Leffalauantai: X-Men: The Last Stand

Erik Lehnsherrin roolissa nähdään yhä Ian McKellen

X-Men: The Last Stand (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu supersankarielokuva joka on suoraa jatkumoa aikaisemmin nähdyille X-Men (lue arvostelu) sekä X2 aka. X-Men 2 -elokuville. Siinä missä aikaisemmissa osissa ohjaajana toimi Bryan Singer on kolmannessa osassa syystä tai toisesta ohjaajaksi vaihtunut Brett Ratner.

Roolitukset hahmojen osalta on kuitenkin pysynyt muuttumattomina joten pääosarooleissa nähdään yhä Patrick Stewart, Ian McKellen, Halle Berry, Hugh Jackman sekä Famke Janssen.

Mutanttien ja ihmisten yhteinen taivallus maan kamaralla ei tahdo ottaa onnistuakseen sillä kummallakin osapuolella pienellä joukolla on aina jotakin suunnitelmia toistensa pään menoksi. Tällä kertaa ihmiset ovat onnistuneet löytämään mutantin jonka läheisyydessä muut mutantit menettävät mutanttikykynsä ja tulevat tavallisiksi ihmisiksi. Ihmiset kehittävät tämän pohjalta lääkkeen jolla mutantit voidaan parantaa.

Kaikki mutanteista ei ota uutista ilolla vastaan, sillä he eivät koe että heidän mutanttiutensa olisi mikään sairaus eikä sitä sen vuoksi pitäisi edes tarvita parantaa. Kun kuolleeksi luultu Jean Grey (Famke Janssen) palaa elämään on hänen mutanttivoimansa aivan uusissa sfääreissä. Siinä missä Charles Xavierin (Patrick Stewart) opeissa hänelle on rakentunut suojamuurit joilla hän voi hillitä kykyjään eikä olla kykyjensä hallittavana, on takaisin palattua nuo suojamuurit kadonneet. Vallanhimoiselle Erik Lehnsherrille (Ian McKellen) näiden voimien valjastaminen omiin tarkoituksiin sopii hyvin ja pian Erikin joukoissa on yksi ylivoimainen mutantti lyöttäytyneenä ihmiskuntaa vastaan.

Kuolleeksi luultu Jean Grey on palannut (Famke Janssen)

Ohjaajan vaihdoksesta huolimatta X-ryhmä jatkaa tässä kolmannessa osassaankin tutulla, turvallisella ja hyväksi havaittavalla viihteellisellä supersankarielokuvien linjalla.

Tarina on aikaisempien osien tapaan toimivaa tasoa, elokuvan rytmi on omaan makuuni miellyttävää ja toimintakohtaukset tukevat tarinaa eikä tunnu itseistarkoitukselta erikoistehosteiden demonstraatiolta. Elokuvan kaikki muutkin peruselementit (ohjaus, tehosteet, valaistukset jne.) ovat mukavaa katsottavaa, vaikka tämänkin filmatisoinnin tapauksessa on paikoitellen erikoistehosteissa huomattavissa elokuvan ikä. Omaan silmääni ne kuitenkin näyttivät yhä hyviltä.

Kokonaisuutena kolmas osa ei jostain syystä yllä aivan täysin yhtä mukaansatempaavaan tunnelmaan kuin ensimmäinen ja toinen osa, mutta arvosanan puolesta päädyin kuitenkin antamaan tälle saman kuin edellisellekin osalle. On tämä silti selkeästi keskivertoa supersankarielokuvaa viihdyttävämpi elokuva (mikäli aikaisemmat kaksi elokuvaa on nähnyt) ja se onnistuu päättämään trilogian sopivan mielenkiintoisella tavalla.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 6,7/10)

Leffalauantai: X-Men 2

Halle Berry nähdään Ororo Munroen aka. Stormin roolissa

X-Men 2 (IMDB) joka tunnetaan myös nimellä X2 on vuonna 2003 julkaistu toiminnallinen supersankarielokuva. Edeltävän osan tapaan (katso arvostelu) ohjauksesta on vastannut Bryan Singer eikä näyttelijäkaartikaan ole kokenut sen suurempia muutoksia, joten rooleissa nähdään yhä Patrick Stewart, Hugh Jackman, Iam McKellen, Halle Berry, Anna Paquin, Famke Janssen sekä James Marsden.

Ihmisten suhtautuminen mutantteihin on yhä negatiivista ja keskustelut mutanttirekisteristä jatkavat politiikan teemoissa. Negatiivista suhtautumista mutantteja kohtaan ei myöskään paranna teleporttaustaitoisen mutantin hyökkäys presidentin toimistoon.

Charles Xavierin (Patrick Stewart) luotsaama X-Men-ryhmä haluaa selvittää kuka on tuo mutantti joka on tämän kaiken takana, sillä ihmisiin nuivasti suhtautuva Eric Lehnsherr (Iam McKellen) on yhä vangittuna eikä tämänkaltainen sodan lietsonta ihmisten ja mutanttien välille luultavasti tuottaisi myöskään hänen tarkoitusperiään hyödyttävää lopputulemaa.

Ryhmä joutuu lyömään väliaikaisesti hynttyyt yhteen Lehnsherrin väen kanssa jotta syylliset saadaan selvitettyä.

Jean Greyn roollissa nähdään Famke Janssen

X-Men 2 on onnistunut jatko-osa joka nojaa edellisen elokuvan miljööhön ja tarinaan, joten on suositeltavaa katsoa edellinen osa jotta jonkinlaista kokonaiskuvaa tarinasta sekä henkilöistä ja heidän välisistä suhteistaan saa hahmotettua.

