Aleksin Blogi

Tag: Kirsten Dunst

  • Leffalauantai: Get over it

    Berke (Ben Foster) treenaamassa näytökseen yhdessä Kellyn (Kirsten Dunst) kanssa

    Get over it (IMDB) on vuonna 2001 julkaistu romanttinen teinikomedia. Sen on ohjannut Tommy O’Haver ja sen merkittävimmissä rooleissa nähdään Kirsten Dunst, Ben Foster, Melissa Sagemiller sekä Colin Hanks.

    Berke Landers (Ben Foster) on onnellisesti parisuhteessa Allisonin (Melissa Sagemiller) kanssa josta hän tiesi jo heidän ollessaan lapsia että hän on se oikea ja sydämen valittu. Elämä kova koura kuitenkin pyyhkäisee vasten kasvoja kun Allison jättää hänet ilman suurempia varoituksia. Berke ei kuitenkaan tunnu pääsevän yli Allisonista ja hän aikoo voittaa hänet takaisin.

    Alueen uusi tulokas Bentley (Shane West) on poikabändin poppari joka iskee silmänsä Allisoniin ja pian heidän välillään onkin jo suhdetta. Suhde ei kuitenkaan estä Berken tahtoa saada naisensa takaisin ja niinpä hän on valmis osallistumaan jopa teatterinäytökseen päästäkseen lähelle exäänsä. Hän saa apua teatteriharjoituksiin ystävänsä siskolta Kellyltä (Kirsten Dunst) joka myöskin osallistuu näytelmään.

    Allison näkee matkan varrella Bentleyn todellisen luonteen eikä hän jää ainoaksi kuka saa oppia huomaamaan että kaikki mitä haluaa ei olekaan sitä mitä todella tahtoo.

    Allison saa useamman miehen pään sekaisin (Melissa Sagemiller)

    Romanttinen teinikomedia – tai yleisemminkin romanttinen komedia – on yleisesti ottaen luultavasti sitä lajityyppiä että joko sellaisista pitää tai vähintäänkin niiden parissa viihtyy tai sitten ne eivät uppoa lainkaan ja niiden katsominen on kärsimysnäytelmää alusta loppuun saakka. Ne ovat usein ennalta arvattavia, stereotyypisiä ja kliseisiä, niiden hahmot ja tarinat ovat pintapuoleisia eikä niissä yleensä ole oikeastaan mitään sellaista mistä voisi jälkipolville kirjoittaa elokuvataiteen historiankirjoihin.

    Kaikista lajityypin negatiiviseksi helposti miellettävistä piirteistä huolimatta itse lukeudun niihin ihmisiin joihin kyseisen lajityypin elokuvat uppoavat todella hyvin ja tämä arviointikin on kirjoitettu suhteutettuna siis saman lajityypin elokuviin (kuten muissakin elokuva-arvosteluissa suhteutan aina elokuvan omaan lajityyppiinsä). Get over it on kaikilta osiltaan onnistunut elokuva omassa genressään.

    Tarina on mielenkiintoinen ja mutkaton. Mies tulee lempatuksi ja päättää taistella naisensa takaisin saamisen puolesta, päähenkilöllä on edes jonkinmoista hahmon kehittymistä havaittavissa ja lopulta sinnikäs ponnistelu tuottaa tulosta, tavalla tai toisella.

    Ohjaus on tavallista tasoa, mutta erityisen ilahduttavaa on Kirsten Dunstin aidolta tuntuva ilmeikäs ja toimiva näyttelytyö. Myös A walk to remember eli Muistojen polku -elokuvassa näytellyt Shane West osaa vetää roolinsa hyvin vaikkakin hänen hahmonsa onkin korostuneen kärjistetty kuvaus egoistisesta nuoresta miehestä.

    Paikoitellen överiksi vedetty huumori toimii ja naurattaa monissa kohdissa ja pitää elokuvan komediallisena romanttisesta pohjatarinasta huolimatta.

    Mikäli romanttiset komediat iskee on Get over it ehdottomasti näkemisen arvoinen katsottava. Mikäli kyseinen genre ei pure on turvallisen varma valinta skipata tämäkin ja kääntää katseensa muihin elokuviin.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 19 080 annettuun ääneen”]5,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Bring it on (Anna palaa)

    Koreografiat on tyylikkäitä

    Bring it on (IMDB) joka on käännetty muotoon Anna palaa on samaa nimeä kantavan elokuvasarjan ensimmäinen osa. Elokuva on julkaistu vuonna 2000 ja sen on ohjannut Peyton Reed. Pääosissa nähdään Kirsten Dunst, Eliza Dushku sekä Jesse Bradford. Täällä blogissa olen aikaisemmin arvostellut elokuvasarjan toisen osan jonka arvostelun voi lukea täältä.

