Tekoälyn kehittyminen on viimeiset vuodet ollut nopeaa, eikä vauhti näytä hidastuvan. Hyvänä puolena tekoälyn kehityksessä on se, että monet työkalut julkaistaan avoimena lähdekoodina jolloin niiden käyttömahdollisuudet ovat monien ihmisten saatavilla ja niitä voi käyttää omalla tietokoneellaan mikäli koneessa tehot riittävät.
Aikaisemmin olen koettanut omalla koneellani AI-työkaluja joilla voi tehdä kuvien generointia, kuvassa olevien pään asentojen ja ilmeiden muokkaamista, lyhyiden videoiden generointia, ääniefektien luomista ja tietenkin perinteistä tekstin tuottamista. Uusimpana kokeiluna tänään koetin kuvasta 3D-mallin tekemistä käyttäen Hunyuan3D:tä.
Teknologisesti orientautuneille (eli nörteille) suhteellisen suoraviivaisen asennuksen jälkeen käyttö on erittäin yksinkertaista. Käyttöliittymään valitaan kuva ja generoidaan siitä napin painalluksella 3D-malli. Mallin voi tehdä joko tekstuurilla tai ilman.
Generoin tätä testiä varten ensin omalla koneella ajettavassa Stable Diffusionissa kuvan Ferrarista jonka jälkeen latasin generoidun kuvan Hunyuan3D:hen jota myös pyöritin omalla koneellani. Tämän jälkeen klikkasin vain nappia ja odottelin muutaman minuutin verran jonka jälkeen 3D-malli oli valmis.
Koneessani on näytönohjaimena NVidia RTX 4070 Ti jossa on muistia 16 GB ja sillä ainakin generointi oli omaan kärsivällisyyteni ja käyttööni nähden tarpeeksi nopeaa.
Malli avattuna Windowsin 3D-katseluohjelmaan. Kuten kuvasta näkee, on malli nähtävänä eri kuvakulmasta kuin alkuperäinen Stable Diffusionilla generoitu kuva.
Generoitu malli on GLB-formaatissa ja sen voi avata suoraan Windowsin 3D-katseluohjelmalla katselemista varten tekstuureiden kanssa.
Todellista hyötyä luodusta 3D-mallista on yleensä monelle varmaankin vasta kun mallin tuo johonkin oikeaan käyttötarkoitukseen 3D-mallinnusohjelmaan. Asensin testiä varten vapaan lähdekoodin ohjelmiston Blenderin ja importoin siihen generoidun mallin.
Varsinainen malli onnistui tuoda helposti ilman mitään ongelmia, mutta tekstuurin kanssa olisi joutunut säätämään enemmänkin. Säätämisellä tarkoitan siis sitä, että tekstuuri ei latautunut malliin suoraan siten että sen olisin nähnyt tekstuurin kanssa renderöitynä koska en osaa käyttää Blenderiä kun erittäin pintapuoleisesti.
Katsoin netistä ohjeita ja tekstuurin liittäminen olisi ollut kohtalaisen iso operaatio tätä testausta varten joten jätin koettamatta.
Koetin kaiken kaikkiaan neljällä eri kuvalla 3D-mallin tekemistä ja olin vaikuttunut laadusta jota tällä saa luotua äärimmäisen helposti. Hunyuan3D osasi luoda erittäin hyvin kuvassa näkymättömän osan eli objektin taustapuolen siten että se oli sellainen kuin sen voisin itsekin kuvitella olevan.
Mallin sai importoitua Blenderiin ilman ongelmia. Tekstuureita en saanut helposti käyttöön koska en jaksanut alkaa opettelemaan syvemmin Blenderin käyttöä.
On tietenkin tärkeää huomauttaa että en ole 3D-mallien osaaja enkä niitä sen syvemmin ymmärrä, joten ammattilaiset voivat olla näistä malleista toistakin mieltä. En esimerkiksi tiedä luoko tämä sellaisia malleja mitkä kuluttavat suhteettoman paljon muistia, tekeekö tämä ratkaisuita joita ihmiset eivät mallia luodessaan tekisi tai muuta vastaavaa.
