Ubiquiti Unifi U7 Lite asennettuna “sinne päin”. Jokin päivä laitan tämän kauniimmin.
TLDR; Disabloimalla Ubiquitin vekottimista 6 GHz verkon vaikka yhtään clienttiä ei ollut siihen yhdistänyt korjasi Applen laitteiden verkko-ongelmat.
Joitain viikkoja takaperin sain vihdoin tarpeekseni keittiössä huonosti toimivasta Internetistä ja hankin kotini langatonta verkkoa jatkamaan Ubiquiti Unifi U7 Liten. Kyseinen laite on siis langattoman verkon tukiasema jolla voi yhdistää toiseen Ubiquitin langattomaan tukiasemaan.
Koska olin viime vuoden lopuilla hankkinut jo Ubiquitilta Unifi Express 7:n (lue postaus) oli Ubiquitin laitteen osto helppoa perustella. U7 Lite yhdistyy näppärästi Unifi Expressin kanssa ja se toimii siten että verkko näiden kahden laitteen välillä muodostuu langattomasti. Tämä oli itselleni tärkeä ominaisuus, sillä en halua vetää olohuoneen nurkasta järjettömän pitkää verkkokaapelia keittiöön asti sillä sen tekeminen siististi olisi enemmän tai vähemmän haastava tehtävä tässä asunnossa.
Verkko toimi omaan käyttöön tarpeeksi hyvin useamman viikon ajan, sillä keittiössäkin netin nopeus oli muutamaa sataa megabittiä speedtestillä mittaillessa. Muutama päivä takaperin tämä kuitenkin muuttui ilman mitään näkyvää syytä. En ollut konfiguraatioita vaihtanut, joten olettaisin että jokin päivitys on tullut jossain vaiheessa joka on muuttanut asetuksia, tai sitten aikaisemmin kaikki on toiminut vain tuurilla.
Oli miten oli, netti rupesi matelemaan aivan käyttökelvottomaksi aina kun kännykkä, tabletti tai läppäri yhdisti tähän verkkoon. Netin nopeudet tipahtivat alle 1Mbps nopeuksiin valuen aina 0.005 Mbps vauhtiin saakka. Toisin sanoen, netti ei enää toiminut lainkaan.
Parina päivänä tätä selvittelin mikä ihme tähän pystyi tulemaan. iPhonelle saatava Ubiquitin hallintasovellus antoi mahdollisuuden testata netin nopeutta suoraan tukiaseman kautta jolloin netin nopeus vaikutti toimivan edelleen tavalliseen tapaan, mutta jostain syystä kun kännykällä (tai tabletilla tai läppärillä) koetin nettiä ei se enää toiminut.
Jossain vaiheessa nettiä selattua tuli mieleen että voisiko vika ollakin vain Applen laitteissa. Mietin että en kuitenkaan omista muita kun Applen laitteita joissa on langaton netti kunnes välähti että onhan itselläni myös Meta Quest 3 -virtuaalilasit jotka eivät ole Applen tekemät. Kaivoin Questit käyttöön, menin keittiöön ja koetin netin nopeutta speedtestillä ja netti toimi ilman mitään ongelmaa. Nopeudet olivat muutaman sadan megabitin luokkaa, eli juuri sitä mitä sen olisi pitänyt olla muillakin laitteilla.
Heti perään testattuna Applen laitteilla ei tämä enää toiminutkaan. Ongelma paikallistui siis Applen tuotteisiin. Tämä auttoi kummasti ongelmanselvityksessä kun tiesi että vika onkin muualla kuin kahden tukiaseman välisessä liikenteessä.
Aikani asetuksia tutkiessa otin jossain vaiheessa pois 6 GHz langattoman verkon tukiasemalta. Yhtään laitetta ei näyttänyt olleen siihen edes yhdistänyt, mutta otin sen kuitenkin pois. Kun tämän asetuksen olin ottanut pois ja tallentanut, ei mennyt kauaakaan kun netti alkoi toimimaan jälleen langattomasti myös keittiössä Applenkin laitteilla muutaman sadan megabitin nopeudella.
Onneksi ongelma selvisi ja netti taas toimii normaalisti!
