Peliarvostelu: Crysis 2 (PC)

Intiaaneja lähistöllä

Iästään huolimatta kaunis peli vielä nykyään

Crysis 2 on vuonna 2011 julkaistu ensimmäisen persoonan kuvakulmasta koettava science fiction ammuntapeli. Sen on kehittänyt saksalainen Crytek ja julkaissut Electronic Arts. Peli on saatavana PC:lle, Xbox 360:lle sekä Playstation 3:lle.

Crysis 2 on pelisarjan kolmas julkaistu peli. Samassa sarjassa on nähty aiemmin Crysis sekä Crysis Warhead.

Tarinallisesti Crysis 2 on jollain muotoa jatkoa Crysikselle ja Warheadille vaikkakin täysin suoraa jatkumo ei olekaan. Siinä missä Crysis sijoittui vuoteen 2020 sijoittuu Crysis 2 vuoteen 2023 joten väliin jää muutaman vuoden aukko.

”Luodin edessä alien on hidas kuin etana” – vanha viidakon sanonta

Tuttuja tarinoita uusilla sävyillä

Protagonistina tarinassa nähdään Alcatraz-nimeä kantava sotilas. Profeettana tunnettu sotilas pelastaa Alcatrazin hengen jonka jälkeen riistää hengen itseltään. Profeetta on ollut taistelemassa Ceph-rodun alieneita vastaan ja Alcatraz saa jatkaa tätä profeetan aloittamaa missiota. Alcatraz saa profeetalta aiemmista osista tutun nanoasun ja sen myötä yli-inhimillisiä kykyjä tullen supersotilaaksi.

Taisteluita käydään ihmisten ja alieneiden välillä, mutta mukaan kuvioon tulee myös taisteluita kanssaihmisiä vastaan. Kieroa peliä pelataan isommissa kuvioissa ja ajan saatossa saadaan huomata että tämäkin supersotilas nanopuvussaan on vain isojen poikien pelinappulana taistelukenttien tiimellyksessä.

Tarina on viihdyttävä. Se on tarpeeksi syvä ja monipuolinen pitääkseen yllä mielenkiintoa mutta ei kuitenkaan niin syvä että sen vuoksi yöuniaan menettäisi pohtiessa kaiken sen tarkoitusta. Perus jees.

Kuinkahan korkeilla tikkailla näitä ikkunoita yltää pesemään?

Ei pelkästään saman toistoa

Siinä missä Warhead jatkoi Crysis 1:n linjalla mekaniikkojen ja toiminnallisuuksien osalta ottaa Crysis 2 muutaman askeleen eteenpäin. Pelaajalla on mahdollisuus kerätä tapetuista alieneista jonkinsorttisia pisteitä joiden avulla nanopukuaan voi tuunata monipuolisemmaksi. Kustomointeja ei ole paljoa – yhteensä vain yhdeksän – mutta ne luovat hyvän lisän peliin. Esimerkiksi pelaaja voi muokata asuaan pitämään vähemmän ääntä tai näyttämään maassa jalanjälkiä joista vihollinen on vastottain mennyt.

Pelissä on myös kiikarit joiden avulla voi merkitä vihollisia sekä katsoa taktisia ehdotuksia joita tulee matkan aikana tarjolle. Taktiset ohjeet ovat esimerkiksi tyyliä ”Use turret” tai ”Stealth kill”. Niiden avulla kuitenkin saa paikoitellen ihan hyvää käsitystä mitä kaikkea elementtejä pelimaailmassa löytyy joita voi hyödyntää.

Terroristit vauhdissa

Entuudestaan tutut lisävoima ja läpinäkyvyys löytyy nanopuvsta tässäkin versiossa. Tässä osassa kuitenkin nopeutta ei ole enää erikseen olemassa vaan se on yhdistetty nanopuvussa samaan kuin voima.

Totally worth it

Lyhyesti tiivistäen Crysis 2 on erinomainen peli. Vaikka sillä alkaa olemaan jo ikää on se vielä vuonna 2017 erinomaista viihdettä. Se on todella suuri harppaus eteenpäin siitä mitä Crysis 1 sekä Warhead olivat.

Vaikka grafiikat olivat merkittävästi aiempia osia paremmat oli onneksi myös sen suorituskyky parantunut. Peli rullasi ilman isompia yskimisiä GTX 980:lla, vaikkakin muutamassa tehtävässä alkoi jonkinmoista lagia olemaan. Pääsääntoisesti suorituskyvyssä ei ollut mitään valittamista.

Maasta se pienikin ponnistaa

Musiikit tässä pelissä olivat mahtavat. Sävellyksistä on vastannut Borislav Slavov, Tilman Sillescu, Hans Zimmer sekä Lorne Balfe. Mikäli jostain löydän tämän soundtrackin CD:nä täytyy se ostaa myös omaan levyhyllyyn.

Crysis 2 on yksi hienoimmista pelaamistani sci-fi räiskinnöistä. Se on kaiken kaikkiaan pelaamisen arvoinen peli jokaiselle sci-fi FPS-pelien ystävälle.

