Category: Tietotekniikka

  • Piiloviestejä musiikissa?

    Taustaa

    Yksi aihe johon aina toisinaan törmää Internetissä on ajatus siitä, että kun levyjään soittaa takaperin löytyy niistä piiloviestejä. Yleinen ajatus tietenkin on se, että piiloviestit sisältävät saatanallisia viestejä jotka sitten alitajuisesti vaikuttavat ihmisten ajatteluun negatiivisella tapaa.

    Ajatus ei ole kuitenkaan uusi eikä se ole syntynyt Internetin aikakaudella, vaan se on merkittävästi vanhempaa perua. Itse muistan ensimmäisiä kertoja kuulleeni ajatuksesta varmaankin 2000-luvun alkuvaiheilla (vai peräti jo 90-luvun lopulla?) Led Zeppelinin kappaleeseen Stairway to heaven liittyen, mutta Wikipedian artikkelin mukaan (lue täältä) jo vuonna 1969 on ollut huhuja että Beatlesin kappale Revolution 9 olisi sisältänyt takaperin olevan viestin siitä että Paul on kuollut. Paulilla viitataan yhtyeen jäseneen Paul McCartneyhyn.

    Uskomukset rock-musiikin takaperin sisältävistä piiloviesteistä levisi ilmeisesti etenkin kristillisten ryhmien edistämänä joskus 1980-luvulla.

    Itse kuulun niihin ihmisiin joka lähtökohtaisesti ei usko moiseen ajatukseen, mutta pidän silti mieleni avoimena tämänkin asian tiimoilta. Yksi syy miksi lähtökohtaisesti en näihin usko on se, että yleensä ne artistit jotka pyrkivät ajamaan saatanallista agendaa tekevät sen kyllä aivan suoraan jo levyillään vaikka ne kuuntelisi etuperin.

    On tietenkin muistettava että ajat ovat nykyään erilaiset kuin ennen ja erilaisia sanoituksia voi nykyään kirjoittaa paljon vapaammin ilman että niistä nousee niin suurta kohua kuin vaikkapa 80-luvulla. Silti on hyvä muistaa että jo 1981 brittiläinen Venom on kirjoittanut kappaleita joissa saatanalliset tekstit eivät ole vain piilotettuina vaan hyvinkin selkeästi esillä etuperinkin. Esimerkiksi Venomin ensimmäinen levy kantaa nimeä “Welcome To Hell” ja yksi kappaleista on mm. nimeltään “In League With Satan”.

    Kuinka vakavasti tekstit on kirjoitettu on tietenkin vaikea sanoa. Ainakin Wikipedian artikkelin mukaan (lue täältä) saatananpalvonnasta tyyliä hakiessa kyseessä ei ole ollut vakavamielinen kannanotto vaan tarkoitus herättää huomiota ja paheksuntaa. Olipa motiivit niin tai näin, olennaista on kuitenkin se, että saatanallista tematiikkaa on ollut rock- ja metallimusiikissa jo 1980-luvulla ilman että levyjä on tarvinnut soittaa takaperin. Tematiikka on ollut suoraa ja sitä on tuotu esille ilman että se on ollut millään tapaa salassa kuulijoilta.

    Toinen syy minkä takia olen skeptinen musiikissa olevia piiloviestejä kohtaan on se, että lähes poikkeuksetta kaikki kuullut lauseet ovat itselleni olleet sellaisia että niitä joutuu väkisin kuuntelemalla kuuntelemaan että puheesta saa millään tapaa järkevän kuuloisia lauseita. Lähtökohtaisesti yleensä omien havaintojeni mukaan kyseessä on enemmänkin epämääräistä möngerrystä josta ei saa mitään selvää ellei joku ensin kerro mitä sieltä pitäisi kuulla.

    Entäpä jos siinä onkin jotain perää?

