Leffalauantai: Burn After Reading

Brad Pitt roolissaan Chad Feldheimerinä

Burn After Reading on veljeskaksikko Ethan ja Joel Coenin ohjaama komediallinen rikosdraama vuodelta 2008. Pääosissa nähdään Brad Pitt, George Clooney, Frances McDormand, John Malkovich sekä Tilda Swinton.

CIA:lla työskennellyt Osbourne Cox (John Malkovich) siirretään syrjään työtehtävistään alkoholiongelman vuoksi. Osbournen vaimo Katie (Tilda Swinton) ei ota asiaa kevyesti ja pian hän on jo suunnittelemassa avioeroa. Syynä eroon kuitenkaan tuskin on ainoastaan miehensä työttömyys vaan kuvioihin hänellä itsellään mahtuu salasuhde yhteisen perhetuttavan Harryn (George Clooney) kanssa.

Samaan aikaan toisaalla eräänä päivänä kuntosalilta löytyy salaperäinen CD jossa vaikuttaa olevan huippuluokan salaista tietoa. Kuntosalin työntekijä Chad (Brad Pitt) aikoo yhdessä kollegansa Linda Litzken (Frances McDormand) ottaa yhteyttä CD:n tietoja mahdollisesti omistavaan tahoon. Tuo taho on Osbourne Cox ja pian useiden ihmisten elämänpolut alkavat risteämään.

Linda Litzken roolissa Frances McDormand

Komediankin lajityyppiin kuuluvaksi listattu Burn after reading on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu rikos/draamaelokuva, mutta sen komediallisuudesta voi olla montaa mieltä. Paikoitellen siitä löytyy mustan komedian sävyjä ja kokonaisuutena tarinan absurdeissa tapahtumissa on kyllä reilusti ironiaa, mutta tällaisenaan en tätä osaa komediaksi sijoittaa. Humoristisempaa elokuvaa etsivälle ei tätä aivan ensimmäisenä tulisi ehdotettua.

Pidin kuinka hyvin käsikirjoituksessa oli kirjoitettu erilaisista taustoista tulevien ihmisten elämäntarinoiden yhteen nivoutuminen. Roolihahmot ovat mielenkiintoisia ja näyttelytyö kaikin puolin toimivaa joten perus varmaan Hollywood-tasoa on nähtävissä alusta loppuun saakka. Ohjauksellisestikaan tästä ei mitään valittamisen aihetta löydä.

Elokuvan loppu on toimiva ja tuo jollain muotoa tunnelmaltaan mieleen Coenin veljesten vuoden 1998 komedian The Big Lebowski sekä samojen ohjaajien vuoden 2007 parhaan elokuvan Oscarin kahmaisseen No Country For Old Manin, sillä myöskään tässä asioita ei liikoja selitellä ja kaiken jälkeen käteen katsojalle jää elämän epävarmuus ja satunnaisuudelta tuntuvien tapahtumaketjujen hämmentävä lopputulema.

Kokonaisuutena tämä elokuva on viihdyttävä, mutta se jättää silti kaipaamaan jotain enemmän. Kuitenkin tällaisenaankin tämän katsoo kerran tai vaikka useammankin.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 7,0/10)

Leffalauantai: Ocean’s eleven

Danny Ocean (George Clooney)

Ocean’s Eleven (IMDB) on vuonna 2001 julkaistu rikostrilleri jonka ohjauksesta on vastannut mm. Magic Mikestä, Contagionista, Haywirestä sekä Logan Luckystä tuttu ohjaaja Steven Soderbergh. Pääosarooleissa nähdään George Clooney, Matt Damon sekä Brad Pitt.