Nämä mallit luultavasti toimisivat omiin tarpeisiini mikäli haluaisin generoida yksinkertaisia pelejä esimerkiksi Unreal Enginellä, sillä 3D-mallintamalla vaikkapa auton luonti on sen verran hidasta puuhaa omalla osaamisellani että pelin luominen tyssäisi siihen paikkaan. Tämänkaltaisella työkalulla on harrastelijoillakin mahdollisuus päästä helposti eteenpäin toteuttamaan itseään ja luovuuttaan uusilla tavoilla.
Kirpputorilla. Kuva: iPhone 14 Pro Max käyttäen ProCamera-sovellusta.
HUOM! Alla oleva teksti on kirjoitettu valokuvaamista harrastavan ihmisen näkökulmasta ja mielipiteeni eivät luultavastikaan edusta suuren enemmistön mielipidettä vaan allekirjoittaneen puhtaasti subjektiivista näkemystä valokuvan visuaalisesta estetiikasta.
Kuten jotkut tietävät, en ole ollut enää muutamiin vuosiin iPhone-valokuvaamisen ystävä. Syynä on yksinkertaisesti se, että nykyisissä iPhoneissa kameran oletusohjelma valokuvaamiseen on sanalla sanoen luokatonta roskaa.
Aivan liian monessa tilanteessa kameralla otetut kuvat eivät enää edes näytä valokuvilta, vaan yliprosessoiduilta keinotekoisesti generoiduilta tekoälytaiteelta. Pohjalla niissä on kyllä kuva jonka on ensin itse ottanut, mutta sen jälkeen päälle on lisätty ohjemallisesti niin paljon kuvan “parannuksia” että kuva on täysin käyttökelvotonta katsottavaa.
On hyvä huomata että ongelma ei kosketa ainoastaan iPhoneja, vaan monia muitakin moderneja puhelimia mikäli en ole saanut väärää käsitystä Internetin pohjalta.
Parannukset jotka tekevät kuvista käyttökelvottomia ja vastenmielisiä katsottavia ovat niiden keinotekoinen yliterävyys sekä pakotettu HDR joka saa yönkin näyttämään päivältä ja varjot katoamaan niin että lopputulos on sanalla sanoen epärealistinen.
Yksi tapa miten käyttäjänä tätä on voinut ohittaa on se, että kuvaa RAW-muodossa jonka jälkeen kuvaan lisätyt automaattiset parannukset pystyy ottamaan pois esimerkiksi Lightroomissa. Tämä toimii kyllä jos lähtee tekemään erillisiä kuvausreissuja ja jaksaa käsitellä kuvia jälkikäteen, mutta ns. tavalliset räpsinnät ovat itselleni ainakin sellaisia että en jokaista kuvaa halua RAW-muodossa ja sen jälkeen käsitellä siitä prosessointeja pois.
iPhonen kameran käyttö on uudempien puhelinmallien myötä jäänyt todella vähäiseksi, sillä en vain yksinkertaisesti pidä siitä miltä kuvat näyttävät. Sääli, sillä monia omia henkilökohtaisia suosikkikuviani olen ottanut vuosien mittaan vanhoilla iPhoneilla joten en missään nimessä siis pidä mobiililaitteilla kuvaamista huonona vaihtoehtona valokuvaamisen harrastamiseen, päinvastoin. On tilanteita joissa matkapuhelin on luultavastikin paras vaihtoehto, mutta nykyinen ohjelmisto on harmillisesti pilannut kuvauskokemuksen ainakin itselläni.
On kuitenkin hyvä huomauttaa, että ongelma kuvanlaadussa ei ole missään nimessä iPhonen fyysinen kameran optiikka vaan puhtaasti ohjelmiston tekemät lisäykset joita ei enää oletuskamera-ohjelmasta saa pois.
Kuva: iPhone 14 Pro Max käyttäen ProCamera-sovellusta.
Käyttäjällä on onneksi mahdollisuus kiertää kameran huonoutta ja valita myös parempia kameraohjelmia App Storesta ostamalla, mutta käytettävyys niiden kanssa ei ole sitä mitä Applen oma ohjelmisto tarjoaa. Käytettävyydellä en tässä kontekstissa kuitenkaan tarkoita sitä miten ohjelmat itsessään toimivat, vaan sitä miten helposti kameraohjelman saa käyntiin.
