Aleksin Blogi

Tag: Howard Hawks

  • Leffalauantai: Ball of Fire (Jään tänne yöksi)

    Sugarpuss O’Shea (Barbara Stanwyck)

    Ball of Fire (IMDB) joka suomeksi tunnetaan nimellä Jään tänne yöksi on vuonna 1941 julkaistu romanttinen komedia. Sen on ohjannut Howard Hawks ja pääosissa nähdään Barbara Stanwyck ja Gary Cooper.

    Tarinassa kerrotaan kahdeksasta professorista jotka ovat kirjoittamassa ensyklopediaa. Heidän arkensa on tasaisen varmaa puurtamista ilman sen suurempia ihmeitä. Eräänä päivänä slangia käsittelevää osuutta kirjoittanut professori Bertram Potts (Gary Cooper) havahtuu huomaamaan että hänen kirjoittamansa osuudet ovat kaukana siitä sanastosta mitä tavalliset ihmiset arjessa käyttävät. Hän päättää lähteä kaupungille kuuntelemaan ihmisten keskusteluita ja sanankäänteitä jotta saisi slangia käsittelevät tekstinsä nykyisyyttä vastaavaksi.

    Etsiessään henkilöitä tutkimustaan varten hän pyytää myös tanssija Sugarpuss O’Sheaa (Barbara Stanwyck). Hän ei vaikuta innostuneelta, mutta päättää professorin yllätykseksi myöhemmin yöllä vielä tulla professoreiden majapaikkaan. Todelliset motiivit hänellä on kuitenkin aivan muualla, mutta tunteiden astuttua peliin suunnitelmat eivät enää vaikutakaan niin hyviltä kuin alunperin.

    Talossa asuvia vanhempia professoreita

    Ball of Fire on luokiteltu romantiikan ja komedian kategorioihin ja kumpaakin lajityyppiä tästä kyllä löytyy vaikkakin ero nykyaikaisten romanttisten komedioiden kanssa on huomattava.

    Itsestään selvyytenä tekniset eroavaisuudet ovat huomattavat, mutta myös filmatisoinnin kautta heijastuva maailmankuva paljastaa suuren eron ympäröivästä yhteiskunnasta. Siinä missä keskimäärin lähes poikkeuksetta nykyaikaisissa romanttisissa(kin) elokuvissa seksuaalinen kanssakäyminen nähdään normaalina osana ihmisten tutustumisvaihetta oli tämän elokuvan konservatiivinen ja nykyisin länsimaalaisittain kenties jäykäksikin miellettävä hienotunteisempi tunteiden ilmaisu johon ei suudelmaa suurempaa läheisyyttä kuulu miellyttävän mukavaa vaihtelua nykyisin nähtäviin perusoletuksiin.

    Tarina on kiintoisa ja siinä on sopivasti huumoria käymättä missään vaiheessa liiallisesti ainoastaan komedialliseksi joten romanttiset aspektitkaan eivät jää liian pieneen osaan. Myönnettäköön että pidän silti romanttisissa elokuvissa enemmän moderneista elokuvista sillä niiden kuvaukset romantiikasta ovat monesti liikuttavampia ja aidomman tuntuisia kuin näissä vanhemmissa saman kategorian filmatisoinneissa.

    Kokonaisuutena Ball of Fire oli omaan makuuni toimiva elokuva lajityypissään. Se on kepeä ja humoristinen, siinä on ennalta odotetun kaltainen onnellinen loppu ja kaikki tavalliset elokuvalliset aspektit on hyvin hallussa. Kenties eniten itseäni kuitenkin näissä vanhoissa elokuvissa viehättää niiden yhteiskunnallisen kulttuurin kuvaus jossa on hillittyä arvokkuutta joka kuitenkin kätkee alleen suuria tunteita.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 10 995 annettuun ääneen”]7,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Gentlemen Prefer Blondes (Herrat pitävät vaaleaveriköistä)

    Lorelei Leen roolissa nähdään Marilyn Monroe

    Gentlemen Prefer Blondes (IMDB) eli suomalaisittain Herrat pitävät vaaleaveriköistä on vuonna 1953 julkaistu romanttinen ja komediallinen musikaali jonka on ohjannut Howard Hawks. Pääosarooleissa nähdään Marilyn Monroe, Jane Russell, Charles Coburn, Tommy Noonan sekä Elliott Reid.

