Aleksin Blogi

Tag: Ridley Scott

  • Leffalauantai: Alien (Alien – Kahdeksas matkustaja)

    Alien on alkuvaiheillaan kohtalaisen pienikokoinen vastus

    Alien (IMDB) on vuonna 1979 julkaisti sci-fi-kauhuelokuva jonka on ohjannut Ridley Scott. Sen pääosissa nähdään Sigourney Weaver, Tom Skerritt sekä Ian Holm.

    Nostromo on kaupallinen avaruusalus joka on palaamassa maahan. Miehistö on ollut syvässä unessa, mutta heidät herätetään jo paljon aikaisemmin ennen kuin he ovat palaamassa maan läheisyyteen. Syy herätykselle selviää, sillä heidän aluksensa on ottanut vastaan signaaleja avaruudesta mitä miehistön täytyy lähteä tarkistamaan mistä se on peräisin. Signaali vaikuttaa olleen varoitus, mutta siinä vaiheessa kun asia on selvinnyt on jo liian myöhäistä sillä tutkimusmatkalla vieraalla planeetalla oleville miehistön jäsenille on jo selvinnyt sama asia oman kokemuksen kautta. Yksi miehistön jäsenistä on kohdannut alienin joka pääsee karanteenisäädösten rikkomusten tähden alukseen sisälle kohtalokkain seurauksin.

    Alien on lajityyppinsä klassikko, eikä syyttä. Sen tarina on hyvä, näyttelytö toimii, efektit näyttävät asiallisilta vielä vuonna 2025 ja tunnelman rakentaminen on jotain josta moni muu elokuva voisi ottaa oppia. Lisäksi Sigourney Weaverin roolihahmo Ripley on merkittävästi parempi kuin suurin osa – ellei jopa kaikki – modernimpien elokuvien naishahmot joista on pyritty tekemään ajan hengen mukaisesti sankarillisia toimijoita. Ironista onkin että ennen tämänkaltaista kulttuurillista muutosta on hyviä naispääosia osattu tehdä jopa paljon paremmin kuin nykyään.

    Tarina etenee pitkän matkaa miellyttävän verkkaisella tahdilla ilman tarpeetonta toimintaa. Rauhallisen alun aikana juonta rakennetaan koko ajan tasaisen varmalla tahdilla eikä se jää junnaamaan missään vaiheessa tarpeettomasti. Verkkaisen kuljetuksen ansiosta kaikista olennaisimmista henkilöistä ja heidän välisestä dynamiikastaan saa katsojana hyvin kiinni.

    Vaikka alku onkin rauhallista tarinan rakentamista, toiminnan vauhti kyllä kiihtyy loppua kohden. Jännitystä pidetään yllä hyvin, sillä asioita ei näytetä liiaksi vaan jätetään sijaa katsojan omalle mielikuvitukselle.

    Juonessa on hyviä ja yllättäviä koukkuja, sillä eräästä miehistön jäsenestä selviää vasta suhteellisen myöhäisessä vaiheessa jotakin olennaista mikä selittää hänen toimintaansa.

    Monessa elokuvassa ns. jump scare -kohtaukset, eli kohtaukset missä jotain yllättävää tapahtuu säikäyttäen katsojan (tai usein ainoastaan yrittäen säikäyttää) on toteutettu rasittavalla tavalla. Monissa filmeissä tätä keinoa käytetään aivan liikaa ja liian ennalta arvattavalla tavalla, mutta Alienissa nämä kohtaukset on toteutettu tyylillä eikä niitä ole liikaa.

    Visuaalinen puoli on vieläkin tyylikästä katsottavaa. Efektit on toimivia, valaistus on miellyttävää ja miljöö tukee hienosti tarinan tunnelmaa, sillä vaarallisen alienin mahdollinen kohtaaminen ahtailla ja hämärillä avaruusaluksen käytävillä on jännittävämpää kuin suuressa ja avoimessa tilassa.

    Kokonaisuutena Alien on lajityyppinsä helmi ja on ansainnut paikkansa Suosituksia-sivullani.

