Leffalauantai: X-Men 2

Halle Berry nähdään Ororo Munroen aka. Stormin roolissa

X-Men 2 (IMDB) joka tunnetaan myös nimellä X2 on vuonna 2003 julkaistu toiminnallinen supersankarielokuva. Edeltävän osan tapaan (katso arvostelu) ohjauksesta on vastannut Bryan Singer eikä näyttelijäkaartikaan ole kokenut sen suurempia muutoksia, joten rooleissa nähdään yhä Patrick Stewart, Hugh Jackman, Iam McKellen, Halle Berry, Anna Paquin, Famke Janssen sekä James Marsden.

Ihmisten suhtautuminen mutantteihin on yhä negatiivista ja keskustelut mutanttirekisteristä jatkavat politiikan teemoissa. Negatiivista suhtautumista mutantteja kohtaan ei myöskään paranna teleporttaustaitoisen mutantin hyökkäys presidentin toimistoon.

Charles Xavierin (Patrick Stewart) luotsaama X-Men-ryhmä haluaa selvittää kuka on tuo mutantti joka on tämän kaiken takana, sillä ihmisiin nuivasti suhtautuva Eric Lehnsherr (Iam McKellen) on yhä vangittuna eikä tämänkaltainen sodan lietsonta ihmisten ja mutanttien välille luultavasti tuottaisi myöskään hänen tarkoitusperiään hyödyttävää lopputulemaa.

Ryhmä joutuu lyömään väliaikaisesti hynttyyt yhteen Lehnsherrin väen kanssa jotta syylliset saadaan selvitettyä.

Jean Greyn roollissa nähdään Famke Janssen

X-Men 2 on onnistunut jatko-osa joka nojaa edellisen elokuvan miljööhön ja tarinaan, joten on suositeltavaa katsoa edellinen osa jotta jonkinlaista kokonaiskuvaa tarinasta sekä henkilöistä ja heidän välisistä suhteistaan saa hahmotettua.

Tämäkin on suoraviivainen ja helposti lähestyttävä supersankari-elokuva jossa rytmi on ainakin omaan makuuni toimiva. Toimintaa siinä on sopivasti, mutta ei missään vaiheessa liikaa jotta se kävisi puuduttamaan.

Vaikka tarina on lajityypilleen tavalliseen tapaan suhteellisen pintapuoleinen, on siihen sopivasti saatu upotettua mielenkiintoisuutta lisäävä kerros missä Wolferinen historiaa aukeaa katsojalle ja hänelle itselleen sopivan pienin ja varovaisin askelin että siitä ei kerrota kaikkea, mutta silti samalla tarpeeksi suurin askelin jotta hahmon synty saa jonkinlaista kosketuspintaa.

Mikäli edellisestä X-Menistä on pitänyt on tämä näkemisen arvoinen jatko-osa, mutta mikäli tämän tyylilajin edustajat ei lainkaan iske ei tämä tule luultavasti suhtautumista lajityyppiin muuttamaan.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 7,4/10)

Leffalauantai: X-Men

Rogue (Anna Paquin)

X-Men (IMDB) on vuonna 2000 julkaistu toiminnallinen supersankarielokuva jonka on ohjannut Bryan Singer. Pääosarooleissa nähdään Patrick Stewart, Hugh Jackman, Ian McKellen, Famke Jenssen, Anna Paquin sekä Halle Berry.

Tarinassa kerrotaan kuinka poliitikot ovat huolissaan mutanttien olemassaolosta. Senaatissa ollaan pian käymässä äänestystä jossa pohditaan pitäisikö mutanteista kerätä tiedot rekisteriin. X-Men mutanttiryhmän johtaja professori Charles Xavier (Patrick Stewart) on idealisti joka tahtoo ihmiskunnalle hyvää heidän ennakkoluuloistaan huolimatta, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa Eric Lensherrin (Ian McKellen) mutanttijoukosta jotka haluavat enemmän valtaa.

Wolferine (Hugh Jackman) ja Rogue (Anna Paquin) lyöttäytyvät X-Men-ryhmän matkaan vain huomatakseen pian olevansa tärkeässä osassa pahaa tahtovien mutanttien vallanhimoisessa suunnitelmassa.

Logan eli Wolferine (Hugh Jackman) sekä Storm (Halle Berrry)

Olin katsonut tämän elokuvan kerran aikaisemmin ja ensimmäisellä katselukerralla olin pitänyt elokuvasta jonkin verran. Ilahduttavasti toisella katselukerralla pidin tästä enemmän kuin ensimmäisellä katselukerralla, luultavasti siksi että näiden välissä on tullut katsottua useampiakin muita supersankarielokuvia jotka ovat antaneet perspektiiviä enemmän tämän lajityypin tuotoksiin.

