Tag: Jon Favreau

  • Leffalauantai: The Wolf of Wall Street

    Puhetaitoinen Jordan Beltford (Leonardo DiCaprio) pitämässä puhetta yrityksensä työntekijöille.

    The Wolf of Wall Street on Martin Scorsesen ohjaama tositapahtumiin pohjautuva draamaelokuva vuodelta 2013. Pääosissa nähdään Leonardo DiCaprio, Margot Robbie sekä Jonah Hill.

    Jordan Beltford (Leonardo DiCaprio) on jo nuorena tiennyt tahtovansa tulla varakkaaksi ja niinpä hän hakeutuu Wall Streetille meklariksi. Kun hän on juuri pääsemässä hommiin kiinni tapahtuu pörssissä kuitenkin suuri romahdus jonka seurauksena työt loppuvat ennen kuin ne pääsevät edes kunnolla alkuunkaan. Jordan hakeutuu uuteen työhön meklariksi myymään senttiosakkeita hyvällä menestyksellä, mutta pian hän alkaa rakentamaan omaa yritystä yhdessä naapurinsa Donnien (Jonah Hill) kanssa. He etsivät ympärilleen muita myyntihenkisiä kumppaneita joiden avulla he nostattavat yrityksensä suuriin tuloihin kyseenalaisillakin keinoilla.

    Elokuva on suhteellisen verkkaisesti etenevä kuten sen kolmen tunnin kestosta voi arvata, mutta missään vaiheessa se ei kuitenkaan tunnu liian pitkältä eikä hidastempoiselta. Tarina etenee koko ajan hyvällä tahdilla ja toimiva rytmi säilyy alusta loppuun saakka.

    Firman menestyessä ja rahan virratessa juhlinta on sen mukaista. Huumeita, pillereitä ja alkoholia kuluu eikä uskollisuudesta ole tietoakaan kun prostituoituja on mukana monissa juhlissa. Jossain vaiheessa Jordanin huumeiden käyttö alkaa riistäytymään liiallisuuksiin alkaen hiertämään myös hänen perhe-elämäänsä. Fear and Loathing in Las Vegas -elokuvan tyylisiä huumesekoiluita ei sentään nähdä, mutta yliannostuksen aiheuttamaa sekoiluakin keretään näkemään.

    Scorsese onnistuu hyvin kuvaamaan rikkaiden huumehouruisen juhlinnan ja sen överiyden kuitenkaan glorifioimatta sitä, sillä toimilla on ennemmin tai myöhemmin seurauksia. Pettämiset ja muut sekoilut käyvät läheisille raskaaksi eikä elämä ole enää pelkkää iloista juhlintaa.

    Tarina on mielenkiintoinen kuvaus päämäärätietoudesta, ahneudesta, rikkaudesta ja sen turmiollisesta vaikutukseta väärissä käsissä. Kuten todellisessakin elämässä, monet asiat jotka vaikuttavat tavoittelemisen arvoiselta eivät lopulta välttämättä sellaisia olekaan.

    Kokonaisuutena The Wolf of Wall Street on erinomainen ja katsomisen arvoinen elokuva.

  • Leffalauantai: Spider-Man: Homecoming

    Hämähäkkimies uhkaa jäädä alakynteen

    Spider-Man: Homecoming (IMDB) on vuonna 2017 julkaistu toimintaseikkailu jonka on ohjannut Jon Watts. Pääosissa nähdään Tom Holland, Michael Keaton, Robert Downey Jr., Marisa Tomei, Laura Harrier, Jacob Batalon sekä Jon Favreau.

    Hämähäkkimies eli Peter Parker (Tom Holland) elättelee toiveita pääsystä osaksi Avengers-tiimiä. Jostain syystä isompaan supersankarin rooliin ei tunnu hänelle kuuluvan kutsua mutta pienempiäkin rikollisia on onneksi kiinni otettavana. Peterin lähinurkilla tapahtuu erikoisia sillä avaruusteknologialla varustettuja aseita käytetään ryöstössä ja niitä myöskin kaupataan pimeästi.

    Peter koettaa varoittaa Tony Starkia (Robert Downey Jr.) mutta varoitukset vaikuttavat menevän kuuroille korville. Hämähäkkimiehenä asiaan puuttuminen ei tuota haluttua tulosta ja niinpä Tony ottaa Peterille antamansa hämähäkkimiespuvun pois sillä hän ei vaikuta tarpeeksi kypsältä sopiakseen rooliinsa supersankarina.

    Rikolliset eivät kuitenkaan lepää ja pian Peter joutuu vanhaan asuunsa varustautuneena tarttumaan toimeen estääkseen rikollisten isompia rötöksiä.

    Liz (Laura Harrier) ja Peter (Tom Holland) menossa tanssiaisiin

    Hämähäkkimies-elokuvia on vuosituhannen vaihteen jälkeen tehty jo Sam Raimin toimesta kolme kappaletta, Marc Webbin toimesta kaksi kappaletta ja Marvelin studion kanssa kolme kappaletta. Näiden varsinaisten Spider Man -elokuvien lisäksi Peter Parkeria on nähty myös muutamissa muissakin Marvelin elokuvissa joten hahmo on Batmanin tapaan laitettu mahtumaan moniin filmatisointeihin. Siinä missä Batmanin uudemmatkin elokuvat olleet hyviä ei samaa voi hyvällä tahdollakaan valitettavasti sanoa tämän supersankarin vierailusta valkokankaalla.

    Homecoming on huono elokuva. Sen tarina on kyllä perus toimivaa tasoa, mutta kaikki sen ympärille rakennettu erikoistehosteita lukuunottamatta on yksinkertaisesti keskinkertaista huonompaa tasoa.

    Tarinan iso kuvio kulkee tomivasti ja siihen keskittymällä tästä olisi kyllä saanut asiallisen elokuvan, mutta ikävä kyllä tämä ei ole riittänyt tekijöille vaan sekaan juoneen on liimattu väkisin typerän teennäistä silppua joka ei tue millään tapaa tarinaa vaan lähinnä aiheuttaa turhautumista.

    Henkilöhahmot ovat mitäänsanomattomia, kenestäkään ei saa mitään kunnollista otetta sillä ketään ei avata eikä rakenneta missään vaiheessa edes auttavasti ja väkisin vääntämällä väännetty Peterin ja Lizin välinen kömpelösti kuvattu ihastuminen ja suhteen eteneminen edes jossain määrin jättää vain katsojan miettimään miksi ihmeessä tällaista roskaa on pitänyt ympätä mukaan.

    Huonosti rakennetut hahmot ja heidän etäisesti kuvatut keskinäiset suhteensa maustettuna ajan hengen mukaisilla woke-kulttuurin elementeillä laittaa muistelemaan vuoden 2002 erinomaista Spider-Man elokuvaa samalla kun mielessään miettii Kummisedästä tuttua “Look how they massacred my boy” -siteerausta.

    Erikoistehosteet onneksi edes olivat toimivat. Ne on kautta linjan tyylikkäät eikä perusasioissa kuten leikkauksissa, valaistuksissa, puvustuksissa tai kameratyöskentelyssä kuitenkaan onneksi ole mitään valittamista. Tekijätiimi on ollut osaavaa tasoa joten sitäkin enemmän tämänkaltainen riman alitus tuntuu harmilliselta.

    Kyllähän tämän loppuun pystyi katsomaan, mutta ei tätä valitettavasti voi mitenkään suositella.

    Arvosana: 3/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 642 206 annettuun ääneen”]7,4/10[/simple_tooltip])