Iso osa kameran käytettävyydessä erityisesti kännyköissä on itselleni se että sen saa nopeasti ja helposti auki ilman että joudun säätämään. iPhonen oman kameraohjelmiston saa auki lukitusnäytöstä painamalla kameran kuvaketta tai pyyhkäisemällä lukitusruutua vasemmalle oikeasta reunasta, eli kameran saa todella nopeasti käyttöön kun taas kolmannen osapuolen tekemää kameraohjelmistoa varten on joutunut aukaisemaan ensin puhelimen lukituksen ja sen jälkeen navigoimaan kameraohjelmistoon.
Tietenkin tämä ei ole ongelmallista monellekaan, etenkin jos kuvaaminen on sellaista että kamera on kädessä melkein koko ajan tai kuvia ottaa harvoin, mutta omassa kuvauksessani tämänkaltainen käytön hankaloittaminen on todella suuri miinus eikä kännykästä jaksa alkaa etsimään parempaa kameraohjelmaa ja kuvat jää ottamatta ainakin kännykällä.
iOS 18 muutti asiat merkittävästi
iOS 18 myötä käyttäjä voi vihdoinkin vaihtaa lukitusnäytöltä käynnistyvän kameraohjelmiston itse haluamakseen (kuvassa ympyröitynä kuvake).
iPhonen käyttöjärjestelmän uusin pääversio, versio 18, on tuonut merkittävän muutoksen kolmansien osapuolten kameroiden käytettävyysongelmaan sillä uuden ohjelmistoversion myötä käyttäjän on mahdollista vihdoin muokata lukitusnäytöllä näkeviä oletuskuvakkeita haluamakseen.
Enää oikeassa alanurkassa olevasta kameran kuvakkeesta ei ole pakko käynnistää Applen omaa kameraohjelmaa, vaan sen voi vaihtaa käynnistämään esimerkiksi ProCameran jonka avulla kaikki yllä kirjoittamani ongelmat pystyy kiertämään. Tämä jos mikä on merkittävä parannus ja tekee jälleen iPhonen kamerasta ainakin itselleni käytettävän normaaliin kuvakseen!
ProCamera on maksullinen ohjelma jonka olen ostanut jo kauan sitten, mutta uuden iOS-päivityksen myötä se on vihdoin myös käytettävä omaan kuvaamiseeni sopivasti, sillä useimmiten kameran haluan käynnistää suoraan lukitusnäytöltä. Nyt tämä onnistuu ja iPhonea voi jälleen käyttää oikeasti varteenotettavana ja jopa hyvänä peruskamerana.
ProCameran asetuksista olen valinnut Capture Quality -asetussivulta kohdasta “MAXIMUM CAPTURE QUALITY” vaihtoehdon “Natural” sekä saman asetussivun kohdasta “M & SI MODE SETTING” olen valinnut “Unprocessed” joka poistaa ison osan kuvan prosessoinneista ja saa kuvat näyttämään jälleen valokuvilta kunhan vain kuvaa SI-moodissa tai M-moodissa. Asetus poistaa näissä kuvaustiloissa SmartHDR:n käytöstä joka on ehdottomasti merkittävin hyöty itselleni.
Sekalaisia kuvia kävelyltä
Kuva: iPhone 14 Pro Max käyttäen ProCamera-ohjelmaa.
iOS:n uusi versio 18 on ollut ulkona Suomessa jo syyskuun 16 päivästä asti, mutta päivitys tuli tehtyä vasta viime viikolla tai sitä edeltävällä viikolla omaan puhelimeeni. Eilen jostain bongasin tiedon siitä että lukitusnäytöllä näkyvän kameran kuvakkeen voi vaihtaa käynnistämään muita ohjelmia joten illasta eilen sitä koetin ja laitoin ensin toisen ohjelman jolla sai prosessoinnit pois.
Tänään kuitenkin latasin jälleen ProCameran ja asetin sen lukitusnäytölle sillä tuossa toisessa ohjelmassa oli muuten käytettävyydessä hankaluuksia. Töiden jälkeen lähdin koettamaan millaisia kuvia iPhonella saa kun käyttää parempaa kameraohjelmaa ja ainakin omaan silmääni kuvat näyttävät varsin hyvältä. En tarkoita hyvällä kuitenkaan niiden laatua valokuvana ja taidemuotona vaan niiden teknistä laatua eli sitä näyttävätkö kuvat valokuvalta vai keinotekoiselta roskalta.