Elokuvan tarina kertoo vankilasta vapautuvasta Danny Oceanista (George Clooney) joka päättää tehdä suuren kasinoryöstön. Hän kerää joukkoihinsa liudan muita ammattirikollisia joista jokaisella on omat vahvuutensa joita onnistuneen ryöstön tekemisessä tarvitaan ja pian joukkio alkaakin tekemään taustatutkimusta ja muita valmistelevia operaatioita. Kohteeksi valikoidut kasinot eivät ole kuitenkaan sattumalta tulleet valituiksi vaan lisäksi Dannyllä on henkilökohtaisia syitä miksi juuri nämä paikat halutaan ryöstää.

Ocean’s Eleven on lajityypillensä totuttuun tapaan suoraviivainen ja mukavasti eteenpäin kulkeva teos. Se on helposti lähestyttävä elokuva joka kuitenkin onnistuu pitämään katsojansa alusta loppuun saakka otteessa hyvin kirjoitetulla tarinallaan.

Linus Caldwellin roolissa nähdään Matt Damon

Yksin mielenkiinnoisimmista anneista hyvin kirjoitetuissa rikoselokuvissa on tapa joilla se saa katsojan samaistumaan rikoksen tekijöihin ja pitämään heitä konnan sijaan sankarina. Ocean’s Elevenissä onkin helppoa hypätä rikollisjoukon puolelle ja toivoa heille onnistunutta keikkaa, sillä ryöstön kohteeksi joutuvat ovat sellaisia joista luodaan kuva lipevinä rikollisina jotka katsojan näkökulmasta arvioiden ansaitsevatkin tulla ryöstetyksi. Jonkinlaista moderinisoitua Robin Hood -meininkiä siis.

Rikostrillereissä pidän myös mikäli toiminnan suhde muuhun tarinan kuljetukseen on hyvässä tasapainossa – käytännössä siis siten että toiminnalisten kohtauksien osuus tuntuu tarinaa tukevalta eikä toisinpäin. Jokainen ammuskelukohtaus, räjäytys tai muu ruumita tai hajonneita paikkoja aiheuttava toiminta on oltava sellainen että sillä on selkeä merkitys ja kokonaiskuvaan sopiva tarkoitus eikä siitä jää itseistarkoituksellista mielikuvaa.

Rusty Rian (Brad Pitt)

Toimivan juonen lisäksi on tässä kaikki elokuvalliset peruspuitteet kunnossa. Näyttelijöiden roolisuoritukset ovat uskottavia ja luontevia, tärkeimmissä hahmoissa on jonkinmoista persoonallisuutta ja ohjauksellisesti elokuva on selkeä ja toimiva kokonaisuus joka pitää pakan kasassa ja tiukasti aiheessa pysyvänä.

Mikäli rikostrillerit ovat millään muotoa lajityyppinä kiinnostavia on Ocean’s Eleven ehdottomasti näkemisen arvoinen elokuva. Omassa mittakaavassani tämä onkin ehdottomasti lajityyppinsä parhaimpia – ellei jopa paras – elokuva.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,8/10)

Leffalauantai: Interview with the Vampire (Veren vangit)

Lestat (Tom Cruise) ja Louis (Brad Pitt) illallisella

”Good night sweet prince, may flights of devils wing you to your rest”.

Interview with the vampire (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan nimellä Veren vangit on vampyyrielokuva joka on kategorisoitu kauhuksi ja draamaksi. Elokuva on julkaistu vuonna 1994. Sen on ohjannut Neil Jordan ja sen pääosarooleissa nähdään Brad Pitt, Tom Cruise, Kirsten Dunst sekä Antonio Banderas.

Elokuva pohjautuu Anna Ricen samaa nimeä kantavaan romaaniin joka on julkaistu vuonna 1976. Valitettavasti en ole tuota teosta vieläkään lukenut joten en pysty ottamaan kantaa kuinka uskollinen filmatisointi on kirjalle, joten arvioni pohjautuu ainoastaan elokuvaan itsenäisenä taideteoksena vailla kirjan luomia odotuksia.

