Leffalauantai: From Dusk Till Dawn (Hämärästä aamunkoittoon)

Seth Gecko (George Clooney)

From Dusk Till Dawn (IMDB) joka suomennettuna kulkee nimellä Hämärästä aamunkoittoon on Robert Rodriguezin ohjaama toiminnallinen rikosvampyyrielokuva vuodelta 1996. Pääosarooleissa nähdään George Clooney, Quentin Tarantino, Juliette Lewis sekä Harvey Keitel. Pienemmässä roolissa nähdään myös Salma Hayek.

Tarinassa kaksi rikollista veljestä Seth (George Clooney) ja Richard Gecko (Quantin Tarantino) ovat pakomatkalla saaliin kanssa Meksikon puolelle. Pakomatkan varrellakin väkeä laitetaan kylmäksi eikä matalan profiilin vetäminen tunnu Robertin ymmärrykseen mahtuvan. Matkalla veljesten reitille osuu myös asuntovaunulla reissaava isä kahden nuoren lapsensa kanssa jotka taivutellaan aseen avustuksella viemään veljekset Meksikon rajan toiselle puolen.

Meksikon rajan yli päästyä seurue päätyy Titty Twister -nimiseen baariin odottamaan aamua jolloin Geckon veljesten on tarkoitus tavata yhteyshenkilönsä ja päästää rajan yli avustanut perhe vapaaksi. Alkuillasta ihmiset sammuttavat janoaan väkijuomilla kunnes pidemmälle yöhön mentäessä paljastuu että baari on täynnä vampyyreitä jotka tahtovat sammuttaa omaa janoaan asiakkaiden verellä.

Richard Gecko (Quentin Tarantino)

Hämärästä aamunkoittoon on suoraviivainen toiminnallinen rikoselokuva missä tarinaan on heitetty vampyyreitä hämmentämään tavallista tarinaa. Nimekkäistä näyttelijöistä huolimatta nykysilmin katsottuna suhteellisen kankeiden efektiensä ja reilusti överiksi vedetyn tyylillisen absurdiutensa vuoksi tämä hakeutuu ainakin allekirjoittaneen kirjoissa lähemmäs B-luokan toimintavampyyrielokuvia.

Vaikka olen vampyyrielokuvien ystävä, on toiminnalliset vampyyrielokuvat lajityypissään yleensä itseäni vähemmän sytyttävää sorttia sillä vampyyrielokuvien genren kiehtovuutta synnyttävä maalaileva mystiikan tunnelma loistaa lähes aina poissaolollaan. Valitettavasti näin on myös tämänkin elokuvan osalta sillä tässä filmatisoinnissa vampyyrit ovat lähinnä koomisen näköisiä kuminaamarit päässä hyppiviä olentoja joilta lentää pää ja sisälmykset brutaaleilla tavoilla. Sinänsä tämä ei ole mitenkään huono juttu elokuvallisesti, mutta vampyyrielokuvien kategoriassa tämä ei erityisemmin itseäni sytytä. Splatterit splatterina, vampyyrielokuvat vampyyrielokuvina.

Jos tätä elokuvaa katsoo splatterina on tämä mukiinmenevä tuotos, vaikkakin hieman hämmentävä kokonaisuutena. Alkuosa elokuvasta on tyylillisesti paljon vakavammin otettavaa rikoselokuvaa mutta loppuosa vedetään aivan lekkeriksi ja överiksi vedetyt vampyyreiden lahtaamiset saa loppuosan elokuvasta tuntumaan lähinnä Evil Dead -tyyliseltä splatterilta. Mene tiedä mikä tekijöiden visio kokonaisuudesta on ollut, mutta tällaisenaan se jättää vähän laimean tunnun.

Ohjaus ja näyttelytyö on kautta linjan toimivaa eikä teknisesti tästä valittamista tule muuta kuin nykymittapuulla katsoen koomiselta näyttävistä erikostehosteista. Kokonaisuutena tämä on viihdyttävä elokuva jos sen katsoo B-luokan splatterina, mutta vampyyrielokuvana se jättää katsojan kylmemmäksi kuin nälkäinen vampyyri saaliinsa.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 7,2/10)

Leffalauantai: Bandidas

Maria Alavarez (Penélope Cruz) ja Sara Sandoval (Salma Hayek)

Bandidas (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu komediallinen lännenelokuva. Sen on ohjannut Joachim Rønning ja Espen Sandberg ja sen pääosarooleissa nähdään Penélope Cruz, Salma Hayek, Steve Zahn sekä Dwigh Yoakam.

Tarina sijoittuu meksikoon missä paikallisella väestöllä alkaa olemaan ongelmia pankkien alkaessa ottamaan polkuhinnoin tiloja haltuunsa maksuvaikeuksien vuoksi. Paikallinen pankki tekee yhteistyötä ja sopimuksia New Yorkin pankin kanssa, mutta sopimukset eivät vaikuta pidemmän päälle molempia osapuolia kovin paljoa hyödyttävältä.

