Leffalauantai: Aliens (Aliens – Paluu)

Ellen Ripleyn roolissa nähdään Sigourney Weaver

Aliens (IMDB) joka suomennettuna on kulkenut nimellä Aliens – Paluu on vuonna 1986 julkaistu toiminnallinen science fiction -elokuva jonka on ohjannut James Cameron. Pääosarooleissa nähdään Sigourney Weaver, Michael Biehn sekä Carrie Henn.

Tarinassa kerrotaan kuinka aikaisemmasta vuoden 1979 Alien-elokuvasta tuttu Ellen Ripley (Sigourney Weaver) löydetään aluksestaan avaruudesta syväunikapselista. Pelastajien toimesta hän saa kuulla olleensa syväunessa 57 vuotta, joten aikaa on kulunut jo niin kauan että hänen matkalle lähdettyään 11-vuotias tyttärensä on kerennyt jo menehtymään suhteellisen vanhalla iällä.

Ripley joutuu tekemään selkoa erinäisille tahoille avaruusmatkastaan ja siitä miksi hän on aiheuttanut niin suuret tuhot omalla komennuksellaan. Hänen kertomuksiaan vaarallisista avaruuden muukalaisista ei oteta asiaankuuluvalla vakavuudella ja niinpä Ripley menettää toimilupiaan.

Vähän tämän jälkeen ääni kellossa jostain syystä kuitenkin muuttuu ja Ripley pyydetään mukaan neuvonantajan roolissa merijalkaväen joukkojen mukaan planeetalle jossa aikoinaan oli alieneita. Kuitenkin nyt siellä on jo useita kymmeniä ihmisperheitä eikä vaaraa pitäisi olla, mutta vähitellen käy ilmi että alienit eivät ole kadonneet minnekään ja pian käydään jälleen taistelua hengissä säilymisestä.

Ei-toivottu matkalainen ilmaantuu

Aliens-elokuvan julkaisusta tulee vierähtäneeksi tänä vuonna jo 34 vuotta, mutta vielä tänäkin päivänä se tuntuu tuoreelta ja toimivalta elokuvalta jota ajan hammas ei ole purrut armottomasti. Tämänkaltaisessa elokuvassa alieneiden ulkonäkö ja olemus on suhteellisen tärkeässä roolissa rakennettaessa tunnelmaa vastenmielisestä ja kammottavasta muukalaislajista, joten tätä tausta vasten peilaten oli ilahduttavaa havaita että erikoistehosteet eivät olleet menettäneet teräänsä vaan ne olivat yhä näyttävät.

Moniin nykyisiin toiminnallisiin sci-fi elokuviin nähden elokuvan ikä on kuitenkin helppoa havaita elokuvan rytmistä ja kasvutahdista. Siinä missä monessa modernissa elokuvassa siirrytään suhteellisen nopeasti toimintaan oli tässä ensin pidemmän aikaa tarinan ja miljöön rakentamista ennen kuin alkaa toiminnallinen osuus missä aseiden lippaita tyhjennetään kovemmalla tahdilla kuin LIDLissä alelaarin sandaaleita. Itse pidän enemmän tämänkaltaisesta hitaammasta tarinan rakentamisesta missä toiminnalliset osuudet saavat seesteisten osien luoman kontrastin vuoksi enemmän painoarvoa.

Pääsääntöisesti Aliens on jokaisella osa-alueellaan onnistunut teos, mutta silti itseäni kävi jonkin verran tympäisemään merijalkaväen sotilaiden kliseinen machoilu ja tosipaikan tullen epäonnistuminen. Myönnettäköön että en ole niin paljoa nähnyt tätä vanhempia elokuvia että osaisin arvioida olisiko tämä ollut häiritsevä piirre julkaisuvuotenaan, mutta näin vuonna 2020 katsottuna kyseiset hahmot tuntuvat lähinnä turhanpäiväisiltä täytteiltä joiden kohtalon voi jokainen katsoja melkoisella todennäköisyydellä arvata oikein.

Joidenkin hahmojen rasittavuudesta ja monin paikoin arvattavuudetaankin huolimatta Aliens on viihdyttävä elokuva joka jokaisen sci-fi-elokuvista pitävän on syytä nähdä ainakin kerran elämässään.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 8,3/10)

Leffalauantai: Titanic

Rosen (Kate Winslet) ja Jackin (Leonardo DiCaprio) ikoninen hetki Titanicin kannella

Titanic (IMDB) on James Cameronin ohjaama romanttinen draamaelokuva vuodelta 1997. Sen pääosissa nähdään Leonardo DiCaprio, Kate Winslet sekä Billy Zane.

Lyhyesti tiivistäen juonensa osalta elokuva kertoo Titanic-laivan neitsytmatkalla olleista matkustajista Jackista (Leonardo DiCaprio) ja Rosesta (Kate Winslet) jotka löytävät rakkauden epäonnisen laivamatkan aikana.

