Aleksin Blogi

Tag: Natalie Portman

  • Leffalauantai: Star Wars: Episode 3 – Revenge of the Sith (Tähtien Sota: Episodi 3 – Sithin kosto)

    Anakin (Hayden Christensen) on valinnut pimeän puolen ja on saanut uudeksi nimekseen Darth Vader

    Star Wars: Episode 3 – Revenge of the Sith (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Tähtien Sota: Episodi 3 – Sithin kosto on vuonna 2005 julkaistu toiminnallinen seikkailuelokuva jonka on ohjannut George Lucas. Pääosissa nähdään Hayden Christensen, Natalie Portman, Ewan McGregor, Samuel L. Jackson sekä Ian McDiarmid.

    Galaktinen tasavalta on sodassa kreivi Dookun (Christopher Lee) joukkoja vastaan. Anakin Skywalker (Hayden Christensen) ja Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor) käyvät valomiekkataistelun Dookua vastaan jonka seurauksena Dooku menehtyy Anakinin valomiekan toimesta. Jedien pelastama Palpatine (Ian McDiarmid) nimittää Anakinin edustajakseen jedineuvostoon mutta tämä ei miellytä jedejä.

    Anakinin turhautuminen ja epäilykset jedejä kohtaan kasvavat vähitellen Palpatinen ruokkiessa niitä tahtonsa mukaisilla johdattelevilla ajatuksilla. Anakin saa selville että Palpatine on jedien etsimä sith-lordi Darth Sidious ja hän paljastaa sen myös jedimestari Mace Windulle (Sauel L. Jackson). Mace Windu käy taistoon Palpatinea vastaan ja on kukistamaisillaan hänet kun Anakin kääntyykin auttamaan alakynteen jäänyttä Palpatinea. Teolla on suuret vaikutukset sillä pimeän puolen saatua vallan Anakinista alkaa hänen tekonsa käymään aina vain tappavammiksi viattomiakin osapuolia kohtaan.

    Mestari Yoda on nähnyt Anakinin tekemiä kauheuksia

    Sithin kosto on hieno ja onnistunut jatkumo The Phantom Menacelle (lue arvostelu) sekä Attack of the clonesille (lue arvostelu) ja se toimii omanlaisenaan loppuna sekä uuden alkuna. Se päättää tyylikkäästi kahden ensimmäisen episodin rakentaman tarinan missä keskiössä on ollut Anakin Skywalker ja se petaa valmiiksi sijan tuleville alkuperäisille episodeille 4-6 antaen katsojalle kaiken tarvittavan pohjatiedon tulevien episodien päätähdestä.

    Edellisessä osassa omaan mieltymykseeni kiintoisinta oli kuinka Anakinin persoonassa alkoi jo vähitellen näkymään niitä piirteitä jotka johdattavat häntä pimeälle puolelle. Tässä episodissa tuo pidempään jatkunut hahmon kehitys saavuttaa vihdoin täyttymyksensä ja Anakin vajoaa menettämisen pelon, pettymyksen tunteiden, epäluottamuksen ja vallanhalunsa vuoksi Voiman pimeälle puolelle. Tapa miten tämä kuvataan toimii hyvin ja se on mielenkiintoinen psykologisestikin mietittynä.

    Anakinin vähittäisessä lankeamisessa pimeälle puolelle on samaan aikaan myös havaittavissa samanlaista tapaa kuin ihmisen lankeamisessa Edenin puutarhassa käärmeen myötävaikutuksesta (1. Moos. 3:1-24). Epäilyksen ja epäluottamuksen siementen kylvämisen jälkeen valmiiden valheellisten totuuden tarjoaminen uutena totuutena uppoaa kenties liiankin helposti otolliseen maaperään kun vain valhetta näennäisesti tukevat havainnot vaikuttavat tukevan valhetta totuuden sijaan.