    Tarinassa kerrotaan showtanssija Lorelei Leestä (Marilyn Monroe) joka on menossa avioliittoon rikkaan Gus Esmond Juniorin (Tommy Noonan) kanssa. Gusin isä ei avioliittoaikeista ole lainkaan innoissaan ja niinpä hän palkkaa yksityisen etsivän Ernie Malonen (Elliott Reid) seuraamaan poikansa vaimoehdokasta hänen ollessa ystävänsä Dorothyn (Jane Russell) kanssa laivalla kohden Ranskaa.

    Loreleilla on taipumus vaikuttaa hieman yksinkertaiselta blondilta, flirttailla ja vetää puoleensa paljon huomiota miehiltä aina nuoresta pojasta vanhaan vaariin saakka ja niinpä yksityisetsivällä on pian hallussaan kuvia joista voisi helposti tulla vääränlaisia mielikuvia niin Gusille, hänen isälleen kuin myös flirttailleen miehen vaimollekin.

    Dorothy Shaw (Jane Russell)

    Gentlemen Prefer Blondes on ilahduttavan humoristinen musikaali joka kepeästä olemuksestaan huolimatta onnistuu kuvaamaan kärjistäen elämän kenties ikäviäkin lainalaisuuksia joiden ääneen sanominen nykyisellä vuosikymmenellä on lähestulkoonsa jo omiaan aiheuttamaan mielipahaa ihmisten keskuudessa – jos ei muualla niin ainakin sosiaalisessa mediassa.

    Tarinassa nuori ja kaunis showtanssija Lorelei ei lainkaan kainostele saati koe moraalista ongelmaa siitä että hän on kiinnostunut varakkaista miehistä ja heidän varallisuudestaan. Naisellisen viehätysvoiman valjastaminen heikkomielisten miesten viettelyyn ei aiheuta minkäänlaisia tunnontuskia ja esimerkiksi myös naimisissa olevan vanhan miehen pään pyörälle pistettyään haluaa hän saada tuon miehen vaimolle kuuluvan timanttisen tiaran.

    Lorelei tiedostaa että vanhuus koittaa joskus aikanaan, nuoruuden kauneus ja viehätysvoima haihtuu tai vähintäänkin laimenee tulevien vuosien myötä, mutta timantit ovat silloinkin naisen paras ystävä. Jonkinmoisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta hän on huomannut elämän lainalaisuuksista sen verran että tietää miesten olevan ikään katsomatta heikkoina hänenkaltaisiinsa nuoriin ja kauniisiin naisiin jotka osaavat käyttää naisellista viehätysvoimaansa miesten pään pyörälle pistämiseen.

    Lorelei ja tuleva miehensä ovat molemmat stereotyyppisiin sukupuolirooleihinsa osuvia hahmoja joissa kaikesta kärjistyksestään huolimatta on yhteiskunnallisesta perspektiivistä katsoen paljon totuuspohjaa parisuhteiden näkökulmasta vielä tänäkin päivänä. Moni mies yhä edelleen ensisijaisesti on kiinnostuneempi nuoremmista kuin vanhemmista naisista (lue täältä englanniksi lisää deittisivustolta kerätystä datasta) ja ainakin amerikassa useat hyvin tienaavat naiset kipuilevat sen kanssa että eivät löydä miestä joka ansaitsee heitä paremmin (lue artikkeli täältä).

    Painopisteen ollessa Loreleissa ja hänen taipumuksestaan haluta varakas mies annetaan elokuvassa silti hyvin tilaa myös toisenlaisille näkökulmillle, sillä hänen ystävänsä Dorothy ei ole lainkaan kiinnostunut miehen varallisuudesta. Mies joka kertoo varallisuudestaan on hänelle lähinnä vastenmielinen vaihtoehto, joten elokuvan tähtikaksikosta ei luoda pelkästään mielikuvaa tyhjäpäisinä rahan perässä juoksevista viettelijättäristä sen enempää kuin kaikista miehistäkään ei luoda kuvaa kauniiden naisten lumoihin joutuvista typeryksistä.

    Lorelei ja Gus (Tommy Noonan)

    Omaan makuuni tämä oli erinomainen elokuva. Se onnistuu olemaan humoristinen ja viihdyttävä, sen musikaaliset osuudet koreografioineen on toimivia kautta linjan ja sen kärjistetty mutta silti monessa mielessä varsin todenmukainen maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välinen dynamiikan kuvaus on jotain mitä toivoisin näkeväni elokuvissa yhä yhtä sympaattisella ja kepeämielisellä otteella toteutettuna.

    Elokuva pääsi myös Suosituksia-sivulleni.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 30 399 annettuun ääneen”]7,2/10[/simple_tooltip])