Tag: Leica D-Lux (Typ 109)

Lightroomin katalogissa on tällä hetkellä 10.508 kuvaa jotka on otettu Leica D-Lux (Typ 109):llä ja pääsääntöisesti ne ovat itseni ottamia, mutta muutama kuva on myös muiden ottamia.

Alle kahdessa kuukaudessa tuli jo kymmenen tuhannen otetun kuvan raja rikki joka on varsin kiitettävä määrä, etenkin kun ottaa huomioon kuvaustyylini joka ei ole ollut sarjakuvaamista vaan yksittäisten kuvien ottamista.

Lisäksi tuona aikana olen ollut viikon verran saikullakin jolloin en ole käynyt myöskään missään kuvailemassa (paitsi tietenkin olen kuvannut sisällä kotona ja lääkärissä käydessä), joten niinä päivinä ja iltoina jolloin olen tehnyt kuvausreissuja olen kuvannut kohtalaisen paljon.

10.000 kuvaa on paljon, etenkin jos miettii sitä ajassa. Jos ottaisin yhden kuvan jokaisena sekuntina menisi aikaa 2 h 46 min ja 40 sekunnin verran mikäli netin muunnostyökalu näytti oikeaa.

Laitan tähän nähtäväksi muutamia satunnaisia kuvia lähiajoilta joita olen ottanut sieltä sun täältä eri paikoista joissa olen käynyt kuvailemassa.

Kamera on ollut ahkerassa käytössä

Olen postannut tänne blogiin aikaisemmin jo muutaman tekstin liittyen Leica D-Lux (Typ 109) -kameraan ja omia kokemuksiani siitä. Tänään kameran kanssa on tullut yhteistä taivalta kuukausi täyteen joten on hyvä hieman kirjoittaa kuukauden käytön jälkeen kokemuksia.

Kuukauden käytön perusteella tämä kamera on yhä ollut loistava ja olen käyttänyt sitä merkittävästi enemmän ensimmäisen kuukauden aikana kuin monia muita aikaisemmin omistamiani kameroita. En tarkoita tällä edes sitä, että olen käyttänyt tätä enemmän kuukauden aikana kuin muita aikaisempia kameroita olen käyttänyt niiden ensimmäisen kuukauden aikana, vaan sitä, että olen tätä käyttänyt kuvamäärässä mitattuna enemmän kuin monia muita kameroitani yhteensäkään niiden koko käyttöaikana.

Olen kuukauden aikana ottanut tällä kameralla 6721 kuvaa. Jos katson Lightroomista kaikista tallessa olevista kuvista listauksen kameroiden mukaan, olen tällä kameralla ottanut kuvia jo niin paljon että kamera on itselläni viidenneksi eniten käyttämäni kamera. Tällä en tarkoita siis suhteellista kuvamäärää käyttöaika huomioon ottaen, vaan absoluuttista kuvamäärää. Kuukauden sisällä olen tällä ottanut siis niin paljon kuvia, että se on itselläni jo nyt viidenneksi eniten käyttämäni kamera vaikka huomioin kaikki kuvat mitä 20 vuodelta itselläni on tallessa (vuoden 2014 kuvista on tosin jäljellä tallessa vain yksi kuva).

Jos katson Lightroomista eniten käyttämäni kamerat ja paljonko niillä olen ottanut ensimmäisen kuukauden aikana kuvia, on tämä kamera selkeästi eniten käyttöä kokenut kamera.

Kautta aikojen omistamistani kameroista eniten olen kuvannut Fujifilm X-T 2:lla. Sen ensimmäisen kuukauden aikana otettuja kuvia löytyy 6839 kappaletta, joka on tietenkin enemmän kuin Leicalla ottamani 6721 kappaletta. Kuitenkin erona on se, että noista Fujin kuvista todellinen määrä kuvia on vain puolet siitä, sillä olen ottanut kuvan kahdessa eri formaatissa, RAWina sekä JPEG:nä.

Määrä ei ole aivan täysin puolet koska jossain vaiheessa olen ottanut vain JPEG-kuvina, mutta yhteensä RAW-kuvia Fujifilm XT2:lla on ensimmäisen käyttökuukauden aikana ollut 3818 kappaletta joka on lähimpänä todellista kuvamäärää mitä sillä ensimmäisen kuukauden aikana olen kuvannut. Leicalla olen ottanut ainoastaan JPEG-kuvia koko kuukauden ajan ja niitä on kertynyt siis jo 6721 kappaletta eli kuvien määrä suhteessa käyttöaikaan on ylivoimaisesti suurinta ollut tämän kameran kanssa.

Näistä tilastoista pystynee päättelemään jotain siitä kuinka paljon kameraa olen kerennyt käyttämään ja siitä varmasti voi nopeasti tehdä valistuneen ja oikeansuuntaisen veikkauksen että kamera on ollut itselleni poikkeuksellisen mieluinen.

Mistä tavallista suurempi kuvamäärä johtuu?

Koska kuvausmäärä on ollut tavallista suurempaa on hyvä hieman avata miksi näin on. Vastaus tähän on niinkin yksinkertainen kuin se, että olen vain pitänyt tästä kamerasta niin paljon että olen lähtenyt tämän kanssa tekemään erillisiä kuvausreissuja merkittävästi enemmän. Syy ei siis ole siinä että olisin kuvannut sarjakuvausta jonka vuoksi kuvien määrä olisi suuri, eli en ota yhdestä kohteesta kerralla kymmentä kuvaa pitämällä nappia pohjassa. En tosin tiedä onko tässä kamerassa edes mahdollista minkälainen sarjakuvaus alun alkaenkaan.

