Aleksin Blogi

Tag: Robin Wright

  • Elokuva: Wonder Woman

    Wonder Woman on vuonna 2017 julkaistu toiminnallinen supersankari-seikkailuelokuva ja sen on ohjannut Patty Jenkins.

    Diana (Gal Gadot) on amatsonin nainen joka elää yhdessä muiden samaan heimoon kuuluvien naisten kanssa pienellä muusta maailmasta eristyksissä olevalla saarella. Eräänä päivänä hän näkee kuinka lentokone syöksyy veteen ja hän menee auttamaan koneessa ollutta miestä. Hänen perässään kuitenkin seuraa muitakin ja heidän on käytävä taisteluun. Taistelun jälkeen Diana kuulee mieheltä, Steveltä (Chris Pine), muualla menossa olevasta sodasta jonka hän kuvittelee olevan seurausta Artemiksen, sodan jumalan vaikutuksesta. Diana lähtee taisteluretkelle Artemista vastaan.

    Pidän yleisesti toiminnallisista supersankarielokuvista niissä hetkissä kun haluan nähdä näyttävän näköistä ja helposti pureksittavaa viihdettä. Wonder Woman kuuluu itselleni tämän lajityypin parhaimmistoon.

    Diana on lapsesta asti tahtonut tulla taistelijaksi ja vähitellen hän sellaiseksi kasvaa. Kun hän kohtaa Artemiksen – vihollisen jonka hän on uskonut lapsena kuultujen kertomusten vuoksi olevan ihmiskunnan korruption takana – saa hän havaita että kaikki tarinat eivät olekaan olleet tosia. Ihmisten pahuus ei katoa minnekään vaikka Artemista ei olisi heidän sydämiään ohjaamassa pahuuteen.

    Jokaisen kristinuskoa tuntevan on helppoa nähdä Dianassa ja Artemiksessa analogioita Kristukseen ja Saatanaan ja paikoitellen käsittääkseni mormonien uskon mukaista kuvausta heistä. Mielenkiintoista on myös se, että roomalaisen mytologian Diana on itse jonkinsortin vastine kreikkalaisten Artemikselle. Olipa viittaukset ja merkitykset tarkoituksellisia viittauksia kristilliseen käsitykseen tai eivät, ovat ne kuitenkin melenkiintoisia havaita.

    Tietenkin hyvän ja pahan välinen taistelu, kohdattava arkkivihollinen, viha, rakkaus ja petos ovat myös universaaleja teemoja uskon ulkopuolellakin joten sinänsä tematiikan yhdenmukaisuus ei ole ihme itsessään, etenkin kun tarinassa on suoria viittauksia mytologioihin.

    Taistelukohtauksissa on paikoitellen omaan makuuni hivenen liiaksi modernien toimintafilmien leikkaustyyliä eli todella nopeita leikkauksia joissa on vaikeaa paikoitellen pysyä perässä. Onneksi näitä ei ole liiaksi joten kokonaisuus pysyy katsottavana.

    Tarina on toimiva, erikoistehosteet näyttäviä, äänimaailma on hienoa kuultavaa ja humoristisia elementtejä on kohtalaisen paljon joten kokonaisuus pysyy kepeänä viihteenä. Omassa lajityypissään tämä on omaan makuuni yksi parhaista elokuvista.

  • Leffalauantai: Forrest Gump

    Forrest Gump (Tom Hanks) kerkeää kokemaan monien asioden ohessa myös armeijan

    Forrest Gump (IMDB) on vuonna 1994 julkaistu romanttinen draama. Sen on ohjannu Robert Zemeckisin ja sen pääosissa nähdään Tom Hanks, Robin Wright sekä Gary Sinise.

    Forrest Gump (Tom Hanks ja Michael Conner Humphreys) on älykkyysosamäärältään hieman yleistä tasoa matalampaa tasoa oleva poika joka elää yksinhuoltajaäitinsä (Sally Field) kanssa. Yksinkertaisuutensa vuoksi Forrest on vaarassa joutua jäämään pois normaalista koulusta, mutta äitinsä toimien vuoksi hänet otetaan kuitenkin mukaan tavalliseen opinahjoon. Forrest saa koulubussissa itsellensä ystävän, Jennyn (Robin Wright sekä Hanna Hall) jonka kanssa hän viettää paljon aikaa lapsena.

    Forrestin ja Jennyn iän karttuessa tiet vievät vähitellen eri suuntiin törmätäkseen aina yhä uudelleen. Jenny viettää suhteellisen tavallista nuoren elämää mutta Forrestin elämään kerkeää mahtumaan monia uskomattomia kokemuksia joita hän kertoo bussipysäkillä istuessaan niille jotka hänen kanssaan bussia odottavat.

    Nuoren Jennyn (Hanna Hall) lausuma “Run Forrest, run!” on jäänyt monen katsojan mieleen unohtumattomana kohtauksena

    Vaikka Forrest on yksinkertainen mies ei hänen elämästään kuitenkaan puutu suuria saavutuksia. Hän kerkeää näkemään ja kokemaan enemmän kuin monet joiden olosuhteet elämän alkutaipaleella ovat olleet suotuisammat. Kaikista suurista hetkistä ja kokemuksista huolimatta lapsuuden aikainen ystävyys Jennyyn joka vaihtuu vähitellen iän ja ymmärryksen varttuessa rakkaudeksi on suurin eteenpäin kuljettava voima Forrestin elämässä. Elämän polut kulkevat usein eri suuntiin vain törmätäkseen jälleen yhteen uudelleen.

    Forrestista yksinkertaisuus on sympaattista ja hyväntahtoista ja hänen sydämensä vilpittömyys on ilahduttavaa vastapainoa yleisille henkilöhahmoille monissa elokuvissa. Hanksin vakuuttavasti näyttelemä roolisuoritus onkin omiaan antamaan sen uskomattomaan tarinaan ja hahmoon sellaista uskottavuutta että elokuvaa katsoessa se imaisee katsojan mukaansa Forrestin maailmaan.

    Vaikka tarina on mielenkiintoinen ja siihen on saatu upotettua monenlaisia tapahtumia ei se missään vaiheessa kadota punaista lankaansa. Se etenee miellyttävän verkkaisella tahdilla kasvaen ja kasvattaen henkilöhahmojaan pala palalta kohden koskettavaa loppua.

    Kiinnostavana lisänä tarina nivoutuu todellisen maailman tapahtumiin ja niitä sivutaan ohimennen Forrestin kertoessa tarinaansa. Forrestin näyttämät tanssiliikkeet Elvikselle ja kohtaamiset eri Yhdysvaltojen presidenttien kanssa on hienosti toteutettuja myös teknisesti. Erityisesti itseäni kuitenkin huvitti kohtaus missä Forrest on yhdessä John Lennonin kanssa televisossa jossa käydyssä dialogissa on Lennonin legendaarisen Imagine-kappaleen lyriikoita.

    Kokonaisuutena Forrest Gump on riemastuttavan elämänmyönteinen ja kauniin koskettava tarina rakkaudesta kuin myöskin elämän ihmeellisyydestä kun vain sitä osaa elää täysin rinnoin niillä talenteilla joita elämäänsä on mukaan saanut. Se on sympaattinen, lämminhenkinen ja koskettava elokuva jota on helppoa suositella jokaiselle.

    Elokuva on ansainnut myöskin paikkansa Suosituksia-sivulla (katso täältä).

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 2 003 126 annettuun ääneen”]8,8/10[/simple_tooltip])