Laitan tähän muutamia satunnaisia kuvia lenkin varrelta.
Raspberry Pi 5 on minikokoinen tietokone joka pyörittää nyt useaa omaa verkkosivuani
Taustaa
Viime perjantaina hankin itselleni Verkkokauppa.comista Raspberry Pi 5 -tietokoneen joka on varustettu 8 GB muistilla. Kone irtosi 119,99 euron hintaan joten mistään tuhottoman hinnakkaasta vekottimesta ei siis ole kyse.
Hinnat on kyllä Raspberry Pi -laitteissa noussut merkittävästi vuosien mittaan ja pienikokoisia tietokoneita saa varsinkin käytettynä huokeampaan hintaan, mutta halusin mieluummin Raspberry Pin joka saa virtansa USB-C piuhalla kuin tietokoneen joka tarvitsee erillisen muuntajan jonka liitäntä on milloin minkäkinlainen. Muutaman kymmenen euron ero on muutenkin kokonaisuuden kannalta täysin irrelevantti, virrankulutus Raspberry Pi:ssä on vähäinen ja koko on kätevän pieni että sen sai viskattua johtolaatikkoon piiloon.
Syy tämän laitteen hankintaan oli se, että halusin siirtää muutamia omia verkkosivujani DigitalOceanin serveriltä omaan kotiin kustannussäästöjen vuoksi, sekä tietenkin siksi että on joskus ihan mukava vain puuhastella omaksi ilokseen kaikkea linux-säätämistä että ei ammatillinen osaaminen pääse myöskään unohtumaan.
Mitkään noista sivuista eivät ole kovinkaan kriittisiä, eli jos raspberry pi ottaa ja sammuu, kotona katkeaa nettiyhteys, tulee sähkökatko tai joku tekee palvelunestohyökkäyksen ja kaataa sivut niin vaikka nuo sivustot olisivat viikon tai kaksi poissa verkosta niin maailma jatkaa rullaamistaan samalla tapaa kuin ennenkin.
Pidemmällä tähtäimellä tarkoitus on siirtää myöskin tämä blogi pyörimään tuossa samaisessa koneessa, mutta se vaatii hieman enemmän säätämistä ja testaamista tämän blogin teknisesti monimutkaisemman rakenteen vuoksi.
Teknisellä monimutkaisuudella tarkoitan siis sitä että tämä sivusto käyttää MariaDB tietokantaa sekä PHP:tä, kun taas nuo aikaisemmin mainitsemani ja jo siirtämäni sivut ovat kaikki staattisia verkkosivuja. Jotta tämän sivuston saa joskus siirrettyä vaatii se tietokantapalvelimen asennusta ja konfigurointia joka vaatii hieman edemmän viitseliäisyyttä jotta sen voi tehdä kutakuinkin tietoturvalliseksi.
Tekniset ratkaisut
Raspberry Pi 5 on kooltaan aavistuksen suurempi kuin pitkät tulitikut
Yksi asia mikä kotona oman serverin pyörittämisessä tulee vastaan on tietoturva. Nykyään minkä tahansa laitteen kun laittaa Internetiin ja siinä on portteja auki on siellä kohta myös botteja sekä ihmisiä etsimässä tietoturva-aukkoja.
Tietoturvan osalta voi mennä monenlaisella ratkaisulla aina hällä väliä -asenteesta foliohattuiseen vainoharhaisuuteen ja kaikkeen siltä ja väliltä. Itse valitsin jotain näiden kahden ääripään väliltä.
Sivustot pyörivät Dockerissa, eli jos joku pääsee hakkeroimaan sivustolle sisään esimerkiksi Nginx-verkkopalvelimen remote execution -hyökkäyksen kautta niin varsinainen isäntäkone ei niin helposti ole vielä tietoturvansa osalta uhattuna.
Lisäksi kotona ei ole mikään muu tietokone koko aikaa päällä ja nettipiuhan päässä, joten sisäverkon muihin laitteisiin yhidstämisen yrittäminen tuolta koneelta on suhteellisen turhaa.