Monen kameran kanssa olen kyllä vuosien mittaan tehnyt erinäisiä kuvausreissuja milloin minnekin lähialueelle aina siellä missä olen asunut. Tämän kanssa näiden kuvausreissujen määrä on vain ollut selkeästi tavallista suurempaa.

Kuukauden sisällä olen käynyt tekemässä kuvausreissuja ainakin Lohjalle, toisen kerran Lohjalle ja Virkkalaan, Mäntsälään, Järvenpäähän, Pornaisiin, Karkkilaan, Espooseen Bodomille, Tuusulaan, Hyvinkäälle, Vantaan Korsoon, Paippilaan, Keravalle ja minne lie muualle. Lisäksi näiden matkojen varrella on tullut pysähdyttyä kuvailemaan erinäisiin matkalle osuneisiin kohteisiin. Ainakin olen laajentanut samalla lähialueiden tuntemusta.

Lisäksi kaksi erillistä tapahtumaa on ollut joissa olen kuvannut kohtalaisen paljon yksittäisenä päivänä – yhdet häät ja yksi sapatti jolloin seurakunnassani oli tavallista enemmän väkeä käymässä.

Kuvaustapani on kokenut muutoksen

Yksi mielenkiintoinen asia mitä tämän kameran kanssa on käynyt on se, että kuvaustapani on kokenut muutoksen.

Olen normaalisti kuvannut kameran LCD-näytöltä ja alussa myös tämänkin kameran kanssa niin tein, mutta muutamien ensimmäisten päivien jälkeen olen vaihtanut EVF:ään (eli pieneen ruutuun josta katsotaan yhdellä silmällä takanäytön sijaan) ja olenkin sen jälkeen kuvannut lähes kaikki kuvani sen kautta.

Toinen mitä tämän kameran myötä on itselläni kuvaustavoissani muuttunut on tarkennustapa. Yleensä aina kaikkien digitaalisten kameroideni kanssa olen suosinut automaattista tarkennusta, mutta jostain syystä olen tämän kohdalla siirtynyt käyttämään manuaalista tarkennusta samaan tapaan kuin filmikameroilla. Mitään rationaalista syytä tälle en heti keksi sillä kameran automaattitarkennus toimii hyvin, joten kyseessä on puhtaasti fiilispohjainen ratkaisu joka on tuntunut hyvältä.

Näiden tapojen lisäksi olen kuvannut tähän mennessä yhä vain ainoastaan JPEG-muotoisia kuvia. Toisin sanoen, jos otan kuvan mustavalkoisena, se on ja pysyy mustavalkoisena enkä voi sitä jälkikäsittelyssä vaihtaa värilliseksi. Jos ottaisin RAW-kuvan (tai RAW + JPEG) voisin mustavalkoisena kuvaamani kuvankin vaihtaa värilliseksi. Olen kuitenkin kuvannut ainoastaan JPEG-muodossa.

Syy tähän on luultavastikin se, että en ole jaksanut välittää kuvien editoinnista. En halua istua koneella kuvankäsittelyä tekemässä kuville joita kuvailen omaksi ilokseni, joten keskityn siihen että kuvasta tulee mahdollisimman hyvä – tai ainakin toiveideni ja tavoitteideni mukainen – jo suoraan kamerassa. Jos en saa kuvaa näyttämään hyvältä kamerassa on se vain merkki siitä että kuvaustaitoni tarvitsevat lisää kehitystä.

Ehkä tähän muutokseen että kuvaan vain JPEG-kuvia voi olla myös se, että keväällä ja kesällä kuvasin filmikameralla eikä siinäkään ole voinut asioita muuttaa ainakaan mustavalkoisesta filmistä värilliseksi sen jälkeen kun kuva on otettu joten olen jo tottunut siihen ajattelumalliin. It is, what it is ja sillä mennään.

Olen tulostanut paljon

Filmikameroiden kanssa kun olen itse kehittänyt filmit on tulostaminen ollut olennainen osa omaa prosessiani. Kuitenkin digitaalisten kameroiden kanssa tällaista toimintatapaa ei ole itselleni kehittynyt ennen kuin tämän kameran kanssa. Olen lähes jokaisena kuvauspäivänä tulostanut kuvia paperille ja kuukauden aikana kuvia on paperille päätynyt luultavasti jo yli 200 kappaletta.

Alussa olen tulostanut kuvia Canon Selphy CP1300:lla, mutta tämän kuun aikana hankin edullisen Epson EcoTank ET-2860 tulostimen jonka jälkeen olen tulostanut kuvani sillä. Kunhan saan aikaiseksi koetan kirjoittaa tulostimesta jonkinlaisia kokemuksia, mutta lyhyesti tiivistäen tulostin on äärimmäisen kustannustehokas ja laadullisesti ilahduttavan hyvä myös valokuvien tulostamiseen.

Valokuvapaperilla kuvat näyttävät “tarpeeksi hyvältä” eli sellaiselta että luultavasti kukaan “tavan ihminen” (lue: eli jokin muu kuin valokuvaaja joka on pikkutarkka värien toiston suhteen) ei osaa sanoa niistä mitään erityisen huonoa. Musteiden hinnat on EcoTankissa niin edulliset että yhdelle kuvalle jää musteiden osalta hintaa ainoastaan muutamia senttejä jos sitäkään joten käytännössä ainoa mitä joutuu edes miettimään on tulostuspapereiden hinta. Näitä itselläni on varastossa entuudestaan vielä satoja papereita joten aivan ensimmäisenä nekään ei ole loppumassa.