    Vaikka ajatus levyjen kuuntelemisesta takaperin piiloviestien etsimiseksi tai se, että niitä etuperin kuunnellessa jotenkin omaksuisi saatanallisia vaikutteita jotka on piilotettuna kappaleisiin takaperin kuulostaakin varsin erikoiselta, on mielenkiintoisena aspektina mainittava se että ilmeisesti ainakin Aleister Crowley on kirjoittanut aiheesta että levyjä takaperin kuuntelemalla voi kehittää ajatustaan takaperin.

    Tämä tieto pohjautuu Wikipediaan (lue täältä) joka kertoo että näin olisi kirjoitettu teoksessa Magick (Book 4). En itse ole lukenut kyseistä teosta eikä ole myöskään aikomuksena, joten en tämän totuuspohjasta osaa mennä sanomaan.

    Mikäli lukijalle ei Aleisteir Crowley ole tunnettu henkilö edes nimeltä, on hän lyhyesti tiivistäen erittäin tunnettu brittiläinen okkultisti jonka vaikutus on näkynyt ainakin rock-musiikissa. Mm. The Beatlesin vuoden 1967 albumin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band kannessa on nähtävissä Crowleyn kasvot (levyn kansikuvassa Crowley on ylärivissä toisena vasemmalta katsoen), Black Sabbathin solistin Ozzy Osbournen levyllä Blizzard of Oz on kappale Mr. Crowley ja myös Led Zeppelin -yhtyeen kitaristi Jimmy Page on ostanut aikoinaan Crowleyn ennen omistaman talon.

    Crowleyllä on selvästi siis ollut ainakin jonkinlaista vaikutusta populäärikulttuuriin ja aikansa rock-muusikoihin, joten ajatus takaperoisten viestien piilottamisesta tämänkaltaisten artistien musiikkiin ei välttämättä kuulostakaan niin kaukaa haetulta. Beatles kuitenkin oli ja on yhä tunnettu ja merkittävä yhtye jonka julkisuuskuva ei kuitenkaan etuperin soitettuna ole kovinkaan saatanallinen, joten sitä kautta ajatellen vaikutusalue tämänkaltaisten potentiaalisesti ihmisten ajatuksiin vaikuttavien takaperin piilotettujen viestien levittämiselle on suuri mikäli sen toimivuudessa on jotain perää.

    Koodiprojekti

    Tänään töiden jälkeen illalla innostuin pitkästä aikaa koodailemaan tähän blogipostauksen aiheeseen liittyvän skriptin. Koodasin Pythonilla valmiita ohjelmakomponentteja käyttävän skriptin joka tekee biiseistä tai muista äänistä takaperoisten viestien etsimisen helpommaksi.

    Skripti on kirjoitettu Pythonilla ja se käyttää FFMPEG:iä, Whisperiä sekä tarpeen vaatiessa YT-DLP:tä. Skripti käytännössä vain helpottaa näiden eri vaiheiden suorittamista, sillä skripti ottaa vain yhden parametrin ja lopulta tulostaa tämän blogipostauksen kuvien kaltaisen tulosteen näytölle.

    Prosessissa on muutama vaihe. Ensimmäinen vaihe on tietenkin etsiä ääni josta haluaa etsiä potentiaalisia takaperin olevia viestejä. Parametriksi voi antaa mp3-tiedoston tai YouTube-linkin.

    Mikäli skriptille antaa parametriksi YouTube-linkin, on koneella oltava asennettuna yt-dlp, avoimen lähdekoodin ohjelmisto jolla voi ladata YouTubesta ja monista muistakin sivustoista videoita (tai pelkän audion) omalle koneelleen. Mikäli parametriksi antaa omalla koneellaan olevan mp3-tiedoston ei yt-dlp:tä tarvitse olla asennettuna skriptin suorittamiseen.

    Kun tiedosto on koneella kääntää skripti äänitiedoston sisällön takaperin käyttäen tähän FFMPEG:iä.

    Kun tiedostosta on tehty takaperoinen versio, ajaa skripti tälle takaperoiselle tiedostolle FFMPEG:in ja käyttää siinä Whisperin kirjastoa jolla se generoi tekstitiedoston tiedoston sisällöstä.

