Tag: Amy Adams

  • Leffalauantai: Leap year (Karkausvuosi)

    Declan (Matthew Goode) ja Anna (Amy Adams)

    Leap year (IMDB) joka suomeksi tunnetaan nimellä Karkausvuosi on Anand Tuckerin ohjaama romanttinen komedia vuodelta 2010. Sen pääosarooleissa nähdään Amy Adams, Matthew Goode sekä Adam Scott.

    Anna (Amy Adams) on päämäärätietoinen nainen joka on tottunut luomaan suunnitelmia elämäänsä ja tottunut että asiat tapahtuvat niiden mukaisesti. Hänellä on työ josta hän pitää, miesystävä jota hän rakastaa eikä paljoa puutu että hänellä ja miesystävällään Jeremyllä (Adam Scott) olisi pian myös asunto josta hän haaveilee.

    Vaikka Annalla on elämässään lähestulkoonsa kaikkea mitä hän tahtoo, löytyy silti jostakin aina pieni määrä hiekkaa hiertämään elämän rattaiden kevyempää pyörintää. Anna odottaa ja on odottanut jo jonkin aikaa että Jeremy tajuaisi kosia häntä, mutta kosintaa ei ole kuulunut. Kuultuaan tarpeeksi monetta kertaa Skotlannissa olevasta traditiosta minkä mukaan karkauspäivänä nainen saa kosia miestään hän päättää ottaa elämän ohjaksista kiinni ja kääntää kohtalon vaunun suunnan toivomalleen tielle.

    Kalenteri lähestyy karkauspäivää ja Jeremy on sopivasti Dublinissa työasioilla. Annan on tarkoitus tulla hyvissä ajoin perässä paikalle, mutta toisinaan kohtalo ei ole suopea sille että sen suunnitelmiin puututaan. Annan lento joutuu tekemään laskun väärään paikkaan kauas Dublinista eikä kyydin järjestäminen käy niin helposti kuin hän toivoisi. Vähitellen pienen kylän pubin pitäjänä toimiva Declan (Matthew Goode) lähtee korvausta vastaan viemään Annaa Dubliniin eikä kumpikaan osaa siinä vaiheessa arvata kuinka asfaltti- ja hiekkatiet kapenevat vähitellen rakkauden poluksi.

    Jeremy (Adam Scott)

    Romanttisten komedioiden olennaispiirteisiin kuuluu yleensä ennalta arvattavuus ja koskettava hyvän mielen tarina, eikä Leap Yearkaan lähde tästä lajityyppinsä toimivasta kaavasta poikkeamaan. On pariskunta jolla kaikki on näennäisesti hyvin, tulee yllättävä käänne joka saa silmät aukeamaan nykyisen tilanteen todellisuudelle ja tietenkin yllättävästi eteen aukeneva rakkaustarina joka voittaa kaikki esteet. Tutuista elementeistä on siis tämäkin tarina rakennettu.

    Perinteisistä aineksista perinteisillä tavoilla leivottuna saa aina tasaisen varmaaa tasoa josta romanttisten komedioiden ystävät pitävät, mutta ilahduttavasti tämän tarinan taikinaan oli saatu kuitenkin heitettyä lisämausteita jonka ansiosta valmis annos maistui tavallistakin paremmin.

    Yhteiskuntaluokkien yli kantavaa rakkautta on nähty kyllä esimerkiksi Titanicissa (lue täältä), suorapuheisuudellaan ärsyttävään mutta karismaattiseen renttuun rakastumista mm. The Ugly Truthissa (lue täältä) ja viime hetkillä ennen virheen tapahtumista silmien aukenemista todelliselle rakkaudelle mm. Made of Honorissa (Rakastunut Bestman) joten isossa kuviossa teemat on kyllä kulkenut valkokankaalle jo monissa eri vaatteissa aikaisemminkin. Leap year onnistuu kuitenkin hienosti sovittamaan näiden teemojen parhaat puolet romanttiseen elokuvaan jossa humoristinen pohjavire säilyy hyvin pitämässä sitä viihteellisenä ilman että se ottaisi liiaksi sivuaskeleita vakavamielisemmän draaman puolelle.

    Anna (Amy Adams)

    Pidin tässä elokuvassa myös siitä, kuinka rakkaustarinan lisäksi Annalle ja Declanille on rakennettu myös toimivat kasvutarinat. Declan pääsee matkan varrella ylitse vanhojen parisuhteensa haavojen ja Annan lapsuutensa huonoista kokemuksista kumpuava tahto kontrolloida kaikkea joutuu koetukselle kun hän joutuu tilanteeseen että asiat eivät mene niin kuin hän tahtoisi. Kaiken lisäksi Anna saa huomata että vaikka asiat menisi hänen tahtomallaan tavalla, ei se välttämättä tunnukaan siltä mitä siltä oli toivonut. Kenties elämän kauneus ja viehätys löytyykin kaikista niistä pienistä hetkistä joihin emme voi aina täysin ennakolta valmistautua?

    Omassa mieltymyksessäni Leap year kuuluu selkeästi keskivertoa parempien romanttisten komedioiden luokkaan joten mikäli romanttiset komediat ovat oma juttusi ei tätä kannata jättää välistä mikäli mahdollisuus tämän katsomiselle aukenee. Mikäli romanttiset komediat eivät ole ennenkään iskenyt en usko että tämänkään elokuvan kohdalla mieli tulisi muuttumaan.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 92 974 annettuun ääneen”]6,5/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Man of Steel

    Kal-El joka myös Clark Kentinä ja teräsmiehenä tunnetaan (Henry Cavill)

    Vuonna 2013 valkokankaalle tiensä löytänyt Man of Steel (IMDB) on elokuva joka mielenkiintoiselta vaikuttavan science fiction alkunsa jälkeen lopulta muovautuu puuduttavaksi käyvän näyttävillä erikoistehosteilla muita puutteitaan paikkaavan toimintaelokuvan muotoon.

