Aleksin Blogi

Tag: Megan Fox

  • Leffalauantai: Teenage Mutant Ninja Turtles

    Mestari Tikku ja April O’Neil (Megan Fox)

    Viime viikkoisen Megan Foxin tähdittämän Jonah Hex elokuvan jälkeen on hyvä jatkaa tälläkin viikolla Megan Foxin tähdittämällä tiellä. Tämänkertaisena leffalauantain filminä on Jonathan Liebesmanin ohjaama Teenage Mutant Ninja Turtles (IMDB) vuodelta 2014. Tyyliltään elokuva on toimintakomedia.

    Liebesman on toiminut ohjaajana tätä kirjoittaessa ainoastaan yhdeksässä elokuvassa joista Turtles on hänen tunnetuimpien ohjaustensa joukossa. Muita tunnettuja ohjauksia häneltä on Wrath of the titans, Battle: Los Angeles sekä The Texas Chainsaw Massacre: The Beginning.

    Turtles-elokuva pohjautuu sarjakuviin joka ensimmäisen kerran näki päivänvalon jo vuonna 1984. Turtleseista on tehty niin sarjakuvia, elokuvia ja videopelejä ja onpa mutanttikilpikonnat vallanneet alaa myös lelumarkkinoilla jo silloin kun itse olin lapsi.

    Michelangelo

    Elokuvan tarinassa New Yorkissa tapahtuu monia rikoksia joiden takana on Jalkaklaani-nimellä tunnettu ryhmä. Pienen televisiokanavan toimittaja April O’Neil (Megan Fox) pyrkii tekemään juttua tapauksesta jotta voisi edetä urallaan turhanpäiväisistä uutisista vakavasti otettavammaksi journalistiksi. April kertoo pomollensa nähneensä 180 cm pitkiä ninjakilpikonnia jotka tulivat pelastamaan hänet ja muut siviilit rikospaikalta Jalkaklaanin kynsistä mutta ymmärrettävistä syistä hänen kertomuksensa ei ota ilmaa alleen ja pian työpaikka on taakse jäänyttä historiaa.

    April ei kuitenkaan luovuta sillä hän tietää mitä on nähnyt. Hän haluaa tehdä reportaasin rikoksista ja pian hän saakin tutustua tarkemmin näihin mystisiin ninjakilpikonniin. Juuri kukaan ei ota hänen kertomuksiaan ninjakilpikonnista vakavasti mutta Aprilin edesmenneen isänsä kollega Eric Sacks (William Fichtner) uskoo kuitenkin hänen tarinansa. Harmillista kyllä Ericillä ei ole ainoastaan rehellisiä pyrkimyksiä elämässään ja pian ninjakilpikonnat ovatkin olemassaolonsa paljastumisen vuoksi vaarassa.

    Eric Sacks (William Fichtner)

    Pidin itse tämän elokuvan tarinasta ja siitä kuinka hyvin ja luonnollisella tapaa osana käsikirjoitusta avataan Turtlesien historia ja syntytarina, siitä mistä he ovat tulleet, miksi Tikku on tullut heidän johtajakseen ja miten April O’Neil nivoutuu osaksi heidän historiaansa.

    Vaikkakin Teenage Mutant Ninja Turtles on monessa mielessä hyvinkin perinteinen viihteellinen Hollywood-filmi jossa on paljon toimintaa, humoristisuutta ja ison budjetin makua oli elokuvassa silti paljon tyylillisesti sellaisia piirteitä joista pidin.

    Pidin kamerakulmien käytöstä osana tarinankerrontaa, siitä kuinka kameran sijoittelulla tuetaan kohtauksen tunnelmaa. Esimerkkinä kameran sijottaminen matalalle vinoon siten että vastapuolella olevasta kohteesta saadaan mahtipontisempi ja dramaattisempi tunnnelma kuin mitä se olisi ollut jos kamera olisi ollut ylempänä on monessa mielessä asia mikä tuntuu itsestään selvältä mutta jota hyvin monen katsotun elokuvan jälkeen alkaa havaitsemaan että se ei sitä monellekaan ohjaajalle ole.

    Kohteiden sommittelut olivat useissa kohtauksissa valokuvauksellisia

    Omaan makuuni elokuvan kohtauksissa oli tarpeeksi paljon kuvauksellisesti vaihtelua mutta silti ne oli toteutettu tasapainoisesti. Kuvakulmia käytettiin useita, kameraa ei aina pidetty suorassa vaan vinoa kuvakulmaa käytettiin sopivassa suhteessa tehokeinona, pannauksia oli monin paikoin ja esimerkiksi henkilöiden välisissä keskusteluissa toisinaan kameraa liikuteltiin puolelta toiselle mutta kuitenkin säilyttäen kohtauksen tunnelma.