    Lopuksi skripti vielä tulostaa näytölle generoidun tekstitiedoston tekstiosuuksien ja aikokoodien sisällön suhteellisen mukavasti luettavassa muodossa. Tämän jälkeen sitten voi itse lukea onko Whisperin tekoälymallin tunnistamissa lauseissa ja sanoissa yhtään mitään sellaista mitä kiinnostaisi kuunnella takaperin käännetystä audiotiedostosta. Mikäli on, voi sen jälkeen omalta koneeltaan ottaa tuon käännetyn audiotiedoston ja kelata siihen kohtaan missä Whisper analysoi jotain kuulevansa.

    Mikäli skripti kiinnostaa, koodi löytyy GitHubista. Ohjeita ei ole tullut sinne kirjoitettua eikä koodikaan ole mitään kaunista katsottavaa vaan se on hetken mielijohteesta muutamassa tunnissa syntynyt viritelmä. Skriptiin on asetettu Whisperin kielimallin kieleksi englanti, eli mikäli sillä haluaa muita kieliä koettaa pitää asetukset vaihtaa skriptistä.

    Loppusanat

    Skriptiä useammalla eri biisillä koodamisen aikana testanneena olen edelleen varsin skeptinen tähän ajatukseen. Myönnettäköön kuitenkin se, että muutamissa biiseissä tuli vastaan suhteellisen ymmärrettävästi kuultavaa puhetta myös takaperin eikä ne olleet pelkästään täysin epämääräistä mössöä.

    Ainakin Heather Novan My Fidelity kappaleessa oli takaperin kuunneltuna joitain yksittäisiä kohtia jotka kuulostivat poikkeuksellisen selviltä siihen nähden mitä olen tottunut kuulemaan näistä takaperoisista äänistä yleensä, joten tiedä vaikka enemmän etsimällä löytyisi jotain mielenkiintoista.

    On kuitenkin hyvä muistaa se, että vaikka levyltä kuulisikin takaperin jotain lauseita ja virkkeitä ja vaikka ne olisivat kuinka selkeitä on siitä vielä pitkä matka siihen että ne viestit olisivat mitään saatanallisuutta sisältävää.

    Lisäksi ei kannata unohtaa sitä, että suurin osa Whisperin puheeksi tunnistamista äänistä on olleet sellaisia että en niistä itse kuuntelemalla saa mitenkään päin mitään puhetta kuultua, eli jos kone sieltä jotain tekstiksi muuntaa se ei myöskään tarkoita että siellä mitään puhetta kuitenkaan on.

    Tärkein asia ainakin tähän hetkeen kuitenkin tämän asian tiimoilta tuli saavutettua, eli sain pitkästä aikaa innon koodata jotakin. Tällä kertaa tuli sitten koodailtua tälläinen, ensi kerralla sitten ehkä taas jotain muuta jos taas iskee into päästä koodailemaan.

  • Eläköön, AI-kuvien fotorealismi!

    Omalla tietokoneella pyörivällä AI-kuvien generoinnilla saavutetaan jo huikean realistinen taso

    Ilmeisesti eilen julkaistiin uusi poikkeuksellisen hyvä tekoälymalli kuvien generointiin, sillä huomasin sen tänään työpäivän loppuvaiheilla ja ensimmäiset postaukset siitä olivat eiliseltä ainakin nopeasti Redditin viestien aikaleimoista katsottuna. Heti toimistolta kotiin päästyäni täytyi malli ladata omalle koneelle kokeilemista varten. Yhden illan kokeilujen perusteella olen todella vakuuttunut sen laadusta ja nopeudesta.

    Malli on nimeltään Z Image Turbo ja sen saa pyörimään omalla koneella mikäli konetehot riittävät, eli sitä ei tarvitse ajaa missään pilvipalvelussa. Tavalliseen tapaan tätäkin onnistuu ajaa ComfyUI:n työnkulkujen kautta ja valmis työnkulkuesimerkki löytyi nopeasti netistä Redditin keskusteluista.