Olen myös aloittanut tekemään kuvistani zinejä eli pienimuotoisia tee-se-itse lehtiä joka on ollut erittäin mukava uusi alue opittavaksi. Jos saan aikaiseksi kirjoitan myös tästäkin lisää jossain vaiheessa.

Tiivistettynä voisin sanoa että tämän kameran myötä toimintamallini ovat muuttuneet niin kuvaamisen suhteen (manuaalitarkennus, EVF ja JPEG) kuin myöskin jälkitoimien suhteen (tulostamista lähes jokaisena päivänä). On kiintoisaa havaita kuinka työkalun eli kameran vaihto voi muuttaa omia toimintamalleja hyvinkin merkittävästi.

Olen alkanut löytämään omaa tyyliäni

Kuukauden aikana on tullut tunne että olen alkanut löytämään selkeämmin omaa valokuvaustyyliäni. Tällä tarkoitan siis sitä, että olen selvemmin alkanut huomaamaan että jos mikään ulkoinen taho ei määritä reunaehtoja, millaisia asioita kuvaan ja miten.

Iso ja merkittävä syy on tähän edellisessä kappaleessa mainitsemani tulostaminen, sillä mitä enemmän olen kuvausreissujen jälkeen paperille kuvia tulostanut, sitä selkeämmin niistä on ollut havaittavissa toistuvia teemoja niin aiheissa kuin tyyleissäkin. Aina ennen tulostamista tulee tehtyä valintoja mitä kuvista haluaa tulostaa ja jos usein päädyn samankaltaisiin teemoihin, sitä selvemmäksi se itselleni on muovautunut mitkä asiat on sellaisia jotka itseäni kiinnostavat valokuvauksellisesti.

Tietenkin tulostamisen määrään on vaikuttanut myös kuvauslaitteisto. Koska olen kuvannut paljon, on paljon ollut myös kuvia mistä valita mitä haluan tulostaa eli oman kuvaustyylin selkeytymiseen on syynä sekä kamera että myöskin tulostaminen. Jos kuvaa harvoin on vaikeaa löytää omaa tyyliään, mutta jos kuvaa paljon ja tulostaa paljon alkaa helposti itse havaitsemaan oman tyylinsä siitä millaisia kuvia on ottanut ja etenkin mitkä niistä vielä karsimisen jälkeen on paperille saakka päätyneet.

Mustavalkoinen profiili on aivan mahtava

Kuukauden aikana olen rakastunut tämän kameran mustavalkoiseen Dynamic Black & White -profiiliin. Suurin osa kuvista joita kuvaan on otettu sillä ja se on tuntunut sopivan lähes kaikkeen mitä kuvaan. Painotus kuitenkin sanalle lähes. On selkeästi tilanteita joissa mustavalkoisuus ei palvele tarkoitustaan (omassa kuvauksessani ja omaan tyyliini), jolloin kameran yläosassa oleva A-painike jolla asetukset saa heitettyä automaatille on ollut erinomainen apu.

Tämä A-painike vaihtaa asetukset siten että kamera toimii kuin pokkari jossa on tietty värillinen profiili ja aukkokin tulee valittua automaatin toimesta vaikka sen olisi objektiivista vaihtanut käsipelissä muuksi. Suurimmassa osaa tapauksia sen painaminen on itselleni ollut toimivampi vaihtoehto kuin se, että valitsen tyylin valikosta naputtelemalla takaisin värilliseksi. Tämän olen huomannut kuukauden aikana erittäin näppäräksi painikkeeksi.

Dynaaminen mustavalkoisuus ei ole erityisen hyvä ollut omaan makuuni silloin kun olosuhteet ovat erittäin valoisat – vähän samaan tapaan kuin mustavalkoinen filmi ei ole erityisen miellyttävä itselleni jos päivä on ollut todella kirkas. Kaikissa muissa olosuhteissa onneksi tämä profiili on tuottanut omaan silmääni miellyttävää jälkeä. Tummat alueeet ovat selkeästi tummia ja vaaleat alueet ovat selkeästi vaaleita joten kontrastit ovat tässä varsin voimakkaat. Tietenkään se ei kaikkia miellytä, mutta itselleni tämä on ollut mitä miellyttävin profiilli sillä pidän vahvoista kontrasteista.

Tämä on mahtava kamera

Kuten jo blogin alussa mainittujen otettujen kuvien määrästä voi päätellä, olen ollut tähän ostokseen poikkeuksellisen tyytyväinen. Olen kuvannut tällä kameralla enemmän kuvia kuin millään kameralla aikaisemmin ensimmäisen kuukauden aikana, joten tämä jo itsessään kertoo paljon siitä kuinka paljon olen kamerasta pitänyt.

Kamera joka on saanut itseni haluamaan lähteä kuvausreissuille ja kävelemään kilometrikaupalla työpäivien jälkeen moniin eri paikkoihin on myöskin vahva merkki siitä että tässä kamerassa on “sitä jotain”. Se tuntuu kouraan mukavalta, sen kuvan laatu on itseäni miellyttävä ja se saa itseni liikkumaan ja etsimään uusia paikkoja kuvata joten tämä kamera on ollut paljon parempi ostos kuin olisin voinut edes kuvitella.

On tietenkin tärkeää mainita, että en usko että tämä olis hyvä ostos jokaiselle, sillä kuvaustavat ja aiheet ovat erilaisilla kuvaajilla täysin erilaiset. Itse kuvaan monesti kohteita jotka eivät liiku nopeasti joten en kovinkaan usein tarvitse nopeaa sarjakuvausta. En myöskään kuvaa kohteita jotka ovat erityisen kaukana, joten en myöskään tarvitse mahdollisuutta vaihtaa objektiivia jotta voisin kuvata kauempana olevia kohteita.