Arvosana: 9,5/10

Peliarvostelu: Crysis Warhead (PC)

Ykkösosasta tutut alienit ovat vaivaksi myös Warheadissa

Crysis Warhead on Crytekin kehittämä ja Electronic Artsin julkaisema ensimmäisen persoonan kuvakulmasta koettava science fiction -räiskintä vuodelta 2008. Se on Crysis-pelisarjan toinen osa. Ensimmäisen osan arvostelun voit lukea täältä.

Vaikka alkuperäinen Crysis tuli myöhemmin julkaisunsa jälkeen saataville myös konsoleille ei Warheadin osalta konsolipelaajia ole valitettavasti muistettu lainkaan. Sotapää on saatavana ainoastaan Windows PC:lle.

Sisältönsä ja pelillisyytensä osalta tutuissa vesissä liikutaan sillä Crysis Warhead sijoittuu samoihin maisemiin kuin pelisarjan ensimmäinen osa ja myös tässä on mukana vihollisköörissä niin korealaisia kuin alieneita.

Omistajan tahdon vastainen ajoneuvon käyttöönotto onnistuu myös Warheadissa

Tarinansa osalta Warhead ei ole varsinaisesti jatkumoa ensimmäiselle osalle vaan se on enemmänkin kepeä hyppäys pääjuonen sivuraiteille. Juoni kertoo jo ensimmäisessä osassa nähdyn Psychon tehtävän taistelurintamalla. Jenkit epäilevät että korealaisilla on ydinaseisiin tarvittavaa aineistoa rahtikonteissaan mutta matkan varrella selviääkin että kontit pitävät sisällään alieneiden sotateknologiaa. Psycho saa tehtäväkseen tuhota rahti mikäli sen kaappaaminen ei onnistu joten odotettavissa on tuttua ja turvallista suoraviivaista paahtoa.

Pelilliseltä anniltaan Warhead ei poikkea ensimmäisestä osasta. Pelaajalla on yhä käytössään yli-inhimillisiä vahvuuksia tarjoileva nanopuku jonka avulla voi valita näkymättömyyttä, nopeutta tai voimaa lisää tarpeen mukaan. Kaikki napit, ohjattavuus, grafiikat ja muut on samaa mitä ensimmäisessä osassa eikä tästä löydä mitään muuta sanotavaa kuin tuttua ja toimivaa.

Fiilispohjaisesti arvioiden grafiikat tuntuivat rullaavan aavistuksen verran paremmin kuin ensimmäisessä osassa, mutta pientä yskäisyä tuli siellä täällä matkan varrella tästäkin huolimatta. Voi olla toki että pelin asetukset olivat vain matalammalla kuin aikaisemmin joka selittäisi eroa tai vaihtoehtoisesti kentässä ei ollut niin paljoa elementtejä kuin ensimmäisessä osassa. Yhtä kaikki kokemus oli hieman sulavamman tuntuinen.

Myös vihainen alien rauhoittuu tulivoimalla

Ainoa miinuspuoli Warheadissa on sen kesto joka on selkeästi keskimääräistä räiskintäpeliä lyhyempi. Olisin mieluusti kokenut tämän pari tuntia pidempänäkin. Pelasin tämän kahdessa illassa läpi ja aikaa kului ainoastaan noin viisi tuntia ja How Long To Beat -sivuston mukaan tämä tuntuu olevan keskimääräinen aika mitä tämän pelin parissa vietetään.

Crysis Warhead on viihdyttävä ja mukaansatempaava räiskintäpeli joka on kestänyt hyvin ajan hammasta. Pidin tästä jopa enemmän kuin Crysis 1:stä eikä tästä oikein löydä pahaa sanottavaa sen harmillisen lyhyttä kestoa lukuunottamatta. Mikäli pelisarjan aikoo pelata kannattaa myös Crysis Warhead tahkota läpi.

Arvosana: 8,5/10

Peliarvostelu: Crysis (PC)

Crysiksen alienit eivät olleet ystävällistä sorttia

Crysis on Crytekin kehittämä ja Electronic Artsin julkaisema ensimmäisen persoonan kuvakulmasta kuvattu sci-fi-peli joka on julkaistu PC:lle jo vuonna 2007. Se on saatavana myös Xbox 360:lle ja PS3:lle joille se on tuotu vasta vuonna 2011. Tämä arvostelu on tehty PC-version pohjalta.

Crysis on nimensä mukaisesti Crysis-pelisarjan ensimmäinen osa jon kuuluu tämän osan lisäksi myös Crysis Warhead, Crysis 2 sekä Crysis 3.

Pelin juonessa amerikkalaiset ja pohjois-korealaiset koettavat selvitellä erikoista löytöä jonka arkeologit ovat onnistuneet tekemään. Korealaiset ja jenkit eivät tuttuun tapaan tule hyvin juttuun ja rauhaa rakennetaan likvidoimalla toisinajattelijoita, mutta pian selviää että toisen maan kansalaiset eivät ole ainoa uhka joita pelaaja saa kohdata. Löydös paljastuu avaruuden olentojen omaisuudeksi ja pian aseilla otetaankin mittaa myös kauempaa tulleista muukalaista.