    Kokonaisuutena Teenage Mutant Ninja Turtles on hyvä ja viihdyttävä toimintakomedia jossa kaikki elokuvan peruselementit on kohdallaan. Niin ja onhan siinä myös Megan Fox joka on aina hyvä syy muutenkin katsoa elokuva.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 185 063 annettuun ääneen”]5,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Jonah Hex

    Megan Fox on harvoja hyviä syitä katsoa tätä elokuvaa

    Tämänkertaiseksi leffalauantain valinnaksi päätyi vuonna 2010 julkaistu Jimmy Haywardin ohjaama toiminnallinen draama/fantasiaelokuva Jonah Hex (IMDB). Ennakkoon en tiennyt elokuvasta mitään enkä ollut siitä edes kuullutkaan mutta Vitosen divarissa käydessäni bongasin leffan ja havaitsin siinä olevan myös Megan Foxin joten leffa oli toki ostettava Blu-Raynä leffakokoelmaani.

    Jonah Hex on DC Comicsin western-sarjakuvahahmo joka on luotu jo 1970-luvulla ja hänet voi Wikipedian mukaan bongata myös muutamista DC:n animaatiosarjoista kuten Batman.

    Elokuvan juonessa kerrotaan nimensä mukaisesti länkkäri Jonah Hexistä (Josh Brolin), miehestä joka on aikoinaan toiminut ratsuväessä yhdessä nykyisen antagonistinsa John Turnbullin (John Malkovich) kanssa. Turnbull on antanut hänelle käskyn polttaa sairaala mutta Hex ei ole pystynyt sitä tekemään. Hex tappaa ystävänsä Jebin joka sattuu olemaan myös John Turnbullin poika. Vähemmän yllättäen John Turnbull ei tästä erikoisemmin ilahdu ja niinpä hän ottaa Hexin kiinni, sitoo ristiin ja pakottaa hänet katsomaan kuinka hän polttaa Hexin talon matalaksi samalla kun hänen vaimonsa ja poikansa ovat siellä sisällä.

    Jonah Hex (Josh Brolin)

    Rakkaidensa menetyksen johdosta Jonah Hex päättää kostaa Turnbullille vaimonsa ja poikansa kuoleman mutta harmikseen hän saa kuulla että Turnbull on jo menehtynyt hotellin tulipalossa toisaalla. Hex ryhtyy palkkiometsästäjäksi jolle tarinan edetessä selkenee että Turnbull elää ja voi hyvin ja hänen kuolemansa oli vain lavastettu juttu. Hex pääsee jälleen jatkamaan kostonsa hakemista.

    Koston ja tappamisen lisäksi elokuvaan on upotettu hieman myös kevyttä ihmissuhdetarinaa sillä Hexillä on tapana käydä borderllissa Lilahin (Megan Fox) luona ja heidän välillään tuntuu olevan hieman muutakin kuin vain pelkkiä maallisia iloja. Harmillisesti tämän elokuvan rakkaustarina ei säväytä mihinkään suuntaan ja se tuntuu täysin turhalta sivukäänteeltä muutenkin jo turhauttavan tylsään tarinaan. Elokuvan rakkaustarista ainoa hyvä asia löytyy siitä että siten juoneen on saatu kirjoitettua rooli Megan Foxille joka onkin harvoja hyviä syitä katsoa tätä elokuvaa.

    Perinteisen länkkäritematiikan lisäksi elokuvaan on heitetty mukaan yliluonnollisia elementtejä. Jonah Hexillä on jostain syystä kyky manata kuolleita takaisin henkiin ja muutaman kerran hän kaivaakin haluamiaan tietoja erinäisistä tapahtumista jo manan mailla makaavilta.

    Palkkiometstästäjä noutamassa palkkiotaan

    Vaikka tarina ei säväyttänyt itseäni suuntaan tai toiseen oli tässä elokuvassa teknisesti kuitenkin piirteitä joista pidin. Pidin siitä että elokuvassa oli paljon keskusteluissa kasvolähikuvia ja muutenkin kuvakulmat kameralla olivat toimivia. Harmillisesti elokuvan leikkauksista jäi kuitenkin yleisesti levoton tunnelma sillä tunnelmaltaan verkkaisista kohtauksista syntyi hätäinen fiilis liian nopeiden leikkauksien vuoksi.

