verran että en ihmettele että asiaa ei tullut koetettua kotona ensihätään ettei heti tule masiinaa hajotettua 😀

Kulhon napsahdettua paikalleen blendauskin onnistui vailla ongelmia ja maito-banaani-mustikka kombinaatio valmistui iltapalaksi. Wheee!

Banaania, mustikkaa ja maitoa

Nyt kun blenderiä on käyttänyt muutaman päivän tuntuu että tuo lukitussysteemikin on muuttunut jo kepeämmäksi eikä niin paljoa joudu enää voimaa käyttämään että osan saa paikalleen. Mene tiedä oliko kyseessä jokin alkuvaiheen jämäkkyys joka käytön myötä on lähtenyt pois mutta pääasia kuitenkin että blenderi toimii.

Lähiviikkoina voi olla että Kokkailukeskiviikko-postaukset tekevät paluun mutta painottuen erilaisiin blendauksiin joita koetan. Syynä näiden postausten tauolla ololle on ollut käytännössä se että syön lähes poikkeuksetta ulkona päivällä ja kun syön illalla jotain kotona syön jotain sellaista josta olen jo kirjoittanut postauksen tai vaihtoehtoisesti syön ainoastaan salaattia.

Ensilumi saapui Vantaalle!

Lunta!

On taas se aika vuodesta että myös täällä eteläisemmässä osassa Suomea lumi on löytänyt tiensä kaiken kylmyyden keskelle. Talvi ei yllättänyt autoilijaa mutta oli pikkuista vailla etteikö se olisi päässyt yllättämään kävelijän, sillä Helsingin päärautatieaseman pihassa oli kiitettävän liukasta luistatella menemään kävelykengät jalassa. Pystyssä kuitenkin tuli pysyttyä 🙂

Lämpimämpiä ilmoja luvattiin joten saapa nähdä onko enää lähipäivinä lunta maassa vai palataanko takaisin syksyn lumettomaan harmauteen.

Käännöksiä englanniksi

Kuten jotkut ovat saattaneet jo havaita, on tänne sivulle ilmestynyt vasemman laidan valikkoon alasvetovalikko missä on valittavana kielet Suomi tai Englanti. Englanniksi käännettyä sisältöä ei ole juuri lainkaan, mutta vähitellen toivon mukaan saan lisättyä sisältöä myös lontooksi. Ajatuksenani on kääntää aina toisinaan osa postauksista myös englanniksi – käytännössä luultavasti pääsääntöisesti vain elokuva-arvosteluita ja satunnaisia postauksia sieltä täältä.

Syynä kääntämiselle on halu kirjoittaa myös englanniksi ja sitä kautta kehittää omaa kielellistä osaamista parempaan suuntaan sekä tietenkin potentiaalisesti luoda blogille uusia lukijoita. Elämän realiteettinä kuitenkin on se että maailmassa monet puhuvat englantia mutta suomea vain murto-osa. Toivon mukaan kielitaitoni kehittyy ajan saatossa paremmaksi ja löydän myös ihmisiä huomauttamaan kaikista kielipoppivirheistä joita teen.

Blogi on ja pysyy kuitenkin ensisijaisesti suomenkielisenä joten tavalliselle tämän blogin lukijalle asialla ei luultavasti ole merkitystä lainkaan.

Teknisenä tietona monikielisyys on toteutettu käyttäen WordPressin Polylang-pluginia.

Pieni leffakauppa

Pieni leffakauppa ulkoapäin

Kaupungissa asumisessa yksi parhaista puolista itselleni on tarjonnan monipuolisuus mm. kulttuurin ja viihteen saralla. Viime viikolla satuin löytämään netistä tietoa että Helsingissä Harjussa (Vaasankatu 27) sijaitsee elokuvia ja televisiosarjoja myyvä liike nimeltään Pieni leffakauppa joten hyppäsin keskustassa ratikkaan ja pärräilin paikalle ihmettelemään minkämoisesta liikkeestä mahtanee olla kysymys.

