Leffalauantai: Johnny English

Salaisen palvelun agentti Johnny English (Rowan Atkinson) nähdään Bondin lailla niin puvussa kuin myös kenttätoimissakin. Kellon kautta ohjeiden antaminen sujuu myös Englishiltä kenttätehtävässä.

Johnny English (IMDB) on vuonna 2003 julkaistu toiminnallinen komedia jonka on ohjannut Peter Howitt. Pääosarooleissa nähdään Rowan Atkinson, John Malkovich, Ben Miller sekä Natalie Imbruglia.

Yhdistyneen kuningaskunnan salaisen palvelun MI5:n konttorissa työskentelevä Johnny English (Rowan Atkinson) haaveilee agentin urasta. Esikuvansa ja idolinsa Agentti 1 (Greg Wise) menehtyy kenttätehtävässä jonka jälkeen hänen hautajaisissaan olleet muutkin agentit saavat surmansa siellä tapahtuvan räjähdyksen yhteydessä. Agentteja ei ole enää jäljellä jonka vuoksi Johhny ja kollegansa Bough (Ben Miller) saavat tilaisuuden näyttää kykynsä tositoimissa.

Englannille tärkeät kruunun jalokivet katoavat tilaisuudessa missä Johnny ja Boughkin ovat paikalla, joten pian agentit saavat tehtäväkseen löytää varastetun omaisuuden ja selvittää kuka rikoksen takana on.

Ammattitaitoisen agentin on tärkeää osata sopeutua myös tyylikkäisiin juhliin vaikutusvaltaisten vieraiden seuraan.

Tyylikäs ja tappavan taitava agentti jolta sujuu myös viehättävien neitojen hurmaaminen on James Bondeista tuttu konsepti eikä Bondia parodioiva Johnny Englishkään näissä kyvyissä paljoa jälkeen jää. Siinä missä Bondilta nämä asiat sujuvat kuin luonnostaan ei samaa voi sanoa tästä agentista joka pääsee samankaltaisiin lopputuloksiin vähemmän onnistuneiden mutta sitäkin hupaisempien välivaiheiden kautta.

Suurta keikkaa suunnittelevalla pääkonnalla on suuruudenhullu salainen suunnitelma mikä on tietenkin pitänyt tallentaa DVD:lle yksityiskohtaisesti kerrottuna. Olisi varsin ikävää mikäli tämä salaisen suunnitelman paljastava DVD päätyisi vääriin käsiin ja siten tulisi julki. Tarina on yliampuvuudessaan hupaisa ja kaikki tärkeimmät hahmot ovat sopivan karikatyyrisiä ja siten hyvin toimivia.

Johnny English on onnistunut toimintakomedia josta suorastaan huokuu tyylillä tehtyä parodiaa James Bond -elokuvista. Se on viihdyttävän hauska ja sen huumori tuo monelta osiin mieleen Ace Venturat sekä Austin Powersit. Mikäli absurdit tilanteet ja sopivan ennalta arvattavat juonikäänteet suoraviivaisella komedialla sävytettynä iskevät on tämä katsomisen arvoinen elokuva. Allekirjoittaneelle tämä upposi varsin hyvin.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,2/10)

Leffalauantai: Burn After Reading

Brad Pitt roolissaan Chad Feldheimerinä

Burn After Reading on veljeskaksikko Ethan ja Joel Coenin ohjaama komediallinen rikosdraama vuodelta 2008. Pääosissa nähdään Brad Pitt, George Clooney, Frances McDormand, John Malkovich sekä Tilda Swinton.

CIA:lla työskennellyt Osbourne Cox (John Malkovich) siirretään syrjään työtehtävistään alkoholiongelman vuoksi. Osbournen vaimo Katie (Tilda Swinton) ei ota asiaa kevyesti ja pian hän on jo suunnittelemassa avioeroa. Syynä eroon kuitenkaan tuskin on ainoastaan miehensä työttömyys vaan kuvioihin hänellä itsellään mahtuu salasuhde yhteisen perhetuttavan Harryn (George Clooney) kanssa.

Samaan aikaan toisaalla eräänä päivänä kuntosalilta löytyy salaperäinen CD jossa vaikuttaa olevan huippuluokan salaista tietoa. Kuntosalin työntekijä Chad (Brad Pitt) aikoo yhdessä kollegansa Linda Litzken (Frances McDormand) ottaa yhteyttä CD:n tietoja mahdollisesti omistavaan tahoon. Tuo taho on Osbourne Cox ja pian useiden ihmisten elämänpolut alkavat risteämään.