    Omassa tietokoneessani on näytönohjaimena NVidia RTX 4060 Ti jossa on 16 GB VRAMia ja koneesta löytyy muistia 32 GB ja ainakin tällä kombinaatiolla kuvia onnistuu generoida nopealla tahdilla, sillä yhden kuvan generointiin menee ainoastaan n. 35 – 55 sekuntia 1920×1088 tai 1088×1920 resoluutiolla. Jostain syystä ComfyUI:ssa ei onnistu valita tälle FullHD-resoluutiota (eli 1920×1080), mutta väliäkö tuolla. Myös muita resoluutioita tuetaan, sillä ainakin oletuksena valintana oli 1024×1024.

    Tuttuun tapaan selkeimmät havaintokohdat mistä näistä yleensä erottaa ne tekoälyn generoimaksi kuvaksi on tekstit, sormet tai varpaat (jos varpaat on kuvassa nähtävissä). Myös näissä alempana nähtävissä esimerkkikuvissa voi ainakin yhden kuvan tunnistaa helposti tekoälyllä tehdyksi jos keskittyy katsomaan kuvassa tekstejä etiketeistä.

    Vaikka malli onkin hyvä, toisinaan kuvia generoidessa tulee silti mukaan selkeitä järjettömyyksiä kuten vaikkapa kolme kättä, mutta näin räikeiden epämääräisyyksien määrä on ollut erittäin harvinaista ainakin ensimmäisen illan testien perusteella, ehkä yksi tai kaksi kuvaa kahdesta sadasta generoidusta kuvasta on mennyt tähän kategoriaan.

    Vaikka nämä kuvat joita tässä blogitekstissä jaan ovat fotorealistisia tai vähintäänkin sellaiseen pyrkiviä, on hyvä huomioida että tällä mallilla onnistuu myös muunkinlaisten kuvien generointi. Kuvien aiheiden ei tarvitse noudattaa siis mitään fysiikan tai realismin lakeja ja sillä onnistuu generoida myös kuvia vaikkapa keijuista tai dinosauruksista. Lisäksi kuvatyylin ei tarvitse olla valokuva, vaan ne voivat olla esimerkiksi anime-tyylisiä piirroksia tai Pixarin elokuvien tyyliä, joten malli soveltuu muuhunkin kuin valokuvilta näyttävien kuvien generointiin.

    Kaikki tähän jakamani kuvat ovat vaakatasossa olevia blogitekstin selkeyden vuoksi (koska nämä generoidut pystykuvat eivät skaalaudu täysin samaan leveyteen tässä teemassa kuin vaakakuvat), mutta laitan luultavasti jonakin toisena päivänä postauksen missä on pelkästään pystykuvia. Mahdollisesti tulen julkaisemaan jossain vaiheessa myös postauksen joissa on kuvia jotka eivät noudata fysiikan tai realismin rajoja.

    Pidemmittä puheitta laitan tähän alle joitain tämän illan generoiduista kuvista josta voi itse kukin arvioida onko laatu millainen.

  • Uusi kiintolevy koneeseen

    Kingston 1 TB M.2 kiintolevy kiinni emolevyllä

    Jo pidemmän aikaa on ollut mielessä hankkia uusi M.2 kiintolevy Windows-koneeseeni ja tänään vihdoin ja viimein Verkkokauppa.comista tällaisen hankin ja illalla jo Wolt-kuljettaja toi paketin kotiovelle. Kaupungissa asumisen iloja!

    Valinnaksi päätyi Kingstonin 1 TB kokoinen levy. Nopeudella ei ollut itselleni niinkään väliä, sillä oma emolevy on niin vanha että uudempien levyjen luku- ja kirjoitusnopeudet luultavammin rajoittuvat emolevyn väylien nopeuteen. En ole tosin varma, mutta loppupelissä luultavasti mikä tahansa moderni M.2 levy on omaan käyttötarpeeseeni riittävä.

