Aleksin Blogi

Tag: Julianne Moore

  • Leffalauantai: Crazy, Stupid, Love. (Hölmö hullu rakkaus)

    Cal (Steve Carell) saamasa tyyliopastusta Jacobilta (Ryan Gosling)

    Crazy, Stupid, Love (IMDB) eli Hölmö hullu rakkaus on vuonna 2011 julkaistu romanttinen draamakomedia. Sen ohjauksesta on vastannut Glenn Ficarra ja John Requa ja pääosarooleissa nähdään Steve Carell, Ryan Gosling, Julianne Moore, Emma Stone, Lio Tipton sekä Jonah Bobo.

    Ollessaan ravintolaillallisella vaimonsa Emilyn (Julianne Moore) kanssa Cal (Steve Carell) saa kuulla että Emily haluaa avioeron. Jätetyksi tulemisen seurauksena Cal alkaa viettämään useina iltoina aikaansa baarissa hakien lohtua alkoholista. Muiden baarissa olevien tunnelmaa ei pettymyksessä ääneen piehtaroiva mies nostata ja eräänä iltana baarin pelimies Jacob (Ryan Gosling) kutsuu Calin pöytäänsä ja tarjoaa hänelle neuvojaan kuinka naisten kanssa tulisi toimia.

    Jacob ja Cal alkavat viettämään yhdessä aikaansa ja vähitellen Jacobin neuvoilla tappiomielialasta kärsinyt Cal alkaa löytämään itsestään kauan sitten unohtuneen itsevarman maskuliinisen puolensa.

    Jacob ja Cal tekemässä tuttavuutta Katen (Marisa Tomei) kanssa

    Romanttisten draamakomedioiden lajityyppi on elokuvallisesti jossain määrin haasteellinen, sillä on helpompaa onnistua puhtaasti romanttisen komedian tai romanttisen draaman saralla kuin lajityypissä jonka pitäisi onnistua tuomaan molempien tyylilajien parhaat puolet samaan pakettiin. Tietenkin jokaisessa romanttisessa komediassa on lähes poikkeuksetta jonkinmoista kepeää ja usein kliseistä draamaa, mutta ajatuksia enemmän herättävää vakavammin otettava draamallista tulkintaa ei kovin usein tule vastaan. Crazy, Stupid, Love. onnistuu kuitenkin hyvin saavuttamaan kummankin lajityypin hyviä puolia toimivaksi kokonaisuudeksi.

    Itselleni hyvin toimivat romanttiset komediat ja romanttiset draamat usein keskittyvät yhteen pariin joiden ympärille tarina nivoutuu. Tässäkin tapauksessa tarinan keskiössä on kyllä yksi pariskunta ja heidän suhteensa joka rakentaa tarinan draamallisen aspektin, mutta samaan aikaan ympärillä rakentuu pari muuta ihmissuhdetarinaa jotka ovat hyvänä mausteena tuomassa vähitellen sekaan komediallisia elementtejä. Mikä parasta, koomisuus ei jää ainoastaan pariin yksittäiseen hauskaan hetkeen vaan hyvin tasaisen varmasti rakennettuun hupaisaan pohjavireeseen joka saavuttaa hetkellisesti sopivan yliammutun absurdiuden rajan.

    Kaiken komediallisten elementtien alta löytää katsoja silti puhuttelevia ja ajatuksia herättäviä kasvutarinoita. Pelimies joka näkee baarissa aikaansa viettävässä epätoivoisessa miehessä jotain sellaista joka kaipaa korjaamista tarjoaa hänelle apuaan, mutta saman matkan aikana hän itsekin saa oppia jotakin siitä mikä todellisuudessa on tärkeää.

    Huumoria ja draamaa hyvässä tasapainossa etsivälle Crazy, Stupid, Love. on katsomisen arvoinen elokuva.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 500 578 annettuun ääneen”]7,4/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Assassins (Ammattitappajat)

    Robert Rath (Sylvester Stallone)

    Richard Donnerin ohjaama Asssassins (Ammattitappajat) (IMDB) on vuonna 1995 julkaistu toiminnallinen rikostrilleri. Sen pääosarooleissa nähdään Sylvester Stallone, Antonio Banderas sekä Julianne Moore.