Linda Litzken roolissa Frances McDormand

Komediankin lajityyppiin kuuluvaksi listattu Burn after reading on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu rikos/draamaelokuva, mutta sen komediallisuudesta voi olla montaa mieltä. Paikoitellen siitä löytyy mustan komedian sävyjä ja kokonaisuutena tarinan absurdeissa tapahtumissa on kyllä reilusti ironiaa, mutta tällaisenaan en tätä osaa komediaksi sijoittaa. Humoristisempaa elokuvaa etsivälle ei tätä aivan ensimmäisenä tulisi ehdotettua.

Pidin kuinka hyvin käsikirjoituksessa oli kirjoitettu erilaisista taustoista tulevien ihmisten elämäntarinoiden yhteen nivoutuminen. Roolihahmot ovat mielenkiintoisia ja näyttelytyö kaikin puolin toimivaa joten perus varmaan Hollywood-tasoa on nähtävissä alusta loppuun saakka. Ohjauksellisestikaan tästä ei mitään valittamisen aihetta löydä.

Elokuvan loppu on toimiva ja tuo jollain muotoa tunnelmaltaan mieleen Coenin veljesten vuoden 1998 komedian The Big Lebowski sekä samojen ohjaajien vuoden 2007 parhaan elokuvan Oscarin kahmaisseen No Country For Old Manin, sillä myöskään tässä asioita ei liikoja selitellä ja kaiken jälkeen käteen katsojalle jää elämän epävarmuus ja satunnaisuudelta tuntuvien tapahtumaketjujen hämmentävä lopputulema.

Kokonaisuutena tämä elokuva on viihdyttävä, mutta se jättää silti kaipaamaan jotain enemmän. Kuitenkin tällaisenaankin tämän katsoo kerran tai vaikka useammankin.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 7,0/10)

Leffalauantai: Jonah Hex

Megan Fox on harvoja hyviä syitä katsoa tätä elokuvaa

Tämänkertaiseksi leffalauantain valinnaksi päätyi vuonna 2010 julkaistu Jimmy Haywardin ohjaama toiminnallinen draama/fantasiaelokuva Jonah Hex (IMDB). Ennakkoon en tiennyt elokuvasta mitään enkä ollut siitä edes kuullutkaan mutta Vitosen divarissa käydessäni bongasin leffan ja havaitsin siinä olevan myös Megan Foxin joten leffa oli toki ostettava Blu-Raynä leffakokoelmaani.

Jonah Hex on DC Comicsin western-sarjakuvahahmo joka on luotu jo 1970-luvulla ja hänet voi Wikipedian mukaan bongata myös muutamista DC:n animaatiosarjoista kuten Batman.

Elokuvan juonessa kerrotaan nimensä mukaisesti länkkäri Jonah Hexistä (Josh Brolin), miehestä joka on aikoinaan toiminut ratsuväessä yhdessä nykyisen antagonistinsa John Turnbullin (John Malkovich) kanssa. Turnbull on antanut hänelle käskyn polttaa sairaala mutta Hex ei ole pystynyt sitä tekemään. Hex tappaa ystävänsä Jebin joka sattuu olemaan myös John Turnbullin poika. Vähemmän yllättäen John Turnbull ei tästä erikoisemmin ilahdu ja niinpä hän ottaa Hexin kiinni, sitoo ristiin ja pakottaa hänet katsomaan kuinka hän polttaa Hexin talon matalaksi samalla kun hänen vaimonsa ja poikansa ovat siellä sisällä.

Jonah Hex (Josh Brolin)

Rakkaidensa menetyksen johdosta Jonah Hex päättää kostaa Turnbullille vaimonsa ja poikansa kuoleman mutta harmikseen hän saa kuulla että Turnbull on jo menehtynyt hotellin tulipalossa toisaalla. Hex ryhtyy palkkiometsästäjäksi jolle tarinan edetessä selkenee että Turnbull elää ja voi hyvin ja hänen kuolemansa oli vain lavastettu juttu. Hex pääsee jälleen jatkamaan kostonsa hakemista.

Koston ja tappamisen lisäksi elokuvaan on upotettu hieman myös kevyttä ihmissuhdetarinaa sillä Hexillä on tapana käydä borderllissa Lilahin (Megan Fox) luona ja heidän välillään tuntuu olevan hieman muutakin kuin vain pelkkiä maallisia iloja. Harmillisesti tämän elokuvan rakkaustarina ei säväytä mihinkään suuntaan ja se tuntuu täysin turhalta sivukäänteeltä muutenkin jo turhauttavan tylsään tarinaan. Elokuvan rakkaustarista ainoa hyvä asia löytyy siitä että siten juoneen on saatu kirjoitettua rooli Megan Foxille joka onkin harvoja hyviä syitä katsoa tätä elokuvaa.