Juonen pääpiirteet on kyllä nopeasti kuvattu muutamalla virkkeellä, mutta silti tarinan ympärille on Cameron onnistunut luomaan yli kolme tuntia pitkän elokuvan. Poikkeuksellisen pitkästä kestostaan huolimatta Titanic ei silti tunnu katsojalleen missään vaiheessa pitkältä saati pitkäveteiseltä sillä elokuva imaisee mukaansa ja pitää hyvin otteessaan.

Titanic on niitä suhteellisen harvoja elokuvia joita olen nähnyt elokuvateattereissa sen julkaisun aikoihin. Sen jälkeen olen tainnut elokuvan nähdä kerran uudelleenkin, mutta edellisestä katselukerrasta on luultavasti aikaa noin 20 vuotta joten tätä perspektiiviä vasten elokuvan katsominen vuonna 2020 oli kiehtova kokemus – etenkin kun olin aikoinani pitänyt elokuvaa hyvänä.

Julkaisunsa aikaan Titanic oli mielestäni hyvä, ellei jopa todella hyvä elokuva, mutta satoja elokuvia sen jälkeen katsottuani ja nyt uudelleen vuosien jälkeen Titaniciin palattuani sen pitämisenä ainoastaan hyvänä tai erittäin hyvänä tuntuisi elokuvataiteen häpäisyltä.

Tapa miten Rose kuvataan yläluokkaisena hienoissa piireissä kasvaneena naisena joka kuitenkin kokee olevansa henkisesti kuolemassa kunnes kohtaa yhteiskuntaluokallisesti vähempiarvoisen Jackin joka saa hänen elämänsä tuntumaan elämisen arvoiselta on kaikin tavoin onnistunut.

Hahmoja rakennetaan tarpeeksi jotta heihin saa kosketuspintaa – Rosen padotut tunteet ja kaipuu aitoon rakkauteen ja hyväskyntään heräävät Winsletin erinomaisen roolisuorituksen ansiosta elämään eikä DiCaprion roolisuorituksestakaan löydä moitteen sanaa.

Kiintoisa piirre romanttisen tarinan lisäksi oli myös sen kuvaus luokkayhteiskunnasta ja ihmisten eriarvoisuudesta myös hädän hetkellä, vaikkakin kautta elokuvan tätä luokkajakoa ja eriarvoisuutta tuotiin esille selkeästi mutta tasapainoisesti esiin nostaen.

Pidin Titanicissa sen tavasta luoda koskettava ja traaginen rakkaustarina siten että se ei ollut ainoastaan lohduton. Siinä missä monet joutuivat siirtymään elämästä kuolemaan sai Rose siirtyä kokemansa rakkauden ansiosta takaisin kuolemasta elämään.

Titanic pääsi myös Suosituksia-sivulleni.

Arvosana: 10/10 (IMDB: 7,8/10)

Leffalauantai: The Terminator

The Terminator

The Terminator (IMDB) on James Cameronin ohjaama ja Arnold Schwarzeneggerin, Linda Hamiltonin sekä Michael Biehnin tähdittämä toiminnallinen Sci-Fi elokuva vuodelta 1984.

Tarina kertoo kuinka vuonna 2029 on käynnissä ihmisten ja koneiden välinen sota joka on alkanut kun koneiden tekoäly on kehittynyt liian itsenäiseksi ja alkanut näkemään kaikki ihmiset uhkanaan. Kuitenkin ihmiset ovat onnistuneet pärjäämään koneita vastaan tulevaisuuden taisteluissa, mutta koneet saavat idean lähettää tappajakyborgi Terminatorin vuoteen 1984 tappamaan ihmisten parhaimman sotilaan äidin ennen kuin sotilas on edes syntynyt. Mikäli hän onnistuu tehtävässään jää kyseinen sotilas syntymättä ja koneet onnistuvat tulevaisuudessa ottamaan vallan ihmiskunnasta.

Ihmiset ovat huomanneet koneiden ajatuksen ja lähettäneet aikamatkalle perässä myös oman puolensa edustajan, Kyle Reesen (Michael Biehn). Hänen tehtävänään on suojella syntymättömän lapsen äitiä Sarah Connoria (Linda Hamilton) jotta Terminator ei pääse häntä tappamaan ja siten kääntämään tulevaisuuden kulkua ihmisten kannalta epäedulliseen suuntaan.

Terminator ihmisen näköisenä (Schwarzenegger) opettamassa raggareille tapoja

Terminator on niitä elokuvia joita jokaisen elokuvaharrastajan olisi hyvä nähdä ainakin kerran elämässään, sillä kyseessä on ehdottomasti kulttiklassikko. Muistelisin että olisin joskus aikaiseminkin tämän elokuvan nähnyt mutta missään vaiheessa elokuvaa ei syntynyt muistikuvia tulevista tapahtumista joten sen näkemisestä on todella kauan tai vaihtoehtoisesti tätä en vain ole sittenkään aiemmin nähnyt. Onneksi tämäkin aukko sivistyksestä on nyt paikattu.