    Robert Rath (Sylvester Stallone) on ammattitappaja joka saa tietokoneensa välityksellä anonyymiltä henkilöltä keikkoja joissa yleensä on tarkoituksena pistää kohde tai useampikin kylmäksi. Kesken erään keikan suorittamisen Robert saa havaita että hän ei suinkaan ole ainoa henkilö kuka on samaa keikkaa suorittamassa. Miguel Bain (Antonio Banderas) on toinen ammattitappaja joka jostain syystä sattuu useammankin kerran samoille apajille saalista noutamaan.

    Eräällä keikalla yhdeksi kohteeksi tulee salaperäinen nettikäyttäjä Electra (Julianna Moore), jolla on hallussaan levyke täynnä salaisia tietoja. Rahojen ja levykkeen vaihto ei mene suunnitellusti ja pian Electra on Robertin kohteena.

    Electra (Julianna Moore)

    Assassins on mukaansatempaava toimintaelokuva. Sen tarina on kiinnostava ja se rakentuu hyvällä rytmillä pitäen koko ajan yllä jonkinlaista tapahtumaa käymättä kuitenkaan missään vaiheessa liiallisen nopeatempoiseksi tai sekavaksi. Pakka pysyy toisin sanoen hyvin kasassa alusta loppuun saakka.

    Ennalta arvattavia ja myös arvaamattomiakin käänteitä oli tarinassa tarpeeksi luomassa hieman makua tarinan suoraviivaiseeen etenemiseen. Ohjaus on toimivaa eikä liian useassa modernimmassa toimintaelokuvassa nähtävää suhteettoman nopeaa ja siten käsittämättömän sekavaa leikkaustyyliä onneksi nähdä missään vaiheessa.

    Tämän tyylilajin elokuvissa en yleensä kovin suurta ja syvällistä henkilöhahmokuvausta odota, mutta hieman lisää olisin siltikin kaivannut Miguelin hahmoon avaamista. Kuka hän oli ja mistä hän tuli? Samoin Electran hahmon olisi suonut saavan astetta enemmän taustaa jotta tarina ei henkilöiden osalta olisi jäänyt näin ohueksi. Onneksi lajityyppi on vähemmän draamaa ja enemmän toimintaa joten tämä suotakoon, vaikkakin onnistuneesti näiden hahmojen taustoja avaamalla olisi saatettu saada tähän tarinaan merkittävästi enemmän tarttumapintaa.

    Kokonaisuutena Assassins on viihdyttävä toimintaelokuva jonka katsoo mieluusti kerran tai vaikka useammankin.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 78 933 annettuun ääneen”]6,3/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Evolution (Evoluutio)

    Harry Block (Orlando Jone) ja Ira Kane (David Duchovny)

    Evolution (IMDB) joka suomennettuna on käännetty suoraviivaisesti muotoon Evoluutio on Ivan Reitmanin ohjaama komediallinen sci-fi vuodelta 2001. Pääosarooleissa nähdään David Duchovny, Orlando Jones, Julianne Moore sekä Seann William Scott.

    Avaruudesta tipahtaa maahan asteroidi. Lähialueella opettajana toimivat Ira Kane (David Duchovny) ja ja Harry Block (Orlando Jones) lähtevät katsomaan tapahtumapaikkaa ja ottavat samalla näytteitä. Mikroskoopilla tutkiessa näytteistä paljastuu että asteroidin mukana on tullut solurakenteeltaan jotakin maan asukkaille entuudestaan tuntematonta elämänmuotoa.

    Mielenkiintoisemmaksi tilanteen tekee kuitenkin se kuinka nopeasti löydetyssä näytteessä tutkijat havaitsevat muutoksia kehityksessä. Siinä missä evoluutioteoriassa on puhuttu sadoista miljoonista vuosista on näiden solujen kohdalla samanlainen kehitys havaittavissa muutamissa tunneissa.

    Evoluutio alkaa ottamaan nopeasti huolestuttavan kehityssuunnan ja pian ihmisten on reagoitava vieraan lajin kehittymiseen voimakeinoilla.