    Visuaalisesti tämäkin elokuva toimi hyvin eikä siitä mitään isompaa moitteen sijaan löydy. Pidin myös siitä kuinka elokuvan alkupuolella oli hieman kepeää huumoriakin mukana joka kuitenkin tarinan synkentyessä siirtyy sopivasti sivuun rikkomasta intensiiviseksi kehittyvää tunnelmaa. Elokuvan valomiekkataistelut ovat toimivia ja erityisesti Yodan ja Palpatinen välinen taistelu on mukaansatempaava.

    Kokonaisuutena Revenge of the Sith on erinomainen Star Wars -elokuva. Jos kahta aikaisempaa ei ole pohjalle nähnyt ei tästä yksittäisenä teoksena luultavasti saa paljoakaan irti, mutta jos kaksi edellistä osaa on nähnyt on tämä niille täydellinen päätös joka erottuu selkeästi edukseen. Omaan makuuni tähän elokuvaan kiteytyy kaikki se mistä Star Warseissa itse pidän.

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 760 821 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Star Wars: Episode 2 – Attack of the clones (Tähtien Sota: Episodi 2 – Kloonien hyökkäys)

    Mestari Yodalla ei ikä paina ja valomiekka pysyy yhä kourassa

    Star Wars: Episode II – Attack of the clones (IMDB) joka on suomeksi käännetty hyvinkin suoraviivaisesti ja järkevästi muotoon Tähtien Sota: Episodi 2 – Kloonien hyökkäys on vuonna 2002 julkaistu toiminnallinen sci-fi/fantasiaelokuva jonka on ohjannut George Lucas. Pääosarooleissa nähdään Hayden Christensen, Natalie Portman sekä Ewan McGregor.

    Senaattori Padmé Amidala (Natalie Portman) joutuu salamurhayrityksen kohteeksi joten Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor) sekä hänen oppipoikansa Anakin Skywalker (Hayden Christensen) laitetaan suojelemaan häntä.

    Selvittäessään salamurhaajan henkilöllisyyttä Obi-Wan päätyy kaukaiselle Kaminon planeetalle missä hänelle selviää että Tasavallalle on rakennettu massiivista droidiarmeijaa. Droidiarmeijan takaa löytyy entinen jedimestari, keisari Dooku (Christopher Lee).

    Anakin Skywalker (Hayden Christensen) sekä Padmé Amidala (Natalie Portman)

    Tähtien Sota -saagan toinen episodi on edellisen episodin tapaan tarinansa osalta paljon politiikkaa, korruptiota sekä jonkin verran näyttäviä taisteluita. Varsinainen isomman kuvan juonikuvio jättää ainakin itselleni aavistuksen mitäänsanomattoman tunnun eikä sen syvemmästä merkityksestä saa kunnolla kiinni. Kuitenkin tämän episodin itselleni kiinnostavinta antia juonellisesti oli Anakinin sekä Padmén suhteen kehittyminen aina romanssiksi saakka.

    Vaikka kaiken taustalla tapahtuva juonikuvio ei itseäni säväytäkään on tämä kaikesta huolimatta mielenkiintoinen episodi. Mielenkiintoisimmat aspektit löytyvät Anakinin hahmossa, sillä hänen temperamenttinsa sekä kykenemättömyytensä tunteidensa hillitsemiseen ovat hyvin rakennettuja ja antavat jo esimakua siitä kuinka myöhemmissä episodeissa hänen osaltaan tulee käymään. Christensenin ja Portmanin roolisuoritukset ovat hyvin toimivia.

    Taistelukohtaukset ovat toimivia eikä erikoistehosteet ole menettäneet liikaa tehoaan vuosien saatossa. Silti tässäkin tyylikkäin anti taisteluissa nähdään loppupuolella mestari Yodan ja kreivi Dookun välisessä valomiekkailukohtauksessa.

