Tag: Tom Holland

  • Elokuva: Uncharted

    Nathan Drake (Tom Holland) vanhojen merirosvolaivojen välissä.

    Ruben Fleischerin ohjaama Uncharted on vuonna 2022 julkaistu toiminnallinen seikkailuelokuva joka henkilöhahmojensa ja tyylinsä osalta pohjautuu Naughty Dog -pelistudion suosittuun Playstation-konsoleille löytyvään samaa nimeä kantavaan pelisarjaan.

    Alussa elokuva avaa hieman Nathan Draken (Tom Holland) historiaa jonka jälkeen palataan takaisin nykyhetkeen. Historiassa nähdään lyhyt välähdys veljestä joka on lähtenyt mutta luvannut tulla takaisin, mutta josta lupauksista huolimatta ei ole kuulunut enää mitään. Kuitenkin historia avaa hieman myös Nathanin ja veljensä kiinnostusta ja laajaa tietämystä historiaan ja kadonneisiin aarteisiin.

    Nykyajassa Nathan on taitava varas joka toimii myöskin baarimikkona. Eräänä yönä baarissa hän kohtaa Victor Sullivan nimisen miehen jolla on jonkinlaista muutaman vuoden vanhaa tietoa hänen veljestään sekä kauan kadoksissa olleesta merirosvojen aarteesta. He yhdistävät voimansa ja päättävät alkaa aarrejahtiin Nathanin elättäessä toiveita veljensä uudelleen näkemisestä.

    Jokaiselle 80-luvulla syntyneelle elokuvien katsojalle on varmastikin Indiana Jonesit tuttuja vähintäänkin edes nimen tasolla. Ne ovat ne elokuvat jotka väistämättä tulee mieleen kun katsoo mitä tahansa modernia toiminnallista seikkailuelokuvaa jossa etsitään kadonneita aarteita, eikä Unchartedin kohdalla tapahdu poikkeusta. Onneksi tämä ei itseäni haittaa enkä Unchartedille aseta epärealistisen suuria saappaita täytettäväksi vaan katson jokaisen saman lajityypin tuotoksen omana itsenäisenä teoksena vaikka ajatuksen tasolla olisi helppoa lähteä tätäkin vertaamaan Spielbergin klassikkoteoksiin.

    Olen nähnyt Unchartedin jo kerran aikaisemmin vuoden 2022 joulukuussa. Pidin elokuvasta silloin ja pidin siitä yhä. Vaikka tarinalla ja hahmoilla onkin pelimaailmaan sidoksia on tämä tehty kuitenkin siten että katsojalla ei tarvitse olla minkäänlaista pohjatietoa kyseisestä pelisarjasta, vaan koko elokuva seisoo tukevasti omilla jaloillaan.

    Tämä on mukaansatempaava elokuva joka on toteutettu tyylillä. Kovin syviä tarinallisia ulottuvuuksia tai hahmojen kehittymistä tästä ei tietenkään kannata lähteä etsimään, mutta rentoa ja helposti katsottavaa hyvän mielen toiminnallista viihdettä tästä onneksi löytää.

  • Leffalauantai: Spider-Man: Homecoming

    Hämähäkkimies uhkaa jäädä alakynteen

    Spider-Man: Homecoming (IMDB) on vuonna 2017 julkaistu toimintaseikkailu jonka on ohjannut Jon Watts. Pääosissa nähdään Tom Holland, Michael Keaton, Robert Downey Jr., Marisa Tomei, Laura Harrier, Jacob Batalon sekä Jon Favreau.

    Hämähäkkimies eli Peter Parker (Tom Holland) elättelee toiveita pääsystä osaksi Avengers-tiimiä. Jostain syystä isompaan supersankarin rooliin ei tunnu hänelle kuuluvan kutsua mutta pienempiäkin rikollisia on onneksi kiinni otettavana. Peterin lähinurkilla tapahtuu erikoisia sillä avaruusteknologialla varustettuja aseita käytetään ryöstössä ja niitä myöskin kaupataan pimeästi.

    Peter koettaa varoittaa Tony Starkia (Robert Downey Jr.) mutta varoitukset vaikuttavat menevän kuuroille korville. Hämähäkkimiehenä asiaan puuttuminen ei tuota haluttua tulosta ja niinpä Tony ottaa Peterille antamansa hämähäkkimiespuvun pois sillä hän ei vaikuta tarpeeksi kypsältä sopiakseen rooliinsa supersankarina.

    Rikolliset eivät kuitenkaan lepää ja pian Peter joutuu vanhaan asuunsa varustautuneena tarttumaan toimeen estääkseen rikollisten isompia rötöksiä.

    Liz (Laura Harrier) ja Peter (Tom Holland) menossa tanssiaisiin

    Hämähäkkimies-elokuvia on vuosituhannen vaihteen jälkeen tehty jo Sam Raimin toimesta kolme kappaletta, Marc Webbin toimesta kaksi kappaletta ja Marvelin studion kanssa kolme kappaletta. Näiden varsinaisten Spider Man -elokuvien lisäksi Peter Parkeria on nähty myös muutamissa muissakin Marvelin elokuvissa joten hahmo on Batmanin tapaan laitettu mahtumaan moniin filmatisointeihin. Siinä missä Batmanin uudemmatkin elokuvat olleet hyviä ei samaa voi hyvällä tahdollakaan valitettavasti sanoa tämän supersankarin vierailusta valkokankaalla.

    Homecoming on huono elokuva. Sen tarina on kyllä perus toimivaa tasoa, mutta kaikki sen ympärille rakennettu erikoistehosteita lukuunottamatta on yksinkertaisesti keskinkertaista huonompaa tasoa.

    Tarinan iso kuvio kulkee tomivasti ja siihen keskittymällä tästä olisi kyllä saanut asiallisen elokuvan, mutta ikävä kyllä tämä ei ole riittänyt tekijöille vaan sekaan juoneen on liimattu väkisin typerän teennäistä silppua joka ei tue millään tapaa tarinaa vaan lähinnä aiheuttaa turhautumista.

    Henkilöhahmot ovat mitäänsanomattomia, kenestäkään ei saa mitään kunnollista otetta sillä ketään ei avata eikä rakenneta missään vaiheessa edes auttavasti ja väkisin vääntämällä väännetty Peterin ja Lizin välinen kömpelösti kuvattu ihastuminen ja suhteen eteneminen edes jossain määrin jättää vain katsojan miettimään miksi ihmeessä tällaista roskaa on pitänyt ympätä mukaan.

    Huonosti rakennetut hahmot ja heidän etäisesti kuvatut keskinäiset suhteensa maustettuna ajan hengen mukaisilla woke-kulttuurin elementeillä laittaa muistelemaan vuoden 2002 erinomaista Spider-Man elokuvaa samalla kun mielessään miettii Kummisedästä tuttua “Look how they massacred my boy” -siteerausta.

    Erikoistehosteet onneksi edes olivat toimivat. Ne on kautta linjan tyylikkäät eikä perusasioissa kuten leikkauksissa, valaistuksissa, puvustuksissa tai kameratyöskentelyssä kuitenkaan onneksi ole mitään valittamista. Tekijätiimi on ollut osaavaa tasoa joten sitäkin enemmän tämänkaltainen riman alitus tuntuu harmilliselta.

    Kyllähän tämän loppuun pystyi katsomaan, mutta ei tätä valitettavasti voi mitenkään suositella.

    Arvosana: 3/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 642 206 annettuun ääneen”]7,4/10[/simple_tooltip])