    Syynä tälle uuden levyn hankkimisen ajatukselle on ollut se, että edellisen Windows-asennuksen levyn täytyttyä noin puoleen väliin alkoi koko järjestelmä käymään järjettömän hitaalla. Kovalevylle kirjoitus hyppäsi aina 100 %:iin minkä seurauksena pelkän nettiselaimen aukaisuun saattoi kestää minuutti. Kuten voi arvata, tämänkaltaisen ongelman kanssa on varsin turhauttavaa käyttää tietokonetta. Tätä ongelmaa kuitenkin katselin varmaankin vuoden päivät aina poistellen ylimääräisiä tiedostoja jolla ongelmaa sai kierrettyä, mutta vihdoin oli aika tehdä asialle oikeasti jotain järkevämpää ratkaisua.

    Ennen levyn saapumista kerkesin tekemään Windows 11 USB-asennustikun, joten kun levy saapui pääsin suoraan asentamaan sen koneeseen kiinni. Otin koneen sisältä toisen vanhoista M.2 levyistä pois ja asensin uuden ja suuremman levyn tilalle. Tämän jälkeen asensin Windowsin ja se sujui pääosin ilman ongelmia, mitä nyt asennusvaiheen boottauksen jälkeen Windows ei käynnistynyt vaan se yritti jollakin muulla kovalevyllä ollutta käyttöjärjestelmälataajaa ladata. BIOS-asetuksia säätämällä pääsin jatkamaan asennusta ja loppu sujui ilman sen suurempia ihmeitä.

    Asennuksen jälkeen oli kuitenkin hämmästelemisen aihetta, sillä näytti siltä että olin ottanut väärän M.2 aseman irti, eli en sitä missä oli vanha Windowsin asennus vaan missä oli jotain muuta. Tämä aiheutti hämmennystä kun koneella oli nyt kahdella levyllä Windows asennettuna. Irroitin myöhemmin myös tuon toisen levyn, mutta toinen Windows näkyi siltikin asennettuna ja aivan muu levy katosi järjestelmästä. Tässä vaiheessa huomasin että kovalevyjen nimet ovat olleet Windowsissa nimettynä väärin. Windows ei olekaan ilmeisesti edes ollut asennettuna M.2 levylle vaan SSD-levylle joka on jossain muualla koneen kotelon sisällä piilossa. Heh.

    Laitoin vielä uudemman kerran tuon toisen vanhoista M.2 levyistä takaisin sisään koneeseen, sillä huomasin sen poistettuani että Lightroom Classicin katalogit olivat juurikin sillä levyllä eivätkä 2.5″ SSD-levyllä Pitänee jokin päivä laittaa nyt irrallaan oleva M.2 levy ulkoiseen koteloon (lue täältä kotelosta) ja katsoa oliko siellä mitään merkittävää mitä haluaisi jättää talteen.

    Asennus on kuitenkin nyt tehty ja tärkeimmät ohjelmat saatu asennettua, joten mukavan nopeasti nykyäänkin vielä Windowsin ja tärkeimpien ohjelmien asennus onnistuu. Kovalevy tuli hieman vajaa kahdeksalta illalla ja alle kolmessa tunnissa on kerennyt jumppaamaan levyjä koneen sisällä, asentamaan Windowsin sekä Steamin, Lightroom Classicin, FastRawViewerin sekä 1Passwordin ja llama.cpp serverin.

    Toivon mukaan tämä levy kestää pitkään käyttöä!

  • Cepter 5 port Gigabit Networking Switch

    Cepterin 5-porttinen kytkin oli huokein Gigabitin switch mitä Powerista löytyi

    Viime viikolla kirjoitin tänne blogiin verkko-ongelmien selvittelystä (lue täältä) ja Ubiquiti UniFi Express 7:n hankinnasta.

    Hetken aikaa pidin osan verkkoon yhdistetyistä laitteista käytännön syistä DNA:n kaapelimodeemissa kiinni ja osan Unifi Expressissä joka oli myöskin DNA:n kaapelimodeemin takana. Käytännön syyt oli se, että itselläni oli vain yksi kytkin eikä kaikkia ethernet-kaapelilla verkossa olevia laitteita saanut järkevästi Unifi Expressin taakse.