    Allison (Juliannne Moore)

    Evolution on kepeä sci-fi elokuva jossa on jätetty paljon tilaa komediallisille elementeille. Harmillista kyllä komediallinen anti tuntuu väsähtäneeltä, levottomalta ja viitekehykseensä sopimattomalta irroittelulta joka ei kovin usein jaksa naurattaa. Tyyliltään huumori olisi sopinut kenties American pien tyylisiin komedioihin, mutta aikuisten maailmaan sijoittuvassa elokuvassa tämänkaltainen huumori ei vain uppoa.

    Viihteelliseltä arvoltaan tämä oli keskinkertaista tasoa, eli se on helposti katsottava elokuva jossa kaikki elokuvalta vaadittavat peruselementit on kunnossa. Sen jaksaa helposti katsoa kerran tai vaikka jossain seurassa toistamiseenkin, mutta mitään kepeää viihdettä suurempaa siitä ei löydä. Eipä sillä, kepeillä ja viihteellisillä elokuvilla on oma aikansa ja paikkansa ja tämä sopii niihin hetkiin kun haluaa vain katsoa jonkin sopivan harmittoman mutta viihdyttävän filmin.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 118 180 annettuun ääneen”]6,1/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Non-Stop

    Bill Marksin roolissa nähdään Liaam Neeson

    Jaume Collet-Serran ohjaama Non-Stop (IMDB) vuodelta 2014 on toimintatrilleri jonka pääosaroolissa nähdään mm. Batman Beginsistä tuttu Liam Neeson. Ohjaaja sitä vastoin oli itselleni täysin tuntematon tapaus ennen tätä elokuvaa eikä ihme sillä mieheltä löytyy kokemusta ohjaajana vasta kahdeksan elokuvan verran joista yksikään ei ole sellainen jonka olisin nähnyt (mm. House of Wax ja Unknown).

    Tarina kertoo lentokonepoliisi Billistä (Liam Neeson) jonka työvuorolle sattuu kaappaustilanne missä kiristäjä uhkaa laittaa väkeä kylmäksi aina 20 minuutin välein mikäli hän ei saa haluamaansa rahasummaa tilille. Viestit tulevat suoraan suojattuun poliisin verkkoon joka tekee tapauksesta vielä mielenkiintoisemman. Juonikuvion kehittyessä eteenpäin ja nimien pyyhkiytymisestä pois elävien kirjoista alkavat tilanteet käymään lentokoneessa tukalammaksi ja epäiltyjen määrä säilyy korkeana ja potentiaalinen terroristi voi olla matkustajista kuka vain.

    Dr. Fahim Nasirin roolissa on Omar Metwally

    Non-Stop on hyvä esimerkki mielenkiintoisesti kirjoitetusta juonesta joka pitää mielenkiintoa yllä alusta loppuun asti antamalla katsojalle itselleenkin tilaa pohtia kuka mahtaa olla kaiken takana. Se heittelee täkyjä joihin on helppoa tarttua kiinni vain huomatakseen pian roikkuvansa väärässä koukussa yhtä epävarmana syyllisestä kuin tarinan sankarikin.

    Ohjaukselliselta anniltaan elokuva on myös onnistunut. Siinä ei jäädä tarpeettoman paljoa selittelemään asioita ja focus pysyy tiukasti olennaisuuksissa. Se avaa tarpeeksi tärkeimpiä hahmoja ja antaa sävyjä heidän persoonille tulematta kuitenkaan varsinaisen päätarinan tielle.

    Kokonaisuutena Non-Stop on omassa lajityypissään hyvä elokuva joka tarjoaa katsojalleen tilaa pohtia itsekin juonikäänteitä ilman että kaikkia vastauksia syötettään heti helposti lusikoitavassa muodossa.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 224 486 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Seventh son

    Tom (Ben Barnes) ja mestari Gregory (Jeff Bridges)

    Seventh son on Sergei Bodrovin ohjaama fantasiaelokuva vuodelta 2014. Sen pääosissa nähdään Ben Barnes, Jeff Bridges, Julianne Moore sekä Alicia Vikander.

