Aleksin Blogi

Tag: Neve Campbell

  • Leffalauantai: Skyscraper

    Dwayne Johnson nähdään sankarillisen isän roolissa

    Skyscraper (IMDB) on vuonna 2018 julkaistu toiminnallinen trilleri jonka on ohjannut Rawson Marshall Thurber. Pääosissa nähdään Dwayne Johnson, Neve Campbell sekä Chin Han.

    Miljonääri Zhao Long Ji (Chin Han) on rakennuttanut maailman korkeimman pilvenpiirtäjän, mutta sen ylimpiin kerroksiin rakennetut asuinrakennukset eivät ole vielä saaneet vakuutuksia eikä siten sinne ole ihmiset päässeet vielä muuttamaan. Will Sawyer (Dwayne Johnson) on turvakonsultti joka saa tehtäväkseen tutkia rakennuksen turvajärjestelyt ja antaa sille hyväksyntänsä jotta se saisi vakuutukset ja se voitaisi ottaa kunnolla käyttöön.

    Willille annetaan tabletti jota kautta hänellä on pääsy rakennuksen turvajärjestelmiin. Hän joutuu kuitenkin petoksen vuoksi ryöstetyksi ja tabletti joutuu vääriin käsiin eikä siinä olevat biometriset tunnisteet estä rikollisia ohittamasta turvajärjestelyitä. Pian rakennuksessa roihuaa tulipalo eikä kaappauksen vuoksi turvajärjestelmät toimi enää toivotulla tavalla.

    Rikollisten aiheuttaman tulipalon keskelle on jäänyt myös Willin oma perhe jota hän lähtee sankarillisen isän tavoin pelastamaan oman henkensäkin uhalla.

    Screameista tuttu Neve Campbell nähdään Willin vaimon roolissa

    Sankari joka lähtee pelastamaan perhettään pahoilta tyypeiltä pilvenpiirtäjästä on helppo mielessään yhdistää toimintaelokuvien klassikkoon Die Hardiin (lue täältä), eikä syyttä sillä yhtymäkohdat Skyscraperin ja Die Hardin välillä on helppoa havaita. Tämä ei ole tietenkään ole huono asia, sillä hyvin usein elokuvia on helppoa yhdistää johonkin aikaisempaan samankaltaiseen filmatisointiin. Kenties huonoin piirre yhtymäkohdista tulee siinä että elokuvaa katsoessa ja sitä arvioidessa tahtomattaankin sitä vertaa tavalla tai toisella aikaisemmin näkemäänsä filmatisointiin.

    Will on entinen FBI:n pelastustiimin johtaja joka on saanut myöhemmin elämässään itsellensä perheen ja oppinut sen tärkeyden, joten hän on valmis antamaan oman henkensäkin uhalla kaiken jotta voisi pelastaa lapsensa ja vaimonsa vaaran uhatessa. Tästä perspektiviistä katsoen kyseessä on perinteinen sankaritarina mistä huokuu maskuliinista energiaa ja tervettä traditionaalista miehen mallia. Harmillista kyllä tarina on silti ainoastaan tavallisen keskinkertaista tasoa, niin hyvässä kuin huonossakin. Siinä ei ole mitään uutta ja se on tällaisenaan suhteellisen kliseinen, mutta kaikesta huolimatta se on tarpeeksi viihdyttävä että sen pohjalle saa rakennettua vähintäänkin keskinkertaisen elokuvan.

    Toteutus on modernia ison budjetin tasoa. Efektit on tyylikkäitä, ohjaus ja näyttely on tasaisen varmaa tasoa eikä siitä löydä mitään suurempia puutteita. Se on keskinkertaisuudessaan asiallisesti toimiva ja viihdyttävä toimintaelokuva joka ei elokuvalliselta anniltaan säväytä erityisen paljoa mihinkään suuntaan, mutta viihteelliseltä anniltaan tarjoaa kaiken sen mitä siltä odottaakin. Se antaa katsojalleen suoraviivaista toimintaa ja ennalta arvattavaa sankaritarinaa perinteisillä kliseillä maustettuna.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 119 006 annettuun ääneen”]5,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Scream

    Teinikauhuelokuvien klassikko Scream nosti tämän maskin laajaan tietoisuuteen

    Scream (IMDB) on vuonna 1996 julkaistu Wes Cravenin ohjaama ikoninen slasher-kauhuelokuva. Sen pääosissa nähdään Neve Campbell, Courtney Cox, Skeet Ulrich, David Arquette sekä Matthew Lillard.