Perinteisen länkkäritematiikan lisäksi elokuvaan on heitetty mukaan yliluonnollisia elementtejä. Jonah Hexillä on jostain syystä kyky manata kuolleita takaisin henkiin ja muutaman kerran hän kaivaakin haluamiaan tietoja erinäisistä tapahtumista jo manan mailla makaavilta.

Palkkiometstästäjä noutamassa palkkiotaan

Vaikka tarina ei säväyttänyt itseäni suuntaan tai toiseen oli tässä elokuvassa teknisesti kuitenkin piirteitä joista pidin. Pidin siitä että elokuvassa oli paljon keskusteluissa kasvolähikuvia ja muutenkin kuvakulmat kameralla olivat toimivia. Harmillisesti elokuvan leikkauksista jäi kuitenkin yleisesti levoton tunnelma sillä tunnelmaltaan verkkaisista kohtauksista syntyi hätäinen fiilis liian nopeiden leikkauksien vuoksi.

Samoin dialogeissa leikkaukset häiritsivät toisinaan sillä paikoitellen kun henkilö alkoi puhumaan hypättiin suoraan leikkauksessa tähän puhuvaan henkilöön ja kun toinen rupesi puhumaan leikattiin suoraan tähän puhuvaan henkilöön. Tämänkaltainen leikkaus luo tarpeettoman hätäisen fiiliksen ja se kyllä toimii jos kohtaus on nopeatempoinen action-kohtaus, mutta normaalissa dialogissa se vain rikkoo kohtauksen seesteisen harmonian.

Kaiken kaikkiaan Jonah Hex on kohtalaisen huono elokuva. Sen juoni ei erikoisemmin säväytä ja erityisesti leikkauksissa käytetyt tyylikeinot tekevät siitä epätasapainoisen tuntuisen katselukokemuksen jonka jaksaa katsoa kerran tai pari ja niilläkin kerroilla vain Megan Foxin takia.

Arvosana: 4/10 (IMDB: 4,7/10)

Leffalauantai: Shadow of the Vampire

Toisinaan myös vampyyrit lukevat kirjoja

Tämän kertaiseen leffalauantaihin päätyi pitkästä aikaa vampyyrielokuva, tarkemmin ottaen vuonna 2000 julkaistu Shadow of the Vampire (IMDB). Se on E. Elias Merhigen ohjaama draama/kauhuelokuva jonka pääosaroolissa nähdään Willem Dafoe.

Shadow of the Vampire on elokuva joka kertoo vampyyrielokuva Nosferatu kuvauksista. Pääosaroolia Nosferatuna esittää mystinen Max Schreck, mies joka tuntuu ottavan roolinsa vähän turhankin aidon tuntuisesti. Elokuvan tuotantoryhmässä yksi henkilö kyllä tietää että Max on aito ja oikea vampyyri, mutta ei hän sitä muille tietenkään kerro. Elokuvan kauvaukset menevät kutakuinkin mallikkaasti haasteista huolimatta mutta viimeinen kuvattava kohtaus onkin hieman toisenlainen kuin mitä osasin odottaa joten jätetään elokuvan loppu spoilaamatta.

”Ei Max, pinkki joogatrikoo ei sovi sinulle”

Tämä elokuva oli mielenkiintoinen. Se otti hieman toisenlaisen lähestymistavan vampyyrielokuviin ja se oli merkittävästi enemmän old school -henkinen vampyyrielokuva kuin uudemmat vampyyrifilmit yleensä. Vaikka elokuva on vuodelta 2000 olisi kuvaustyylistä ja tuotannosta voinut kuvitella tämän valmistuneen joskus 1970-luvun aikana. Myös maltillinen musiikin käyttö loi mielikuvaa vanhemmasta elokuvasta kuin mitä todellisuudessa oli kyse.

Pidin tuotannollisten osuuksien lisäksi myös elokuvan tasapainottelusta koomisuuden ja vakavasti otettavan vampyyrielokuvan välillä. Siinä on elementtejä kummaltakin puolelta enkä täysin varmaksi osaa sanoa onko tämä tarkoituksellista vai tahatonta. Kuitenkin kyllä tämän aivan uskottavaksi vampyyrileffaksi pystyy laskemaan vaikka paikoitellen roolisuorituksien teatreaalisuudesta voisi muutakin ajatella.

Iltapalan aika

Shadow of the Vampire on toimiva filmi vampyyrielokuvien ystäville. Jokaisen joka pitää vamyyrileffoista kannattaa tämä katsoa, mutta mikäli sen genren elokuvat ei lähtökohtaisesti iske lainkaan voi tämänkin jättää suosiolla kaupan hyllylle.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,9/10)