Supersankarielokuville tavalliseen tyyliin X-Men on suoraviivainen toimintaseikkailu ilman sen suurempia ihmeitä eli sen tarina on ohut eikä siitä suurempaa syvyyttä löydy etsimälläkään. Hahmoissa ei nähdä juuri minkäänlaista kehitystä eikä tarina varsinaisesti sykähdytä missään vaiheessa. Se vain on mitä on ja se rullaa eteenpäin yhtä iloisesti kuin mummo myrskyssä rollaattorinsa kanssa.

Vaikka kuvaukseni saattaa antaa negatiivisen kuvan tästä elokuvasta tai supersankarielokuvista yleisestikin, on hyvä mainita että en laske noita piirteitä huonoiksi elementeiksi tämän tyylilajin elokuvissa. Supersankarielokuvat lukeutuvat itselläni kepeisiin viihde-elokuviin enkä niiltä erikoisemmin edes halua sen suurempaa syvyyttä, tarkoitusta tai merkitystä. Viihdyttävyys itsessään on itseisarvo.

Pidin tästä elokuvasta. Se on tarinaltaan mukavan mutkaton, sen toiminnalliset kohtaukset ovat toimivia ja elokuvan rytmi on hyvä. Tarinalle annetaan tilaa muotoutua kohden loppuhuipennusta eikä toiminta varasta liikaa huomiota kokonaisuudelta. Mikäli supersankarielokuvat lainkaan kiinnostavat on tämä toimiva omassa lajityypissään.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 7,4/10)

Elokuva: New Year’s Eve

Vaihteluksi vampyyrielokuville katsoin pitkästä aikaa romanttisen komedian, New Year’s Eve (IMDB). Elokuva on vuodelta 2011 ja sen on ohjannut Garry Marshall joka tunnetaan mm. myös Pretty Womanin ohjaajana ja Onnen päivät -televisiosarjan luojana.

Elokuva kertoo erilaisia ihmissuhdetarinoita, jotka kertovat rakkaudesta ja välittämisestä sen eri muodoissa aina teini-ihastumisesta aikuisempiin ihmissuhteisiin. Tapahtumapaikkana on New York ja nimensä mukaisesti tapahtuma-aikana on uuden vuoden aatto.

Elokuva ei tarjoa oikeastaan mitään uutta millään saralla – tai ainakaan siten, että itse olisin siitä mitään sellaista havainnut. Tarinassa mentiin pitkälti tutuilla ja turvallisilla ”Ventovieraat kohtaavat ja rakastuvat”, ”Yksinäisenä kuoleva katuu elämässään tekemiä virheitä”, ”Teini-iän ensisuudelma”, ”Uskallanko vielä kohdata uuden ihmisen elämääni” ja ”Olen valmis jättämään kaikkeni vuoksesi” -tyylisillä ratkaisuilla.

Käytännössä siis tarjottimella on tutut kliseet jotka helposti ihastuttaa tai vihastuttaa katsojaa. Itseäni sen kaltaiset elementit romanttisissa komedioissa ihastuttaa, sillä kun haluan katsoa romanttisen komedian, haluan pääsääntöisesti sen olevan tuttua ja turvallista hömppää jossa on kaikesta kliseisyydestään ja elokuvallisesti mitään uutta tarjoamattomasta annistaan huolimatta tarjolla ainakin liikuttavuutta ja uskoa parempaan huomiseen.

Merkillepantavaa elokuvassa on nimekäs näyttelijäkaarti – mm. Bon Jovi, Sarah Jessica Parker, Jessica Biel, Aston Kutcher, Michelle Pfeiffer, Rober De Niro, Katherine Heigl sekä Halle Berry.

Tätä kirjoittaessa elokuva on saanut IMDB:ssä arvosanaksi 5,7 joka on hyvin pitkälti samassa linjassa oman näkemykseni kanssa. Oma arvosteluni elokuvasta on 6/10 asteikolla 0-10, eli pidin elokuvasta ja se oli sen verran hyvä että voin sen katsoa mielellään uudemmankin kerran. Se on tuttua ja turvallista viihdyttävää hömppää, sellaista jollaista on mukava katsoa kun haluaa rentoutua sellaisen elokuvan parissa joka ei vaadi liian suurta syväanalyysiä elokuvan merkityksestä.