    Urheilua, komediaa ja romantiikkaa yhdistävä Bring it on kertoo high schoolin cheerleader-ryhmän matkasta kohden cheerleadauksen mestaruuskisoja. Joukkueen uudeksi kapteeniksi valitaan Torrance Shipman (Kirsten Dunst) jonka ollessa johdossa joukkueessa tapahtuu heti yhden cheerleaderin loukkaantuminen minkä vuoksi joukkue joutuu etsimään uuden henkilön paikkaamaan häntä.

    Monenlaisia ehdokkaita nähdään mutta sopivaa ei tunnu löytyvän ennen kuin Missy Pantone (Eliza Dushku) astelee ehdokkaaksi. Torrance tietää heti että Missy on oikea henkilö tähän paikkaan, mutta kaikki muut eivät kuitenkaan ole yhtä vakuuttuneita hänen sopivuudestaan.

    Lisää takaiskuja on joukkueelle luvassa sillä Torrance saa Missyn kautta kuulla että heidän joukkueensa koreografiat on varastettu toiselta vähemmän tunnetulta joukkueelta. Aikaisempi kapteeni on häpeilemättä ottanut toisten joukkueen koreografioita mutta tällä kertaa asiaan on tulossa muutos.

    Cheerleader-joukkueen kapteenin Torrance Shipmanin roolissa nähdään Kirsten Dunst

    Amerikkalaisia high school -elokuvia katsoneille cheerleaderit ovat varmasti tulleet tunnetuksi valkokankaalla kauniina mutta älyllisesti heikkolahjaisina tanssityttöinä joiden perään koulun miesväki katselee ja jotka aina päätyvät ihmissuhteissaan koulun urheilullisten atleettien seuralaiseksi. Bring it onissa kyllä on samankaltaisia high school -komedioista tuttuja vivahteita, mutta tässä cheerleadereiden älykkyyttä tai muuta olemusta ei tuoda samalla tapaa negatiiviseen valoon kuin yleensä on tapana.

    Cheerleadaus on fyysinen rytmitajua ja voimaa vaativa laji joka vaatii harrastajaltaan hyvää kuntoa. Vaikka tätä aspektia ei kovin suorasti elokuvassa esiin tuodakaan on se kuitenkin havaittavissa välillisesti monissakin kohdin. Tämä on hyvä asia, sillä tällä joukkueurheilun muodolla on ainakin elokuvissa kohtalaisen negatiivinen kaiku ja sen raskaus ja haasteellisuus usein sivutetaan täysin fokuksen ollessa tanssijoiden ulkoisessa viehättävyydessä ja järjen puutteessa. Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä joskus myös vakavamielisempi draama tämän aihepiirin ympäriltä.

    Viihdyttävä, komediallinen ja ennen kaikkea mukaansatempaava ovat sanat joilla parhaiten tätä elokuvaa kuvaisin. Kaikki lajityyppinsä elementit on tehty hyvin ja toimivasti. Hahmoja avataan hieman jotta heistä saa muodostettua kuvan, ryhmädynamiikka on tarpeeksi selkeää ja juoni etenee tasaisen varmasti eteenpäin sopivalla tempolla. Lopun cheerleadauskilpailu on ilahduttavaa katsottavaa tyylikkäine koreografioineen ja tarinan kliseinenkin romanttinen suhdekuvio ajaa asiansa oman lajityyppinsä viitekehyksessä.

    Näyttelytyö on hyvää kautta linjan ja Kirsten Dunst on uskottava myös tämänkaltaisessa kepeämmässäkin roolissa. Tämä sinänsä ei yllätä ja onhan Dunst ehdottomasti yksi omista suosikkinaisnäyttelijöistäni. Mitä enemmän hänen elokuviaan on nähnyt, sitä vakuuttuneemmaksi hänen kyvyistään tulee.