Mielenkiintoista kyllä, kun rupesin tätä blogipostausta kirjoittamaan alunperin sunnuntaina, pääsin aivan uudenlaisiin ongelmiin tekniikan kanssa eli vaikka on nörtti niin ongelmien kanssa joutuu silti aina tappeleemaan 😀
Uudet ongelmat blogipostauksen kirjoittamisessa olivat myös syy miksi siirsin blogini kotiini pyörimään (lue täältä), joten seuraavassa blogipostauksessa sitten lisää näistä ongelmista.
Navidromen Web-käyttöliittymä on mukavan suoraviivainen
Taustaa
Kuten blogia jo jonkin aikaa lukeneet tietävät, olen niitä ihmisiä jotka ostavat yhä CD-levyjä ja vinyylilevyjä. Viime viikolla tuli ostettua kaksi CD-levyä ja tälläkin viikolla on levykaupassa jo odottamassa uusi levy noudettavaksi, joten levyjen määrä on jatkanut kasvuaan.
Koska fyysisten levyjen kuunteleminen vaatii erillisen soittimen, ei se aivan jokaiseen tilanteeseen ole kaikkein optimaalisin ratkaisu. Esimerkiksi paikallisjunassa matkalla työpaikalle on merkittävästi helpompaa laittaa kännykän kautta musiikit soimaan kuin kuljettaa mukanaan kannettavaa CD-soitinta. Ehkäpä tästäkin syystä luultavasti yleisin tapa musiikin kuuntelussa tätä nykyä ainakin meillä länsimaissa on Internetin välityksellä tapahtuva suoratoisto.
Suoratoistopalveluita on tarjolla useita, joista tunnetuimmat täällä ovat olleet Spotify ja Apple Music, vaikkakin myös Tidal on ainakin nimenä joillekin tuttu. Olen vuosien mittaan käyttänyt Spotifyä ja Apple Musicia, mutta muistaakseni myös Tidal on joskus tullut kokeiltua. Nykyisin näistä suoratoistopalveluista itselläni on käytössä YouTube Premiumin mukana tuleva YouTube Music.
Vuosien ajan käytin Spotifyä pääasiallisena musiikkini lähteenä, mutta jossain vaiheessa olen vain saanut tarpeekseni siitä. Sen käyttöliittymä on omaan makuuni sanalla sanoen karmea. Käytettävyys on niin sekava kuin olla voi ainakin biisien jonotuskäyttölogiikan osalta. Voi olla että se on erittäin selkeä toisille, mutta en itse ole koskaan päässyt siitä kartalle miten se toimii.
Suoratoistopalveluista hyvin usein olen kuunnellut tuttuja levyjä. Tietenkin uusiakin artisteja on tullut löydettyä ja etsittyä, mutta useammin Spotifystäkin on pyörinyt vain tutut albumit.
Koska musiikissa nautin samoista albumeista useasti ja ostan levyjä fyysisesti kuitenkin, on sama ollut luopua suoratoistopalveluista ja siirtyä Navidromen käyttäjäksi.
Mikä on Navidrome?
Navidromen voi lyhyesti selittää ilmaisulla “oma Spotify omilla musiikeilla”. Se on palvelu joka asennetaan omalle serverille, kopioidaan sinne musiikit mitä haluaa valikoimastaan löytyvän ja sen jälkeen voi helppokäyttöisen webbikäyttöliittymän kautta kuunnella musiikkejaan missä vain jos oma palvelin on konfiguroitu oikein ja toimivaksi.
Oma Navidromen instanssi on pyörinyt luultavasti jo muutamia kuukausia eikä sen toimivuuden kanssa ole ollut ongelmia Raspberry Pi 5:llä joten kokemukseni ovat olleet erittäin positiiviset. Palvelu on vakaa, käyttöliittymä on selkeä ja musiikit soivat helposti nettiselaimen kautta niin töissä kuin kotonakin.
Tällä hetkellä omassa Navidromeni kirjastossa on 282 levyä joista muutamat on EP:itä. Levyjen määrä lisääntyy sitä mukaa kun niitä jaksan saada aikaiseksi lisätä, yleensä useamman levyn viikkotahdilla. Kuten aikaisemmin kirjoitin tekstissä Levyinventaariota on pelkästään CD-levyjä hyllyissäni yli 800 kpl. Lisäksi Navidromeen siirrän myös vinyylilevyjä sitä mukaa kun niitä kuuntelen ja jaksan digitoida, eli ainakin materiaalin määrä mitä kokoelmaan on tulossa on omaan käyttööni riittävä.
