Leffalauantai: Die Hard (Die Hard – Vain kuolleen ruumiini yli)

John McClane (Bruce Willis)

Die Hard (IMDB) joka Suomessa tunnetaan nimellä Die Hard – Vain kuolleen ruumiini yli on vuonna 1988 julkaistu toimintaelokuva. Sen on ohjannut John McTiernan ja pääosissa nähdään Bruce Willis, Alan Rickman sekä Bonnie Bedelia.

Tarinassa New Yorkin poliisivoimissa työskentelevä John McClane (Bruce Willis) saapuu Los Angelesiin jossa hänen vaimonsa ja lapsensa asuvat. Hän tulee vaimonsa työpaikalle Nakatomi Plazaan pikkujouluihin jotka juhlijoiden harmiksi ottavat epätoivotun käänteen kun saksalaiset terroristit saapuvat paikalle muuttaen juhlatunnelman panttivankitilanteeksi.

John on onneksi toisessa huoneessa rikollisten ilmaantuessa ja pian yhden miehen iskuryhmä on valmiina taistelemaan rikollisjoukkoja vastaan poliisivoimien saapumista odottaessa.

Hans Gruber (Alan Rickman)

Tarina sisältää lajityyppinsä tutut peruselementit – poliisin jolla on kohtalaisen huonot välit vaimoonsa, poliisivoimat jossa nähdään sisäistä valtataistelua tai vähintäänkin keskinäistä machoilua sekä tietenkin FBI joka tulee ottamaan jossain vaiheessa ohjat itselleen. Lisäksi mukaan on saatu kirjoitettua perinteikäs kasvutarina missä vaikean tilanteen myötä sankari näkee omat virheensä ja lopulta parisuhde vahvistuu vaikeiden kokemuksien myötä.

Kyseessä siis on suoraviivainen, helposti seurattava ja perinteisen kliseinen toimintaelokuva joten mitään maata järisyttävää tarinankerrontaa ei tästä kannata lähteä kaivamaan. Toimintaelokuvissa syvällinen ja koskettava tarina ei kuitenkaan yleensä ole se mikä niiden kiinnostavin aspekti on, joten tarina on täysin riittävä pitääkseen mielenkiinnon yllä.

Pidin tämän elokuvan rytmistä eli siitä kuinka välillä mennään verkkaisia vaiheita, välillä heitetään sekaan nopean toiminnan kohtaus jonka jälkeen päästään taas seesteisempään vaiheeseen. Toimiva rytmi on tärkeää etenkin toimintaelokuvissa, sillä se vahvistaa toiminnallisten ja seesteisten kohtauksien välistä kontrastia antaen toiminnalle suuremman merkityksen. Tietenkin muissakin lajityypeissä rytmi on yhtä tärkeää, mutta yleensä muissa lajityypeissä edes tarinalla voidaan pitää muutoin kiinnostavuutta yllä.

Parempiakin pikkujoulubileitä on tullut nähtyä.

Yksi mikä tässä elokuvassa pisti silmään oli sen miellyttävä leikkaustyyli. Siinä missä monet uudemmat action-elokuvat ovat jääneet itselleni mieleen lähinnä rasittavan nopeista leikkauksista ja järjettömästä kameran heilumisesta suuntaan jos toiseen nopeiden toimintakohtauksien aikana ei tässä missään vaiheessa tullut samanlaista hätäistä tunnelmaa. Toki tässäkin nopeita leikkauksia on käytetty mutta missään vaiheessa ei ylitetä rajaa jonka jälkeen katsojana joutuisi arvailulinjalle tapahtumien kulusta epäselvän leikkaustyylin vuoksi.

Omaan makuuni Die Hard toimi hyvin. Se on suoraviivainen ja mutkaton toimintapätkä joka sopii niihin hetkiin kun haluaa nähdä helposti lähestyttävää viihdettä. Pidin sen tasapainoisesta rytmistä, toimivasta leikkauksesta sekä tietenkin tyylikkäistä räjähdyksistä, taistelukohtauksista ja useista sinne tänne ripotelluista pienistä humoristisista vivahteista.

Yli 20 vuotta sitten julkaistu Die Hard on yhä vuonna 2020 katsottuna helmi toimintaelokuvien kategoriassa.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 8,2/10)