    Elokuvan ohjauksen takaa löytyy Zack Snyder joka tunnetaan mm. elokuvistaan 300 ja Watchmen. Pääosaroolia Clark Kentinä näyttelee Henry Cavill joka on nähty myöhemmikin ilmestyneissä elokuvissa Justice League sekä Batman v Superman: Dawn of Justice samaisessa teräsmiehen roolissa ja Lois Lanen roolin takaa löytyy Amy Adams joka on tunnettu parhaiten rooleistaan elokuvissa Enchanted ja Arrival.

    Man of Steel kertoo monille entuudestaan tutun Krypton-planeetalta tiensä maahan löytäneen viittasankarin tarinaa. Teräsmies on tehnyt ensiesiintymisensä sarjakuvissa jo vuonna 1938 jonka jälkeen hänen seikkailuitaan on nähty niin lehdissä, peleissä, televisiosarjoissa kuin elokuvissakin. Man of Steel toimii kuitenkin täysin Teräsmiehestä mitään tietämättömälle katsojallekin sillä itselleni positiivisena yllätyksenä sankarin historiaa aukaistaan katsojalle pidemmän kaavan kautta.

    Lois Lane (Amy Adams)

    Tarinassa aukaistaan historiaa aina Krypton-planeetalla käydyistä valtataisteluista ja muista ongelmista aina siihen kuinka Kal-Elin vanhemmat laittavat lapsen avaruuteen matkalle kohden maata pelastaakseen hänet ympärillä vellovista ongelmista. Kal-El päätyy maahan ja hänet löytää pienellä maatilalla elävä pariskunta jotka ottavat lapsen huomaansa ja nimeävät hänet Clarkiksi. Jo lapsena paljastuu että Clarkilla on kykyjä joita muilla ei ole mutta hän oppii elämään asian kanssa ja pyrkii pitämään erikoiset kykynsä salassa kanssaihmisiltä.

    Aikuisena Clark kuitenkin löytää avaruusaluksen jonka kautta Krypton-planeetalla valtataisteluissa osallisena ollut kenraali Zod saa tietää hänen olinpaikkansa. He saapuvat maahan ja vaativat maan asukkailta että he luovuttavat Kal-Elin heidän käsiinsä. Clark itse suostuu antautumaan säästääkseen maan ihmiset. Kryptonilaisten suunnitelmat eivät kuitenkaan ole hyvät ja pian käydäänkin jo taistelua missä Clark asettuu ihmisten puolelle kotiplaneettansa vihamielisiä asukkaita vastaan.

    Man of Steelissä on paljon hyviä ja kiinnostavia elementtejä joilla olisi voitu tehdä elokuvasta lopputulemaansa parempi teos. Pidin hyvänä että sankarin tarinaa aukaistaan katsojalle siten että aiheesta mitään tietämätönkin pystyy saamaan Teräsmiehen historiaan jonkinlaista kosketuspintaa ja sitä kautta edes jollain tapaa ymmärtämään miksi hänellä on supervoimat joita hänellä on. Harmillista kyllä henkilöhahmojen persoonan kehitys ja merkitys lässähtää siinä vaiheessa kun erikoistehosteiden ilosanomaa päästään jakamaan katsojille täydellä hurmoksella.

    Man of Steel on monilta osiltaan puhdasta science fictionia

    Elokuva on muualla luokiteltu toiminnalliseksi fantasiaseikkailuksi mutta itse laskisin elokuvan enemmänkin toimintaelokuvan, science fictionin ja katastrofielokuvan välimaastoon. Valtaviin mittasuhteisiin menevät räjähdykset ja asioiden tuhoutumiset toivat mieleen Dante’s Speakin kaltaiset katastrofielokuvat niin hyvässä kuin pahassakin. Harmillisesti elokuvan toiminnallinen puoli käy puuduttamaan nopeasti eikä käytävät taistelut liikuta yhtään mihinkään suuntaan. Taistelut on pitkäkestoista turpaanmättämistä joissa erikoistehosteilla pyritään paikkaamaan tasapaksua ja väsyttäväksi käyviä taisteluita joissa jännitystä on yhtä paljon kuin jääpuikon sulamisen seuraamisessa.

    Näyttelytyö elokuvassa on pääosin tavallisen tuttua turvallista Hollywood-laatua ilman erikoisen suuria ihmeitä. Ihmissuhdekuviot tuntuvat silti turhilta ja päälle liimatun teennäisiltä ja Loisin ja Clarkin välillä olevasta kipinöinnistä löytyy yhtä paljon sähköä kuin auton akusta joka on vetänyt viimeiset henkäyksensä jo vuosia sitten.

    On Man of Steelissä toki hyvätkin puolensa. Sen visuaaliset tehosteet ovat näyttävää tasoa, musiikit ovat hyvät, kuvaukselliset, ohjaukselliset ja leikkaukselliset perusasiat on toimivaa tasoa eikä niistä löydä valittamista. Kaikista hyvistä puolistaan huolimatta elokuvan turhauttavan pintapuoleiseksi jäävä tarina jättää silti elokuvasta keskinkertaisen tusinaelokuvan tunnun joka ei lunasta potentiaalia joka sillä on ollut käsissään.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 610 172 annettuun ääneen”]7,1/10[/simple_tooltip])