Mikä on Amberfy?
Amberfy on yksi monista Navidromen kanssa toimivista mobiilisovelluksista
Vaikka Navidrome toimii nettiselaimessa, on mobiilikäyttö merkittävästi mukavampaa erillisellä ohjelmalla. Navidromea voikin käyttää useilla eri sovelluksilla (katso lista) joita saa niin PC:lle, Mac OSX:lle, Androidille kuin myös iOS:lle.
Yksi näistä sovelluksista on Amberfy joka on myöskin ollut käytössäni nyt jo jonkin aikaa. Kuten Navidrome, myös tämä on erittäin helppokäyttöinen ja looginen ohjelma. Juuri sellainen mistä itse pidän.
Amberfyn kautta olen kuunnellut Navidromessa olevia musiikkeja ilman ongelmia. Niin kauan kuin nettiyhteys on toimiva on musiikin toistokin toimivaa. Lisäksi Amberfyssä on jonkinlainen cachetus-systeemi, eli tietenkään hetkellisistä nettikatkoista ei musiikit heti katkea.
Mikäli tiedossa on että aikoo lähteä jonnekin sinne missä verkko ei toimi mutta haluaa silti voida musiikkejaan kuunnella, on Amberfyssä mahdollisuus myös ladata levyjä Navidromesta suoraan Amberfyhyn. Kätevää!
Loppusanat
Navidrome yhdessä Amberfyn kanssa on ollut erinomainen ratkaisu oman musiikkikirjaston helppoon kuunneltavuuteen sijainnista riippumatta. Navidromen serveri on erittäin kevyt ja se pyörii Raspberry Pi 5:llä ilman minkäänlaista ongelmaa.
Lisäksi on hyvä huomauttaa että kyseisellä Raspberry Pillä pyörii paljon muitakin palveluita, mm. DokuWiki, pari staattista webbisivua, PiHole, Vikunja yms. eikä tästäkään huolimatta musiikkien toimivuus ole ollut ongelma.
Mikäli tee-se-itse henkeä löytyy ja palveluiden itse hostaaminen kiinnostaa, on Navidrome ehdottomasti tutustumisen arvoinen palvelu. Lisää palvelusta löytyy tietoa Navidromen kotisivulta.
Whisperin tulkintaa takaperin soitetusta Ariana Granden kappaleesta Honeymoon Avenue
Yksi aihe johon aina toisinaan törmää Internetissä on ajatus siitä, että kun levyjään soittaa takaperin löytyy niistä piiloviestejä. Yleinen ajatus tietenkin on se, että piiloviestit sisältävät saatanallisia viestejä jotka sitten alitajuisesti vaikuttavat ihmisten ajatteluun negatiivisella tapaa.
Ajatus ei ole kuitenkaan uusi eikä se ole syntynyt Internetin aikakaudella, vaan se on merkittävästi vanhempaa perua. Itse muistan ensimmäisiä kertoja kuulleeni ajatuksesta varmaankin 2000-luvun alkuvaiheilla (vai peräti jo 90-luvun lopulla?) Led Zeppelinin kappaleeseen Stairway to heaven liittyen, mutta Wikipedian artikkelin mukaan (lue täältä) jo vuonna 1969 on ollut huhuja että Beatlesin kappale Revolution 9 olisi sisältänyt takaperin olevan viestin siitä että Paul on kuollut. Paulilla viitataan yhtyeen jäseneen Paul McCartneyhyn.
Uskomukset rock-musiikin takaperin sisältävistä piiloviesteistä levisi ilmeisesti etenkin kristillisten ryhmien edistämänä joskus 1980-luvulla.
Itse kuulun niihin ihmisiin joka lähtökohtaisesti ei usko moiseen ajatukseen, mutta pidän silti mieleni avoimena tämänkin asian tiimoilta. Yksi syy miksi lähtökohtaisesti en näihin usko on se, että yleensä ne artistit jotka pyrkivät ajamaan saatanallista agendaa tekevät sen kyllä aivan suoraan jo levyillään vaikka ne kuuntelisi etuperin.