Tämäkin on suoraviivainen ja helposti lähestyttävä supersankari-elokuva jossa rytmi on ainakin omaan makuuni toimiva. Toimintaa siinä on sopivasti, mutta ei missään vaiheessa liikaa jotta se kävisi puuduttamaan.

Vaikka tarina on lajityypilleen tavalliseen tapaan suhteellisen pintapuoleinen, on siihen sopivasti saatu upotettua mielenkiintoisuutta lisäävä kerros missä Wolferinen historiaa aukeaa katsojalle ja hänelle itselleen sopivan pienin ja varovaisin askelin että siitä ei kerrota kaikkea, mutta silti samalla tarpeeksi suurin askelin jotta hahmon synty saa jonkinlaista kosketuspintaa.

Mikäli edellisestä X-Menistä on pitänyt on tämä näkemisen arvoinen jatko-osa, mutta mikäli tämän tyylilajin edustajat ei lainkaan iske ei tämä tule luultavasti suhtautumista lajityyppiin muuttamaan.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 7,4/10)

Leffalauantai: 27 Dresses (27 Dresses – Hääkuumetta)

Jane (Katherine Heigl)

27 Dresses (IMDB) joka suomalaisittain on käännetty muotoon 27 Dresses – Hääkuumetta on Katherine Heiglin tähdittämä romanttinen komedia jonka on ohjannut Anne Fletcher.

Fletcherin muihin ohjauksiin lukeutuu mm. The Proposal joten kyseessä ei ole ensimmäinen romanttinen elokuva jonka ohjauksessa nähdään Fletcherin kädenjälkeä eikä myöskään Katherine Heiglille kyseinen elokuvan tyyli ole tuntematon. Aikaisemmin olen täällä blogissa arvostellut kaksi muuta Heiglin tähdittämää romanttista elokuvaa (The Ugly Truth sekä New year’s eve) joten tuttua ja turvallista romanttista elokuvaa oli odotettavissa.

Tarinansa osalta 27 Dresses kertoo ainaisena morsiusneitona pysyvästä Janesta (Katherine Heigl) joka on salaisesti rakastunut pomoonsa Georgeen (Edward Burns). Janen sisko Tess (Malin Akerman) saapuu toisesta kaupungista vierailemaan hänen luokseen muutamaksi viikoksi ja tietämättä siskonsa tunteista Georgea kohtaan tutustuu hän itse Georgeen ja rakastuu häneen eikä tunne jää yksipuoleiseksi. Tilanne on epämukava ja kiusallinen Janelle mutta hän pystyy kuitenkin elämään asian kanssa.

Tess (Malin Akerman)

Pian Janen elämään astuu myös toimittaja Kevin (James Marsden) joka hääaiheisia artikkeleita hän on lukenut jo pidemmän aikaa. Tutustuttua selviää että Kevin vaikuttaa merkittävästi kyynisemmältä kuin mitä hänen kirjoittamistaan teksteistään voisi uskoa. Vähitellen Janen ja Kevinin välit alkavat lämmetä samaan aikaan kun sisarensa välit lämpenevät Georgeen. George ja Tess päättävät avioitua ja pian ikuisella morsiusneidolla on edessään häiden järjestäminen siskolleen ja miehelle jota hän on salaa rakastanut jo pidemmän aikaa.

27 Dresses on kaikilta osiltaan perinteinen kepeä romanttinen hömppäelokuva joka ei omassa lajityypissään eroa juurikaan muista vastaavista teoksista, ei hyvässä eikä sen enempää pahassakaan. Juoni on ennalta arvattava ja kliseinen, siinä on lajityypilleen yllättäviksi käänteiksi perinteiseen tapaan vähemmän yllättäviä käänteitä ja ennen kaikkea siinä on lämminhenkistä hyvää mieltä mukaan mahtuvan draaman seassa.

Näyttelytyö elokuvassa on perinteisen hyvää tasoa. Katherine Heigl on osaava näyttelijä joka soveltuu varsin hyvin kepeiden romanttisten elokuvien päätähdeksi eikä James Marsdenin roolisuorituksessakaan ole moittimista. Henkilöhahmot jäävät toki yhtä etäisiksi mitä muissakin kepeällä ja viihdyttävällä otteella tehdyissä romanttisissa elokuvissa on tapana, mutta tätä toki ei pidä nähdä moitteena elokuvaa kohtaan – enemmänkin kyseessä on lajityypille olennainen ominaispiirre joka kuuluu asiaan.

Kevin (James Marsden)

Tekninen toteutus elokuvassa on perushyvää Hollywood-tasoa eli kaikki elokuvan peruselementit toimivat ja pitävät hyvin pakan kasassa. Kamerakulmia käytetään perinteisillä tavoilla jonka ansiosta katsojan on helppoa seurata tarinan kuljetusta, henkilöhahmoja on sopivasti mutta ei liikaa, juonesta kerrotaan kaikki olennainen ja aivot voi jättää rennosti narikkaan kun käpertyy sohvan nurkkaan katsomaan viihdettä.

Kokonaisuutena 27 Dresses on omassa lajityypissään hyvä ja viihdyttävä elokuva jonka voi katsoa useammankin kerran. Mikäli romanttiset elokuvat ovat lajityyppinä millään muotoa kiinnostavia on tämä elokuva tuttu ja turvallinen valinta, mutta mikäli tämän tyylin elokuvat ei ole oma juttu ei tämänkään katsomatta jättämisellä menetä mitään elokuvahistoriallisesti merkittävää.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,1/10)