Miksi odottaa uuteen vuoteen kun raketeilla räiskii menemään?

Tarinan osalta Crysis on keskinkertaista ihan jees -kategoriaa. Se ei säväytä kovin suuresti suuntaan tai toiseen, mutta se toimii yhtä luotettavasti ja varmasti kuin Big Mac ateria perjantai-iltana ennen kotiinpaluuta.

Pelillisesti Crysis onneksi kestää päivänvaloa vielä vuonna 2017. Se on mukaansatempaava, sopivan suoraviivainen mutta lineaariseksi tarinaksi tarpeeksi vaihtoehtoja etenemisessä tarjoava räiskintä. Kentissä on tilaa pyöriytyä kohtalaisesti ja erilaisia reittivalintoja päämäärään voi etsiä useita.

Ohjaus on tuttua ja turvallista peruskauraa ilman yllätyksiä. Hyvänä ja kohtalaisen uniikkina puolena Crysiksessä pelaajalla on yllään monipuolinen nanopuku jonka avulla hän saa yli-inhimillisiä kykyjä. Pelaaja voi valita näkymättömyyttä, voimaa ja nopeutta tarpeen niin vaatiessa. Kuitenkin nanopuvussa on tarvetta energialle joten loputtomiin kykyä ei voi yhdeltä istumalta käyttää. Puvun regen on nopea mutta mikäli pelaaja ottaa iskua tulee regeniin takapakkia ja kyvyn uusiokäyttöä joutuu odottamaan pidempään.

Ilta-aurinko aurinkorannalla. Baywatch-pelastajia ei valitettavasti näkynyt missään.

Vaikeusaste oli pääosin hyvin mitoitettu vaikkakin muutamat kohdat aiheuttivat junnaamista enemmän tai vähemmän. Onneksi vähemmän kuin enemmän eikä vaikeustasoa tarvinnut laskea missään vaiheessa suhteettoman hankaluuden takia joten voimalla läpi vaikka harmaasta kivestä -taktiikka toimii.

Pelillä on ikää jo kymmenen vuotta ja sen kyllä huomaa yleisesti grafiikoista ja pelimaailmassa olevien objektien määrästä ja niiden toiminnasta. Tästäkin huolimatta pääsääntöisesti Crysis oli viihdyttävää pelattavaa, vaikkakin alussa peli vaikutti kohtalaisen tasapaksulta ja tylsältä nykyräiskintöihin tykästyneeseen mieleeni. Kuitenkin kun sci-fi-elementtejä alkoi enenevissä määrin ilmaantumaan ja alienit astuivat kehiin muuttui peli merkittävästi kiintoisammaksi ja pelin vanhuuden vaivat alkoivat väistymään pelin imaistessa otteeseensa.

Pelissä oli myös paljon valoisia paikkoja

Pelin läpi pelattua kokemus jäi yksinpelin osalta positiiviseksi. Kuitenkin ei niin hyvää etteikö jotain huonoakin – Crysis on oman aikansa lapsi ja se on tunnettu siitä että se kyykytti konetta kuin konetta ilmestyessään kovilla grafiikoillaan. Valitettavasti se teki sitä vielä tänäkin päivänä vaikka koneessani on GTX 980 -näytönohjain.

Vaikka näytönohjaimeni ei olekaan tehokkain mahdollinen mitä maa päällään kantaa kyllä sillä silti merkittävästi uudempia ja kauniimpiakin pelejä pyörittää pätkimättä. Grafiikoita joutui Crysiksessä hieman tiputtamaan jotta sai sulavan kokemuksen, mutta paikoitellen yskintää ilmeni siellä täällä matkan varrella tästäkin huolimatta. Peli siis kaipaisi selvästi parempaa optimointia, mutta tätä tuskin on enää näin vanhalle pelille odotettavissa.

Värimaailman tunnelma oli monin paikoin omaa silmää miellyttävä

Loppupäätelmänä Crysis on viihdyttävä peli joka tasapaksusta alusta huolimatta paranee enemmän ja enemmän loppua kohden. Kaikki perusasiat toimii tarpeeksi hyvin myös nykypeleihin tottuneelle räiskintäpelien ystävälle, joten se on pelaamisen arvoinen vielä vuonna 2017 vanhasta iästään huolimatta. Vanha ikä näkyy ja tuntuu pelimaailmassa ja tekstuureissa, mutta ainoa mistä miinuspisteitä todellisuudessa annan enemmän on grafiikoiden optimointi, sillä kohtalaisella näytönohjaimellakin peli yskii ja visuaalisen ilmeen kauneudesta joutuu joustamaan sulavamman frameraten vuoksi.

Tästä pelistä toivoisin jonakin päivänä näkeväni remaken uudemmille konsoleille ja PC:lle.

Arvosana: 8/10