    Kahden eri laitteen takana laitteiden oleminen kuitenkin aiheutti nopeasti turhauttavia säätämisiä, sillä Philips Hue -valojen ohjaaminen puhumalla ei enää toiminut koska älykodin keskittimenä toimiva Apple TV oli eri sisäverkossa. Samoin muutakin pientä säätämistä oli sisäverkon laitteiden DNS-nimien kanssa, joten oli helpompaa vain laittaa kaikki laitteet mahdollisimman pian samaan verkkoon Ubiquitin taakse.

    Sunnuntaina kävin Powerilla mistä ostin Cepterin gigabitin kytkimen. Merkki on itselleni entuudestaan täysin tuntematon, mutta ajattelin koettaa josko tämä ajaisi asiansa siihen asti että raaskin sijoittaa parempiin ja ominaisuuksiltaan monipuolisempiin Ubiquitin switcheihin.

    Switchin pieni koko ja kepeä paino yllätti itseni, vaikka en suurta laitetta odottanutkaan

    Ubiquitilla on useita erilaisia ja eri hintaluokan switchejä, joten pitää ensin miettiä onko itselläni niille todellisuudessa tarvetta, tai saako niiden avulla omassa verkossa mitään lisäarvoa. Siihen asti käytössä on kaksi switchiä – tämä viisiporttinen Cepter sekä vanha vuosia kaapissani pyörinyt 8-porttinen Jensen.

    Nyt kotini verkkoratkaisussa on kaikki laitteet Unifi Express:n takana. Pöytäkoneeni ja työkoneeni telakka menevät tähän Cepterin switchiin, mistä sitten pitkä kaapeli jatkuu huoneen toiseen nurkkaan saakka. Huoneen toisella laidalla on 8-porttinen Jensenin switch johon menee kiinni Synologyn NAS, Philips Hue -ohjainyksikkö, Raspberry Pi sekä tietenkin tämä Cepterin switch.

    Jensenin Switchistä menee ethernet-kaapeli Unifi Express 7:aan ja Unifin WAN-portista ohjautuu liikenne DNA:n kaapelimodeemille. DNA:n kaapelimodeemi tuli samalla vaihdettua myös siltaavaan moodiin.

    Muutaman päivän kokemuksen perusteella Cepter on tehnyt sen mitä sen tarvitseekin. Liikenne kulkee ongelmitta eikä ole minkäänlaisia pätkimisiä tullut. Kytkin ei ole myöskään boottaillut itseään tai tehnyt mitään muutakaan absurdia, joten ainakin ensikokemukset on positiiviset – tuote tekee sen mitä sen odotankin tekevän.

    Aika näyttää kestääkö tuote käytössä tai päivitänkö tämän jo lähiaikoina monipuolisempaan ja monipuolisesti konfiguroitavaan Ubiquitiin, mutta siihen asti ainakin tämä saa olla käytössä jos mitään ongelmia ei ilmene.

  • Verkko-ongelmien selvittelyä

    Ubiquiti UniFi Express 7

    Lyhyesti

    Jo pidemmän aikaa on kotonani ollut yhden tietokoneen kanssa verkossa ongelmia. Työkoneeni, MacBook Pro, on aiheuttanut harmaita hiuksia enemmän ja vähemmän äärimmäisen epävakaalla internet-yhteydellä kotonani käytettäessä. Epävakauden lisäksi ongelmia on ollut myös nopeudessa silloinkin kun nettiyhteys ei ole katkonut muutoin.

    Mielenkiintoista kyllä, minkään muun laitteen kanssa ei ole samanlaisia verkko-ongelmia, vaikka kotonani on verkkoon kykeytyviä laitteita monia.

    Ongelman selvittelyä on tullut tehtyä lähipäivinä, sillä etätöissä on erittäin rasittavaa mikäli etäpalavereissa ääni ja kuva pätkii paikoitellen jopa sekunniksi tai pidemmäksikin aikaa.