On tietenkin muistettava että ajat ovat nykyään erilaiset kuin ennen ja erilaisia sanoituksia voi nykyään kirjoittaa paljon vapaammin ilman että niistä nousee niin suurta kohua kuin vaikkapa 80-luvulla. Silti on hyvä muistaa että jo 1981 brittiläinen Venom on kirjoittanut kappaleita joissa saatanalliset tekstit eivät ole vain piilotettuina vaan hyvinkin selkeästi esillä etuperinkin. Esimerkiksi Venomin ensimmäinen levy kantaa nimeä “Welcome To Hell” ja yksi kappaleista on mm. nimeltään “In League With Satan”.
Kuinka vakavasti tekstit on kirjoitettu on tietenkin vaikea sanoa. Ainakin Wikipedian artikkelin mukaan (lue täältä) saatananpalvonnasta tyyliä hakiessa kyseessä ei ole ollut vakavamielinen kannanotto vaan tarkoitus herättää huomiota ja paheksuntaa. Olipa motiivit niin tai näin, olennaista on kuitenkin se, että saatanallista tematiikkaa on ollut rock- ja metallimusiikissa jo 1980-luvulla ilman että levyjä on tarvinnut soittaa takaperin. Tematiikka on ollut suoraa ja sitä on tuotu esille ilman että se on ollut millään tapaa salassa kuulijoilta.
Toinen syy minkä takia olen skeptinen musiikissa olevia piiloviestejä kohtaan on se, että lähes poikkeuksetta kaikki kuullut lauseet ovat itselleni olleet sellaisia että niitä joutuu väkisin kuuntelemalla kuuntelemaan että puheesta saa millään tapaa järkevän kuuloisia lauseita. Lähtökohtaisesti yleensä omien havaintojeni mukaan kyseessä on enemmänkin epämääräistä möngerrystä josta ei saa mitään selvää ellei joku ensin kerro mitä sieltä pitäisi kuulla.
Entäpä jos siinä onkin jotain perää?
Vaikka ajatus levyjen kuuntelemisesta takaperin piiloviestien etsimiseksi tai se, että niitä etuperin kuunnellessa jotenkin omaksuisi saatanallisia vaikutteita jotka on piilotettuna kappaleisiin takaperin kuulostaakin varsin erikoiselta, on mielenkiintoisena aspektina mainittava se että ilmeisesti ainakin Aleister Crowley on kirjoittanut aiheesta että levyjä takaperin kuuntelemalla voi kehittää ajatustaan takaperin.
Tämä tieto pohjautuu Wikipediaan (lue täältä) joka kertoo että näin olisi kirjoitettu teoksessa Magick (Book 4). En itse ole lukenut kyseistä teosta eikä ole myöskään aikomuksena, joten en tämän totuuspohjasta osaa mennä sanomaan.
Mikäli lukijalle ei Aleisteir Crowley ole tunnettu henkilö edes nimeltä, on hän lyhyesti tiivistäen erittäin tunnettu brittiläinen okkultisti jonka vaikutus on näkynyt ainakin rock-musiikissa. Mm. The Beatlesin vuoden 1967 albumin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band kannessa on nähtävissä Crowleyn kasvot (levyn kansikuvassa Crowley on ylärivissä toisena vasemmalta katsoen), Black Sabbathin solistin Ozzy Osbournen levyllä Blizzard of Oz on kappale Mr. Crowley ja myös Led Zeppelin -yhtyeen kitaristi Jimmy Page on ostanut aikoinaan Crowleyn ennen omistaman talon.
Crowleyllä on selvästi siis ollut ainakin jonkinlaista vaikutusta populäärikulttuuriin ja aikansa rock-muusikoihin, joten ajatus takaperoisten viestien piilottamisesta tämänkaltaisten artistien musiikkiin ei välttämättä kuulostakaan niin kaukaa haetulta. Beatles kuitenkin oli ja on yhä tunnettu ja merkittävä yhtye jonka julkisuuskuva ei kuitenkaan etuperin soitettuna ole kovinkaan saatanallinen, joten sitä kautta ajatellen vaikutusalue tämänkaltaisten potentiaalisesti ihmisten ajatuksiin vaikuttavien takaperin piilotettujen viestien levittämiselle on suuri mikäli sen toimivuudessa on jotain perää.
