Kuvia Koivukylästä, osa 1

Tien yli menevä kävelysilta

Kuten blogia aktiivisesti seuranneet tietävät olen muuttanut Vantaan Koivukylään. Lähialueisiin tutustuminen on vielä vaiheessa ja hissukseen alueita tutkiskelen mutta ajattelin pistää tänne blogiin hieman kuvia nähtäväksi minkälaista asuinaluetta Koivukylä on. Koska Koivukylä on kuitenkin kohtalaisen kokoinen alue niin pistän kuvia useammassa kuvasarjassa silloin tällöin tänne nähtäväksi (lue: kun käyn pyörimässä pihalla kameran kanssa muuallakin kuin vain vakioreiteillä).

Ensimmäiseen kuvasarjaan pistän valikoidusti kuvia joista ei aivan heti katsojalle synny näkemys Koivukylästä totaalisena slummialueena. Eihän se sitä suoranaisesti olekaan mutta kyllä monista paikoista kuvattuna siitä sellaisen mielikuvan helposti saa, esim. erään paikallisen kuppilan nurkalta jos menee kuvaamaan. Eräänä päivänä töistä kotiin tullessa oli siellä spuge kusella joten onhan alue hieman erilaista kuin vaikka Lauttasaari 🙂

Nämä kuvat on otettu joulukuun lopussa mutta vasta nyt saan aikaiseksi niitä tänne pistää nähtäväksi. Tilanne ei ole lumen suhteen tai muutenkaan muuttunut sitten kuvien ottamisen jälkeen joten samapa tuo pistää nämä tänne.

Talo jossa asun
Yksi naapuritaloista
Tien toiselta puolelta otettu kuva joissa talojen välistä erottuu pienenä matalana kerrostalo missä asuntoni on
Kuva kävelysillalta katsottuna
Kuva kävelysillan alla kulkevasta tiestä
Lähikauppa
Ilta-aurinko valaisee Koivukylän katuja myös pilvien takaa

Kuvailua Lauttasaaressa

Syksy Lauttasaaressa

Kävin viime viikonloppuna kuvailemassa Lauttasaaressa muutaman itselle entuudestaan tuntemattoman lauttasaarelaisen kanssa. Facebookissa on ryhmä missä lauttasaarelaiset valokuvauksen harrastajat rupattelevat ja olenpa itsekin siellä omalla feikki facebook-tililläni. Sovimme kuvausreissun ja muutama kuvaaja pääsi tuona päivänä mukaan ja lähdimme kiertelemään lähialueita.

Kuvausreissu oli mukava ja oli hyvää vaihtelua käydä pyöriytymässä kameroiden kanssa uusien ihmisten kanssa. Samalla tuli myös uusia reittejä koettua missä voi käydä kameransa kanssa toisenkin kerran.

Laitan tähän muutaman syksyisen kuvan lähialueista. Kaikki kuvat on kuvattu käyttäen Panasonic Lumix GX80 -kameraa sen 12-32 pannukakkobjektiivilla.

Ruusunmarjat alkavat ottamaan myös väriä
Kaikki intiaanit eivät olleet ullakolla
Joutsenetkin ovat lähteneet liikenteeseen
Syksyn väriloisto on aina kaunista
Kuvan meren rannasta vaihteeksi muualtakin kuin oman asunnon läheisyydestä

Ruokapaikat: MorriSon’s

Helsingin Ateneuminkujalla sijaitseva MorriSon’s sisältä kuvattuna

Tämän viikon ruokapaikka-arvioon päätyi MorriSon’s. MorriSon’silla on ravintola Helsingissä ja Turussa joissa vähemmän yllättäen kävin itse Helsingissä. Ravintola sijaitsee Ateneuminkujalla joten paikka on näppärästi keskustassa.

Vaikka ravintolan sijainti onkin aivan Helsingin keskustassa, on sen sijainti silti sellainen että en tästä kävele ohi kuin maksimissaan muutaman kerran vuodessa jos ei ole mitään asiaa. Tälläkään kertaa en olisi sinne mennyt ellemme olisi olleet kaverini kanssa viereisessä Hemingwayssä ensin olleet oluella ja sattuneet lähtemään tähän suuntaan matkalla jonnekin muualle. Kuitenkin Morrison’s sattui kohdalle joten ajattelimme lähteä sinne syömään.