Monet kuvat olen ottanut myöskin hyvässä valossa joten jos tapanasi on kuvata paljon hämärässä ei tämä välttämättä myöskään silloin ole paras mahdollinen kamera.

Jokainen kamera on aina kompromissi erilaisten asioiden suhteen. Paino ja käytettävyys yhdistettynä hyvään akkukestoon ja esteettisesti miellyttävään kuvanlaatuun ovat olleet tämän kameran valttikortteja itselleni. Ehkä juuri niiden syiden takia tämä kamera on kuvavusmäärissä itselleni päätynyt jo yhdessä kuukaudessa viidenneksi eniten käyttämäni kameran listalle.

Johdanto

Viikko sitten kirjoitin ensikokemukset Leica D-Lux (Typ 109) -kamerasta (lue täältä). Tuo teksti perustui 117 otettuun kuvaan muutaman tunnin aikana, mutta nyt kun käyttöä on edes hieman pidempään kirjoitan vielä muutamia sanoja lisää miltä laite on tuntunut.

Viikossa kuvia olen ottanut hieman päälle 1200 ja tulosteeksi niistä on päätynyt 93 jos nopeasti oikein laskin, eli ainakin laite on ollut ahkerassa käytössä. On hyvä huomauttaa että tämä määrä kuvia on määrällisesti enemmän kuin normaalisti kuvaan, mutta eilen kävin Lohjalla seurakuntaveljen kanssa kuvaamassa ja tänään kävin tori.fi:ssä myymäni audiolaitteen viemässä Mäntsälään jolloin käytin tilaisuuden hyväksi ja kävin samalla reissulla katsomassa millainen paikka Mäntsälä on.

Näiden lisäksi olen myös lähtenyt töiden jälkeen useana päivänä ulkoiluttamaan kameraa, joten ainakin tämän hankinnasta on ollut selkeää hyötyä liikunnan lisääntymisen näkökulmasta katsoen. Tämä luultavastikin on uutuuden viehätyksestä johtuvaa intoa, mutta mikä tahansa ostos joka saa liikkumaan enemmän ulkona on luultavasti hyvä hankinta ainakin jossain määrin terveyttään ajatellen.

Se on hyvä ja tekee mitä tarvitsee

Viikon käytön perusteella olen ollut tyytyväinen. Se on tehnyt kaiken sen mitä siltä olen odottanutkin, sen akkukesto on ollut hyvä ja poikkeuksellisesti se on jostain syystä myös innoittanut itseäni siirtymään pääsääntöisesti manuaaliseen tarkentamiseen ja EVF:n käyttöön.

Automaattitarkennus toimii hyvin ja nopeasti. Oma manuaalinen tarkennukseni ei ole yhtä nopea eikä yhtä tarkka, mutta se on tuntunut mukavammalta tavalta toimia. Lisäksi olen myös kuvannut lähipäivät EVF:ää käyttäen joten kokemus on ollut lähempänä sitä mitä se on ollut filmikameran kanssa kuvaamisessa.

Dynaaminen mustavalko on profiilina ollut miellyttävä, mutta joissain valaistusolosuhteissa sen kontrasti on ollut liiallisen voimakas. Joissain tapauksissa EV-kompensaatio on tuonut parannusta tähän ja EV-kompensaation rulla on kätevässä paikassa että sitä voi pyöritellä kohtalaisen vaivattomasti samalla kun katselee etsimestä rajaustaan.

Värikuvia olen ottanut luultavasti vähemmän kuin mustavalkoisia, mutta tämä johtuu yleisesti omasta mieltymyksestäni kuvata mustavalkoista kuvaa, ei siitä että kameran väreissä olisi ollut mitään moitittavaa. Tässä mieltymyksessäni kuvata mustavalkoisia kuvia on kuitenkin selkeitä eroja eri kameroiden välillä, sillä esim. Canon R50:llä en ole juuri koskaan tainnut ottaa mustavalkoisia kuvia. En tiedä onko tämän kameran mustavalkoinen profiili vain niin paljon itseäni miellyttävämpi, onko se helpommin ja vaivattomammin valittavissa käyttöön vai mistä tämä johtuu, mutta tällä olen kuvannut paljon mustavalkoisia tuotoksia.

Värikuvien kanssa olen toisinaan tarkoituksellisesti ylivalottanut kuvia EV-kompensaatiorullan avulla jolloin väreistä on saanut “laimeamman” joka on ainakin jonkinlaisissa olosuhteissa tuonut tyylillisesti miellyttävän lopputuloksen. Tätä kannattaa ainakin koettaa mikäli tätä kameraa itselleen hankkii.

En ole vieläkään koettanut kameran RAW-kuvia eli kamerasta ulos tuleva JPG on ollut omiin tarpeisiini hyvä sellaisenaan.

Ensikokemuksissa kirjoitin siitä kuinka objektiivissa olevasta rullasta tuli vahingossa zoomailtua tahtomattaan kuvaa. Tämä ei ole ollut enää ongelma itselleni, sillä olen käyttänyt nyt rullaa manuaalitarkennukseen. Ennen sitä kuitenkin löysin myös valikosta asetuksen jolla tuon zoomauksen sai rullasta pois eikä zoomaamista vahingossa enää tapahtunut vaikka käytti automaattista tarkennusta.

Negatiiviset puolet

Viikon käytön perusteella on vaikeaa sanoa paljoa negatiivista asioista, koska yleensä ne huomaa vasta pidempään käyttäneenä. Kuitenkin muutamia asioita jotka voisivat olla paremmin on tullut vastaan.