    Kokonaisuutena Bring it on kuuluu kepeisiin hyvän mielen elokuviin jonka moni voi katsoa luultavasti kerran tai kahdesti, mutta itselleni tämä jostain syystä silti ylittää kynnyksen että voisin tämän katsoa monet kerrat useamminkin. Ehkä kokonaisvaltainen elokuvasta huokuva hyvä ja innoittava fiilis nostaa tämän itselleni kuitenkin “guilty pleasure” -elokuvaksi jollaiseksi päädytään emotionaalisesti eikä rationaalisesti elokuvaa arvostellen. Arvosana perustuu kuitenkin elokuvallisiin ansioihin eikä siihen että se itselleni irrationaalisesti toimii merkittävästi paremmin kuin arvosanasta voisi kuvitella.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 00000 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Bachelorette (Polttarittaret)

    Regan (Kirsten Dunst)

    Bachelorette (IMDB) joka on käännetty muotoon Polttarittaret on vuonna 2012 julkaistu draamaa, romantiikkaa ja komediaa sisältävä elokuva mutta ei kuitenkaan romanttinen komedia. Sen on ohjannut Leslye Headland. Pääosarooleissa nähdään Kirsten Dunst, Isla Fisher, Lizzy Caplan sekä Rebel Wilson.

    Tarina kertoo kouluaikaisista kaveruksista Reganista (Dunst), Genasta (Caplan), Katiesta (Fisher) sekä Beckystä (Wilson). Vastoin muiden odotuksia on Becky purjehtimassa avioliiton satamaan ja näinpä vanhat kaverit Regan, Gena ja Katie saavat kunnian olla hänen morsiusneitoinaan.

    Valmistautumiset häihin eivät mene kaikilta osiltaan kuitenkaan toivotulla tavalla kun polttari-iltanaan morsian pahoittaa mielensä ystäviensä epäasiallisen käytöksen seurauksena. Pahemmin asiat alkavat lähteä vielä väärille raiteille häitä edeltävänä yönä kun morsiusneidot onnistuvat kokaiinipäissään hajottamaan ja sotkemaan morsiamen häämekon. Yö muodostuu kiireiseksi etsiessä paikkaa missä mekon voi korjata ja pestä vielä ennen aamun hääseremoniaa.

    Gena (Lizzy Caplan) ja Katie (Isla Fisher)

    Vaikka Bachelorette onkin listattu ensisijaisesti komediaksi en tästä itse kovin paljoa komediallisia vivahteita onnistunut esiin kaivamaan. Toki koettujen tilanteiden absurdiudessa on koomisia piirteitä kun kaikki meinaa mennä pieleen, mutta tapa millä hahmot ja tilanteet tuodaan katsojalle esiin saa tunnelman tuntumaan enemmänkin draamalta. Ainakin itselläni tarinan morsiusneidot jotka ovat vaarassa pilata ystävänsä ikimuistoisen päivän omien toimiensa seurauksena sai aikaan enemmän säälin tunteita morsianta kohtaan kuin huvittunutta oloa tilannetta kohtaan.

    Huolimatta siitä että en tätä komedialliselta anniltaan voi kehua on Bachelorette muutoin viihdyttävä elokuva ja sen mielenkiintoisin anti löytyykin morsiusneitojen hahmoista. Päällisin puolin ystävykset ovat hyvin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa, mutta sisäisesti heitä yhdistää pettymykset, rikkonaisuus ja elämän hallinnan puute. Gena ei ole vuosien jälkeenkään päässyt yli nuoruuden rakkaudestaan ja pakenee tunteitaan epäterveellisesti korostettuun seksuaalisuuteen, Katie pakenee omaa epävarmuuttaan liiallisen paljon päihteillen ja Reganin epävarmuus ja hyväksyttynä olemisen kaipaus näkyy muille kovana pintana ja pomottelevana käytöksenä.

    Kokonaisuutena pidin tästä elokuvasta, mutta en komedian genressä. Tapa miten hahmojen persoonat ja luonteenpiirteet tuodaan esiin katsojalle on hyvä ja toimiva, sillä se jättää tilaa omalle tulkinnalle selittämättä kaikkea juurta jaksain. Se on myös mielenkiintoinen kasvutarina joka antaa toivoa paremmasta huomisesta myös tarinan morsiusneidoille.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 43 881 annettuun ääneen”]5,3/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Interview with the Vampire (Veren vangit)

    Lestat (Tom Cruise) ja Louis (Brad Pitt) illallisella

    “Good night sweet prince, may flights of devils wing you to your rest”.

    Interview with the vampire (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan nimellä Veren vangit on vampyyrielokuva joka on kategorisoitu kauhuksi ja draamaksi. Elokuva on julkaistu vuonna 1994. Sen on ohjannut Neil Jordan ja sen pääosarooleissa nähdään Brad Pitt, Tom Cruise, Kirsten Dunst sekä Antonio Banderas.