    Pienellä kylällä on tapahtunut lähes vuosi sitten tappo jossa Sidneyn (Neve Campbell) äiti on saanut surmansa. Rikolliseksi luultu mies on telkien takana ja odottamassa kuolemantuomiota. Kylän rauha järkkyy kuitenkin uudemman kerran kun kaksi teiniä tapetaan raa’asti. Pian tapahtuman jälkeen Sidneykin saa havaita olevansa vaarassa ja hänen varmuutensa siitä että oikea syyllinen on telkien takana alkaa vähitellen murenemaan.

    Hämmentäviä visailuun pakottavia puheluita uhreilleen tekevä maskia ja puukkoa käyttävä raaka tappaja on jossain vapaalla eikä kukaan ole turvassa ennen kuin syyllinen on saatu kiinni.

    Sidney (Neve Campbell)

    Toiminnalliset ja yleensä ainakin omaan makuuni vähemmän pelottavat slasher-tyylilajin teinikauhuelokuvat ovat selkeästi oma tyylilajinsa kauhuelokuvien saralla. Näitä yhdistävänä tekijänä toimii monet kliseiset piirteet kuten irrationaalisesti aina yläkertaan tappajaa pakon juoksevat teinit luovat katsojalleen tutun ja turvallisen katselukokemuksen mikäli näistä piirteistä ylipäätään sattuu pitämään. Scream ottaa reilusti näitä lajityyppinsä tuttuja elementtejä käyttöönsä ja kertoo siitä katsojalleen samalla tiedostavan itseironisesti antaen siten hieman hupaisia vivahteita muutoin helposti vakavasti kääntyvään tyyyliin.

    Vaikka Screamissa onkin omanlaistansa lajityyppinsä kliseitä tunnistavaa ironiaa ei se silti poista sitä että siinä on myös suoraa raakuutta ja veren vuodatusta kohtalaisen paljon. Pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin puhtaasti kauhuelokuva eikä sen humoristiset aspektit sitä lainkaan vesitä, päinvastoin, ne ainoastaan ovat omiaan antamaan sille lisämakua rikkoessaan välillä jännityksellisen tunnelman. Mikäli kauhuelokuvat joissa verta lentää ja puukko puhuu ovat yleisesti ahdistavia on mahdollista että myös tämä elokuva saattaa jossain määrin olla pelottavakin.

    Tarina on rakennettu todella hyvin eikä syyllinen välttämättä ole heti katsojalle selvillä. Mielenkiintoisen lisän tarinaan tuo myös motiivit ja niiden järjettömyys. Samoin pidin siitä kuinka tarinassa yhdessä vaiheessa elokuvassa teinit katsovat yhdessä porukalla kauhuelokuvaa kunnes samaan aikaan rakentuvat osaksi yhtä sellaista itsekin. Sellaista, mikä samaan aikaan kuitenkin noudattaa muiden kauhuelokuvien kliseitä joista yksi nuorista muita valistaa kesken heidän yhteisen elokuvan katselun.

    Scream oli aikoinaan massiivinen menestys eikä sen menestys rajoittunut ainoastaan isoihin kassatuloihin. Se nousi tunnetuksi elementiksi myös laajemminkin populäärikulttuuriin ollen innoittamassa myös humoristisempaa Scary Movieta.

    Scream on katsomisen arvoinen klassikko.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 324 050 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The Craft (Noitapiiri)

    Sarah Baileyn roolissa nähdään Robin Tunney

    The Craft (IMDB) joka suomalaisittain löytyy nimellä Noitapiiri on vuonna IMDB:n mukaan vuonna 1996 julkaistu draama/kauhu/fantasiaelokuva joka taisi Netflixissä olla myös trillerinäkin listattu. Omassa arviossani elokuva kuuluuu teininoitaleffojen kategoriaan ja sen mukaisesti sitä tuli myös arvioitua. Elokuvan on ohjannut Andrew Flaming.

