Tag: Allan Edwall

  • Leffalauantai: Djävulens öga (Paholaisen silmä)

    Britt-Marie (Bibi Anderson) sekä Don Juan (Jarl Kulle) elokuvassa Djävulens oga vuodelta 1960.

    Ingmar Bergmanin ohjaama Djävulens öga joka suomennettuna tunnetaan nimellä Paholaisen silmä on vuonna 1960 julkaistu fantasiallinen draamakomedia. Pääosissa nähdään Jarl Kulle, Bibi Andersson, Stig Järrel sekä Nils Poppe.

    Paholaisen (Stig Järrel) on huomannut maan päällä nuoren naisen joka on vielä koskematon. Hän kääntyy helvetissä olevan Don Juanin (Jarl Kulle) puoleen. Paholainen lupaa tälle sadoiksi vuosiksi helpotusta helvetissä olemisen piinaansa mikäli hän menee maan päälle ja onnistuu viettelemään tämän naisen ennen hänen hääyötään.

    Don Juan ottaa tehtävän vastaan ja lähtee yhdessä apulaisensa Pablon (Sture Lagerwall) sekä vanhan demonin (Torsten Winge) kanssa tehtävää toteuttamaan. Nainen joka on viettelemisen kohteena, Britt-Marie (Bibi Anderson), on kirkkoherran (Nils Poppe) tytär ja pian Don Juan ja Pablo ovat demonin järjestämien tekojen seurauksena ujuttautuneet kirkkoherran taloon aiheuttamaan ongelmia.

    Bergman on tehnyt useampia kristilliseen uskoon liittyviä elokuvia (mm. Nattvardsgästerna) joissa on käsitelty ainakin uskon puutetta ja kaiken tarkoitusta. Tällä kertaa uskoa ja oikein tekemistä käsitellään rakkauden ja viettelysten kautta. Viettelysten tullessa kohdalle, kumpi lopulta voittaa – rakkaus ja oikeudenmukaisuus, vaiko omat mielihalut ja tunteet?

    Vaikka pääasiallinen tarina kertoo Don Juanin tehtävästä vietellä Britt-Marie, ei Bergman onneksi jätä tarinaansa näin yksiulotteiseksi vaan myös suurin osa muistakin hahmoista ovat merkityksellisiä teeman kannalta.

    Kirkkoherralla on kaappi jonne on joskus lukittu demoni ja hän on toivonut että itse saisi kohdata samanlaisen tilanteen että pääsisi lukitsemaan paholaisen kätyrin. Hänen toiveensa toteutuu ja hän joutuu demonin esittämien väittämien vuoksi arvioimaan vaimoaan ja tytärtään ja heidän toimintaansa sekä omia käsityksiään heistä.

    Lisäksi pastorin vaimo Renata (Gertrud Fridh) sitä vastoin on Don Juanin palvelijan Pablon (Sture Lagerwall) kiinnostuneen piirityksen kohteena. Pablon kiinnostuksen ja uskottomuuteen houkuttelujen vuoksi hän joutuu kohtaamaan omat tukahdutetut halunsa.

    Djävulens öga on mielenkiintoinen elokuva joka uskonnolliseen tematiikkaan puettuna kuvaa hyvin parisuhteiden haasteita sekä rakkautta ja oikeudenmukaisuutta. Kuten tavallista, uskonnollisesta näkökulmasta katsoen tästäkään elokuvasta ei tietenkään kannata ottaa kristinuskon teologisia oppejaan, sillä kuvaus helvetistä ja paholaisesta on puhtaasti epäraamatullista harhaoppia ja fantasiaa. Syvempi ja merkityksellisempi anti löytyykin sen tarinan sisällöstä, ei sen ulkomuodosta.

  • Leffalauantai: Nattvardsgästerna (Talven valoa)

    Pappi Tomas Ericsson (Gunnar Björnstrand) ja Ingrid Thulin (Märta Lundberg) saapumassa kirkolle

    Ingmar Bergmanin ohjaama Nattvardsgästerna (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Talven valoa on vuonna 1963 julkaistu draamaelokuva. Pääosissa nähdään Gunnar Björnstrand, Ingrid Thulin, Gunnel Lindblom, Max von Sydow sekä Allan Edwall.

    Pienen kylän pappi Tomas Ericsson (Gunnar Björnstrand) on vaikeassa tilanteessa, sillä hänen uskonsa Jumalaan on heikoilla. Uskon kriisin lisäksi samaan aikaan hänen täytyy tehdä selkoa Märta Lundbergille (Ingrid Thulin) tunteistaan sekä pyrkiä auttamaan maailman tilanteen ahdistamaa perheenisää Jonas Perssonia (Max von Sydow).

    Talven valoa on kiehtova uskoa ja sen kriisiä käsittelevä elokuva. Pappi joka saarnaa uskosta muille vaikka oma usko on epäilysten varjostama on teema johon kovinkaan moni katsoja tuskin voi omakohtaisesti suoraan samaistua, mutta suurempana konseptina rehellisyys, usko ja epäilykset niin uskonnollisessa kuin arkirealistisemmassakin mielessä ovat sitä vastoin jotain johon luultavasti jokaisella on jonkinmoista kosketuspintaa.

    Elokuvan loppuvaihella Algot Frövik (Allan Edwall) käy puhuttelevan hengellisen keskustelun pappi Tomaksen kanssa aiheena Kristuksen kärsimys ja Jumalan hiljaisuus. Algot olisi tahtonut keskustella aiheesta jo aikaisemminkin, mutta Tomaksella ei ole siinä hetkessä aikaa hänelle. Sen sijaan Tomas kerkeää käymään kahden muun henkilön kanssa erilliset keskustelut muista aiheista ikävin ja toisessa tapauksessa myös dramaattisin seurauksin.

    Myöhemmin elokuvan katsomisen jälkeen mieleen nousi ajatus, olisiko dramaattisiin seurauksiin johtanut keskustelu koskaan ollut sellainen mikäli Tomas olisi pysähtynyt kuuntelemaan Algotia ja hänen pohdintojaan, sillä hänen näkökulmansa olisivat antaneet Tomakselle ajatuksen aiheita tarpeeksi aikaisessa vaiheessa. Ajan antaminen muille silloin kun omassa elämässä kohtaa koettelemuksia on varmasti vaikeaa meille jokaiselle, mutta toisten kohtaaminen silloin voi olla juuri sitä mitä me tarvitsemme sillä sitä kautta voimme saada ajatuksia jotka ravistelevat meidät näkemään asioita uudenlaisista näkökulmista.

    Vaikka elokuva onkin monilta osiltaan lohduton ja pessimistis-realistinen kuvaus ihmisen elämästä, on siinä silti mukana myös toivoa. Hyvä näyttelytyö yhdistettynä kiinnostavaan teemaan ja muutoinkin onnistuneeseen toteutukseen tekevät tästä katsomisen arvoisen filmin.