Tietenkin jokainen laite mikä pääsee Internetiin on potentiaalinen uhka muulle maailmalle mikäli joku sen onnistuisi kaappaamaan omiin tarkoituksiinsa joten omien laitteiden tietoturvasta on tärkeää pitää silti huolta.
Törmäsin netissä mielenkiintoiseen sivustoon, https://www.webdesignmuseum.org/all-websites jossa voi käydä katsomassa monien Internet-sivustojen vanhoja ulkoasuja. Suosittelen katsomaan ja selailemaan!
Itseäni tällainen digitaalisen maailman historiasivu kiinnostaa, sillä henkilökohtaisesti pidän nykyistä valtavirta-Internetiä monessa mielessä hajuttomana, mauttomana, persoonattomana ja tylsänä jota voisi kuvata jopa sanalla sieluton.
Lähes jokainen verkkosivu joihin Googlen kautta nykyään päätyy on enemmän tai vähemmän samaa kaavaa toistava visuaaliselta ilmeeltään, eikä tämäkään blogi ole poikkeus sillä tässäkin blogissa on käytössä WordPress-blogialusta. Tietenkin WordPress-sivuston voi muokata näyttämään miltä vain haluaa joten vika ei tietenkään ole kyseisessä alustassa, vaan enemmänkin omassa vähäisessä motivaatiossa radikaaliin teeman muokkaamiseen.
Esimerkkisivuja modernista netistä
Jotta tämän tekstin lukija saa käsityksen mitä tarkoitan nykyisellä Internetillä jota pidän hajuttomana, mauttomana ja persoonattomana laitan kuvankaappauksia tämän hetken moderneista verkkosivuista eri yritysten osalta.
Nämä firmat olivat ensimmäisiä mitä mieleeni juolahti, eli tarkoitus ei ole millään muotoa kritisoida näitä firmoja, heidän tuotteitaan tai heidän verkkosivujaan vaan ainoastaan toimia esimerkkinä siitä mitä tarkoitan nykyisillä internet-sivuilla. Minkä tahansa firman sivun olisi voinut siis jättää pois ja ottaa tilalle minkä tahansa toisen firman sivun ja lopputulos olisi silti täysin samanlainen.
Oma kotisivu on muisto menneestä ajasta
Täysin erilainen visuaalinen ilme sitten löytyykin omalta kotisivultani osoitteesta http://aleksirasanen.xyz/ jossa ulkoasu on suoraan 2000-luvun alun tyylinen. Se ei näytä älypuhelimella kovinkaan järkevältä (tietoinen valinta), eikä se varmaan näytä kovinkaan kauniilta millään laitteella juuri kenenkään mielestä (paitsi itseni) ja kontrasti moderneihin verkkosivuihin on valtava.
Nykyisen kauneusihanteen mukaisen kauneuden puute on kuitenkin omalla tapaansa sen sivuston visuaalisen ilmeen pointti, sillä se näyttää juuri siltä kun sen itse haluan näyttävän. Sen värit eivät ole sellaiset mitä graafikot varmastikaan valitsisivat, samoin sivuston fontit, kuvat ja muut elementit eivät skaalaudu pienemmille näytöille järkevästi joten sivusto on moderneilla standardeilla arvioiden myös käytettävyytensä osalta kauhea.
Kuitenkin se on juuri sellainen kuin sen itse haluan olevan. Se on henkilökohtainen kotisivu ja sen ulkoasu ja toimintalogiikka on juuri sitä mitä tahdon sen olevan. Sen toimivammaksi tekeminen kännyköille yms. ei olisi myöskään mitään rakettitiedettä ja osaisin sen helposti tehdä, mutta en halua. Se on tehty tietokoneella käytettäväksi koska sitä itse sillä pääsääntöisesti käytän, joten se on sellainen kuin se on. Se on persoonallinen ja itseni näköinen eli juuri sellainen, mitä ennen aikaan jokainen nettisivu oli.