Toisin kuin nimestä voisi kuvitella, ei liike ole mitenkään erityisen pieni, ei fyysisesti eikä etenkään valikoimaltaan. Valikoimaa riitti useiden hyllyjen verran, tuotteet oli lajiteltu siten että niitä oli inhimillistä löytää ja valikoiman monipuolisuus ei ainakaan jättänyt allekirjoittanutta kylmäksi. Valikoimasta löytyi niin perinteisiä block buster -leffoja kuin suurelle yleisölle vähemmän tunnettuja teoksia – importteja unohtamatta.

Esimerkiksi itseäni ilahdutti havaita että täältä löytyy paljon vampyyrielokuvia joita en omista, joita en ole nähnyt ja myös paljon sellaisia joiden olemassaolosta en edes tiennyt ennen täällä käyntiäni. Ei ole vaikeaa arvata että tänne täytyy suunnata useammankin kerran tulevaisuudessa kun olen etsimässä uusia vampyyrifilmejä – tai melkeinpä mitä tahansa muutakin.

Elokuvia oli niin DVD:nä kuin BluRaynä mutta yksittäisiä käytettyjä Ultra HD -elokuviakin satuin bongaamaan varsin edulliseen hintaan. En kysynyt olisiko siellä ollut myös uusia Ultra HD -elokuvia koska en siihen hätään niitä ollut kuitenkaan ostamassa. Myös televisiosarjojen seuraajille valikoimaa löytyi monipuolisesti eri tyylilajeista.

Paikasta jäi varsin positiiviset fiilikset. Valikoima Pienessä leffakaupassa on hyvä, sen sijainti on sellainen että sinne pääsee keskustasta helposti ratikalla, palvelussa ei ollut mitään valittamista ja hintataso on varsin tolkullinen.

Käymisen arvoinen paikka elokuvien keräilijöille ja harrastajille. Lisätietoja löytää mm. kaupan Facebook-sivulta.

Kaverin mukana geokätköjä etsimässä

Kaverini Jyväskylästä oli käymässä muutaman päivän. Hän oli innostunut geokätköilystä joten lähdin itsekin mukaan kameran kanssa vaikka itse en geokätköilyä olekaan harrastanut. Oli ihan mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea täältä aivan lähialueilta löytyy.

Muutaman kätkön kävin mukana katsomassa ja siellä metsiköitä kuvaillen, seuraavana päivänä en kuitenkaan jaksanut lähteä töiden jälkeen pihalle enää pyörimään.

Mielenkiintoisen oloinen harrastus yhtä kaikki, varmasti sitä kautta tulisi löydettyä aivan uusia alueita enemmäkin kun nytkin jo näki uudenlaisia metsiköitä ja lätäköitä. Saapa nähdä josko tulee itsekin koetettua joskus.

Mikäli geokätköily ei ole tuttua, tarkoittaa se siis jonkinmoista “aarteenmetsästystä”. Siinä siis etsitään kätköjä ohjeiden perusteella. Käytännössä kännykälle saatavissa ohjelmissa on kartalle merkattu paikka mistä kätkö löytyy, jonkinlainen kuvaus siitä että onko kätkö iso vai pieni yms. Löydettyä kätkön sitten merkitään sieltä löytyvään vihkoon/lappuun oma nimi ja päivämäärä josta kätkön tekijä sitten voi vahvistaa että kyseinen henkilö oikeasti on kätköllä käynyt.

Kätköt voivat olla helposti löydettäviä, vaikeasti löydettäviä tai siltä-ja-väliltä. Ohjelmassa kerrotaan kuitenkin etukäteen onko kätkö millainen jotta ei aivan summassa joudu menemään kauas korpeen vain havaitakseen että etsinnässä on 10 cm kokoinen purkki jossain havukasan alla ja sitä saa etsiä tunteja. Toinen etsimämme löytyi helposti (paikalle saavuttua alle 3 min sisällä) mutta toista etsittiin varmaankin yli 10 minuuttia.

Geokätköilystä löytää googlaamalla lisää tietoja sekä mm. https://geokätköt.fi sivulta.