  • Leffalauantai: Kingdom of Heaven

    Balian de Ibelin (Orlando Bloom)

    Ridley Scottin ohjaama Kingdom of Heaven (IMDB) joka suomeksi tunnetaan myös nimellä Kingdom of Heaven – Taivas maan päällä on vuonna 2005 julkaistu draamallinen historiallinen toimintaseikkailu. Sen pääosissa nähdään Orlando Bloom, Liam Neeson sekä Eva Green.

    Tarinassa pienessä kylässä seppänä toimiva Balian (Orlando Bloom) on menettänyt juuri vaimonsa ja lapsensa. Pian kylän läpi kulkee ristiretkeläisiä joista Godfrey de Ibin (Liam Neeson) nimeä kantava mies kertoo Balianille että hän on hänen isänsä. Godfrey pyytää häntä mukaansa Jerusalemiin ristiretkelle ja ristiretkeläisten saattueen lähdettyä ja provokatiivisen papin tapettuaan hän ottaa isänsä tarjouksen vastaan ja liittyy heidän joukkoihinsa.

    Jerusalemissa kristittyjen ja muslimien välit ovat kireät. Kristittyjen puolella viisaasti toimivan kuninkaan kuoltua tilalle nousee mies joka haluaa sotaa ja pian sota muuttuu myös todellisuudeksi.

    Godfrey de Ibelin (Liam Neeson)

    Ennen arvion lukemista on hyvä huomauttaa lukijalle, että tämä arvio pohjautuu teatteriversioon, ei 45 minuuttia pidempään Extended Director’s Cutiin. Poikkeuksellisesti haluan tämän tuoda heti alussa esiin sillä tämän elokuvan kohdalla kriitikot ovat kehuneet ohjaajan versiota, mutta teatteriversio ei ole samanlaista suitsutusta osakseen saanut joten tämä on hyvä pitää mielessä myös tätä arviota lukiessa.

    Kingdom of Heavenin tarinan raamit tarjoavat mielenkiintoisen ympäristön rakentaa historiallista draamaa kiehtovan teeman ympärille mutta harmillisesti se jättää toteutuksen puolitiehen. Tarina on kyllä sinänsä kiehtova, mutta siitä puuttuu täysin merkityksen tuntu eikä asioilla ja henkilöiden toimilla tunnu olevan selkeää tarkoitusta.

    Alussa on seppä jolle ohikulkeva ristiretkeläinen kertoo olevansa hänen isä. Kylässä sepän toimesta tapahtuvan tapon jälkeen hän lähtee pakoon ja päättääkin liittyä äsken tapaamansa isän joukkoihin joka on matkalla Jerusalemiin. Siellä hän pääseekin melkein samantien merkittävään asemaan, tapaa satunnaisen varatun ylhäisen naisen jonka kanssa heti on jotain kipinää ilmassa ja pian ollaankin jo tärkeässä roolissa myös sotarintamalla sotimassa ja valamassa taistelutahtoa Jerusalemin puolustukseen.

    Henkilöiden motiivit ja roolit jäävät täysin etäiseksi ja on omiaan aiheuttamaan ainoastaan huonolla tapaa hämmentyneitä kysymyksiä. Miksi ylhäinen Sibylla (Eva Green) ja Balian samantien iskevät silmänsä toisiinsa ja alkavat säätämään päälle liimatun tuntuista ihmissuhdekuviota? Miksi Jerusalemilla on alunperinkään mitään merkitystä Balialle joka juuri saapui sinne ja on kohta jo valmis kuolemaan paikan puolesta taistellessa? Miksi hän saa samantien niin suuren ja arvostetun roolin yhteisössä vailla mitään meriittejä muuta kuin isänsä antamat arvot? Keitä nämä muut henkilöhahmot ovat jotka ovat pistämässä sotaa aluilleen, miksi he sitä haluavat ja mitä he sillä koettavat saavuttaa?

    Sibylla (Eva Green)

    Tarinan onttoudesta ja mitäänsanomattomuudesta huolimatta oli tässä elokuvassa paljon myös hyvää. Pidin erityisen paljon sen musiikeista joista paikoitellen tuli tunnelmastaan hyvällä tapaa Jesper Kydin säveltämät Assassin’s Creed -pelisarjan ensimmäisen osan musiikit. Visuaalisesti elokuva oli myös todella kaunista katsottavaa ja etenkin hidastetut kohtaukset taistelukentillä olivat tyylillä toteutettuja.