Paikallisen pankkiirin kuollessa omituisella tavalla päättää kuolleen pankkiirin tytär Sara Sandoval (Salma Hayek) kostaa isänsä kuoleman syyllisille. Hän lyöttäytyy yhteen Maria Alavarezin (Penélope Cruz) kanssa jolta pankki on kieroilla sopimuksilla riistänyt tilan hänen isältään sekä ampunut häntä. Pian erilaisista taustoista tullut kaksikko alkaa ryöstelemään pankkeja ajaakseen kostoa ja oikeudenmukaisuuden voittoa.

Maria Alvarez (Penélope Cruz) ja Quentin (Steve Zahn)

Kepeille toimintaelokuville ominaiseen tyyliin myös Bandidas on yksinkertainen ja selkeä tarinansa osalta eikä siitä kovin syvällisiä pohdintoja sen suuremmasta merkityksestä tai tarkoituksesta irtoa, joten tämän vuoksi tämä on mukavaa ja rentoa katsottavaa niihin hetkiin kun haluaa nähdä viihdettä.

Pidin tässä elokuvasta sen yleisestä tunnelmasta joka syntyy mm. miljöön uskottavuuden, lavastusten ja puvustusten, hyvän näyttelytyön ja toimivien valaistuksien ja värimaailman kautta. Ulkoisesti tässä on kaikki peruselementit kohdallaan eikä mikään osa jätä erityisen kylmäksi.

Cruzin ja Hayekin näyttelytyötä (sekä tietenkin heidän naisellista kauneuttaan) on aina ilahduttavaa katsoa eikä tälläkään kertaa mitään pahaa sanottavaa roolisuorituksista löydy.

Erityisesti omaa makuani ohjauksellisessa tyylissä miellytti suhteellisen loppuvaiheilla nähty hidastettu taistelukohtaus, joten vaikka kokonaisuutena mentiin tasaisen varmalla toimivalla tyylillä ilman suurempia poikkeuksia oli mukaan saatu tehtyä silti myös positiivisesti esiin nouseva kohtaus.

Bandidas on viihdyttävä elokuva jonka katsoo kerran tai vaikka toisenkin. Se ei loista erityisesti millään osa-alueella, mutta ei se myöskään epäonnistu missään. Se on tasaisen varma valinta niihin hetkiin kun haluaa nähdä kepeää toimintaa ilman sen suurempaa tarvetta syvällisempään merkitykseen ja sen etsintään.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,7/10)

Leffalauantai: Frida

Frida Kahlon roolissa nähdään Salma Hayek

Meksikolaisesta taidemaalarista Frida Kahlosta kertova elokuva Frida (IMDB) on Julie Taymorin ohjaama romanttinen biografinen draama vuodelta 2002. Pääosarooleissa nähdään Salma Haeyk ja Alfred Molina.

Koska kyseessä on biografia, on juonessa odotetusti kerrottu hänen elämänsä monivivahteisista vaiheista. Elämään mahtui nuorena koettu vakava loukkaantuminen bussin ja raitiovaunun kolareidessa hänen ollessaan matkustajana, minkä seurauksena hän joutui moneksi viikoksi sairaalaan. Toipilasaikanaan hän aloitti maalaamisen.

Myöhemmin Frida avioitui naistenmiehenä tunnetun taidemaalarin Diego Rivieran kanssa jonka taipumus juosta vieraissa naisissa ei kuitenkaan kadonnut heidänkään avioliiton aikana. Elokuvassa kuvataankin hyvin Fridan ja Diegon avioliittoa ja myös haasteita syrjähyppyjen seurauksena. Lisäksi elokuvassa on myös tuotu esiin Fridan oma biseksuaalisuus, poliittinen vakaumuksellisuus sekä hänen väitetty suhteensa vallankumouksellisen Lev Trotskin kanssa.

Frida Kahlo on ollut itselleni aikaisemmin tuttu ainoastaan nimenä, mutta hänen taiteeseen en ole tutustunut. Ilahduttavaa kyllä tämän elokuvan katsomisen myötä mielenkiintoni heräsi perehtyä myös hänen taiteeseensa edes yleisellä tasolla. Toki netistä maalauksien katsominen ei tee todellista oikeutta taiteelle, mutta ainakin se on omiaan ruokkimaan intoa päästä joskus näkemään teoksia oikeassakin elämässä.

Diego Riviera (Alfred Molina)

Omaan mieltymykseeni Frida oli hyvä elokuva. Se on tyylikäs biografia missä avataan sopivassa rytmissä hänen elämäänsä ja sen eri vaiheita sekä monia niitä vastoinkäymisiä jotka ovat lopulta heijastuneet siveltimen kautta kankaalle myös muidenkin ihmisten jaettavaksi.

Vaikka jokaisen näyttelijän roolisuoritukset olivat toimivia erottui Hayekin osa silti selkeästi edukseen, sillä tapa millä hän sai Fridan tunnetilat vangittua hahmoonsa oli miellyttävää katsottavaa. Hayek oli tästä myös ehdolla parhaan naispääosan Osacariin mutta ei valitettavasti tuota pystiä kotiinsa kantanut.

