Aleksin Blogi

Tag: Edgar Ramirez

  • Leffalauantai: Jungle Cruise

    Lily (Emily Blunt) etsimässä kuun kyyneltä

    Jungle Cruise (IMDB) on Jaume Collet-Serran ohjaama komediallinen toimintaseikkailu vuodelta 2021. Sen pääosissa nähdään Emily Blunt, Dwayne Johnson, Jack Whitehall sekä Jesse Plemons.

    Lily (Emily Blunt) on kuullut isältään lapsuudessaan legendan kuun kyyneleestä, kasvista joka kasvaa Amazonin varrella. Kasvilla on taianomainen kyky parantaa sairaus kuin sairaus jonka vuoksi Lily tahtoo löytää kyseisen kasvin. Hän tahtoo jalosti auttaa löydöksellään ihmiskuntaa ja lääketiedettä toisin kuin muut tahot jotka tätä samaista kasvia havittelevat. Saksalainen prinssi Joachim (Jesse Plemons) etsii myös kuun kyyneltä voidakseen auttaa saksaa sotatoimissaan.

    Kuun kyynelen ympärille liittyy myös vuosisatoja vanha ikävä tarina missä Don Aguirren (Edgar Ramírez) joukot ovat pahojen tekojensa vuoksi tulleet kirotuksi jäämään eloon vuosisadoiksi siten että he eivät voi poistua joen läheisyydestä. Lily lähtee veljensä MacGregorin (Jack Whitehall) kanssa kapteeni Frank Wolffin (Dwayne Johnson) avustuksella tutkimusmatkalle minkä aikana he saavat selville pitävätkö legendat kirouksesta paikkaansa vaiko eivät.

    Kapteeni Frank Wolff (Dwayne Johnson) on puujalkoja veistelevä kippari

    Jungle Cruisessa on helppoa havaita jonkinmoisia yhtymäkohtia toimintaseikkailuelokuvien klassikkoon Indiana Jones and the Raiders of the Lost Ark (Kadonneen aarteen metsästäjät) sekä jossain määrin myöskin Pirates of the Caribbean -elokuviin. Vaikkakin yhtymäkohtia löytyy ei tämä toki samanlaiseen kulttuurilliseen merkittävyyteen yllä kuin Harrison Fordin klassikko.

    Vaikkakaan tämä ei yllä millään osa-alueella erityisen merkittävän elokuvan tasolle, pidin siltikin tästä elokuvasta sen hyvän viihdearvon vuoksi. Se on mukavan mukaansatempaava, sen tarina on hyvä, ohjaus toimii ja tarinaa rakennetaan onnistuneesti eikä toiminnallisuutta ole liiaksi jotta se kävisi puuduttamaan. Henkilöhahmot ovat onnistuneita, seassa on sopiva annos huumoria ja erikoistehosteita on käytetty maltilla ja tyylillä. Kyllä tämän katsoo mielellään kerran jos toisenkin.

    Ainoa mikä tässäkin elokuvassa itselleni tökki (kuten yleensä monessa muussakin nykyisessä Hollywoodista tulevassa modernissa elokuvassa) oli sen väkinäisen teennäisesti tarinaan sekaan tungettu kiintiövähemmistöedustaja. Jotenkin vain lähtökohtaisesti kaikenlainen “wokeismi” jota nyky Hollywood tuntuu väkisin edustavan on suoraan iso miinus elokuvalle. Taide ja viihde taiteena ja viihteenä, propaganda ja sosiaalisten oikeudenmukaisuuden tuputtamiset sitten muuta kautta, kiitos.

    Mystiikkaa sisältävät seikkailuelokuvat ovat lajityyppi josta pidän joten toivon mukaan jatkossa tämän kaltaisia elokuvia tulee lisääkin valkokankaalle.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 180 808 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Deliver us from evil (Päästä meidät pahasta)

    Riutunut ja riivattu

    Scott Derricksonin ohjaama vuoden 2014 Deliver us from evil (IMDB) on suhteellisen perinteinen kauhuelokuva missä poliisina työskentelevä Ralph Sarchie saa työssään kohdata pahuutta joka ei kumpua enää pelkästään ihmisestä itsestään vaan jonka takaa löytyy vanhan vihtahousun riivaamia mielipuolia.

    Ralph (Eric Bana) saa työparinsa Butlerin (Joel McHale) kanssa kohdata perinteisten poliisin työtehtäviin kuuluvien keikkojen ohessa hieman erikoislaatuisempiakin tapauksia joissa talon asukkaat ovat vakuuttuneet yliluonnollisen pahuuden vaikutuksesta. Lamput hajoilevat epäluonnollisen nopeasti ja kynttilätkään eivät suostu palamaan joten jotain on paikassa selvästikin pielessä. Tässä kohtaa jostain syystä itseäni hieman pisti häiritsemään epäloogisuus sillä tupakka tuntui palavan paikan päällä normaalisti eivätkä kaikki valot tuntuneet olevan pahan vaikutukselle alttiita joka sai miettimään miksi väki ei vääntänyt kynttiläkseen jäätävän suurta sätkää ja soittaneet sähkömiestä tarkistamaan verkon jännitevaihteluita.

    Useampia rikostapauksia kuitenkin tutkitaan ja vähitellen aletaan huomata että yhdistäviä tekijöitä tapausten välillä alkaakin löytymään. Vähitellen myös selkenee että pelkät inhimilliset voimat ja mielenterveydelliset haasteet eivät olekaan selittävänä tekijänä rikosten syissä. Matkan varrella Ralphin tiet kohtaavat myös hieman perinteisistä stereotypioista poikkeavan jesuiittapappi Mendozan (Edgar Ramírez) kanssa jonka avustuksella lopussa sitten perkeleet manataankin pihalle demonipossession riivaamasta miehestä ja annetaan hänen sielulleen rauha.

    Isä Mendoza Tonnin seteli -ilmeellään

    Deliver us from evilissä on elokuvalliselta anniltaan monia hyviä piirteitä. Sen visuaalinen tyyli on miellyttävän näköinen, sen leikkaukset ja ohjaukselliset ratkaisut ovat hyvää tasoa ja mukavia pieniä nyansseja löytyy sieltä täältä. Pidin esimerkiksi mukavana tyylikeinona kun Ralph heittää napit korvilleen ja ympäröivä maailma taustalla käyttäytyy kohtauksessa eri tavoin kuin ilman niitä. Muutenkin kaikki elokuvalliset peruselementit olivat hyvin kasassa.

    Asia josta en vastaavasti pitänyt lainkaan oli nopeat säikäytyskohtaukset jotka tuntuvat tarpeettoman halvalta ja kliseiseltä elementiltä muutoin perustoimivassa kauhuelokuvassa. Kaiken lisäksi kohtaukset eivät edes säikäyttäneet sillä ne olivat kohtalaisen ennalta arvattavia joten niiden merkitys tuntuu sitäkin enemmän tarpeettomilta tehokeinoina.

    Elokuvassa jäi hieman häiritsemään myös tarinaan jäävät aukot. Tarina kyllä kertoo mistä pahuus pääsi valloilleen niihin ketkä sen vaikutukselle tuli alttiiksi, mutta samaan aikaan se jätti avoimeksi kysymyksen että miksi tällä oli vaikutusta voin osaan ihmisistä mutta toisiin se tehosi yhtä heikosti kuin X-Tra-kahvin alemyynti miljonäärien kesäjuhlilla. Samoin epäselväksi jäi miksi ihmeessä riivatut halusivat välttämättä piirrellä seinille tätä hämärää viestiä ja miksi niitä sitten käytiin kuitenkin maalaamassa piiloon.

    Ralph Sarchie (Eric Bana)

    Vaikka Deliver us from evilissä on omat puutteensa oli se kokonaisuutena ihan viihdyttävää tasoa kaikista kliseisistä kauhuelokuvaelementeistään huolimatta. Pelottavuutensa puolesta elokuva ei ainakaan allekirjoittanutta hätkäyttänyt suuntaan tai toiseen vaikka itse uskonkin demonipossessioiden mahdollisuuteen, henkimaailmaan ja sen vaikutukseen maailmassa ja ihmisissä. Kenties elokuvan ennalta-arvattavat piirteet vähentivät sen kauhuaspekteja omassa katselukokemuksessani.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 61 086 annettuun ääneen”]6,2/10[/simple_tooltip])