    Kokonaisuutena tämä on hyvä ja toimiva elokuva, mikäli Star Wars -sarja kiinnostaa lainkaan. Sillä on olennainen ja toimivasti tehty paikka kokonaiskuvassa Anakinin hahmokehityksessä siihen mitä hänestä myöhemmin tulee. Mikäli kuitenkin tämän katsoo vain yksittäisenä elokuvana ilman taustatietoa aiemmista tapahtumista tai ilman aikomusta katsoa myöhempiä episodin osia jättää tämä helposti kylmäksi. Siinä on kyllä viihdyttäviä kohtauksia joista saattaa jotain saada irti yksittäisenkin elokuvan katsojana, mutta päästäkseen paremmin tähän uppoutumaan on tämä hyvä nähdä osana kokonaisuutta eikä irtonaisena osana vailla muiden osien rakentamaa viitekehystä.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 682 751 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Star Wars: Episode 1 – The Phantom Menace (Tähtien Sota: Episodi 1 – Pimeä uhka)

    Nuori Anakin Skywalker kilpa-ajoissa (Jake Lloyd)

    Star Wars: Episode 1 – The Phantom Menace (IMDB) joka suomeksi on tunnettu nimellä Tähtien Sota: Episodi 1 – Pimeä uhka on vuonna 1999 julkaistu toiminnallinen sci-fi seikkailu jonka on ohjannut George Lucas. Sen pääosarooleissa nähdään Ewan McGregor, Liam Neeson, Natalie Portman, Jake Lloyd sekä Ray Park.

    Monelle Star Wars -saaga on tuttu jo lapsuudesta asti ja siten myös elokuvien julkaisujärjestykset ovat tiedossa. Niille jotka eivät asiaan ole kuitenkaan perehtyneet niin lyhyesti kerrottuna elokuvat on julkaistu siten että ensimmäisenä elokuvasarjassa julkaistiin episodit 4, 5 ja 6 vuosina 1977, 1980 ja 1983. Tämän jälkeen odottavilla aika oli pitkä, sillä seuraavaksi julkaistu teos oli tämä episodi 1 vuonna 1999. Vaikka tämä on julkaistukin vuosia episodien 4-6 jälkeen on tämä silti ajallisesti ja tarinallisesti nimensä mukaisesti saagan ensimmäinen osa jossa on elokuvasarjan myöhemmistä osista tuttuja henkilötä.

    Tämän episodin tarinassa kerrotaan kuinka Kauppaliitto saartaa Naboo-planeettaa verotuspoliittisten syiden vuoksi. Galaktinen tasavalta koettaa saada aikaiseksi neuvotteluita jediritarien Qui-Gon Jinnin (Liam Neeson) ja hänen oppipoikansa Obi-Wan Kenobin (Ewan McGregor) avulla, mutta Kauppaliiton puolen toimien johdosta neuvotteluita ei koskaan käydä. Toimenpiteet johtavat konflikteihin joiden vuoksi jediritarit pelastavat kuningatar Amidalan (Natalie Portman) piilottautumalla Tatooinelle.

    Tatoiinella he kohtaavat nuoren orjapojan Anakin Skywalkerin (Jake Lloyd) jonka poikkeuksellisten kilpailutaitojen ansiosta vedonlyönnin seurauksena he voittavat hajonneeseen alukseensa korjausta varten tarvittavat osat ja saavat myös samalla Anakinin vapaaksi orjan roolista. Qui-Gon Jinn vaistoaa että Anakin ei ole aivan normaali poika vaan Voima on hänessä vahvana ja niinpä hän tahtoisi saada hänet jedi-koulutukseen.

    Poliittiset jännitteet lisääntyvät tarinan edetessä ja sotaa aletaan käydä monella rintamalla ja kuvioihin ilmaantuu myös Voiman pimeällä puolella toimivat Sithit. Obi-Wan ja Qui-Gon Jinn joutuvat kohtaamaan Sith-mestarin oppipojan Darth Maulin (Ray Park) tyylikkässä valomiekkataistelussa.