Yksi asia mikä voisi olla parempi on dynaamisen mustavalko -filtterin taipumus tehdä liiallisen kontrastikasta kuvaa. Tämä voi olla myös käyttäjälähtöinen ongelma, mutta en ole ainkaan vielä keksinyt keinoa kuinka tätä voisin estää. EV-kompensaatiorulla korjaa joissain tapauksissa näitä, mutta ei kuitenkaan aina joten tätä täytyy tutkia jatkossa lisää.

Toinen liittyy kameran fyysisiin mittoihin. Kun kamera roikkuu rannehihnassa on itselläni tapana myös samalla pitää laitteesta sormilla kiinni jotta se ei pääse putoamaan maahan jos rannehihna pettää. Sormien välissä kameraa roikottaessa ote ei pääse olemaan kovin tiukka, ehkä kameran suhteellisen ohuuden vuoksi. Tämä onneksi ei ole mitenkään suuri ongelma ollut eikä tätäkään tule vastaan jos ei kameraa roikota samalla tapaa kuin itse olen roikottanut. Ehkä jatkossa vain luotan rannelenkin kestävyyteen jolloin tämäkin haaste poistuu.

Manuaalitarkennuksen näkökulmasta ajateltuna en pistäisi pahakseni vaikka EVF olisi fyysisesti suurempi, mutta kyllä tälläkin onneksi pärjää.

Yksi ominaisuus mitä tähän kaipaisin (en tosin tiedä löytyykö tällainen jo valikosta joten pitää myöhemmin selvittää) olisi EVF:n sammuttaminen ilman että kameraa sammuttaa. Olisi kätevää jos voisi kameran pitää päällä ja EVF sammuisi pois päältä silloin kun en itse siitä katso, sillä tämä luultavasti säästäisi myös akkua kun pieni näyttö olisi päällä vain tarvittaessa. Täytynee tarkistaa kameran virransäästöasetukset myöhemmin tämän osalta mikäli jotain tähän liittyvää olisi mahdollista säätää.

Yksi negatiivinen aspekti on kameran valikot. Valikot ovat pitkiä ja toimintoja tarpeettoman paljon josta tulee tuntuma että laitetta on suunnitellut insinöörit eikä valokuvaajat, mutta onneksi valikoissa ei joudu aikaansa juuri koskaan käyttämään joten arkielämään tämä ei ole tuonut mitään haasteita.

Loppusanat

Viikon kokemusten perusteella ostos on ollut hyvä. Mikäli nykyisellä tietämyksellä olisin laitetta ostamassa päätyisin yhä tämän ostamaan. Sen pieni koko, mukava käytettävyys, suhteellinen kepeys, jonkinlainen zoomi ja erinomainen kuvanlaatu ovat toimineet hyvin omiin kuvaustarpeisiini.

Johdanto

Olen lähiaikoina katsellut YouTubesta videoita valokuvaamiseen liittyen monien muiden aiheiden lisäksi. Vuosien mittaan olen kyllä monenlaisia valokuva-aiheisia kanavia nähnyt, mutta mitä pidempään valokuvaamista on harrastanut sitä tylsämmäksi monet YouTuben kanavat ovat käyneet sillä lähes kaikki keskittyvät ainoastaan teknisiin näkökulmiin eikä juurikaan valokuvaamiseen ilmaisun keinona ja taidemuotona.

Syy miksi monet kanavat keskittyvät ainoastaan teknisiin aspekteihin voi olla siinä että sen kaltainen sisältö kiinnostaa yleisöä ja siten kanavalleen saa enemmän katsojia, mutta ehkä syynä on myös se että objektiivisesti mitattavissa olevista teknisistä asioista on helpompaa puhua kuin subjektiivisista taiteellisista näkökulmista. Tekniset tiedot löytää helposti netistä ja megapikseleistä, kameran puskurin koosta, automaattitarkennuksen nopeudesta, objektiivien tarkkuudesta, vinjetoinnista ja kaikesta muusta sellaisesta voi kertoa ilman että tarvitsee kovinkaan syvällisesti olla kiinnostunut aihealueen taiteellisesta puolesta.

Teknisille arvioille on ehdottomasti paikkansa, sillä erilaisia tarpeita on monenlaisia ja toisenlaisia kohteita kuvattaessa on toisenlaiset kiinnostuksen kohteet kuin toisissa. On ymmärrettävää että lintubongarin vaatimukset kuvauskalustolle on erilaiset kuin katukuvausta harrastavalla kuvaajalla. Harmillista ei siis ole se, että teknisiä arvioita kameroista, objektiviista ja muusta sellaisesta löytyy pilvin pimein vaan se, että muunlaisia videoita on erittäin hankalaa löytää.

Muutama kanava on tullut kuitenkin vastaan jossa puhutaan enemmän taiteellisesta tai filosofisesta puolesta kuin teknisestä puolesta, joten linkitän niitä tämän postauksen loppuun jotta muutkin aiheesta kiinnostuneet voivat niihin perehtyä.

Tarinaa kuvallisessa muodossa

Mielenkiintoisin aihealue joka on herättänyt itselleni jonkinmoisia ajatuksia kuvaukseen liittyen ja josta olen lähipäivinä katsonut videoita on ollut dokumentaarinen valokuvaus ja tarinankerronta valokuvauksen keinoin.

Siinä missä normaalisti itse olen lähes aina – ellen jopa aina – keskittynyt vain ja ainoastaan yksittäisiin kuviin itsenäisinä teoksina, on tähän aiheeseen liittyvät videot olleet innoittavia sillä ne ovat saaneet miettimään valokuvaamista toisenlaisesta perspektiivistä.

Olen esimerkiksi tehnyt vuosien mittaan enemmän tai vähemmän jonkinlaisia kuvausreissuja yksin ja kavereiden kanssa milloin minnekin, mutta jälkikäteen arvioituna reissulta jääneet kuvat ovat olleet irrallisia teoksia vailla mitään yhdistävää tekijää paitsi ajallinen viitekehys. Kuvissa ei ole normaalisti ollut mitään sellaista mikä sitoisi niitä toisiinsa siten että katsoja voisi niistä muodostaa minkäänlaista eheää kokonaisuutta, eikä ne näin ollen juuri koskaan kerro myöskään mitään tarinaa katsojalleen.

Yksittäiset kuvat voivat tietenkin olla joko hyviä tai huonoja sellaisenaan, eikä niillä ole tarvetta olla mitään yhdistävää tekijää keskenään jos niin ei kuvaajana halua. Yksi kuva voi kertoa katsojalleen paljon ilman mitään kontekstiakin, mutta mikäli tarkoituksena on käyttää valokuvausta itsensä ilmaisuun siten että haluaa kertoa jonkinlaisen tarinan eikä ainoastaan näyttää jotain kuvaa mikä on miellyttävä kuva sellaisenaan, on yksittäinen kuva siihen luultavasti paljon huonompi vaihtoehto kuin kuvasarja yhteneväisellä tyylillä.

Mikäli valokuvausta miettii tästä näkökulmasta, antaa se aivan uudenlaisia ulottuvuuksia itsensä kehittämiseen kuvaajana. Tällöin olennaiseksi ei tule enää yksi yksittäinen kuva ja sen onnistuminen teknisiltä ominaisuuksiltaan vaan tarina jonka osana kuva on.

Jos asettaa tavoitteekseen vaikka sen että kuvauspäivänä saa otettua kuvasarjan jossa on 10 kuvaa jotka kertovat jonkinlaisen tarinan – olipa se kuinka tylsä tarina hyvänsä – on seassa hyväksyttävää olla kuvia jotka eivät ole teknisesti ja kuvauksellisesti mitään parhaita itsessään, mutta jotka toimivat katsojalle tarinan kerronnan apuvälineenä. Kuva ei ole enää yksi itsenäinen tekijä vailla kontekstia, vaan kuvasarja on yksi yksittäinen teos ja yksittäisen kuvan on sovittava kontekstiin siten että se tukee ja rakentaa sitä.

Jos edes mielessä on jonkinlainen idea siitä mistä aikoo kuvillaan kertoa, vaikuttaa se jo kuvaamiseen sekä myöskin siihen mitä lopulta haluaa näyttää. Yksi ilahduttava mutta haastava puoli digitaalisten kuvien kanssa on se, että yksittäinen kuva ei maksa käytännössä rahallisesti juuri mitään jonka vuoksi kuvia on helppo ottaa paljon. Kuitenkaan ketään ei yleensä kiinnosta nähdä satoja tai tuhansia kuvia yksittäiseltä kuvausreissulta tai edes kuukaudenkaan lomalta, vaan kuvaajan olisi hyvä osata tehdä karsintaa kovalla kädellä sen suhteen mitä aikoo muille näyttää. Tämä on aihe joka itselläni vaatii kehittymistä.

Kun päämääräkseen kuvausreissulle asettaa minkälaisen tahansa tarinan kerronnan eikä ainoastaan onnistuneiden kuvien näyttämisen, luo se aivan uudenlaiset kriteerit sille mikä on onnistunut kuva. Kuvan ei tule enää näyttää hyvältä sellaisenaan, vaan sen on näytettävä hyvältä osana viitekehystään.

Tahto tuntea jotakin

Kuten monet muutkin taiteelliset ilmaisutavat on valokuvaus aihe joka nykyään ulottuu käytännössä hyvinkin monelle elämän osa-alueelle. Kun puhutaan valokuvaamisesta on vaikeaa tietää mitä sillä tarkoitetaan ja mihin sillä pyritään ennen kuin tarkemmin asiaa on selvittänyt asiasta puhuvan kanssa.

Samalla termillä voidaan tarkoittaa kuvien ottamista missä ainoana tarkoituksena tai motiivina kuvan ottamiselle on “muuten vain”, sillä voidaan tarkoittaa kuvien ottamista informatiivisessa tai muistamisen tarkoituksessa (esimerkiksi itse otan joissain isoissa ja sekavissa parkkihalleissa kuvan missä näkyy parkkirivin kirjain ja numero minkä lähelle autoni jätin), sillä voidaan tarkoittaa tapahtumien tallentamista omiin muistoihin, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös vaikkapa itseilmaisun ja tarinan kerronnan keinoa tai yleisemmin ilmaisten tahdon luoda visuaalista taidetta valokuvan keinoin.

Erilaisia tyylejä ja motiiveja kuvaamiselle on monia eikä sen vuoksi termi valokuvaus enää sisällä kovinkaan paljoa informaatioarvoa mitä sillä tarkoitetaan ellei sitä enempää avata.

Itseäni kiinnostaa oppia paremmaksi valokuvaajaksi. Jotta voin tulla paremmaksi valokuvaajaksi, pitää tietenkin ensin osata kertoa ja määrittää mitä sillä tarkoitan.

Kenties tärkein missä tahtoisin valokuvauksessa kehittyä on se, että pystyisin ottamaan kuvia jotka pysäyttävät katsojan edes hetkeksi kuvan äärelle ja jotka herättävät katsojassa jonkinlaisen tunnereaktion joka ei johdu irrelevanteista seikoista, kuten väritasapainon pielessä olemisesta, horisontin vinoudesta tai jostakin muusta kuvausteknillisestä epäonnistumisesta.

Informaatioähky on modernin maailman taakka. Kuvia tulee tavallisen katsojien silmille ainakin Internetissä päivien mittaan satoja ellei jopa tuhansia, joten digitaalisessa maailmassa valokuvan paikka on haastava mikäli sillä tahtoo viestittää jotain kokijaa pysäyttävää. Toisinaan saattaakin olla hyvä kysyä itseltään onko digitaalinen maailma edes se paikka missä omia valokuviaan haluaa lopulta pyrkiä tuomaan esiin, vai olisiko kuvat paperilla, kirjana, lehtenä tai muussa fyysisen maailman muodossa se paikka missä ne saavat niille kuuluvan arvon?

Vapaaksi digitaalisesta vankeudesta

Olen lähiaikoina jälleen tulostanut omia ottamiani valokuvia enemmän tai vähemmän kotona. Mielenkiintoista siinä on ollut se, kuinka paljon se on vaikuttanut kuvien katsomisen määrään, tapaan sekä tunteeseen.

Paperille tulostamiani kuvia olen katsonut moneen otteeseen ja niitä olen useamman muunkin kanssa katsonut, mutta digitaalisessa muodossa olevia kuvia en katso juuri koskaan juuri kenekään kanssa paitsi heti kuvaustapahtuman jälkeen. Yksittäisiä kuvia katselen silloin tällöin milloin iPhone nostaa niitä esittelyyn nähtäväksi ja satunnaisesti muutoin, mutta katselu on merkittävästi erilaista luonteeltaan.

Digitaalisessa muodossa oleva valokuva ei jostain syystä kovinkaan usein aiheuta itselleni tunnereaktiota eikä mitään kuvaa jää juurikaan miettimään. Paperilla ollessa samaa kuvaa katsoo toisenlaisin silmin. Joskus myös vierailija joka on kuvia katsonut luonani on jäänyt jotain kuvaa katsomaan joksikin aikaa. Paperilla valokuva herää elämään aivan toisella tapaa, aivan kuin se olisi päästetty vapauteen digitaalisesta vankilastaan.

Katoaako digitaalisen maailman myötä tunne ja kyky tuntea samalla tapaa tunteita, vai miksi sama kuva ei digitaalisena herätä samanlaisia tuntemuksia kuin paperilla ollessa, en tiedä, mutta se on jotakin mihin voisi olla kiintoisaa joskus perehtyä.

---

Kuvat on otettu Leica D-Lux (Typ 109) -kameralla.

---

Linkkejä

Seuraavilta YouTube-kanavilta olen löytänyt lähiaikoina mielenkiintoista sisältöä valokuvaamiseen liittyen:

• Marc Silber, ainakin Daniel Milnorin videot hänen kanavallaan. Esimerkiksi video missä Daniel Milnor puhuu valokuvien tulostamisen tärkeydestä tällä videolla on mielenkiintoinen.
• ThePhotographicEye kanavalla on ollut monia pitkiä videoita joita olen katsellut
• Firby Photography on todella uusi kanava, mutta ainakin video Why YOU Should Be A Documentary Photographer sisälsi mielenkiintoisia ajatuksia siitä kuinka tämänkaltaisessa kuvauksessa ei ole kyse täydellisyydestä vaan tarinan kerronnasta.

Purkutyömaa Korsossa

Tänään työpäivän päätyttyä ja hetken levättyäni hyppäsin autoon ja lähdin ajelemaan lähialueita. Tarkoituksenani oli etsiä jokin kuvauskohde ja jonkinlainen visio oli mielessä siitä millainen kuvauskohde olisi mitä haluaisin löytää, mutta sellaista ei kuitenkaan satunnaisesti pyörimällä tullut vastaan. Sitä vastoin ajellessani ympäriinsä satuin huomaamaan rakennustyömaan missä oli rakennusten purkutoimenpiteet käynnissä joten ajoin auton parkkiin ja lähdin kameran kanssa katsomaan minkälaisia kuvia sieltä onnistuisin saamaan sallitun etäisyyden päästä.

Tälläkin kertaa lähdin kuvaamaan mustavalkoista kuvaa käyttäen Dynamic Black & White -filtteriä. Voimakkaat kontrastit on asia josta keskimäärin itse pidän mustavalkoisissa kuvissa – ja miksikäs en myöskin värikuvissa – joten siihen tarkoitukseen tämä kuvausprofiili vaikuttaa sopivalta ainakin muutaman päivän testaamisen perusteella

Eilen ja sunnnuntaina olen kuvannut tällä kameralla käyttäen automaattista tarkennusta sekä LCD-näyttöä, mutta tänään päätin koettaa kuvata manuaalisesti tarkentamalla ja EVF:ää käyttäen (muutaman kuvan taisin ottaa LCD:ltä). EVF on siis se joissain kameroissa oleva pieni aukko mistä voi katsoa yhdellä silmällä mitä kuvassa näkyy vähän samaan tapaan kuin filmikameroissa on tapana katsoa. LCD sitä vastoin on se mistä normaalisti monesti kuvatessa tulee katsottua, eli kameran takaosan näyttö.

Maalaismaisemaa ennen Keravaa

Purkutyömaan jälkeen hyppäsin takaisin autoon ja lähdin jatkamaan ajelua. Jatkoin Keravan suuntaan, mutta jossain puolessa välissä Korson ja Keravan väliä on jonkinlainen viljapelto jossa on jokin vanha rakennus joten pysähdyin ottamaan siinä seuraavan kuvasarjan.

Samaan tapaan kuin edellisessäkin kuvauskohteessa myös täällä kuvasin mustavalkoisia kuvia käyttäen manuaalitarkennusta sekä EVF:ää. Lisäksi kuvasin myös täällä pelkkänä JPG:nä, eli näidenkin kuvien osalta ainoa käsittely mitä on tehty on kuvan resoluution pienennys ja pakkaus pienemmäksi blogia varten.

En ole vieläkään koettanut millaista RAW-kuvien käsittely olisi tämän kameran RAW-tiedostoista enkä erityisen suurta paloa ole kokenut lähteä vielä asiaa koettamaan. Mitä vähemmän käytän aikaani kuvien säätämiseen tai korjailuun, sitä parempi. Tavoitteena on se että saan suoraan kamerasta ulos valmiiksi sen näköistä jälkeä että olen itse niihin tyytyväinen.

Loppusanat

Ensimmäiset kunnolliset testikuvat todellisessa kuvaustilanteessa käyttäen manuaalitarkennusta ja EVF:ää ovat tarpeeksi onnistuneita omiin odotuksiini nähden.

Suurin osa kuvista joita otin oli tarkennuksensa osalta kohdallaan, mutta sekaan tietenkin mahtui niitäkin joissa tarkennus on ollut täysin pielessä ja joissa automaattitarkennuksella olisin mitä luultavamminkin saanut onnistuneen kuvan.

EVF on tässä kamerassa suhteellisen pieni, joten sen kautta kuvaaminen ja tarkentaminen ei ole yhtä miellyttävä kokemus kuin filmijärjestelmäkameroissa etsimen läpi tarkentaminen on. Se ajaa silti asiansa tarpeeksi hyvin joten manuaalitarkennuskaan ei ole mikään mahdoton tehtävä. Lisäksi on hyvä huomauttaa että kameran asetuksista on mahdollista laittaa päälle suurennus tarkennuksen aikana joka helpottaa merkittävästi tarkennuksen onnistumista.

Itse en kuitenkaan pidä tuosta suurennustoiminnosta tarkennuksen aikana joten otin sen pois päältä jo kotona ennen kuin lähdin etsimään kohteita kuvattavaksi. Tästä huolimatta pieneltä EVF:ltä oli täysin realistista saada tarkennettua onnistuneesti siihen mihin oli tähdännytkin.

Onko EVF:n kautta kuvaaminen järkevämpää kuin LCD:n kautta on tietenkin maku- ja tottumiskysymys. Olen digitaalisilla kameroilla itse pääsääntöisesti kuvannut käyttäen kameran isompaa näyttöä siitä asti kun se on ollut kameroissa mahdollista – eli lähes aina, mutta jollain tapaa pienemmän etsimen kautta kuvaaminen tuntuu ehkä enemmänkin psykologisesti erilaiselta. Se tuntuu ainakin toisinaan enemmän valokuvaamiselta kuin digitaalinäytön kautta räpsimiseltä.

Tietenkin EVF on digitaalinen näyttö sekin, mutta jotenkin kuvaamiseen ehkä suhtautuu sen kautta kuvatessa jollain tapaa erilaisella asenteella. Voi tietenkin olla että ainoa syy erilaiseen tuntumaan on siinä että käytin myöskin manuaalista tarkennusta automaattisen tarkennuksen sijaan jolloin ennen kuvan ottamista joutuu tekemään enemmän työtä kuvan saadakseen.

Valintakysymys siitä onko manuaalitarkennuksessakaan mitään järkeä tässä kamerassa kun automaattitarkennus toimii niin hyvin kun se toimii kuuluu samaan kategoriaan kuin EVF:nkin käyttö, eli se on luultavamminkin ainoastaan maku- ja tottumiskysymys.

Olen itse kuvannut lähes koko digitaalisen valokuvaamisen aikakauteni käyttäen automaattitarkennusta, mutta vasta filmikameralla kuvaamisen myötä olen opetellut manuaalista tarkennusta. Tämä on kyllä jotain sellaista että luultavasti jatkossakin saatan kuvata enemmän manuaalisesti tarkentaen ainakin tämän kameran kanssa, sillä siinä on jotenkin erilainen fiilis.

Ehkä erilainen fiilis tulee siksi, että manuaalinen tarkentaminen pakottaa hidastamaan kuvaamisen vauhtia jolloin samalla tulee enemmän käytettyä ajatusta myös kuvan sommitteluun. Kuva on vaatinut silloin merkittävästi enemmän ajatusta ja harkintaa kuin vain nopeaa tähtäämistä “sinne päin” jonka jälkeen automaattitarkennus on hoitanut loput, eli kuva on suuremmalla todennnäköisyydellä enemmän tietoinen valinta joka kuvastaa kuvaajan visiota eikä vain hetken mielijohteen tulos.

En tietenkään tarkoita yllä olevalla sitä että kyseessä olisi universaali totuus, vaan tietenkin automaattitarkennuksella ihminen voi kuvata aivan yhtä harkitsevasti ja tiedostaen kuin manuaalitarkennuksella. Omalla kohdallani näin ei useinkaan kuitenkaan ole, joten kuvia tulee otettua erilaisella mentaliteetillä.

Automaattitarkennusta käytän tietenkin mielelläni vaikka kuinka monessa tilanteessa ja se onkin itselleni ollut oletusarvoinen valinta aina digitaalisten kameroiden kanssa, mutta aika näyttää tuleeko tähän muutos tämän kameran osalta.