Léon (IMDB) on toiminnallinen rikosdraama vuodelta 1994. Sen on ohjannut mm. The Fifth Elementistä tuttu ohjaaja Luc Besson. Pääosaroolituksissa nähdään Jean Reno, Natalie Portman sekä Gary Oldman.
Elokuvan tarinassa n. 12-vuotias tyttö Mathilda (Natalie Portman) asuu samassa talossa palkkatappaja Leonin (Jean Reno) kanssa. Mathilda lähtee eräänä päivänä kaupalle ostamaan naapurilleen Leonille maitoa ja takaisin tultua huomaa kuinka omassa kotonaan on ollut ammuskelu jonka seurauksena kaikki hänen perheenjäsenesä ovat kuolleet. Hän jatkaa suoraa päätä Leonin luo ja pääsee sinne kotonaan yhä olevia tappajia suojaan. Leon antaa Mathildan jäädä yöksi luokseen ja aikoo heittää hänet omilleen seuraavana päivänä, mutta lopulta hän ei kuitenkaan pysty tähän vaan antaa hänen jäädä kanssaan asumaan joksikin aikaa.
Mathilda tutustuu Leoniin ja siinä samalla hänelle selviää myös miehen ammatti. Mathilda lupaa maksaa Leonille mikäli hän pistää tappajat kylmäksi, mutta tähän Leon ei kuitenkaan suostu. Vähitellen Mathilda saa oppia Leonilta kuinka palkkatappajat toimivat ja pääsee itsekin opettelemaan kiikarikiväärillä kohteen eliminoimista kauempaa ja ajan saatossa olemaan mukana keikoilla apulaisena.
Vaikka Léon on päällisin puolin palkkatappajasta kertova tarina on sen merkittävästi mielenkiintoisempi ja syvempi olemus kuitenkin Mathildan ja Leonin välisessä suhteessa. Mathilda rakastuu Leoniin ja Leonkin häneen, mutta heidän rakkautensa ilmenemistavat ovat hyvin erilaisia, vaikkakin pohjimmiltaan kummankin rakkaudessa on kyse tarpeesta kokea että joku välittää.
Mathildan kotiolot ovat olleet huonot ja hänen isänsä on ollut väkivaltainen häntä kohtaan. Kun Leon kohtelee Mathildaa paremmin rakastuu tyttö ikäiselleen tavallisella tavalla häneen myös romanttisessa mielessä. Leon sitä vastoin vaikuttaisi rakastuvan Mathildaan siksi että tämä saa hänet tuntemaan jälleen elämisen iloa – että on jonkilaiset juuret elämässä ja voi kokea edes pienen hetken ajan olevansa tavallinen ihminen jonka elämällä on jollekin muullekin merkitys.
Mielenkiintoisena aspektina on myös molempien hahmojen viattomuus. Siinä missä Leon on jo aikuinen mies ja palkkatappaja on hän kuitenkin hyväsydäminen ja kiltti, paikoitellen jopa hieman yksinkertaisenkin oloinen. Mathilda sitä vastoin esittää aikuismaisempaa ja kylmäverisempää kuin onkaan, hän kiroilee ja polttaa ja esittää kovista mutta tiukan paikan tullen hän on kuitekin suojaa ja suojelusta kaipaava lapsi joka koettaa kovemman kuoren taakse piilottaa omat heikkoutensa.
Mielenkiintoisen tarinan lisäksi Leon on myös visuaaliselta tyyliltään keskivertoa merkittävästi mielenkiintoisempaa tasoa. Pidin erityisesti sen suhteellisen verkkaisesti etenevästä ohjaustyylistä ja siitä kuinka toisinaan näyttämättä jättämällä annettiin katsojan itse täydentää tapahtumat.
Esimerkiksi vaikkapa kun henkilölle uhkaa käydä huonosti rakennettiin tilannetta ensin hitaasti kasvattaen ja kun jotain pahaa meinaa tapahtua kuvataankin kohteen sijaan jotakin muuta tilanteessa mukana olevaa henkilöä ja kerrotaan hänen ilmeidensä kautta että jotain ikävää tapahtui.
Kokonaisuutena Léon on erinomainen teos. Sen tarina on mielenkiintoinen, tarinan syvempi ulottuvuus on merkittävästi mielenkiintoisempi ja sen visuaalinen tyyli on erinomainen. Tämä päätyikin myös suoraan Suosituksia-sivulleni.
Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 921 114 annettuun ääneen”]8,6/10[/simple_tooltip])