    Omaan makuuni tämä elokuva valuu keskinkertaisten elokuvien laariin. Siinä on kyllä hyvät hetkensä jotka yhdistettynä hienoon audiovisuaaliseen kokemukseen antavat välähdyksiä siitä mitä kaikkea potentiaalia tekijöillä olisi ollut käytettävissään, mutta hahmojen irtonaisuus ja merkityksettömyys vailla uskottavalta tuntuvaa kasvutarinaa yhdistettynä irrationaalisilta tuntuviin tapahtumaketjuihin vaatii veronsa.

    Koska tämän elokuvan ohjaajan versio on saanut paljon kehuja täytynee joskus etsiä se käsiin ja katsoa onko se todella tätä versiota parempi. Tämän version kyllä katsoo kerran mutta ei sitä kovin suuresti voi lähteä kehumaan.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 266 226 annettuun ääneen”]7,2/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The Martian (Yksin marsissa)

    The Martian (Yksin marsissa)

    The Martian (IMDB) eli suomalaisittain Yksin marsissa on Ridley Scottin ohjaama, vuonna 2015 ensi-iltansa saanut tieteiselokuva. Elokuvan pääosaa näyttelee kansikuvassakin näkyvä Matt Damon. Muita pääosanäyttelijöitä on mm. Jessica Chastain, Kristen Wing ja Sean Bean. Elokuva pohjaa Andy Weirin samaa nimeä kantavaan romaaniin.

    Elokuvan tarinassa avaruustutkimuskeskus NASAn miehitetty Ares 3 -lento Marsiin joudutaan keskeyttämään siellä tapahtuvan kovan myrskyn vuoksi. Alukselle palatessa kuitenkin yksi astronauteista (Matt Damonin esittämä Mark Watney) lentää myrskyn aikana kauemmaksi muusta joukosta. Muu miehistö olettaa hänen menehtyneen ja he joutuvat tekemään ikävän valinnan lähteä paluumatkalle maahan ilman häntä.

    Mark herää myrskyn jälkeen haavoittuneena ja palaa takaisin tukikohdalle paikkaamaan itseään kuntoon. Tilanteensa korjauduttua hän alkaa selvittämään omaa tilannettaan, tekemään inventaarioita ruoasta ja miettimään kuinka voisi selvitä Ares 4:n saapumiseen saakka. Tähän on kuitenkin aikaa vielä neljä vuotta ja ruokavarastoja on paljon vähemmän, joten tekemistä selviämiseen riittää.

    Yksinäinen mies Marsissa

    The Martian on kiinnostava selviytymistaistelu jossa on hieman samanlaista vibaa kuin Erämaan armoille -elokuvan selviytymiskamppailussa. The Martianissa painopiste on ennen kaikkea selviytymisessä ja ongelmien ratkonnassa ongelma kerrallaan eikä niinkään pään flippaamisessa tilanteen ankeuden auetessa tietoisuuteen. Siinä on myös kiintoisaa politikointia siitä mitä kulissien takana tällaisessa tilanteessa tapahtuu, kuinka miehistölle kerrotaan että taakse jäänyt matkatoveri ei olekaan kuollut Marsissa, kuinka medialle kerrotaan tapahtumista sekä kuinka paljon ollaan valmiita tekemään riskejä ja uhrauksia kenenkin toimesta jotta mies saadaan hengissä takaisin maan kamaralle.

    Kaikkien vastoinkäymisten seassa on mukana myös paikoitellen kevyttä huumoria joka antaa elokuvalle rennomman otteen ja saa paremmin katsojan mielenkiinnon pysymään yllä.

    Pituutta elokuvalla oli lähes 2,5 tuntia, joten tavallista pidempi elokuva on kyseessä. Tästä huolimatta se ei tunnu pitkältä eikä se missään vaiheessa muutu puuduttavaksi tai pitkäveteiseksi.

    Annoin elokuvalle arvosanaksi IMDB:ssä 9/10. Tätä kirjoittaessa keskiarvo suuren yleisön tuomion mukaan on 8/10, joten hieman enemmän pidin tästä kuin enemmistö. Katsomisen arvoinen elokuva.

    Arvosana: 9/10