Juonessa nykyajassa toimittajan luo saapuu mystinen mies nimeltään Louis (Brad Pitt) joka kertoo olevansa vampyyri. Hän alkaa kertomaan tarinaansa kuinka hän vuonna 1791 etsi kuolemaa mutta kuolema ei vastannut hänen kutsuunsa ja kuinka siihen vastasikin vampyyri Lestat (Tom Cruise). Elämän ja kuoleman välillä Louis teki valintansa ja niinpä hän syntyi pimeyteen kun Lestat muutti hänet ihmisestä yön lapseksi.

Louis (Brad Pitt)

Lestat opettaa Louisia vampyyrin tavoille mutta huonohkolla menestyksellä. Louisissa on yhä jäljellä ihmisyyttä ja inhimillisyyttä eikä hän pysty tappamaan ihmisiä ravinnokseen tunteettomasti. Epidemian aikaan Louis näkee lapsen, Claudian (Kirsten Dunst) itkemässä menehtynyttä äitiään ja puree tätä siten että hän on vaarassa menehtyä. Kuitenkin Lestat auttaa hänen muuttamisessa vampyyriksi jotta Louis pysyisi hänen kanssaan ja niinpä vampyyrien määrä kasvaa yhdellä.

Vampyyrien välillä tulee ajan mittaan riitoja ja väkivallan tekoja ja niinpä Louis ja Claudia lähtevät lopulta kahdestaan Pariisiin. Louis on jo kadottanut uskonsa muiden vampyyrien olemassaolosta kun he vihdoin tapaavat siellä muita kaltaisiaan. Kuitenkin pariisilaiset vampyyrit eivät ole sitä mitä he ovat elämäänsä kaivanneet eivätkä he ole sellaisia joiden kanssa ikuisuutta haluaisi viettää yhdessä.

Tarinansa osalta Interview with the vampire on ehdottomasti vampyyrielokuvien kärkipäätä. Tarina on mielenkiintoinen, hahmot ovat persoonallisia ja niissä on luonnetta sekä syvyyttä. Juoni on mielenkiintoinen sillä se on brutaaliudestaan ja julmuudestaan huolimatta paikoitellen myös surullinen ja liikuttava.

Claudia (Kirsten Dunst)

Iso osa hahmojen vakuuttavuudesta tulee Pittin, Cruisen ja Dunstin erinomaisesta näyttelytöstä. Vaikka Kirsten Dunst olikin tätä elokuvaa tehdessä vasta 11-vuotias on hänen roolisuorituksensa jo tuolloin ollut todella ammattimaista tasoa – sellaista, että monella aikuisnäyttelijällä ei ole koskaan tullut nähtyä yhtä hyvää roolisuoritusta.

Kiintoisan tarinan ja hyvän näyttelytyön lisäksi erityisesti pidin tämän elokuvan kokonaistunnelmasta. Pidin sen visuaalisesta tyylistä, puvustuksista, valaistuksen käytöstä sekä myös ohjauksesta. Erityismaininta täytyy antaa myös elokuvan musiikeille jotka olivat parhaimmistoa elokuvamusiikin saralla.

Olin nähnyt tämän muutaman kerran aikaisemmin monia vuosia sitten, mutta yhä uudelleen katsottunakin mielikuvani tästä elokuvasta pysyi ja vahvistui. Jos elämäsi aikana katsot ainoastaan yhden vampyyrielokuvan etkä ole taipuvainen järkyttymään verestä, alastomuudesta, brutaaliudesta ja mahdollisesti painostavista kohtauksista on Interview with the vampire teos jota ei voi olla suosittelematta.

Elokuva löysi samantien paikkansa myös Suosituksia-sivulta vampyyrielokuvien kategoriassa, vaikka tätä on helppoa suositella myös ei-vampyyrielokuvien ystäville. Kyseessä on lajityyppinsä ehdoton mestariteos.

Arvosana: 10/10 (IMDB: 7,6/10)