    Pimeän puolen Sith-oppipoika Darth Maul (Ray Park) on taitava valomiekan käyttäjä

    Star Warsit on elokuvasarja jonka ympärille on rakentunut vankkaa fanikuntaa joille osalle filmatisoinnit tuntuvat olevan elokuvaa suurempi asia. Sarja on innoittanut monia ja sen vaikutusta populäärikulttuuriin on mahdotonta olla huomaamatta, sillä aina toisinaan muissakin elokuvissa törmää viittauksiin tähän elokuvasarjaan (katso elokuvan Fanboys-arvostelu täältä). Onkin luultavasti hyvä että olen nähnyt ensimmäistä kertaa alkuperäiset Star Warsit vasta yläasteikäisenä joten niin syvää kulttuurillista tunnesidettä näihin elokuviin ei päässyt syntymään että jokainen alkuperäisen trilogian jälkeen julkaistu elokuva olisi täyttä roskaa joka häpäisee kauniit muistot lapsuuteen kuuluvista hienoimmista elokuvista.

    Omaan elokuvamakuuni The Phantom Menace toimii hienosti, vaikkakin sen tarina ei ehkä niin mukaansatempaava ja kiintoisa olekaan kuin sen toivoisi olevan. Tarinassa on omaan makuun aavistuksen turhan paljon avaruuden joukkojen politiikkaa ja politikointia jotta siitä voisin täysin innostua, mutta onneksi isomman ja aavistuksen tylsähkön tarinan sijaan yksittäisten henkilöiden tarinat ovat mielenkiintoisempia ja niissä on hyvää vetovoimaa pitämässä mielenkiintoa yllä läpi koko elokuvan.

    Tasapaino toiminnallisuuden ja kerronnallisuuden välillä on hyvä. Tarina etenee tasaisen varmasti, mutta välilin on tuotu hyvällä maulla mukaan tiiviimmin katsojaa penkissä pitäviä elementtejä kuten Anakinin kilpa-ajo tai Qui-Gon Jinnin, Obi-Wan Kenobin sekä Darth Maulin välinen valomiekkataistelu. Tämänkaltaiset kohtaukset ovatkin Phantom Menacen vahvinta antia, sillä vaikka isommatkin taistelukohtausket ovat toimivia, on nämä silti ne kohtaukset jotka jäävät parhaiten kokonaisuudessa mieleen. Tiukka valomiekkataistelu eeppisellä musiikilla varustettuna on kaunista katsottavaa.

    Phantom Menacessa on käytetty paljon erikoistehosteita jotka suurin osa on kestäneet hyvin aikaa, mutta muutamin paikoin efekteistä voi helposti havaita että aivan modernein elokuva ei enää ole kyseessä. Onneksi kokonaisuutena efektit toimivat eikä niiden vuoksi katselukokemus jätä kylmäksi.

    Kokonaisuutena pidin tästä elokuvasta. Olin tämän pari kertaa nähnyt aikaisemmin joskus luultavasti alle 20-vuotiaana enkä muistanut enää kuin yksittäisiä kohtauksia, joten oli miellyttävää uppoutua katselukokemukseen vain huomatakseen että ei käytännössä enää muistanut juurikaan mitään ja pääsi tämän katsomaan lähes kokonaan ensikertalaisen katsojan kaltaisella kokemuksella. Uusin silmin katsottuna vailla kunnollisia muistikuvia tämä oli mukaansatempaavaa seikkailua jonka katsoo mielellään kerran jos toisenkin.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 771 929 annettuun ääneen”]6,5/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Thor

    Thor (Chris Hemsworth) yhdessä legendaarisen Mjölnir-vasaransa kanssa voimiensa tunnossa

    Thor (IMDB) on vuonna 2011 julkaistu Marvelin toiminnallinen fantasiaseikkailu. Sen on ohjannut Kenneth Branagh ja sen pääosarooleissa nähdään Chris Hemsworth, Anthony Hopkins, Tom Hiddleston sekä Natalie Portman.

