Tag: Rawson Marshall Thurber

  • Leffalauantai: Skyscraper

    Dwayne Johnson nähdään sankarillisen isän roolissa

    Skyscraper (IMDB) on vuonna 2018 julkaistu toiminnallinen trilleri jonka on ohjannut Rawson Marshall Thurber. Pääosissa nähdään Dwayne Johnson, Neve Campbell sekä Chin Han.

    Miljonääri Zhao Long Ji (Chin Han) on rakennuttanut maailman korkeimman pilvenpiirtäjän, mutta sen ylimpiin kerroksiin rakennetut asuinrakennukset eivät ole vielä saaneet vakuutuksia eikä siten sinne ole ihmiset päässeet vielä muuttamaan. Will Sawyer (Dwayne Johnson) on turvakonsultti joka saa tehtäväkseen tutkia rakennuksen turvajärjestelyt ja antaa sille hyväksyntänsä jotta se saisi vakuutukset ja se voitaisi ottaa kunnolla käyttöön.

    Willille annetaan tabletti jota kautta hänellä on pääsy rakennuksen turvajärjestelmiin. Hän joutuu kuitenkin petoksen vuoksi ryöstetyksi ja tabletti joutuu vääriin käsiin eikä siinä olevat biometriset tunnisteet estä rikollisia ohittamasta turvajärjestelyitä. Pian rakennuksessa roihuaa tulipalo eikä kaappauksen vuoksi turvajärjestelmät toimi enää toivotulla tavalla.

    Rikollisten aiheuttaman tulipalon keskelle on jäänyt myös Willin oma perhe jota hän lähtee sankarillisen isän tavoin pelastamaan oman henkensäkin uhalla.

    Screameista tuttu Neve Campbell nähdään Willin vaimon roolissa

    Sankari joka lähtee pelastamaan perhettään pahoilta tyypeiltä pilvenpiirtäjästä on helppo mielessään yhdistää toimintaelokuvien klassikkoon Die Hardiin (lue täältä), eikä syyttä sillä yhtymäkohdat Skyscraperin ja Die Hardin välillä on helppoa havaita. Tämä ei ole tietenkään ole huono asia, sillä hyvin usein elokuvia on helppoa yhdistää johonkin aikaisempaan samankaltaiseen filmatisointiin. Kenties huonoin piirre yhtymäkohdista tulee siinä että elokuvaa katsoessa ja sitä arvioidessa tahtomattaankin sitä vertaa tavalla tai toisella aikaisemmin näkemäänsä filmatisointiin.

    Will on entinen FBI:n pelastustiimin johtaja joka on saanut myöhemmin elämässään itsellensä perheen ja oppinut sen tärkeyden, joten hän on valmis antamaan oman henkensäkin uhalla kaiken jotta voisi pelastaa lapsensa ja vaimonsa vaaran uhatessa. Tästä perspektiviistä katsoen kyseessä on perinteinen sankaritarina mistä huokuu maskuliinista energiaa ja tervettä traditionaalista miehen mallia. Harmillista kyllä tarina on silti ainoastaan tavallisen keskinkertaista tasoa, niin hyvässä kuin huonossakin. Siinä ei ole mitään uutta ja se on tällaisenaan suhteellisen kliseinen, mutta kaikesta huolimatta se on tarpeeksi viihdyttävä että sen pohjalle saa rakennettua vähintäänkin keskinkertaisen elokuvan.

    Toteutus on modernia ison budjetin tasoa. Efektit on tyylikkäitä, ohjaus ja näyttely on tasaisen varmaa tasoa eikä siitä löydä mitään suurempia puutteita. Se on keskinkertaisuudessaan asiallisesti toimiva ja viihdyttävä toimintaelokuva joka ei elokuvalliselta anniltaan säväytä erityisen paljoa mihinkään suuntaan, mutta viihteelliseltä anniltaan tarjoaa kaiken sen mitä siltä odottaakin. Se antaa katsojalleen suoraviivaista toimintaa ja ennalta arvattavaa sankaritarinaa perinteisillä kliseillä maustettuna.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 119 006 annettuun ääneen”]5,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Dodgeball: A True Underdog Story (Boltsit pelissä – Dodgeball)

    Peter La Fleur (Vince Vaughn) joukkueineen

    Dodgeball: A true underdog story (IMDB) joka suomessa on tunnettu myös nimellä Boltsit pelissä – Dodgeball on vuonna 2004 julkaistu komedia jonka on ohjannut myös We’re the Millers -elokuvan ohjauksesta tuttu Rawson Marshall Thurber. Pääosarooleissa nähdään Vince Vaughn, Ben Stiller sekä Christine Taylor.

    Elokuvan tarinan keskiössä on kaksi miestä, Peter La Fleur (Vince Vaughn) ja White Goodman (Ben Stiller), jotka kumpikin pyörittävät kuntosalitoimintaa. White Goodmanin sali on suosittu kauniiden ja komeiden keskuudessa kun taas Peter La Fleurin kuntosali Average Joe’s Gymnasium on nimensä mukaisesti tavalliselle tallaajalle sopiva paikka treenaamiseen.

    Peterin sali joutuu hankalan paikan eteen kun lakinainen Kate Veatch (Christine Taylor) tulee White Goodmanin pankin asianajanana paikan päälle kertomaan että sali menee maksamattomien velkojen vuoksi kiinni mikäli he eivät saa taiottua jostakin 50.000 dollaria maksuihin. Hankalan tilanteen hetkellä Peterin vakioasiakkaat päättävät toimia Peterin kanssa pelastaakseen heille tärkeän salin kohtalon. He päättävät osallistuvat polttopalloturnaukseen jonka pääpottina on tarvittavat 50.000 dollaria.

    White Goodman (Ben Stilelr)

    Dodgeball on perinteinen helposti lähestyttävä hyvän mielen lämminhenkinen komedia jossa huumorin alla kuitenkin pidetään kaiken aikaa tukevasti kiinni tarinan syvemmästä merkityksestä. Tarinan syvemmällä merkityksellä tarkoitan siis elokuvan kuvausta ystävyyden merkityksestä, yhteen hiileen puhaltamisen tärkeydestä sekä hyvien asioiden tapahtumisesta niille jotka toimivat oikein ja oikeamielisesti.

    Tarinassa on lajityypilleen uskollisesti useampia pieniä ennalta arvattavia sivujuonteita ja kliseisiä ratkaisuita aina cheerleaderiin rakastuneesta nörtistä ylimielisen ja koppavan uhoajan heikkoon itsetuntoon.

    Vaikka koko paketti onkin ommeltu kasaan kliseistä tai muuten vain useampaan otteeseen muissa lajityyppinsä elokuvissa nähdyistä piirteistä oli tämä omaan makuuni silti selkeästi keskivertoa parempi elokuva omassa genressään.

    Pidin erityisesti paikoitellen karkeasta ja absurdista huumorista, parodioiduista kulttuurillisista viittauksista sekä sen korostetun kliseisistä piirteistä. Hyvällä maulla tehty itsetietoinen kliseisyys toimii aina, mutta valitettavan usein lopputuloksesta käteen jää ainoastaan silmiä satuttava ja sielua koskettava myötähäpeä. Ilahduttavasti Dodgeball onnistuu välttämään kaikki uhkaavat sudenkuopat ja lopulta tarjoaa katsojalleen tarpeeksi överiksi vedettyä huumoria niihin hetkiin jolloin haluaa vain istua alas ja nauraa kepeälle viihteelle .

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 220 651 annettuun ääneen”]6,7/10[/simple_tooltip])