Leffalauantai: mother!

Jennifer Lawrence roolissaan äitinä

mother! (IMDB) on Darren Aronofskyn ohjaama kauhu/draama/mysteerielokuva vuodelta 2017. Sen pääosarooleissa nähdään mm. The Hunger Gamesista tuttu Jennifer Lawrence sekä Vicky Christina Barcelonssakin nähty Javier Bardem.

Elokuvan tarinassa kerrotaan pariskunnasta joka asuu kahdestaan omassa rauhassa sivussa kaikesta hälinästä. Pariskunnan mies on runoilija ja nainen hoitaa kotia. Arki on rauhallista eikä siinä tapahdu mitään ihmeempiä kunnes eräänä päivänä ovelle saapuu vieras joka jää runoilijamiehen luvalla oleskelemaan kylään vastoin vaimonsa tahtoa.

Vieraasta paljastuu vähitellen erikoisia piirteitä jotka saavat talon rouvan olon epämukavaksi. Oloa ei helpota myöskään se että pian taloon tulee myös tuon vieraan miehen vaimo ja hänkin asettuu taloksi. Miehen vaimo on monin paikoin varsin tyly talon emäntää kohtaan mutta talon isäntää kohtaan hän sen sijaan käyttäytyy varsin hyvin.

Vähitellen taloon alkaa tulemaan yhä enenevissä määrin ventovieraita ihmisiä ja meno alkaa käymään aina vain villimmäksi. Vähitellen vieraiden käytös talon isäntää kohtaan alkaa saavuttamaan aina vain hurmoksellisempia piirteitä ja talo alkaa vaikuttamaan yhä enemmän kultin kokoontumispaikalta kuin kodilta.

Javier Bardem roolissaan Hänenä

mother! on omalaatuinen ja ajatuksia herättävä elokuva. Elokuvan katsottua on vaikea sanoa suoraan varmaksi mistä tässä kaikessa on edes kyse, sillä metaforia ja symboliikkaa tarjoillaan katsojalle kasvavassa määrin tarinan edetessä.

Elokuva ammentaa tarinaansa symboliikkaansa vahvasti kristinuskon viitekehyksestä joka monelle länsimaalaisessa kulttuurissa kasvaneelle on tuttua jo lapsuudesta asti. Esimerkiksi runoilijan kohtaama ihannointi ja jopa vieraiden häntä kohtaan suorittama suoranainen palvonta, syntymä, kuolema sekä anteeksiantamus ovat vahvasti tarinassa läsnä.

Lisäksi Aronofskyn mukaan elokuvan pienellä alkukirjaimella kirjoitettu nimi ei ole pelkästään tyylikeino ja onpa myös elokuvan lopputeksteissä kaikki muut roolihahmot kirjoitettu pienellä kirjaimilla paitsi Javier Bardemin roolihahmo johon viitataan lopputeksteissä nimellä Hän. Kaikki roolihahmot jäävät myöskin nimettömiksi joka tuskin sekään aivan sattumaa on.

Kiintoisana piirteenä tarinan merkityksestä voinee mainita sen, että oma tulkintani oli ainakin poikkeava kollegani tulkinnasta tästä elokuvasta ja sen merkityksestä. Tästä voinee ainakin päätellä sen että elokuva ei ole ainakaan katsojalleen liian valmiiksi purekseltua tavaraa.

Mies (Ed Harris) ja nainen (Michelle Pfeiffer)

Omaan makuuni tämä elokuva toimi todella hyvin. Pidin sen monitulkinnallisesta tarinasta ja tavasta jolla se ohjauksellisesti katsojille kerrottiin. Tämän elokuvan myötä vahvistui myös mielikuvani siitä, että Jennifer Lawrence on varsin osaava näyttelijä jonka roolisuorituksia seuraa mielellään jatkossakin. Pidin erityisesti siitä kuinka hän osasi myös paikoitellen vähäeläisellä sekä hienovaraisellakin tulkinnalla välittää roolihahmonsa tunteita siten että katsojakin pystyy ymmärtämään hänen tunnetilojaan.

Darren Aronofskyn mother! on erinomainen todiste siitä että Black Swanin ja Requirem for a Dreamin ohjaajalla on kykyä luoda useitakin ajatuksia herättäviä mestariteoksia. Mikäli elokuvan paikoitellen ahdistava ja painostava tunnelma sekä muutama vastenmielinen kohtaus ei järkytä on tämä elokuva ehdottomasti katsomisen arvoinen. Itselläni tämäkin elokuva meni suoraan Suosituksia-sivulle.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 6,6/10)

Leffalauantai: Vicky Cristina Barcelona

Scarlett Johansson roolissaan Cristinana

Vicky Cristina Barcelona on Woody Allenin ohjaama ja käsikirjoittama romanttinen draamaelokuva vuodelta 2008. Elokuvan pääosarooleissa nähdään Rebecca Hall, Scarlett Johansson ja Javier Bardem.

