AVP: Alien vs. Predator on vuonna 2004 julkaistu Science fiction -elokuva jonka on ohjannut myös Pompeiista tuttu Paul W.S. Anderson. Pääosarooleissa nähdään Sanaa Lathan, Raoul Bova sekä Lance Henriksen.
Elokuvan tarinassa Charles Weyland (Lance Henriksen) kerää eri alojen parhaat ammattilaiset yhden katon alle ja kertoo heille jäätikön alta löytyneestä pyramidista. Retkikunta lähtee paikan päälle katsomaan kuinka he pääsisivät jäätikön läpi tutkimaan pyramidia jossa on vivahteita useiden eri kulttuurien arkkitehtuurista. Paikan päälle saavuttua he saavat huomata että jäätikön läpi on jostakin ilmestynyt jättikokoinen tunneli jota pitkin he pääsevät suoraan pyramidin luo. He laskeutuvat alas pyramidille ja menevät sen sisälle tutkimaan paikkoja vain havaitakseen pian että he eivät ole yksin vaan pyramidin sisältä löytyy myös muutakin elämää.
Matkan varrella pyramidissa vastaan tulee alieneita ja predatoreja, metsästäjiä jotka taistelevat paikalla olevia alieneita vastaan. Samoin selviää että predatorit tulevat aina sadan vuoden välein paikan päälle ottamaan mittaa alieneista osana jonkinlaista taisteluharjoitustaan ja miehuuskoettaan. Predatorit käyttävät ihmisiä uhreina joissa alienit pääsevät syntymään jotta uusia taisteluita varten on aina uusia alieneita teurastettavana joten pian käydään eloonjäämistaistelua missä alienit eivät ole ainoa uhka hengissä säilymisen kannalta.
Tarinansa osalta Alien vs. Predator on suhteellisen mitäänsanomaton mutta kuitenkin sellainen että se edes jollain tapaa ajaa asiansa. Tarina ei varsinaisesti herätä mielenkiintoa, henkilöhahmot ovat todella tylsiä ja persoonattomia tusinahahmoja joista ei saa minkäänlaista otetta ja monin paikoin juonen kliseisyys lähentelee puuduttavaa korniutta. Esimerkkinä tällaisesta on ryhmän oppaana toimivan Alexan antama sääntö että kukaan ei liiku missään vaiheessa yksin. Kuten arvata saattaa joukkoon mahtuu aina vähintään se yksi vatipää jolle yksinkertaisten sääntöjen noudattaminen haastavissakin olosuhteissa tuottaa yllättäviä haasteita.
Onneksi tästä elokuvasta löytyy kuitenkin parempiakin puolia kuin sen tarina tai henkilöhahmot. Elokuva on ohjauksellisesti toimiva, sen visuaalinen puoli on miellyttävää katsottavaa, äänipuoli on kunnossa ja teknisesti elokuvasta ei löydä pahaa sanottavaa muutamia yksittäisiä kohtauksia lukuunottamatta jotka tarpeettoman nopeiden leikkauksien vuoksi hajottaa katsojalta tilanteen sen hetkisen kokonaiskuvan. Tästä huolimatta visuaalinen anti on Alien vs. Predatorin parasta antia. Valaistuksen käyttö on tarinaa tukevaa ja sopivan tunnelmallista, kuvakulmat on toimivia ja kaikki muutkin peruselementit on ohjaajalla hyvin hallussa.
Harmillisesti kaikista hyvistä puolistakin huolimatta elokuva jää lajityypissään keskinkertaisten tai hieman siitä huonompien elokuvien kategoriaan. Siinä ei ole sitä imua eikä jännitystä mitä siltä kaipaisi eikä tasapaksujen henkilöhahmojen elämä ja kuolema liikuta millään muotoa.
Arvosana: 4/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 164 815 annettuun ääneen”]5,6/10[/simple_tooltip])