Hampurilaisateria MorriSon’sin tapaan

MorriSon’sissa löytyy menussa monipuolisesti vaihtoehtoja, mutta koska itselläni ei ollut kovin suuri nälkä, päädyin ottamaan pelkän hampurilaisaterian. Eipä siinä, hampurilaisatriatkin ovat kiitettävän kokoisia joten syömistä riittää niissäkin. Ateriaksi valikoitui BBQ Bacon eli pekonia ja BBQ-kastiketta sisältävä hampurilainen.

Täällä tilaus hoidettiin siten, että ensin istuttiin pöytään, tarjoilija toi ruokalistat ja niistä sai omassa rauhassa etsiä haluamansa. Tarjoilija tuli ottamaan sitten tilauksen jonka jälkeen odoteltiin ruokia. Juoma tuotiin pöytään jo ruokaa odotellessa, joten kuivin suin ei onneksi tarvinnut olla.

Ruokaa sai jonkin tovin odotella, mutta tämä ei tietenkään yllätä jos itse menee paikalle siihen aikaan kun siellä on useita muitakin ihmisiä. Samoin kaverin tilaama alkuruoka tuli jo kohtalaisen nopeasti, joten voi olla että senkään vuoksi pääruoka ei heti tullut pöytään. Olisi oikeastaan erikoisempaa ollut jos pääruoka olisi tuotu samalla sekunnilla kuin alkuruoka, joten ehkä omilla tilauksilla oli myös osansa tässä.

Läpileikkauskuva BBQ Bacon -hampurilaisateriasta.

Hampurilaisen lisäksi ateriassa tuli itse valitsema lisuke (omassa tapauksessani ranskalaiset perunat) sekä salaattia. Salaatti oli yleisesti ottaen perushyvä ja raikas, mutta tomaatit olivat selkeästi keskivertoa paremman makuisia.

Varsinainen pääateria eli itse hampurilainen oli sekin toimiva ja en löydä siitäkään mitään valittamisen sanaa. Erityiskiitos täytyy kuitenkin antaa tavallista paremmalle sämpylälle.

MorriSon’sissa myös palvelu oli hyvää ja ystävällistä eikä siinä ole moitteen sijaa. Paikka oli viihtyisä, tunnelmallinen ja mukavan rauhaisa. Myös hintataso on sellainen että sinne uskaltaa mennä ilman että tarvitsee miettiä montako päivää seuraavaan tilipäivään vielä on, sillä varsinainen ateria irtosi 15,50 eurolla.

Hyvä paikka ja kokeilemisen arvoinen.

Perjantaipullo: Weihenstephaner Vitus Weizenbock

Weihenstephaner Vitus Weizenbock, 0.5 l

Perjantaipullona tällä viikolla on Weihenstephaner Vitus Weizenbock vehnäolut. Potkua juomassa on 7,7 % ja sitä myydään Alkoissa 0,5 litran lasipulloissa. Hintaa oluella oli 4,49 eur joista tietenkin 10 snt on pullopanttia.

Oluen tuoksu on mieto eikä se herättänyt mitään sen suurempia tuntemuksia. Lasiin kaadettaessa vaahtoavuus on suurta ja kestää kohtalaisen kauan ennen vähenemistä joten tuopin täyttiminen ottaa siis oman aikansa. Väriltään olut on vaalea, 11.9 EBC.

Alkoholitilavuuden vuoksi odotin oluen olevan vahvan makuista, mutta yllätyksekseni havaitsin maun olevan aivan uskomattoman pehmeä ja hedelmäinen. Tämä jos mikä on erittäin hyvän makuinen olut. Jos tätä et ole vielä maistanut, maista ihmeessä. Suosittelen.

Musiikkina tämän kanssa tuli kuunneltua rennon kevyttä poljentoa. Musiikkisuositukseksi annan tämän kyytipojaksi The Speakeasy Threen ”When I get low, I get high” sekä Christina Brancon E Às Vezes Dou Por Mim.

Ruokapaikat: Food House

Ravintola Food House Länsi-Pasilassa on sisustukseltaan viihtyisä paikka

Tämän viikon ruokapaikka-avostelu on poikkeuksellisesti keskiviikkona normaalin torstain sijaan, sillä huomiselle on tulossa kuukauden viimeisen päivän vuoksi kuukausikatsaus.