    Skandinaavisen mytologian maailmasta tarinansa ammentava Thor kertoo ylijumala Odinin pojasta Thorista. Odin (Anthony Hopkins) aikoo kruunata Thorin (Chris Hemsworth) kuninkaaksi, mutta ennen kruunaamista kesken juhlan jääjättiläiset onnistuvat pääsemään Asgardiin yrittämään hakea heidän voimanlähteenä toimivaa Muinaisen talven lipasta. Thor lähtee ystävineen jääjättiläisten alueelle Jotunheimiin taistelemaan eikä tämä ratkaisu ole politiikkaa ja rauhaa suosivalle Odinille mieleen. Thorilta otetaan hänen voimansa pois ja hänet karkotetaan ihmisten keskuuteen.

    New Mexicossa tutkimuksia tekevä ryhmä kohtaa Thorin ja pian perässä samalta alueelta löytyy myös Mjölnir. Tutkijaryhmä saa havaita että omaperäisen oloinen mystinen ilmaantunut mies saattaa sittenkin olla legendaarinen Thor joka hän väittää olevansa.

    Astrofyysikko Jane Foster (Natalie Portman) hämmästyy nähdessään Thorin todellisessa olemuksessaan

    Mytologioista ja niiden maailmoihin sijoitetuista tarinoista kiinnostuneille Marvelin Thor voi olla hieman hankala tapaus. Tarina, hahmot ja tematiikka on kyllä kiehtovaa samoin kuin elokuvan toteutus, mutta samalla sen vahvasti amerikkalainen action-vivahteinen Hollywood-ote saattaa hieman tuntua mielenkiintoisten legendojen tunnelman latistajalta ja kaupalliseen muotoon puristetulta häpäisyltä.

    Marvelin monien muidenkin elokuvien tyyliin myös tämä on kepeän humoristisella ja rennolla otteella sävelletty. Siinä on pintapuoleisesti mukana kaikkea kliseistä ja siirappista mikä tuntuu olevan tämän tyylilajin ominaispiirre. Mukaan mahtuu supersankari, ennalta arvattavaa kasvutarinaa, pintapuoleista romantiikkaa tai flirttailua siihen suuntaan ja tietenkin näyttäviä efektejä ja taisteluita.

    Helposti lähestyttävää suoraviivaista supersankarielokuvaa etsivälle Thor on mukavan mukiinmenevä elokuva. Pidin kyllä itse tästä koska se on kaikessa kliseisyydessään ja ennalta-arvattavista piirteistään johtuen juuri sitä mitä tällaiselta elokuvalta odotankin – kepeää viihdettä jonka parissa saa viettää mukavan parituntisen.

    Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta omassa lajityypissään viihdyttävä tuotos se kyllä on.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 786 192 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Black Swan

    Natalia Portman roolissaan Nina Sayersina

    Black swan (IMDB) on vuonna 2010 julkaistu draamaelokuva jonka ohjauksesta on vastannut amerikkalainen Darren Aronofsky. Aronfoskyn muihin tunnettuihin teoksiin kuuluu mm. Requiem for a dream (Unelmien sielunmessu) vuodelta 2000 sekä The Wrestler vuodelta 2008. Black swanin pääosarooleissa nähdään Natalia Portman, Mila Kunis, Vincent Cassell sekä Barbara Hershey.

    Elokuvan tarina kertoo balettitanssijasta Nina Sayerista (Natalia Portman) joka saa vihdoin suuren roolin Joutsenlammessa jossa hän pääsee esiintymään Tšaikovskin säveltämän baletin valkoista sekä mustaa joutsenta. Nina on persoonaltaan kiltti, arka ja tunnollinen ja häneltä löytyy myös rooliin vaadittava tanssitaito joten hänet on kuin luotu valkoisen joutsenen roolia varten. Roolin osalta haastavampana puolena Ninan täytyy esittää myös mustan joutsenen osuus joka vaatii enemmän intohimoa ja tunnetta kuin pelkkää teknistä täydellisyttä jonka vuoksi hän joutuu tekemään työtä kasvaakseen rooliinsa vaadittavaksi mustaksi joutseneksi.