Henkilökohtaisen kotisivuni SEO on aivan kamala – ja se on hyvä asia
Testasin mielenkiintoista myös kotisivuni SEO:n eli “Search Engine Optimizationin” eli sen kuinka hyvin se on optimoitu hakukoneita varten. Kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita, kotisivuni ei ole kovinkaan hakukoneoptimoitu eikä se sitä edes yritä olla. Siihen nähden yllättävänkin korkeat pisteet tuosta tuntui tulevan https://freetools.seobility.net/ sivuston testillä tehden eikä itseäni haittaisi vaikka tulos olisi pyöreä nolla.
Mitkä sitten on syynä nykyiseen Internetin persoonattomaan tilaan?
Yksi mahdollinen syy nykyiseen Internetin persoonattomaan ja tylsään visuaaliseen ilmeeseen on hakukoneissa ja niiden tavassa nostaa eri sivustoja paremmin tai huonommin hakutuloksissa esiin.
Kuten tiedettyä, nykyään Internetissä on paljon kaupankäyntiä joko suoraan tai välillisesti. Tavalliset ihmiset etsivät netin kautta tuotteita ja palveluita hakukoneiden – eli käytännössä usein vain Googlen – kautta, joten firman sivuston nouseminen korkealle hakutuloksissa on monelle yritykselle tärkeä asia myyntiä ajatellen. Jos ihminen etsii vaikkapa sähkömiestä niin todennäköisesti hän saattaa valita sellaisen joka ensimmäisten ehdotuksien joukosta Googlesta tulee vastaan.
Koska Google nostaa tietynlaiset verkkosivut hakutulostensa kärkikastiin vaikuttaa se luonnollisesti myös siihen millaisia sivustoista halutaan tehdä, ainakin jos sivustolla on tarkoitus saada näkyvyyttä itselleen, firmalle tai tuotteelle. Jos haluaa olla modernin ajan termein ilmaistuna vaikkapa influencceri on näkyvyys Internetissä tärkeää niissä paikoissa joista ihmiset tavallisesti etsivät tietoa.
Toinen merkittävä syy on luultavamminkin sosiaalisessa mediassa. Siinä missä ennen aikaan ihmiset tekivät omia kotisivujaan, oli sivujen ulkonäössä hyvinkin paljon vaihtelevuutta sillä tekijöillä oli erilaiset taidot ja näkemykset siitä miltä sivun pitäisi näyttää. Kun sosiaalinen media yleistyi, yhä useammat siirtyivät käyttämään niitä ja omat kotisivut jäivät monen ihmisen osalta historiaan. Vähitellen internetin kotisivut ovat yksi kerrallaan vaihtuneet persoonattomaan sosiaalisen median profiilien harmaaseen massaan.
Kolmas syy on luultavasti myöskin Internetin sisällön kaupallistumisessa eikä se ainoastaan vaikuta sivujen hakukoneoptimointeihin. Monia asioita koetetaan netissä myydä kuluttajille, joten hyväksi ja toimivaksi havaittuja toimintamalleja on kannattavaa kopioida monille sivuille joka johtaa tietenkin sivustojen samankaltaisuuteen. Jos jokainen nettikauppa olisi hyvinkin erilainen esimerkiksi tuotteiden ostamisen osalta, olisi kuluttajalla isompi kynnys kenties ostaa tuotteita jos prosessi olisi jokaisella sivulla erilainen. Helppo ja opittu toimintamalli säästää aikaa ja mentaalista energiaa, jolloin ostoksia on helppoa tehdä ja siten tuottaa lisää rahaa sivun ylläpitäjille.
Miltä tulevaisuus näyttää?
Oma veikkaukseni on, että moderni valtavirta-Internet näyttää tulevaisuudessakin samanlaiselta kuin nykyään eli tylsältä ja persoonattomalta. Valitettavasti.
Sivut jatkossakin tunkevat käyttäjälle heti klikattavaksi “Hyväksyn evästeet” -painikkeet koska evästeistä tuskin ollaan sivuilla luopumassa eikä lainsäädäntö ole varmaankaan muuttumassa toisenlaiseksi että tähän ei tarvitsisi käyttäjän antaa suostumustaan.
Massiiviset ylälaidan kuvat jotka peittävät yli puoli sivua tuskin ovat minnekään katomassa vielä vuosiin enkä henkeäni pidättäisi että automaattisesti pyörivät videotkaan verkkosivujen ulkoasussa olisivat minnekään jäämässä pois aivan lähivuosina.