Tällä kertaa ruokapaikkatestiin päätyi Länsi-Pasilassa sijaitseva Food House -niminen kiinalainen ravintola. Liikuskelin siellä suunnalla käydessäni kaverini Petrin luona, joten samalla lähdin kokeilemaan paikallista ruokapaikkaa.

Paikka on viihtyisä ja tunnelmallinen, vaikkakin ikkunasta pihalle katsottaessa ei ympäristö maailman kaunein olekaan. Normaalia sivukaupungin maisemaa. Ravintola on merkittävästi suurempi kuin mitä mikään aikaisempi paikka josta olen kirjoittanut. Istumapaikkoja on paljon, joten ainakaan lauantaina ilta-aikaan ei ollut pelkoa tilan loppumisesta.

Kung Po -kanaa Food Housen tyyliin

Ovesta sisään tultua kysyttiin syömmekö paikan päällä vai otammeko mukaan. Koska aioimme jäädä syömään paikan päälle menimme pöytään istumaan johon sitten henkilökunta toi ruokalistan.

Kuten Lauttasaaren Long Riverissä, myös täällä otin ateriakseni Kung Po -kanaa. Täällä Kung Po -aterian hinta oli 13 euroa eli mikään kovin kallis ravintola ei ole kyseessä. Ruoan kanssa valitsin juomaksi ison Lapin Kullan kolmosen, joten myös olutta täältä löytyy. Myös nelosolutta olisi sitä haluaville ollut saatavilla.

Olimme noin kuuden ilta-aikaan paikalle saavuttuamme sillä hetkellä ainoat asiakkaat, joten ruokaa ei tarvinnut odotella kauaa tilauksen jälkeen.

Kulhollinen riisiä riitti hyvin kahdelle ihmiselle eikä sitä edes jaksanut kokonaan syödä

Riisiä tuotiin yksi kulhollinen jaettavaksi ja sen lisäksi tietenkin kummallekin tuotiin omat ruoka-annoksemme. Riisiä oli yhdessä kulhossa jo riittävästi kahdelle, emmekä kaverin kanssa jaksaneet edes koko riisikulhoa tyhjentää loppuun. Kesken ruokailun tarjoilija tuli vielä kysymään tahtoisimmeko lisää riisiä, joten sen loppuminen ei ainakaan ollut ongelma.

Oma ruoka-annokseni oli maultaan todella hyvä. Kana oli maukasta ja annoksessa oli varmasti monen ihmisen makuun sopivasti mausteita. Ehkä hieman mausteisempaa ja vahvempaakin se olisi voinut olla omaan makuuni, mutta enemmän vahvuutta tässä oli kuitenkin kuin Long Riverin Kung Possa.

Jos tapana ei ole syödä lainkaan mausteisia ruokia, on tässä mitä luultavammin aivan tarpeeksi vahvuutta. En itsekään syö paljoa vahvoja mausteita sisältäviä ruokia, mutta kuitenkin olen tottunut edes jonkin verran perinteistä suomalaista maustamista vahvempiin ruokiin vuosien varrella, joten ehkä sen takia tässäkin olisin vielä vähän vahvempaa voinut syödä. Mausteisuushan on tietenkin riippuvainen valitsemastaan ruoka-annoksesta, joten en tarkoita tätä makumieltymykseni ilmaisua negatiivisesti tätä annosta kohtaan.

Kung Po annosteltuna lautaselle riisin kera

Annoskoko oli kohtalaisen suuri. Luultavasti olisin pärjännyt jo puolta pienemmällä annoksella, mutta ilman ähkyä sen sain kuitenkin loppuun syötyä. Puolessa välissä annosta mietin kyllä jo että olisikohan parempi ottaa loput mukaan, mutta koska syömisessä oltiin jo vauhtiin päästy niin sama se oli syödä paikan päällä kokonaan.

Loppupäätelmänä Food House on ravintola jonne voin mennä mielellään toisenkin kerran syömään. Ruoka oli hyvää, paikan sisustus oli viihtyisä ja ravintola muutenkin tilava, annoskoko oli kiitettävän kokoinen, palvelu toimi eikä hinnassakaan ollut valittamista. Hyvä ja toimiva kiinalainen ravintola.