Leffalauantai: Clash of the Titans (Titaanien taistelu)

Zeus (Liam Neeson) ja Perseus (Sam Worthington)

Clash of the Titans (IMDB) joka suomeksi tunnetaan nimellä Titaanien taistelu on vuonna 2010 julkaistu toiminnallinen seikkailu/fantasiaelokuva jonka on ohjannut mm. The Transporterin ohjauksestakin vastannut Louis Leterrier. Pääosissa nähdään Sam Worhington, Liam Neeson, Ralph Fiennes sekä Gemma Arterton.

Tarina alkaa kun laivan väki löytää merellä ollessaan arkun. Nostettuaan arkun kyytiin ja avattuaan sen löytävät he sieltä menehtyneen naisen ja elossa olevan pienen vauvan. He ottavat Perseus-vauvan huostaansa ja pian ajassa hypätäänkin jo vuosia eteenpäin ja ohimennen näytetään hetkiä pojan nuoruudesta ja kuinka pojasta kasvaa nopeasti isänsä jalanjälkiä seuraava mies.

Perheensä kanssa ollessaan merillä he huomaavat kuinka sotilasjoukko tuhoaa Zeuksen patsaan joka saa jumalat raivostumaan. Pian jumalat tuhoavat nuo sotilaat eikä Perseuksen aluskaan välty samalta kohtalolta. Jumalien raivon tuhoaman laivan mukana menee myös Perseuksen perheen jäsenet vetiseen hautaan ja ainoastaan hän selviää elossa kun jokin paikalle osuva laiva poimii hänet kyytiinsä.

Hänet viedään laivalla Argokseen jossa ei sen suuremmin jumalia arvosteta. Argoksen kuningatar ylistää tyttärensä kauneutta ja nosta ihmiset jumalia suuremmaksi jonka seurauksena Manalan herra Hades tulee paikalle ja näyttää kuolevaisille sieluille heidän todellisen paikkansa. Argos uhataan tuhota ellei kuningattaren tytär Andromeda uhraa itseään kuolemaan määräaikaan mennessä.

Argoksessa ollessa Perseukselle selviää että hänen todellinen isänsä on Zeus ja hän itse on näin ollen puolijumala. Hän lähtee muiden kanssa taistellen vastustamaan jumalia jotta prinsessan ei tarvitsisi uhrautua kuolemaan.

Perseus ja Io (Gemma Arterton)

Kuten mytologiat, uskonnot ja uskomukset yleisestikin on myös Kreikan mytologia lähes loputon aihepiirien aarreaitta tarinankertojille. Ihmisten ja jumalien kyllästämässä mytologian maailmassa on kiintoisia hahmoja joista voi ammentaa tuhansia tarinoita ilman että aihepiiri olisi sen jälkeenkään vielä läpeensä kaluttu. Koska mytologiat kiinnostavat itseäni muutoinkin oli Titaanien taistelun mielenkiintoisin anti sen tarinan tapahtumakenttä missä tarinoista tuttuja hahmoja nähtiin runsain joukoin.

Kiintoisasta tapahtumaympräristöstä ja kohtalaisen toimivasta tarinasta huolimatta jätti kokonaisuus harmillisesti katsojan kylmäksi. Perseuksen tarinassa ei ollut juuri minkäänlaista ulottuvuutta ja hahmo sellaisenaan tuntui yhdentekevältä tusinahahmolta joka Zeuksen veren virratessa suonissaan omasi luontaisesti sellaisia kykyjä taisteluun että moni kuolevainen jää kateelliseksi. Vuosikausia miekan käsittelyä harjoitellut sotilas sai ensikertalaiselta suoraan opetuksen kuinka miekkaa kuuluu käyttää, joten syntyjään ylivoimaiset geenit perittyään Perseuksella oli kaikki edellytykset lähteä näyttämään jumalille että nykyisenkaltainen meno ei vetele.

Kuten monesti muutoinkin on suoraan ylivoimainen hahmo hankala elementti elokuvassa, mikäli sille ei ole jonkinlaista voimia heikentävää kryptoniittia. Mitä jännitystä jäljelle jää, mikäli ylivoimainen hahmo tulee taistelukentälle kohtaamaan toisia samanlaisia?

Erikoistehosteet oli monin paikoin näyttävät ja tyylikkäät, vaikkakin muutamissa kohtauksissa tehosteet ja näyttelijät eivät tuntuneet täysin sopivan kohtaukseen. Näitä onneksi oli vain muutama kohtaus koko elokuvan aikana ja luultavasti nekin ovat sellaisia että suurin osa katsojista ei asiasta ajattele samalla tapaa.