Koodiprojekti
Whisperin arvioimat viestit AC/DC:n kappaleesta Highway To Hell soitettuna takaperin
Tänään töiden jälkeen illalla innostuin pitkästä aikaa koodailemaan tähän blogipostauksen aiheeseen liittyvän skriptin. Koodasin Pythonilla valmiita ohjelmakomponentteja käyttävän skriptin joka tekee biiseistä tai muista äänistä takaperoisten viestien etsimisen helpommaksi.
Skripti on kirjoitettu Pythonilla ja se käyttää FFMPEG:iä, Whisperiä sekä tarpeen vaatiessa YT-DLP:tä. Skripti käytännössä vain helpottaa näiden eri vaiheiden suorittamista, sillä skripti ottaa vain yhden parametrin ja lopulta tulostaa tämän blogipostauksen kuvien kaltaisen tulosteen näytölle.
Prosessissa on muutama vaihe. Ensimmäinen vaihe on tietenkin etsiä ääni josta haluaa etsiä potentiaalisia takaperin olevia viestejä. Parametriksi voi antaa mp3-tiedoston tai YouTube-linkin.
Mikäli skriptille antaa parametriksi YouTube-linkin, on koneella oltava asennettuna yt-dlp, avoimen lähdekoodin ohjelmisto jolla voi ladata YouTubesta ja monista muistakin sivustoista videoita (tai pelkän audion) omalle koneelleen. Mikäli parametriksi antaa omalla koneellaan olevan mp3-tiedoston ei yt-dlp:tä tarvitse olla asennettuna skriptin suorittamiseen.
Kun tiedosto on koneella kääntää skripti äänitiedoston sisällön takaperin käyttäen tähän FFMPEG:iä.
Kun tiedostosta on tehty takaperoinen versio, ajaa skripti tälle takaperoiselle tiedostolle FFMPEG:in ja käyttää siinä Whisperin kirjastoa jolla se generoi tekstitiedoston tiedoston sisällöstä.
Lopuksi skripti vielä tulostaa näytölle generoidun tekstitiedoston tekstiosuuksien ja aikokoodien sisällön suhteellisen mukavasti luettavassa muodossa. Tämän jälkeen sitten voi itse lukea onko Whisperin tekoälymallin tunnistamissa lauseissa ja sanoissa yhtään mitään sellaista mitä kiinnostaisi kuunnella takaperin käännetystä audiotiedostosta. Mikäli on, voi sen jälkeen omalta koneeltaan ottaa tuon käännetyn audiotiedoston ja kelata siihen kohtaan missä Whisper analysoi jotain kuulevansa.
Mikäli skripti kiinnostaa, koodi löytyy GitHubista. Ohjeita ei ole tullut sinne kirjoitettua eikä koodikaan ole mitään kaunista katsottavaa vaan se on hetken mielijohteesta muutamassa tunnissa syntynyt viritelmä. Skriptiin on asetettu Whisperin kielimallin kieleksi englanti, eli mikäli sillä haluaa muita kieliä koettaa pitää asetukset vaihtaa skriptistä.
Loppusanat
Skriptiä useammalla eri biisillä koodamisen aikana testanneena olen edelleen varsin skeptinen tähän ajatukseen. Myönnettäköön kuitenkin se, että muutamissa biiseissä tuli vastaan suhteellisen ymmärrettävästi kuultavaa puhetta myös takaperin eikä ne olleet pelkästään täysin epämääräistä mössöä.
Ainakin Heather Novan My Fidelity kappaleessa oli takaperin kuunneltuna joitain yksittäisiä kohtia jotka kuulostivat poikkeuksellisen selviltä siihen nähden mitä olen tottunut kuulemaan näistä takaperoisista äänistä yleensä, joten tiedä vaikka enemmän etsimällä löytyisi jotain mielenkiintoista.
On kuitenkin hyvä muistaa se, että vaikka levyltä kuulisikin takaperin jotain lauseita ja virkkeitä ja vaikka ne olisivat kuinka selkeitä on siitä vielä pitkä matka siihen että ne viestit olisivat mitään saatanallisuutta sisältävää.