Muutos tietenkin on mahdollista, etenkin jos vaikkapa vihreät arvot nostettaisi korkeammaksi prioriteetiksi verkkosivuilla. Jos Google alkaisi nostamaan kepeämpiä sivuja korkeammalle hakutuloksissaan, voisi se nopeastikin tehdä muutoksen parempaan ainakin tarpeettoman suurien kuvien ja videoiden osalta. Silti se ei muuttaisi sitä miltä sivustot rakenteensa ja ulkoasunsa osalta muutoin näyttävät ja käyttäytyvät.
Onneksi “vanha internet” on yhä elossa eikä persoonalliset sivut ole kadonneet minnekään vaikka niitä ei enää juuri koskaan Googlen kautta löydäkään. Ehkä tulevaisuudessa yhä useammat harrastelijat alkavat tekemään jälleen omia kotisivujaan ihan vain niiden tekemisen ilosta? Toivossa on hyvä elää 🙂
Tänään päivällä tuli havaittua että tämä sivusto ei enää ollut pystyssä vaan sivustolla vierailija sai eteensä ainoastaan nettiselaimen antaman virhesivun. Ongelma poistui kun palvelimen käynnisti uudelleen.
Ongelman syy oli mitä luultavamminkin palvelimen muistin loppuminen minkä takia kaikkia tarvittavia palveluita ei enää pystynyt pyörittämään ja sivusto kaatui kun palvelin sulki prosessejaan. Itse palvelin kuitenkin oli käynnissä, mutta aivan järjettömän suurella kuormituksella suhteessa palvelimen tehoihin ja ainakin tietokanta oli jo stopannut muistin vähyydestä.
Virtuaalipalvelin jolla tämä sivusto pyörii on hinnat alkaen -mali ja muistin määrä on vähäinen, joten voi olla että vastaavanlaisia ongelmia tulee jatkossakin. Toisin sanoen jos sivusto joskus on taas nurin, ei kannata ihmetellä sillä tätä pyöritän pienellä budjetilla ja korjaan kun kerkeän. Isommalla rahalla toki saisi parempiakin ratkaisuja jotka toimisivat varmemmin, mutta en kovin suuria summia halua ainakaan tässä vaiheessa käyttää tämän pyörittämiseen, sillä kyseessä on harrastustoiminta eikä mikään business-kriittinen palvelu.
Jos samanlaisia ongelmia alkaa olemaan useamminkin niin luultavasti vaihdan seuraavan hintaluokan palvelimeen tai siirrän koko sivuston toiselle virtuaalipalvelimia vuokraavalle taholle jossa samalla hintaa saa isomman ja tehokkaamman serverin.
Tällä kertaa oli kuitenkin helppo toimenpide tehtävänä joka edes hieman antaa lisäaikaa ennen kuin tarvitsee isompaa palvelinta miettiä. Jostain syystä palvelimella ei ollut konfiguroitu ollenkaan swappia käyttöön, joten kun muisti loppui, se loppui ja lopputulos oli sen mukainen.
Tavallisesti tietenkin swap on käytössä jolloin muistin loppuessa käyttöjärjestelmä alkaa kirjoittamaan muistinsa sisältöä levylle kun muisti loppuu, mutta koska sitä ei ollut niin muistin loppuminen aiheutti sen sijaan vain suoraan prosessien tappamista, järjetöntä hitautta ja sivuston toimimattomuuden.
Koska swappiin kirjoittaminen ja sieltä lukeminen on merkittävästi hitaampaa kuin muistista, alkaa tietenkin hitautta ilmenemään siinä vaiheessa kun muisti seuraavan kerran loppuu. Jospa lisäämäni muutaman gigan swappi kuitenkin auttaisi ja sivusto ei kokonaan kaatuisi vaan ainoastaan hidastuisi siinä vaiheessa kun alkaa taas joku prosessi viemään kaiken tehon.
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos siis sivusto on aina joskus nurin, ei sitä kannata ihmtellä, teen tässä sitä mukaa tarvittavia toimenpiteitä ja arvioita siitä että kannattaako sijoittaa enemmän rahaa vaiko enemmän omaa aikaa asioiden säätämiseen.