Kokonaisuutena Clash of the Titans jättää lopulta katsojan käteen ainoastaan keskinkertaisen elokuvan. Sen tarinan näyttämö on kiehtova ja täynnä mahdollisuuksia, sen erikoistehosteet ovat tyylikkäitä ja pääpiirteittäin tunnelmaan sopivia, mutta kaikista hyvistä piirteistään huolimatta se ei onnistu rakentamaan järin toimivaa ja vaikuttavaa tarinaa joka tempaisisi katsojan mukaansa. Sen kyllä katsoo kerran tai vaikka parikin, mutta mistään erityisen merkittävästä viihde-elokuvasta ei valitettavasti voi puhua.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 5,8/10)

Leffalauantai: Hannu & Kerttu: Noitajahti

Hannu ja Kerttu: Noitajahti

Hansel & Gretel: Witch Hunters eli suomalaisittain Hannu ja Kerttu: Noitajahti (IMDB) on vuonna 2013 valmistunut kauhuelementtejä sisältävä actionfantasia-elokuva. Sen on ohjannut norjalainen Tommy Wirkola. Wirkola on ennen tämän elokuvan valmistumista ohjannut ainoastaan norjalaisia elokuvia, joten sinänsä ei ole mikään yllätys että en ole itse näistä yhtään nähnyt aikaisemmin.

Hannun roolissa nähdään Jeremy Renner ja Kertun osuutta esittää Gemma Arterton. Ilahduttavasti mukaan elokuvan rooleihin on saatu myös suomalainen Pihla Viitala joka esittää Mina-nimistä hyvää noitaa.

Elokuva kertoo vaihtoehtoisen version Grimmin saduista tutusta Hannusta ja Kertusta. Tässä elokuvaversiossa Hannu ja Kerttu ovat sisaruksia joiden isä vie heidät metsään ja jättää oman onnensa nojaan. He löytävät metsästä piparkakkutalon jossa he tapaavat noidan. Noita ei ole mikään hyväntahtoinen noita, joten sisarukset joutuvat noidan vangiksi. Nokkelina he kuitenkin onnistuvat saamaan noidan uuniin ja tulille, jonka jälkeen he pääsevätkin pakenemaan.

Aikuisena Hannusta ja Kertusta tulee noitien metsästäjiä. He saapuvat pieneen kylään auttamaan kylän väestöä joilta usealta noidat ovat vieneet lapsen. He alkavat selvittämään tapausta ja matkan varrella selviää että noidilla on isompi visio taustalla, sillä verikuu on nousemassa ja uhreja tarvittaisiin mustien noitien hämärään messuun. Tarkoituksena noidilla on noitua itselleen immuniteetti tulta vastaan, jotta heitä ei enää voitaisi roviolla kärventää. Tuttuun tapaan sankarit pelastavat tilanteen ja noitien messu ei saa heidän toivomaansa lopputulemaa.

Pidin itse tästä leffasta kiitettävän paljon. Metacritic-sivulla elokuva on saanut keskimäärin uskomattoman huonot arvostelut, 20/100 ja myöskin IMDB:ssä arvosanana on ainoastaan 6,1 tätä kirjoittaessa. Itse annoin tälle arvosanaksi 8/10. Se oli viihdyttävä elokuva joka tarjosi sopivassa suhteessa actionia kauhutemaattisessa miljöössä.

BluRayn lisämateriaaleissa elokuvasta kerrotaan näyttelijöistä hieman, näytetään pieniä pätkiä leffan kuvauksista ja myöskin selostusta peikkohahmosta ja sen tekemisestä.

Offtopiccia verikuusta

Mielenkiintoisena detailina elokuvassa mainittu verikuu on myös oikeassa noituudessa tuttu käsite, sekä tietenkin myös Raamatusta. Oikealla noituudella tarkoitan tässä kontekstissa siis wiccoja ja muita pakanoita, enkä siis mitään sekopäitä uhraamassa ihmisiä ja eläimiä. Noituudessa yleisestikin lokakuun täydestä kuusta käytetään nimitystä ”Blood moon” eli verikuu. Joidenkin lähteiden mukaan verikuun aikana henkimaailma ja ihmisten maailma ovat lähempänä toisiaan. Ehkä Halloween sen vuoksi sattuu olemaan aina lokakuun lopussa?

Samaa termiä käytetään myös kun puhutaan todella harvoin ilmenevästä kuusta joka on nimensä mukaisesti verenpunainen. Elokuvassakin viitattiin tähän, eikä niinkään lokakuuhun ja sen täyteen kuuhun. Iltalehden vuonna 2015 julkaisemassa artikkelissa sanotaan että tämä on tapahtunut vain kolme kertaa viimeisen 500 vuoden sisällä joista jokainen on kaiken lisäksi sattunut olemaan juutalaisten juhlapyhän aikaan.

Myöskin Raamatussa puhutaan kuun muuttumisesta vereksi. Esimerkiksi Vanhassa testamentissä puhutaan Jooelin kirjassa (Jooel 2:30-31) kuun muuttumisesta vereksi:
30 Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;
31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.

Samoin Raamatussa Uudessa testamentissä puhutaan lopun ajoista ja kuun muuttumisesta vereksi Apostolien kirjassa (Apostolien Teot 2:20):
20 Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.

Myös Raamatussa Uudessa testamentissä Johanneksen Ilmestyksessä (Johanneksen ilmestys 6:12), puhutaan tästä:
12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi…