Aleksin Blogi

Tag: Matt Dillon

  • Leffalauantai: You, Me and Dupree (Sinä, Minä ja Dupree)

    Molly (Kate Hudson) ja Carl (Matt Dillon)

    You, Me and Dupree (IMDB) joka suomeksi tunnetaan nimellä Sinä, Minä ja Dupree on vuonna 2006 julkaistu romanttinen komedia jonka on ohjannut Anthony ja Joe Russo. Pääosarooleissa nähdään Kate Hudson, Owen Wilson sekä Matt Dillon.

    Tarina alkaa hieman ennen kuin Molly (Kate Hudson) ja Carl (Matt Dillon) astelevat avioliiton satamaan. Pian häiden jälkeen bestmanina toiminut Dupree (Owen Wilson) tulee väliaikaisesti hankalan tilanteensa vuoksi tuoreen avioparin katon alle asumaan. Vaikka kyseessä onkin Carlin paras ystävä ei kolmikon yhteiselo tahdo sujua kovin kitkattomasti.

    Carl työskentelee Mollyn isän Mr. Thompsonin (Michael Douglas) firmassa eikä työstressiä ainkaan vähennä jännite jota heidän välillään on. Vähitellen työstressi ja emotionaalisen etäisyyden kasvu vaimoonsa ja ystäväänsä alkaa luomaan enenevissä määrin haasteita kolmikon dynamiikkaan.

    Dupree (Owen Wilson)

    Sinä, Minä ja Dupree on positiivisella tavalla erilainen romanttinen komedia kuin mitä pääsääntöisesti tulee nähtyä. Siinä missä romcomit tavallisesti kasvattavat päähenkilöitä kohden lopussa siintävään parisuhteeseen tai avioliittoon, ottaa tämä erilaisen polun kuljettavakseen luomalla toisenlaisen alkuasetelman. Alussa sankareilla on jo parisuhde ja onni, mutta vaikeudet eivät jätä saapumatta ja koettelematta kuinka kestävälle pohjalle rakkaus todella on rakennettu.

    Tyylilajilleen uskollisesti elokuva on kepeä ja helposti lähesyttävä ihmissuhdetarina jota katsoessa ei tarvitse kovin suuria psykologin taitoja saadakseen hahmoista ja heidän persoonistaan jotain irti. Tapa miten Carlin stressiä ja hänen persoonansa epävarmuutta tai Dupreen ikäiselleen kuuluvan elämänhallinnan puutetta kuvataan on yksinkertaista mutta toimivaa.

    Pidin kuinka tähän tyylilajiin oli uskallettu tuoda ja myös saatu toimivasti kuvattua haasteita joita ilmenee vasta parisuhteen aikana eikä ainoastaan ennen sitä. Ilahduttavaa kyllä kasvutarina keskittyi tilanteiden eskaloiduttua asioiden korjaamiseen eikä tavallisesti totuttuun erilleen kasvamiseen.

    Romanttisten komedioiden ystävälle tämä on toimiva ja tavalliseen tyyliin mukavaa vaihtelua tarjoava tuttavauus.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 78 283 annettuun ääneen”]5,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Crash

    Christine (Thandie Newton)
    sekä Konstaapeli Ryan (Matt Dillon)

    Crash (IMDB) on Paul Haggisin ohjaama vuonna 2004 julkaistu rikos/draama/trilleri jonka pääosissa nähdään mm. Matt Dillon, Thandie Newton, Sandra Bullock, Don Chedle sekä Michael Peña.

    Elokuvan alussa poliisi löytää kuolleen tumman miehen. Pian ajassa hypätään edelliseen päivään ja siirrytään tapahtumiin joita on tapahtunut aikaisemmin tuolle kuolleelle miehelle kuin myös monille muillekin ihmisille joita yhdistää tavalla tai toisella samanlaiset haasteet elämässä.

    Tarinankerrontatapa on selkeästi yleisestä totutusta tavasta poikkeavaa – vaikkakaan ei uniikkia – sillä tarinassa ei ole selkeästi ainoastaan muutamaa yksittäistä päähenkilöä vaan siinä kerrotaan monen ihmisen elämää. Monien näytettävien henkilöiden elämät myös kohtaavat tavalla tai toisella tarinan aikana.

    Vaikka elokuvan kantavana teemana on rasismi, rotusyrjintä ja ennakkoluulot joita erilaiset ihmiset joutuvat elämässään kohtaamaan on silti sen vahvin ja koskettavin anti ehdottomasti sen kuvauksessa ihmisyydessä ja sen monimuotoisuudessa.

    Crashissa rasismia ja ennakkoluuloja käsitellään poikkeuksellisen hyvin ja monimuotoisesti. Tavallisesti itseäni lähinnä turhauttaa rasismia käsittelevät aiheet niin elokuvissa kuin muutenkin sillä monesti niiden narratiivi on kliseistä, mustavalkoista ja naiivia missä jotkut ihmiset tai ryhmät kuvataan useasti ainoastaan viattomina uhreina ja toiset ainoastaan läpeensä pahoina ennakkoluuloja omaavina typeryksinä jotka riistävät ja sortavat näitä ryhmiä. Tätä taustaa vasten oli todella ilahduttavaa nähdä kuinka moniulotteisesti ihmisten mielissä oleviin ennakkoasenteisiin oli onnistuttu pureutumaan ilman yksittäisten ryhmien demonisointia tai pyhimykseksi nostamista.

    Daniel (Michael Peña)

    Tarinassa nähdään valkoihoisia poliiseja ja heidän törkeää käytöstään tummia ihmisiä kohtaan mutta kuitenkin annetaan tilaa myös rasistisille tummaihoisille jotka näkevät kaikessa rasismia silloinkin kuin sitä ei ole ollen lopulta itse omien ennakkoluulojensa vankeja. Mukana tarinassa on myös latinoita, kiinalaisia ja myös muita eri kulttuureita ja etnisyyksiä eikä heidänkään väliset keskinäiset ennakkoasenteet toisiaan kohtaan jää elokuvassa käsittelemättä. Ennakkoluulot erilaisia etnisyyksiä kohtaan on universaali asia eikä se rajoitu ainoastaan yksittäisiin ryhmiin.

    Omaan makuuni elokuvan kuvaus rasismista ja rotusyrjinnästä oli erittäin onnistunutta. Vaikka se kuvaakin hyvin niitä negatiivisia piirteitä joita ihmiset joutuvat rasismin vuoksi kokemaan kuvaa se myös erinomaisesti myös aitoa ihmisyyttä missä jokaisessa löytyy myös paljon hyvääkin. Hetkeä aikaisemmin lähimmäistään törkeästi kohdellut ihminen on tosipaikan tullen kuitenkin valmis tekemään kaikkensa toisen pelastaakseen – aivan samoin kuin hetkeä aikaisemmin toista auttanut ihminen on hetkeä myöhemmin valmis tekemään vääryyttä omien ennakkoluulojensa seurauksena.

    Kokonaisuutena Crash on erinomainen elokuva ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Se ei sorru samaan mustavalkoiseen narratiiviin missä on vain uhreja ja sortajia vaan se avaa hyvin myös kumpienkin sielunmaisemaa. Jokaisessa meissä on aineksia kyetä niin sortamiseen kuin sorrettuna olemiseen mutta lopulta meitä kaikkia yhdistää pohjimmiltaan samanlainen ihmisyyden ääni.

    Elokuva pääsi suoraan myös Suosituksia-sivulle.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 404 699 annettuun ääneen”]7,8/10[/simple_tooltip])