    Elokuva pohjautuu Anna Ricen samaa nimeä kantavaan romaaniin joka on julkaistu vuonna 1976. Valitettavasti en ole tuota teosta vieläkään lukenut joten en pysty ottamaan kantaa kuinka uskollinen filmatisointi on kirjalle, joten arvioni pohjautuu ainoastaan elokuvaan itsenäisenä taideteoksena vailla kirjan luomia odotuksia.

    Juonessa nykyajassa toimittajan luo saapuu mystinen mies nimeltään Louis (Brad Pitt) joka kertoo olevansa vampyyri. Hän alkaa kertomaan tarinaansa kuinka hän vuonna 1791 etsi kuolemaa mutta kuolema ei vastannut hänen kutsuunsa ja kuinka siihen vastasikin vampyyri Lestat (Tom Cruise). Elämän ja kuoleman välillä Louis teki valintansa ja niinpä hän syntyi pimeyteen kun Lestat muutti hänet ihmisestä yön lapseksi.

    Louis (Brad Pitt)

    Lestat opettaa Louisia vampyyrin tavoille mutta huonohkolla menestyksellä. Louisissa on yhä jäljellä ihmisyyttä ja inhimillisyyttä eikä hän pysty tappamaan ihmisiä ravinnokseen tunteettomasti. Epidemian aikaan Louis näkee lapsen, Claudian (Kirsten Dunst) itkemässä menehtynyttä äitiään ja puree tätä siten että hän on vaarassa menehtyä. Kuitenkin Lestat auttaa hänen muuttamisessa vampyyriksi jotta Louis pysyisi hänen kanssaan ja niinpä vampyyrien määrä kasvaa yhdellä.

    Vampyyrien välillä tulee ajan mittaan riitoja ja väkivallan tekoja ja niinpä Louis ja Claudia lähtevät lopulta kahdestaan Pariisiin. Louis on jo kadottanut uskonsa muiden vampyyrien olemassaolosta kun he vihdoin tapaavat siellä muita kaltaisiaan. Kuitenkin pariisilaiset vampyyrit eivät ole sitä mitä he ovat elämäänsä kaivanneet eivätkä he ole sellaisia joiden kanssa ikuisuutta haluaisi viettää yhdessä.

    Tarinansa osalta Interview with the vampire on ehdottomasti vampyyrielokuvien kärkipäätä. Tarina on mielenkiintoinen, hahmot ovat persoonallisia ja niissä on luonnetta sekä syvyyttä. Juoni on mielenkiintoinen sillä se on brutaaliudestaan ja julmuudestaan huolimatta paikoitellen myös surullinen ja liikuttava.

    Claudia (Kirsten Dunst)

    Iso osa hahmojen vakuuttavuudesta tulee Pittin, Cruisen ja Dunstin erinomaisesta näyttelytöstä. Vaikka Kirsten Dunst olikin tätä elokuvaa tehdessä vasta 11-vuotias on hänen roolisuorituksensa jo tuolloin ollut todella ammattimaista tasoa – sellaista, että monella aikuisnäyttelijällä ei ole koskaan tullut nähtyä yhtä hyvää roolisuoritusta.

    Kiintoisan tarinan ja hyvän näyttelytyön lisäksi erityisesti pidin tämän elokuvan kokonaistunnelmasta. Pidin sen visuaalisesta tyylistä, puvustuksista, valaistuksen käytöstä sekä myös ohjauksesta. Erityismaininta täytyy antaa myös elokuvan musiikeille jotka olivat parhaimmistoa elokuvamusiikin saralla.

    Olin nähnyt tämän muutaman kerran aikaisemmin monia vuosia sitten, mutta yhä uudelleen katsottunakin mielikuvani tästä elokuvasta pysyi ja vahvistui. Jos elämäsi aikana katsot ainoastaan yhden vampyyrielokuvan etkä ole taipuvainen järkyttymään verestä, alastomuudesta, brutaaliudesta ja mahdollisesti painostavista kohtauksista on Interview with the vampire teos jota ei voi olla suosittelematta.

    Elokuva löysi samantien paikkansa myös Suosituksia-sivulta vampyyrielokuvien kategoriassa, vaikka tätä on helppoa suositella myös ei-vampyyrielokuvien ystäville. Kyseessä on lajityyppinsä ehdoton mestariteos.

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 268 326 annettuun ääneen”]7,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The Virgin Suicides (Virgin Suicides – Kauniina kuolleet)

    Lux Lisbonin roolissa nähdään Kirsten Dunst

    Sofia Coppolan ensimmäinen täysipitkä elokuva The Virgin Suicides (IMDB) joka suomalaisessa televisioesityksissä on nähty nimellä Virgin Suicides – Kauniina kuolleet vuodelta 1999 on ajatuksia herättävä moniulotteinen draamaelokuva joka tarjoaa katsojalleen ensivaikutelmaansa syvemmälle pureutuvan tarinan Lisbonin tyttäristä ja heidän itsemurhistaan.