Kokonaisuutena Frida on kiintoisa niin biografisessa kuin myös elokuvallisessakin mielessä. Se avautuu hyvin katsojalle jolla ei ole entuudestaan tietämystä Kahlosta, hänen elämästään tai hänen taiteestaan mutta se onnistuu kuitenkin avaamaan teoksien sielunmaisemaa ja merkityksiä sekä herättämään mielenkiinnon sukeltaa hänen taiteensa maailmaan myös valkokankaan ulkopuolella.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 7,4/10)

Leffalauantai: Sausage party

Nakit ja kuoret onnellisina muoveissaan odottamassa vapautustaan

Sausage party (IMDB) on animaatiokomediaelokuva vuodelta 2016. Ohjaajina on toiminut Greg Tiernan sekä Conrad Vernon ja ääninäyttelyissä kuullaan mm. Michael Ceran, Salma Hayekin ja Edward Nortonin roolisuorituksia.

Sausage partyn tarinassa marketissa olevat ruoat odottavat iloisesti että jumalat (eli ihmiset) hakevat heidät pois marketista ja vievät Suureen Tuonpuoleiseen, paikkaan missä heidän on hyvä olla. He aloittavat aamunsa iloisella laululla ja toivotat tulevansa valituiksi. Jutut eväillä tuppaavat olemaan hieman karkeampaan suuntaan taipuvaisia ja odotellessaan että pääsevät olemaaan jonain päivän yhdessä sisäkkäin yksi nakeista koskettaa päädyllään sämypläpaketin sämpylää. Tämän seurauksena sämpylä kokee tarinan aikana uskonkriisiä ja miettii onko hän saanut jumalien vihat päälleen harrastettuaan epäpuhdasta toimintaa.

Eräänä päivänä yksi elintarvike palautetaan takaisin kauppaan kun matkaan on tarttunutkin väärä tuote. Hän ei ole lainkaan niin iloinen ja onnellinen että on päässyt Suureen Tuonpuoleiseen käymään kuin voisi kuvitella, vaan hänestä on tullut paranoidi hermoraunio. Hän alkaa kertomaan muillekin että jumalat ovat hirviöitä jotka tappavat elintarvikkeita ja että Kuolemattomat (eli elintarvikkeet vailla parasta ennen -päivää) tietävät tämän. Lopulta hän heittäytyy kauppakärrystä lattialle päästäkseen mieluummin hengestään kuin joutuakseen uudelleen jumalien luo. Vähitellen muutamat elintarvikkeet alkavat ottamaan selvää asian todellisesta laidasta ja tästä alkaakin kiintoisa seikkailu oman uskonsa perusteiden äärelle.

Keskustelua Tuliliemen, kuolemattoman elintarvikkeen kanssa

Sausage party on varsin mielenkiintoinen elokuva. Se on animaatio jonka seurauksena ensimmäisenä mielleyhtymänä on elokuva joka on tehty nuoremmalle väelle, mutta pian tarinaa seurattuaan on helppoa huomata että perheen taaperoille tämän näyttäminen ei lienee ole paras idea. Ruokien jutut ovat monin paikoin härskejä kaksimielisyyksiä, niissä on moniulotteisia merkityksiä ja viittauksia todelliseen maailmaan ja kielenkäyttökin on sellaista että ärräpäät lentävät.

Pidin itse elokuvassa vertauksellisuuden todelliseen maailman kiehtovana. Esimerkiksi ruoat kaupassa ovat omassa pienessä kuplassaan eläviä uskovaisia jotka odottavat parempaa huomista, synnin tuntoa poteva sämpylä on kuin tiukemman moraalin kasvuympäristössä kasvanut nuori joka on tehnyt vastoin omia uskomuksiaan ja Lavash ja Bagel ovat kuin stereotyyppiset israelilainen ja palestiinalainen jotka kinastelevat jatkuvalla syötöllä milloin mistäkin.

Myös visuaalisesti Sausage party on tyylikästä katsottavaa. Animaatiot on tehty laadukkaasti ja huolella, kuvakulmat joista tarinaa kuljetetaan on toimivia eikä teknisestä puolestakaan tule mitään valittamisen aihetta mieleen.

Suuri Tuonpuoleinen ei ollutkaan onnen ja autuuden lähde

Mikäli omaa tarpeeksi likaisen mielikuvituksen ja huumorintajun on Sausage party aivan loistava elokuva jota ei kannata jättää välistä. Se tarjoaa härskiä läppää, rivoa kielenkäyttöä ja syvempiä yhteiskunnallisia merkityksiä kuin pelkästään pintapuolisesti näyttää. Se on myös tyylikkäästi toteutettu animaatioelokuva jossa kaikki elokuvan peruselementit on kohdallaan joten omaan makuuni tämä elokuva toimi todella hyvin.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 6,2/10)