Lisäksi ei kannata unohtaa sitä, että suurin osa Whisperin puheeksi tunnistamista äänistä on olleet sellaisia että en niistä itse kuuntelemalla saa mitenkään päin mitään puhetta kuultua, eli jos kone sieltä jotain tekstiksi muuntaa se ei myöskään tarkoita että siellä mitään puhetta kuitenkaan on.
Tärkein asia ainakin tähän hetkeen kuitenkin tämän asian tiimoilta tuli saavutettua, eli sain pitkästä aikaa innon koodata jotakin. Tällä kertaa tuli sitten koodailtua tälläinen, ensi kerralla sitten ehkä taas jotain muuta jos taas iskee into päästä koodailemaan.
Jo pidemmän aikaa on ollut mielessä hankkia uusi M.2 kiintolevy Windows-koneeseeni ja tänään vihdoin ja viimein Verkkokauppa.comista tällaisen hankin ja illalla jo Wolt-kuljettaja toi paketin kotiovelle. Kaupungissa asumisen iloja!
Valinnaksi päätyi Kingstonin 1 TB kokoinen levy. Nopeudella ei ollut itselleni niinkään väliä, sillä oma emolevy on niin vanha että uudempien levyjen luku- ja kirjoitusnopeudet luultavammin rajoittuvat emolevyn väylien nopeuteen. En ole tosin varma, mutta loppupelissä luultavasti mikä tahansa moderni M.2 levy on omaan käyttötarpeeseeni riittävä.
Syynä tälle uuden levyn hankkimisen ajatukselle on ollut se, että edellisen Windows-asennuksen levyn täytyttyä noin puoleen väliin alkoi koko järjestelmä käymään järjettömän hitaalla. Kovalevylle kirjoitus hyppäsi aina 100 %:iin minkä seurauksena pelkän nettiselaimen aukaisuun saattoi kestää minuutti. Kuten voi arvata, tämänkaltaisen ongelman kanssa on varsin turhauttavaa käyttää tietokonetta. Tätä ongelmaa kuitenkin katselin varmaankin vuoden päivät aina poistellen ylimääräisiä tiedostoja jolla ongelmaa sai kierrettyä, mutta vihdoin oli aika tehdä asialle oikeasti jotain järkevämpää ratkaisua.
Ennen levyn saapumista kerkesin tekemään Windows 11 USB-asennustikun, joten kun levy saapui pääsin suoraan asentamaan sen koneeseen kiinni. Otin koneen sisältä toisen vanhoista M.2 levyistä pois ja asensin uuden ja suuremman levyn tilalle. Tämän jälkeen asensin Windowsin ja se sujui pääosin ilman ongelmia, mitä nyt asennusvaiheen boottauksen jälkeen Windows ei käynnistynyt vaan se yritti jollakin muulla kovalevyllä ollutta käyttöjärjestelmälataajaa ladata. BIOS-asetuksia säätämällä pääsin jatkamaan asennusta ja loppu sujui ilman sen suurempia ihmeitä.
Asennuksen jälkeen oli kuitenkin hämmästelemisen aihetta, sillä näytti siltä että olin ottanut väärän M.2 aseman irti, eli en sitä missä oli vanha Windowsin asennus vaan missä oli jotain muuta. Tämä aiheutti hämmennystä kun koneella oli nyt kahdella levyllä Windows asennettuna. Irroitin myöhemmin myös tuon toisen levyn, mutta toinen Windows näkyi siltikin asennettuna ja aivan muu levy katosi järjestelmästä. Tässä vaiheessa huomasin että kovalevyjen nimet ovat olleet Windowsissa nimettynä väärin. Windows ei olekaan ilmeisesti edes ollut asennettuna M.2 levylle vaan SSD-levylle joka on jossain muualla koneen kotelon sisällä piilossa. Heh.
Laitoin vielä uudemman kerran tuon toisen vanhoista M.2 levyistä takaisin sisään koneeseen, sillä huomasin sen poistettuani että Lightroom Classicin katalogit olivat juurikin sillä levyllä eivätkä 2.5″ SSD-levyllä Pitänee jokin päivä laittaa nyt irrallaan oleva M.2 levy ulkoiseen koteloon (lue täältä kotelosta) ja katsoa oliko siellä mitään merkittävää mitä haluaisi jättää talteen.