    Eletään 1970-lukua pienessä Michiganilaisessa lähiössä jonka rauhaisa ja pintapuoleisesti mukavalta näyttävä arki saa kohdata elämän ikävämpää todellisuutta kun vasta 13 vuoden ikään ehtinyt teinityttö Cecilia Lisbon yrittää tehdä itsemurhan. Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen seuraavalla yrityksellä onkin jo kuolettavammat seuraukset. Vaikka elämä näyttääkin palaavan uomiinsa ja kaiken olevan jälleen normaalisti on jotain silti toisin sillä lopulta jokainen tytär päätyy vanhempiensa kauhuksi riistämään oman henkensä.

    Trip (Josh Hartnett)

    Lisbonin perheen vanhemmista luodaan mielikuvaa suhteellisen tiukan ja puritaanisen kristillisen arvomaailman vaalijoina joille teini-ikäisten tyttärien heräävät seksuaalisuuden tunteet aiheuttavat haasteita kasvatuksessa. Elokuvan katsottua on helppoa päätyä ajattelemaan suhteettoman tiukan arvomaailman omaavien vanhempien olleen syynä tyttäriensä itsemurhille mutta tämä ei anna oikeutta elokuvan tarinalle mikäli sen rakentamaa maailmaa pyritään katsomaan nykyisen liberaalin seksuaalisuuden aikaukauden värittämien arvojen lävitse.

    Elokuva sijoittuu 1970-luvun amerikkaan ja sen kuvaama arvomaailma on kautta elokuvan merkittävästi konservatiivisempi nykyaikaan verrattuna ja se on helppoa havaita peilaamalla ajan kuvausta myös perheen ulkopuolisten henkilöhahmojen lävitse, joten tähän perspektiiviin suhteuttaen tuntuisi puritaanisten vanhempien syyttäminen lähinnä naiivilta keittiöpsykologialta joka unohtaa kulttuurillisen viitekehyksen asettamat raamit ja pyrkisi näkemään elokuvan maailman omien kulttuurillisten arvojensa kautta.

    Myös perheen vanhemman tyttären Luxin (Kirsten Dunst) suhde Tripiin (Josh Hartnett) on mielenkiintoinen ja on omiaan antamaan tilaa ajatukselle siitä että Tripin käytös olisi ollut syynä Luxin oman henkensä riistämiseen. Tripin jälkeen Lux hakeutuu harrastamaan seksiä monen muunkin pojan kanssa joka luo mielikuvaa rakkauteen pettyneestä teinitytöstä joka koettaa paikata tyhjyyden tunnettaan seksuaalisilla kokemuksilla löytämättä niistä kuitenkaan kaipaamaansa täyttymystä. Samoin mikäli Luxin itsemurhan syynä olisi ollutkin Trip ei se antaisi kuitenkaan selitystä sille miksi kolme muuta sisarusta päätyivät samaan ratkaisuun.

    Mrs. Lisbon (Kathleen Turner)

    Lisbonin tyttäret ovat mielenkiintoisia hahmoja joiden kuvausta elokuvassa tapahtuu paljon myös kylän poikien kertoman kautta. Tyttäret ovat tavoiteltuja poikien keskuudessa ja naapurin pojat haluavatkin päästä kiinni tyttöjen sielunelämään mm. menehtyneen Cecilian päiväkirjaa lukemalla. Kaikesta huolimatta heidän ajatuskulkunsa jää lopulta täydeksi mysteeriksi sillä tyttöjen itsemurhat yllättävät heidät täysin eivätkä he vuosien jälkeenkään ole ymmärtäneet syytä heidän ratkaisuilleen.

    Kiinnostavan tarinansa lisäksi The Virgin Suicides on visuaalisesti ja ohjauksellisesti toimiva elokuva jossa kaikki perusasiat ovat kohdallaan. Se antaa sopivasti katsojalle paloja joista koostaa eheä palapeli mutta jättää kuitenkin tarpeeksi paloja puuttumaan jonka ansiosta katsojalle jää tilaa myös omalle tulkinnalle. Erinomainen elokuva joka itselleni on löytänyt tiensä Suosituksia-sivulle.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 129 329 annettuun ääneen”]7,2/10[/simple_tooltip])

    Muokattu 15.05.2025 – Muunnettu sivu nykyiseen WordPressin käyttämään blokkimuotoon.