    Seventh son kertoo perinteistä fantasiatarinaa hyvän ja pahan taistelusta magian sävyttämässä maailmassa jossa velhot, noidat ja lohikäärmeet ovat arkisia elementtejä. Jeff Bridgesin esittämä mestari Gregory on viimeinen jäljelle jäänyt ritari joka ei ole menehtynyt tai kääntynyt pimeyden puolelle. Hänellä on ollut oppipoikia joista hän on koettanut kasvattaa veroistaan sankaria mutta laihalla menestyksellä sillä arkkiviholliset noidat ja muut pimeyden kätyrit ovat onnistuneet päästämään Gregoryn oppipojat yksi kerrallaan hengestään vuosiakin kestäneestä koulutuksesta huolimatta.

    Pimeyden voimien kuningatar Äiti Malkin

    Pimeyden voimien kuningatar äiti Malkin (Julianne Moore) on päässyt vapauteen vankilastaan johon mestari Gregory hänet aikoinaan on toimittanut. Verikuun nousua ja sen myötä voimensa vahvistumista odotellessa noidat valmistautuvat kostamaan ihmisille kaiken sen pahuuden jota noidat ovat joutuneet kokemaan – heitä kerätään ihmisten toimesta talteen ja tuikataan tulille joka jostain syystä ei noitia erikoisemmin tunnu miellyttävän.

    Mestari Gregorykään ei pyörittele toimettomana peukaloitaan vaan hän etsii uutta oppipoikaa edellisen menehtyneen tilalle. Hänen onnistuu löytää Tom Ward joka sattuu olemaan seitsemännen pojan seitsemäs poika ja joka sitten lähtee mestarin matkaan valmistautumaan taisteluun noitia ja muita pahuuden olentoja vastaan. Jotta oppipojalle noitien jako hyviin ja pahoihin ei kävisi liian helpoksi saa Tom matkallaan kohdata Alicen, noidan joka ei kuitenkaan näyttäisi olevan niin paha kuin mitä noidilta odotettaisiin. Onko siis mestari väärässä, mahtuuko maailmaan mukaan myös hyviäkin noitia?

    Tom ja Alice

    Jos elokuvaa Seventh son pitäisi kuvata yhdellä sanalla olisi se ehdottomasti viihdyttävä. Se on kaikin puolin puhdasta fantasiaa ilman mitään sen suurempaa tarkoitusta muuta kuin olla viihteellinen elokuva – tai ainakaan itse en tästä löytänyt mitään sen suurempaa tarkoitusta tai merkitystä.

    Se on visuaalisesti tyylikäs elokuva jossa erikoistehosteista ei pihtailla mutta jotka eivät kuitenkaan käyneet häiritsemään överiydellään (lukuunottamatta elokuvassa nähtävää karhua). Nähtävät maisemat ja äänimaailmat ovat molemmat kohtalaisen eeppistä tasoa ja visuaalinen tyyli toimi kokonaisuutena miellyttävästi kautta linjan.

    Vaikka elokuva onkin Suomessa ikärajaltaan K 12 on sen maailma silti tunnelmaltaan kohtalaisen tummanpuhuva ja siinä nähtävät lohikäärmeet ovat kaukana Eragonin kaltaisesta lohikäärmesöpöstelystä.

    Lohikäärmeitä on hyvä juosta karkuun

    Omaan makuuni Seventh son toimi varsin mainiosti kevyen viihteellisenä tuotoksena. Se ei tarjoa uutta eikä ihmeellistä mutta se oli juuri sellainen kuin viihdyttävän mutta kevyen fantasiaelokuvan pitää ollakin – siinä on magiaa, velhoja, noitia ja lohikäärmeitä eikä sen fantasiamaailma ole keväisen päivän kukkaniityillä kirmaamista vaan kauniin tummanpuhuvaa pimeyttä visuaalisesti vahvoilla kontrasteilla ja kliseistä ja ennalta-arvattavaa tarinaa jota on hieman maustettu kepeän humoristisilla heitoilla.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: 5,5/10)