    Samoin dialogeissa leikkaukset häiritsivät toisinaan sillä paikoitellen kun henkilö alkoi puhumaan hypättiin suoraan leikkauksessa tähän puhuvaan henkilöön ja kun toinen rupesi puhumaan leikattiin suoraan tähän puhuvaan henkilöön. Tämänkaltainen leikkaus luo tarpeettoman hätäisen fiiliksen ja se kyllä toimii jos kohtaus on nopeatempoinen action-kohtaus, mutta normaalissa dialogissa se vain rikkoo kohtauksen seesteisen harmonian.

    Kaiken kaikkiaan Jonah Hex on kohtalaisen huono elokuva. Sen juoni ei erikoisemmin säväytä ja erityisesti leikkauksissa käytetyt tyylikeinot tekevät siitä epätasapainoisen tuntuisen katselukokemuksen jonka jaksaa katsoa kerran tai pari ja niilläkin kerroilla vain Megan Foxin takia.

    Arvosana: 4/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 49 498 annettuun ääneen”]4,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Jennifer’s body (Cheerleader helvetistä)

    Needy (Amanda Seyfried) ja Jennifer (Megan Fox)

    Jennifer’s Body (IMDB) on Karyn Kusaman ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2009. Elokuvan pääroolissa Jenniferinä nähdään myös Transformer-elokuvista tuttu Megan Fox ja hänen ystävättärensä Needyn roolissa Amanda Seyfried joka on tunnettu mm. rooleistaan elokuvissa Dear John sekä Mean Girls.

    Tarinassa Jennifer ja Needy lähtevät pieneen baariin katsomaan rokkikeikkaa joka saa hieman epäsuotuisia käänteitä koko paikan syttyessä palamaan. Bändin jäsenet houkuttelevat Jenniferin mukaansa keikka-autoon ja Needy palaa tapahtumista hieman poissa tolaltaan olevana takaisin kotiinsa. Kotona yksin ollessaan yöllä kuitenkin Jennifer tulee käymään Needyn kotiin mutta ei kuitenkaan täysin normaaleissa merkeissä sillä hän on verinen ja muutoinkin poikkeavan oloinen. Seuraana päivän koulussa hän on kuitenkin jälleen aivan normaali itsensä vailla mitään ihmeellisyyttä.

    Veret lentävät pitkin seiniä

    Vähitellen kylällä alkaa tapahtua epämääräisiä kuolemantapauksia ja Needy tajuaa että Jenniferissä ei ole kaikki aivan kohdallaan. Jennifer kertoo yöstään rokkibändin matkassa ja siitä kuinka hän on joutunut bändin toimittaman pimeän rituaalin uhriksi. Bändi on halunnut uhrata neitsyen jotta saavat vaihdossa menestystä ja kunniaa mutta valitettavasti neitseellisyyden puuttuessa rituaalin vaikutukset menevät pieleen ja Jenniferistä tuleekin keskiaikaisista mytologioista tuttu succubus eli miehiä viettelevä naispuoleinen demoni.

    Juonensa osalta Jennifer’s body on keskinkertaista tasoa oleva filmi vailla sen suurempia ihmeellisyyksiä, mutta itselleni tämä toimi tällaisenaankin hyvin sillä pidän myyteistä ja kansantaruista mausteita käsikirjoitukseen ammentavista tematiikoista yleisellä tasolla.

    Elokuvan visuaalinen ja tuotannollinen puoli on hyvin tavallista tasoa eikä se yllätä katsojaansa oikein minkään suhteen. Kamerakulmia käytetään lajityypille totutuilla tyyleillä ja myös leikkaukset ja siirtymät ajasta ja paikasta toiseen menevät hyväksi todetuilla tavoilla. Tämä ei toki ole huono asia sillä ennen kaikkea kyseessä on kuitenkin viihteellinen elokuva eikä taide-elokuva jonka pyrkimyksenä on rikkoa rajoja ja muovata lajityyppiään uudenlaiseen muottiin.

    Neitsyen uhraus ei mene aivan putkeen

    Vaikka näyttelijöiden roolisuoritukset ovatkin toimivaa tasoa ei henkilöhahmoissa ole persoonallisuutta joka saisi aikaan minkäänlaista tunnereaktiota. Hahmot jäävät kylmiksi ja etäisiksi tusinatuotteiksi joiden elämä liikuttaa yhtä paljon kuin heidän kuolemansakin – ei siis käytännössä lainkaan.

    Kokonaisuutta ajatellen Jennifer’s body on keskinkertainen elokuva jonka katsoo kerran tai pari mutta se ei silti herätä kovin suuria tuntemuksia mihinkään suuntaan. Mytologiasta juoneensa vivahteita hakevan tematiikan ansiosta annan tälle kuitenkin pykälää paremman arvosanan kuin muutoin olisin antanut.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,1/10)