Asennus on kuitenkin nyt tehty ja tärkeimmät ohjelmat saatu asennettua, joten mukavan nopeasti nykyäänkin vielä Windowsin ja tärkeimpien ohjelmien asennus onnistuu. Kovalevy tuli hieman vajaa kahdeksalta illalla ja alle kolmessa tunnissa on kerennyt jumppaamaan levyjä koneen sisällä, asentamaan Windowsin sekä Steamin, Lightroom Classicin, FastRawViewerin sekä 1Passwordin ja llama.cpp serverin.
Cepterin 5-porttinen kytkin oli huokein Gigabitin switch mitä Powerista löytyi
Viime viikolla kirjoitin tänne blogiin verkko-ongelmien selvittelystä (lue täältä) ja Ubiquiti UniFi Express 7:n hankinnasta.
Hetken aikaa pidin osan verkkoon yhdistetyistä laitteista käytännön syistä DNA:n kaapelimodeemissa kiinni ja osan Unifi Expressissä joka oli myöskin DNA:n kaapelimodeemin takana. Käytännön syyt oli se, että itselläni oli vain yksi kytkin eikä kaikkia ethernet-kaapelilla verkossa olevia laitteita saanut järkevästi Unifi Expressin taakse.
Kahden eri laitteen takana laitteiden oleminen kuitenkin aiheutti nopeasti turhauttavia säätämisiä, sillä Philips Hue -valojen ohjaaminen puhumalla ei enää toiminut koska älykodin keskittimenä toimiva Apple TV oli eri sisäverkossa. Samoin muutakin pientä säätämistä oli sisäverkon laitteiden DNS-nimien kanssa, joten oli helpompaa vain laittaa kaikki laitteet mahdollisimman pian samaan verkkoon Ubiquitin taakse.
Sunnuntaina kävin Powerilla mistä ostin Cepterin gigabitin kytkimen. Merkki on itselleni entuudestaan täysin tuntematon, mutta ajattelin koettaa josko tämä ajaisi asiansa siihen asti että raaskin sijoittaa parempiin ja ominaisuuksiltaan monipuolisempiin Ubiquitin switcheihin.
Switchin pieni koko ja kepeä paino yllätti itseni, vaikka en suurta laitetta odottanutkaan
Ubiquitilla on useita erilaisia ja eri hintaluokan switchejä, joten pitää ensin miettiä onko itselläni niille todellisuudessa tarvetta, tai saako niiden avulla omassa verkossa mitään lisäarvoa. Siihen asti käytössä on kaksi switchiä – tämä viisiporttinen Cepter sekä vanha vuosia kaapissani pyörinyt 8-porttinen Jensen.
Nyt kotini verkkoratkaisussa on kaikki laitteet Unifi Express:n takana. Pöytäkoneeni ja työkoneeni telakka menevät tähän Cepterin switchiin, mistä sitten pitkä kaapeli jatkuu huoneen toiseen nurkkaan saakka. Huoneen toisella laidalla on 8-porttinen Jensenin switch johon menee kiinni Synologyn NAS, Philips Hue -ohjainyksikkö, Raspberry Pi sekä tietenkin tämä Cepterin switch.
Jensenin Switchistä menee ethernet-kaapeli Unifi Express 7:aan ja Unifin WAN-portista ohjautuu liikenne DNA:n kaapelimodeemille. DNA:n kaapelimodeemi tuli samalla vaihdettua myös siltaavaan moodiin.
Muutaman päivän kokemuksen perusteella Cepter on tehnyt sen mitä sen tarvitseekin. Liikenne kulkee ongelmitta eikä ole minkäänlaisia pätkimisiä tullut. Kytkin ei ole myöskään boottaillut itseään tai tehnyt mitään muutakaan absurdia, joten ainakin ensikokemukset on positiiviset – tuote tekee sen mitä sen odotankin tekevän.
Aika näyttää kestääkö tuote käytössä tai päivitänkö tämän jo lähiaikoina monipuolisempaan ja monipuolisesti konfiguroitavaan Ubiquitiin, mutta siihen asti ainakin tämä saa olla käytössä jos mitään ongelmia ei ilmene.