    Musta joutsen lavalla

    Vaikka Black swan onkin jo pelkän pintapuoleisen balettitanssijasta kertovan tarinansa osalta todella mielenkiintoinen elokuva on sen syvempi kasvutarina se mikä tekee siitä vielä merkittävästi kiehtovamman teoksen.

    Nina on kahdestaan äitinsä kanssa elävä nuori nainen jonka sosiaalinen elämä on muilta osin hyvin rajoittunutta sillä elämä pyörii pelkän baletin ympärillä eikä hänellä ole ystäviä jotka soittaisivat ja joiden kanssa viettää aikaa. Muiden balettitanssijoiden seurassakin hän jää yksin ulkopuoliseksi ja elämä pyörii pienissä piireissä vailla muutoksia.

    Balettitunneille tulee toiselta paikkakunnalta Lily (Mila Kunis) joka on kuin peilikuva Ninasta. Siinä missä Nina on arka ja varautunut on Lily elämää intohimoisemmin ja rohkeammin elävä musta joutsen. Pienten erimielisyyksien jälkeen Nina ja Lily tutustuvat ja Lily saakin heräteltyä valkoisesta joutsenesta sen pinnan alle tukahdettua mustaa joutsenta joka kaipaa enemmän elämisen tuntua.

    Lily (Mina Kunis)

    Vähitellen Nina kasvaa myös mustan joutsenen rooliinsa sitä mukaa kun hän uskaltaa löytää itsestään niitä puolia joita hän itsessään on tukahduttanut. Lilyn lisäksi mustaa joutsenta hänestä on esiin herättämässä myös rooliin hänet valinnut Thomas Leroy (Vincent Cassel).

    Mielenkiintoinen aspekti elokuvassa on Ninan ja äitinsä Erican (Barbara Hershey) välinen suhde joissa heijastuu äidin vahva vaikutus tyttären persoonalle haitallisella tavalla kilttiin luonteeseen. Äiti on ylihuolehtivainen ja kontrolloiva persoona jolla on omia käsittelemättömiä ongelmia jotka välillisesti tulevat häiritsemään hänen ja tyttärensä välistä suhdetta. Äiti elää tyttärensä kautta omia elämättömiä unelmiaan ja tytär täyttää niitä unohtaen samalla oman itsensä.

    Black Swanissa kiehtovalla tavalla tulee esiin myös mielenterveydelliset ongelmat eikä katsojana aina ole varma mitkä kaikki ovat vain Ninan oman pään sisäisiä kuvitelmia ja mitkä ovat tapahtumia jotka muutkin henkilöt jakavat. Se herättää myös ajattelemaan mielenterveydellisten ongelmien sekä padottujen tunteiden ja elämän käsittelemättömien asioiden välistä suhdetta, sitä kuinka oman itsensä tukahduttamisella voi olla monitahoisia seurauksia ihmisten elämään.

    Tanssiharjoituksia

    Tarinallisen ulottuuvuutensa lisäksi elokuva toimii erittäin hyvin myös tuotannolliselta puoleltaan. Ohjaus on tyylikästä, kuvakulmia käytetään paikoitellen keskiverto elokuvasta poikkeavilla tavoilla, näyttelijöiden roolisuoritukset ovat onnistuneita ja erityisesti Natalia Portmanin pääosarooli on suoritus joka ei jätä katsojaa kylmäksi. Portmanin roolisuoritus on huikea ja siitä välittyy vahvasti tunnetta jollaista valkokankaalla soisi näkevänsä useamminkin. Ei ole mikään ihme että Portman tästä Oscarin kotiinsa kantoi parhaan naispääosaroolin osalta.

    Kokonaisuutena Black Swan on henkeäsalpaava mestariteos joka ensimmäisenä elokuvana jätti allekirjoittaneen elokuvan lopputekstien tullessa täysin sanattomaksi. Täydellinen elokuva joka löysi tiensä myös Suosituksia-sivulleni.

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 621 083 annettuun ääneen”]8,0/10[/simple_tooltip])