Elokuvassa ystävättäret Vicky ja Cristina lähtevät kesälomallaan Barcelonaan. Siinä missä Vicky (Rebecca Hall) on rauhallinen ja seesteinen vakaata elämää elävä ja sitä haluava nainen on Cristina (Scarlett Johansson) luonteeltaan paljon spontaanimpi ja seikkailunhaluisempi tapaus. He lähtevät yhdessä viettämään iltaa ja tutustuvat illan mittaan taitelija Juan Antonioon (Javier Bardem). Juan houkuttelee naisia matkaansa viikonlopuksi ja Vickyn vastahankaisuudesta huolimatta Cristina saa ystävättärensä puhuttua ympäri spontaanille viikonloppureissulle Juanin matkaan.

Matka ei mene kuitenkaan Cristinan osalta täysin putkeen ja hän joutuu jäämään vuoteen omaksi sairastuttuaan ja näin Vicky lähtee kahden Juanin kanssa katselemaan paikkoja. Vicky ja Juan tulevat kuitenkin lopulta asiallisesti juttuun ja reissu ei menekään niin ankeaksi kuin mitä Vicky on alunperin kuvitellut.

Vicky (Rebecca Hall) ja miehensä Doug (Chris Messina)

Vicky on pidemmän aikaa jo tiennyt että haluaa säännöllistä ja rauhaisaa tasaisen turvallista elämää. Hän on kihloissa ja menossa naimisiin mutta ollessaan päivän kahden Juanin kanssa hän huomaa itsestään piirteitä jotka eivät kuitenkaan mene yhteen hänen halunsa tasaiseen tuttuun ja ennalta arvattavaan elämään.

Myöhemmässä vaiheessa kuitenkin Juanin ja Cristinan välit lämpenevät enemmänkin ja Cristina muuttaa Juanin luo. Hieman myöhemmin kuvioihin astuu myös hieman epävakaa Juanin entinen nainen, Maria Elena (Penélope Cruz), joka majoittuu myös heidän kanssaan asumaan. Cristina, Maria ja Juan oppivat elämään kolmistaan ja löytävät uudenlaista inspiraatiota suhteidensa kautta taiteeseensa.

Maria Elena (Penélope Cruz) ja Juan Antonio (Javier Bardem)

Vicky Cristina Barecelona oli omaan makuuni toimiva elokuva. Sen tarina oli toimivaa tasoa ja siinä oli ennalta-arvattavien juonikuljetusten lisäksi myös keskiverrosta elokuvasta hieman poikkeaviakin käänteitä. Pidin myös siitä kuinka hahmoihin oli saatu jonkinlaista persoonallisuutta ja tuntumaa ilman tarpeettoman suuria selittelyitä.

Tarinan kannalta fokus pysyi selkeästi relevanteimmissa hahmoissa vaikkakin myös muutamia sivuhahmoja esiteltiin kevyen pintapuoleisesti. Pääosin sivuhahmot toivat pientä lisää tarinaan ja hieman syvyyttä päähenkilöiden kuvaukseen mutta siltikin suurin osa sivuhahmoista tuntui täysin tarpeettomilta ja ylimääräisiltä tuodakseen kovin suurta lisäarvoa.

Esimerkiksi Vickyn mies Doug oli sellainen että hänen osuutensa elokuvassa olisi voitu jättää pelkkiin puhelinkeskusteluihinkin ilman että kovin suurta merkitystä olisi elokuvasta menetetty. Samoin Juanin isän osuus elokuvassa jättää lähinnä tunteen ylimääräisestä täytteestä jolla hieman rakennetaan Juanin hahmoa antamalla hänelle tuulahdus historiaa mutta vailla suurempaa syvyyttä.

Cristina mietteliäänä Henry Millerin teoksen äärellä

Kaikista merkityksettömiltä tuntuvista sivuhahmoista huolimatta Vicky Cristina Barcelona on hyvä elokuva jonka katsoi mielellään ja jonka voi hyvinkin katsoa toisenkin kerran. Sen narratiivi on toimivaa tasoa, hahmojen persoonat rakentuvat ja löytävät uusia puolia itsetään kuitenkaan hylkäämättä pohjimmaista olemustaan ja kokonaisuus on myös tuotannollisesti toimiva paketti. Hyvä ja viihdyttävä elokuva.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 7,1/10)