    Tarinassa keskiössä on Sarah Bailey (Robin Tunney) niminen nuori tyttö joka muuttaa vanhempiensa kanssa uudelle paikkakunnalle. Sarah tutustuu koulussaan nopeasti uusiin ihmisiin ja ystävystyy kolmeen koulussa friikkinä pidettyyn tyttöön joista yleisesti huhutaan myös että he ovat noitia.

    Tuli, maa, ilma ja vesi tai pohjoinen, itä, etelä ja länsi eivät kolmen voimalla täydellisessä tasapainossa pysy ja koska Sarahilla itselläänkin vaikuttaisi olevan kykyjä noituuden maailmassa saa pian kolmen noidan kopla täydennyksen tasapainoonsa Sarahin kautta.

    Tytöt alkavat yhdessä syventymään magian maailmaan, tekevät loitsuja ja saavat pian huomata magiansa toimivuuden. Harmittomalta vaikuttanut flirttailu magian puoleen alkaa vähitellen kuitenkin näyttämään noidille myös ruman puolensa kaiken palatessa tavalla tai toisella kolminkertaisena kutsujalleen.

    Noidat maagisessa rituaalissaan

    Omaan makuuni The Craft oli selkeästi positiivisen puolelle hakeutuva elokuva. Se käsittelee itseäni yleismaailmallisesti kiehtovaa tematiikkaa eli noituutta keskivertoa elokuvaa paremmalla ja viihdyttävämmällä tavalla, sillä se ei maalaa kuvaa noituudesta ainoastaan perinteisen kliseisellä hyvän ja pahan mustavalkoisella skaalalla vaan se enemmänkin pureutuu magian vaikutuksiin useammalla tasolla noitujan oman persoonan hyvyyden ja pahuuden kautta.

    Todellisessa elämässä oma näkemykseni okkultismista ja magiasta on toki kielteinen johtuen omasta uskonnollisesta vakaumuksestani, mutta en silti pidä tavasta kuinka yleensä noituus ja magia termejä käytetään vain survomaan täysin erilaisia ja kaukana toisestaan olevia näkemyksiä yhteen nippuun jotta ne voidaan yhdellä olankohautuksella kuitata pahuutena käyttämättä yhtään sen enempää ajatusta siihen onko kyseessä lääketieteen ja yrttien avulla parantaminen vaiko toisessa ääripäässä oleva henkien manaaminen tai sellaisen yrittäminen.

    The Craftissa oli mielenkiintoista kuinka hahmojen saadessa magian avulla toiveitaan todeksi alkoi jokaisen todellinen luonteenpiirre saamaan noitujassaan enemmän jalansijaa – olipa se sitten turhamaisuus, ilkeys, pahuus tai oikeamielisyys. Jos elämässäänkin aina saa sen mitä haluaa, on helppoa unohtaa nöyryys ja huumaantua vallantunteen päihdyttävästä voimasta.

    Nancy Downs (Fairuza Balk)

    Kiintoisan ja toimivan tarinankerronnan lisäksi elokuva oli kautta linjan helppoa katsottavaa. Ohjaus oli toimivaa, näyttelytyössä ei ollut valittamisen sijaa, painopiste pysyi alusta loppuun selkeänä ja eteenpäin kulkevana eikä missään vaiheessa jääty tarpeettoman paljoa selittämään asioita jotka olivat katsojalle itsestäänselvyyksiä.

    Omaan makuun teininoitaleffana The Craft toimi ilahduttavan hyvin. Se tarjosi keskimääräistä selkeästi mielenkiintoisempaa kuvausta noituudesta ja sen harjoittamisesta sekä sen haitoista mutta käymättä silti turhauttavaan moraaliseen paatokseen.

    Siinä on kyllä omat puutteensa ja kliseisyytensä esimerkiksi noitien keskinäisessä taistelussa, mutta toisaalta voisiko elokuvaa ilman tämänkaltaisia piirteitä pitää edes teininoitaleffana?

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 72 777 annettuun ääneen”]6,4/10[/simple_tooltip])