Vuonna 2018 katsottuna tämä elokuva tuntuu tarinansa osalta merkittävästi ajankohtaisemmalta ja vähemmän kauhuskenaariolta ja enemmän realistiselta uhkakuvalta kuin jos tämän olisi katsonut kymmenen vuotta takaperin. Tekoälyn kehitys on ollut todella nopeaa ja ihmismäisten robottien kehittyminen myös. Samoin on olemassa jo robottikäsiä jne. joten kyborgit alkavat olemaan nykyään jo realistisempia skenaarioita kuin vain pelkkää sci-fiä.

Pääsääntöisesti pidin tämän elokuvan tarinasta ja ainoa mistä siinä en pitänyt oli aikahyppyyn liittyvä paradoksi sekä muutama tarpeettoman teennäinen – vaikkakin tarpeellinen – kohtaus.

Kyle Reese (Michael Biehn) sekä Sarah Connor (Linda Hamilton)

Ohjauksellisesti elokuvasta en löydä valittamasta,Visuaalisesti elokuva oli toimiva ja oman aikakautensa elokuvaksi tyylikäs. Esimerkiksi Terminatorin kävely robottihahmoisena oli nykymittakaavassa hieman kankeaa, mutta oman aikakautensa tuotokseksi varsin tyylikästä tasoa.

Musiikit, vaatetukset ja 80-luvun takatukat aiheuttavat hieman tahattomia hymähdyksiä. Onneksi kyseisestä pukeutumistyylistä ihmiskunta on päässyt länsimaissa jo eteenpäin 😀 Näyttelytyö on asiallista ja kivikasvoinen Arska sopii rooliinsa hyvin.

Kokonaisuutena The Terminator on hyvä elokuva joka toimii vielä vuonna 2018. Siinä on omat aikakautensa piirteet jotka hieman luovat hyväntahtosia hymähdyksiä, mutta jokainen elokuva on oman aikakautensa lapsi.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 8,0/10)

Leffalauantai: Avatar

Avatar-elokuvan suomenkielinen DVD-kansi

Avatar (IMDB) on James Cameronin ohjaama vuonna 2009 julkaistu scifiä ja fantasiaa sisältävä toimintaseikkailu. Sen pääosanäyttelijöinä on Sam Worthington (Jake Sully) sekä Zoe Saldana (Neytiri).

Avatarissa kerrotaan ihmisten ja Na’vi-rodun taistelusta kaukaisella maailmalla Pandoralla. Ihmiset ovat kehittäneet Na’vin näköisen olennon, Avatarin, jonka kehoon ihminen sitten pystyy menemään. Tämä kuitenkin vaatii että Avatar on tehty juuri kyseisen ihmisen geeneihin sopivaksi. Jake Sully on sotilas joka on menettänyt veljensä ja hänet värvätään mukaan Pandoran keikalle, sillä hänen ja operaatiossa mukana olleen veljensä geenit ovat samanlaiset ja siten Avatarin ohjaamiseen sopivat.

Jake tutustuu Avatarina ollessaan Na’veihin ja ennalta arvattavalla tavalla rakastuu yhteen heistä. Vähitellen hän alkaa kokemaan heidän elämän ja maailmansa kauniimpana ja parempana kuin omansa, jonka seurauksena hän lopulta päätyy puolustamaan Na’vien arvoja ja kulttuuria riistäviä ihmisten sotilaita vastaan.

Eiffel 65:n hittiä mukaillen, I’m blue daba-diba-badiibaa.

Elokuva on pitkä, IMDB:n mukaan 2 h 42 min. Pituudestaan huolimatta se ei käynyt puuduttavaksi vaan piti katsojan otteessaan. Avatar oli ennalta arvattavuudestaan huolimatta mielenkiintoinen ja jollain tapaa myös koskettava elokuva. Sisäinen hippini koki Jaken ymmärryksen avartumisen hyväksi ja koskettavaksi jutuksi.

Avatar on ehdottomasti visuaalisesti yksi kauneimmista – ellei jopa kaunein – elokuvista jonka olen koskaan nähnyt. Sen esittelemä fantasiamaailma oli paikoitellen jopa henkeäsalpaavan upea. Tyylikäs värien käyttö yhdessä eeppisen musiikin kanssa oli kokemuksena todella hieno. Paikoitellen Pandorasta ja sen värimaailmasta tuli myös mieleeni Skyrimin (arvostelu) fantasiamaailma sen upeimmissa näkemissäni kohdissa.

Pandora tarjoaa lapsilleen kauniin luonnon joka pitää huolta omistaan

Avatar on saanut IMDB:ssä tätä kirjoittaessa arvosanaksi 7,8 joka on kohtalaisen hyvä arvosana mutta ei aivan vastaa silti sitä mitä itse annan tälle. Mielenkiintoinen tarina yhdistettynä visuaaliseen kauneuteen erinomaisten musiikkien säestyksellä viihdyttävässä elokuvassa ansaitsee omalla arvoasteikollani korkeamman arvosanan.

Lajityypissään Avatar on loistava elokuva joka kestää useammankin katselukerran.

Arvosana: 9/10