Tropic Thunder (IMDB) on Ben Stillerin ohjaama ja tähdittämä parodiallinen komedia vuodelta 2008. Pääosarooleissa Stillerin lisäksi nähdään Jack Black, Robert Downey Jr. ja Brandon T. Jackson.
Amerikkalaiset ovat olleet sotimassa Vietnamissa. Osa sotilaista on palannut ja osa palanneista on kirjoittanut kirjan kokemuksistaan. Vain yksi heistä on saanut elokuvasopimuksen ja tästä elokuvan tekemisestä Tropic Thunder kertoo. Elokuvan tekeminen muuttuu merkittävästi alkuperäisestä toiminnasta kun heidän ollessaan viidakossa näyttelemässä sotaa heidän tiensä risteävät siellä majaansa pitävien todellisten huumeita salakuljettavien tahojen kanssa.
Moni asia on toteutettu hyvin. Tarina itsessään on toimiva ja hyvää vaihtelua omaperäisellä näkökulmallaan. Se onnistuu myös heittämään mukaan sopivasti kohtauksia joista voi katsojana tunnistaa minkä elokuvan kohtausta se parodioi. Parodia ei kuitenkaan jää ainoastaan yksittäisiin elokuviin, vaan osansa siitä saa myös Hollywood, näyttelijät ja heidän ongelmansa sekä rahoittavat tahotkin.
Huumori toimii joissain kohtauksissa, mutta toisinaan se päätyy tarpeettoman levottoman puolelle omaan makuuni. Varsinaisia naurukohtauksia se ei siis aiheuttanut, mutta sen humoristinen vire teki siitä kuitenkin lajityypissään toimivan elokuvan.
Näyttelijäkaarti hoitaa osansa hyvin kuten näin nimekkäältä joukolta osaa odottaakin ja kaikki muutkin tavalliset perusasiat on hallussa. Kokonaisuutena tämä on viihdyttävä elokuva.
Kyle Newmanin ohjaama vuonna 2009 julkaistu elokuva Fanboys (IMDB) on toiminnallinen komedia jonka pääosarooleissa nähdään Dan Fogler, Jay Baruchel, Kristen Bell, Sam Huntington sekä Chris Marquette.
Tarinassa kerrotaan lapsuudestaan asti yhdessä kasvaneesta Star Wars -nörttikaveriporukasta. Eräissä kotibileissä aiemmin samoissa porukoissa pyörinyt mutta nyt jo aikuismaisempaan käytökseen kasvanut Eric (Sam Huntington) törmää vuosien jälkeen vanhat kaveruksensa jotka yhä ovat syvällä Star Wars -fanikulttuurissa. Aikaisemmin hyvien ystävien Linusin (Chris Maquette) ja Ericin välillä ei enää ole paljoa keskusteltavaa elämän polkujen johdatettua heidät erilleen, mutta muiden kaverusten kerrottua Ericille Linusin kuolemanvakavasta sairaudesta saa se Ericin haluamaan korjata välinsä.
Kaveriporukka on lapsesta asti suunnitellut reissua missä he ajavat maan halki George Lucasin Skywalker Ranchille ja murtautuvat sinne jotta saisivat nähdä Star Wars: Episode I – The Phatnom Menacen ennen sen julkaisua. Koska Linusin aika käy vähiin päättää kaveriporukka tehdä vielä yhdessä ikimuistoisen matkan näkemään kauan odotettua Tähtien sotaa.
Eric (Sam Huntington)
Nimensä osalta elokuva on poikkeuksellisen rehellinen ja kuvaava kertomaan millaisiin tunnelmiin ja maailmoihin filmi katsojansa johdattelee. Nörttiporukka jonka intohimona on Star Wars -elokuvat ja kaikki sen universumin nippelitiedot on aihepiiri jonka sisälle elokuvassa sukelletaan, joten aivan jokainen katsoja ei tästä paljoa irti tule saamaan.
Aikuiset ihmiset jotka ovat yhä uppotuneena fanikulttuuriin pikkulapsen innolla on aihe joka helposti herättää tuntemuksia johonkin suuntaan. Olipa sitten katsojan mielestä kyseessä intohimoinen rakkaus jotakin aihepiiriä kohtaan jonka vuoksi ihmiset ovat valmiita tekemään suuriakin asioita, elämän realiteettien kohtaamista pelkäävien eskapistien surullista rimpuilua todellisuutta vastaan tai kenties jotakin aivan muuta on sinänsä katsomisen kannalta suhteellisen irrelevanttia. Se miten paljon näkemästään sitten nauttii saattaa toki hakea muotonsa omien käsitteiden kautta.
Fanituskulttuurin väreillä maalatun pinnan alle tarinaan olennaisempana liittyy kuitenkin kohtalaisen tavallinen kasvutarina missä erilleen kasvaneet ystävät löytävät jälleen toisensa ja yhteisen intohimonsa kohteen, omille teilleen lähtenyt uskaltaa kohdata omat haaveensa ja lakata elämästä muiden toivomaa elämää omien unelmiensa kustannuksella eikä yhtä mitäänsanomattoman tuntuista rakkaustarinaakaan ole unohdettu.
Kokonaisuutena Fanboys on elokuva jonka voi katsoa kerran tai pari, mutta ei se missään vaiheessa itseäni päässyt erityisemmin innostamaan. Leffanörttifanitus ei ole aiheena kovin lähellä sydäntäni eikä tämänkään elokuvan kuvaus siitä maailmasta sen mielenkiintoisempaa onnistunut rakentamaan. Tasapaksu ja kliseinen kasvutarina vailla minkäänlaista syvyyttä saa Fanboysin hukkumaan keskinkertaisten elokuvien laariin.