    Langaton tukiasema

    Yhtenä mahdollisena ja varsin realistisena ongelman aiheuttajana on langaton tukiasema, joten hankin vuosien tauon jälkeen Ubiquitin verkkolaitteen.

    Vuosia takaperin itselläni oli Ubiquitin laitteita, mutta silloin niiden kanssa ilmeni ongelmia kun kontrolleri hävitti useampaan otteeseen kaikki asetukset jolloin laitoin ne myyntiin kun en enää jaksanut sitä säätämistä. Lisäksi silloin DNA:n kaapelimodeemin WLAN riitti hyvin omiin tarpeisiini joten monimutkaisemmalle verkkoratkaisulle ei ollut enää tarvetta.

    Tällä kertaa hankin Ubiquitin UniFi Express 7:n. Kyseinen laite tarjoaa WLAN-tukiaseman 2,4 GHz, 5 GHz sekä 6 GHz verkoille, siihen saa yhden laitteen kiinni ethernetillä ja siinä on sisäänrakennettu Ubiquitin käyttämä hallintaohjelmisto. Tämä oli hyvä juttu, koska en jaksanut alkaa säätämään tässä vaiheessa useamman laitteen kanssa jotta pääsen selvittämään onko vika työkoneessani vai omassa verkossani.

    Alkuvaikeuksien ja konfiguraatioiden kohdalleen säätämisen jälkeen Ubiquitin verkkolaite on vaikuttanut erittäin pätevältä, eli kokemukset ovat positiiviset tähän saakka.

    Harmillista kyllä, verkko-ongelma MacBook Pron kanssa ei korjaantunut. Tarkemmin kun ongelmaa tutkin havaitsin että jostain syystä MacBook Pro yhdistää aina 2,4 GHz verkkoon eikä 5 GHz tai 6 GHz verkkoon vaikka kaikki ne olisivat tarjolla.

    Asetin myös Band Steering -asetuksen päälle Ubiquitin hallintapaneelista, mutta sekään ei saanut Macia valitsemaan korkeamman taajuuden verkkoa.

    Koetin myös ottaa 2,4 GHz verkon asetuksista kokonaan päältä Ubiquitin hallintapaneelista, mutta tämä aiheutti ainoastaan sen että Mac ei enää päässyt langattomaan verkkoon lainkaan.

    Vian syy löytyi HDMI-kaapelista

    Takapaneelissa on yksi LAN- ja yksi WAN-portti

    Tänään vihdoin ongelman syy ratkesi. Syy minkä takia MacBook Pron verkko pätki jatkuvalla syötöllä eikä se yhdistänyt 5 GHz tai 6 GHz verkkoihin johtui siitä, että tietokone oli kiinni televisiossa (eli näytössäni) HDMI-kaapelilla.

    Kun irroitin HDMI-kaapelin tietokoneesta, laitoin koneesta WLAN-yhteyden pois ja sen jälkeen WLAN-yhteyden takaisin, yhdisti tietokone suoraan 6 GHz verkkoon. Sen jälkeen netti tuntui toimivan ongelmitta, siirtonopeus nousi satoihin megabitteihin muutamasta kymmenestä megabitistä.

    Ongelma selvisi Redditistä tai Applen tukifoorumilta tai jostain muusta foorumista. Absurdi ongelma, mutta pääasia että ongelma selvisi. Useilla muilla on samanlaista ongelmaa ollut ja heillä ongelma on korjaantunut vaihtamalla erilaiseen HDMI-kaapeliin.

    Omalla kohdalla kaivoin kaapistani USB-C-telakan, tökkäsin Macin kiinni siihen ja telakasta menee sitten HDMI-kaapeli televisiolle. Tällä tapaa ei tullut enää ongelmia. Samalla kuitenkin kaivoin Switchin kaapista ja laitoin telakan kiinni ethernet-kaapelilla joten vaikka pitkään jatkunut verkko-ongelma ratkesi, siirryin samalla myös varmempaan ja parempaan ratkaisuun.

    Ubituitin verkkolaite kuitenkin jää käyttöön ellei sen kanssa tule muita ongelmia. Toivottavasti ei 🙂