Tag: Vuoden 1992 elokuva

  • Elokuva: Universal Soldier

    Rolan Emmerichin vuoden 1992 ohjaus Universal Soldier on toiminnallinen sci-fi elokuva jonka pääosarooleissa nähdään Jean-Claude Van Damme, Dolph Lundgren sekä Ally Walker.

    Eletään vuotta 1969. Yhdysvaltojen sotilajoukko on Vietnamissa sotimassa kun eräässä operaatiossa kenraali Andrew Scottin (Dolph Lundgren) psyyke ei enää kestä. Hänen toimintansa on vaaraksi niin alueen siviileille kuin hänen oman joukkonsa sotilaille ja pian hän ja moni muu kohtaakin kuoleman.

    Aikajanassa siirrytään tämän jälkeen eteenpäin 25 vuotta panttivankitilanteeseen mikä ratkeaa armeijan erikoisjoukkojen avulla. Nämä erikoisjoukot ovat tällä kertaa sanan varsinaisessa merkityksessä erikoisia, sillä heidät on armeijan salaisten kokeellisten teknologioiden avulla luotu kuolleiden sotilaiden kehoista herättämällä heidät henkiin. Heidän muistinsa on tyhjennetty ja heistä on pyritty tekemään tehokkaita ja käskyjä uskollisesti noudattavia supersotilaita yli-inhimillisillä voimilla, mutta kaikkea ei ole kuitenkaan onnistuttu muistista pyyhkimään. Pian muutamat sotilaista, Luc (Jean-Claude Van Damme) sekä Andrew Scott, alkavat saada takaumia Vietnamin taisteluista. Heidän viimeiset muistonsa ja tekonsa sodassa alkavat toistumaan uudelleen siviilien keskuudessa Amerikan mantereella kohtalokkain seurauksin.

    Ajatus yli-inhimillisillä fyysisillä voimilla varustetuita sotilaista jotka tottelevat kurinalaisesti annettuja käskyjä miettimättä itse moraalikoodistoa ei ole mitenkään ainutlaatuinen, mutta samalla sitä on vaikeaa mieltää ainoastaan tieteiselokuvan teemaksi vaan enemmänkin asiaksi jota aseteollisuus maailmalla luultavasti pyrkii luomaan myös todellisuudessa.

    Monien tieteiselokuvien tapaan on tässäkin tuotu esiin teknologian kehityksen ihmisyydelle luomia uhkakuvia mutta myöskin toivoa siitä kuinka ihmisyys lopulta selviytyy voittajana. Kokeelliset sotilaat joilta on pyritty riistämään oma tahto eivät pysykään kurissa kun unohdetuksi tarkoitetut muistot nousevat uudelleen pintaan luoden moraalisen dilemman sotilaan toimintaan tai kun hajonneen psyykeen rikkinäisyys ottaa uudelleen vallan katastrofaalisin seurauksin.

    Universal Soldier on tehty aikakaudella milloin tietokoneavusteiset efektit eivät olleet vielä samalla tapaa arkipäivää kuin ne ovat nykyään. Hyvä niin, sillä räjähdykset ja toiminnallisuus suorastaan huokuu autenttisuutta ja tunnelmaa jota kaipaisi myös uudempiin elokuviin näyttävien mutta tunteettomien efektien sijaan.

    On mahdollista että mieltymykseni filmille kuvattuihin elokuviin ja niiden jonkinlaiseen aitouden tuntuun juontaa juurensa siitä että olen kasvanut 80- ja 90-luvun elokuvien parissa enkä digitaalisesti kuvattujen ja editoitujen modernien tuotoksien aikakaudella, mutta oli syy mieltymykselleni mikä tahansa niin tässäkin filmatisoinnissa oli tyylissä jotakin sellaista mikä puhuttelee itseä vielä nykypäivänäkin. Se vain näyttää visuaalisesti aidolta, epätäydelliseltä, inhimilliseltä ja silmää miellyttävämmältä kuin digitaalisen maailman tekninen täydellisyys.

    Tarina etenee hyvin pitäen kuitenkin tasapainon hyvänä rauhallisten ja toiminnallisten osuuksien välillä. Henkilöhahmot ovat toimivia ja niitä on rakennettu tämän tyylilajin elokuvaan tarpeeksi jotta katsoja saa niistä jonkinlaista tarttumapintaa.

    Omaan makuuni Universal Soldier oli erinomainen elokuva. Se on sopivan mutkaton ettei sitä joudu liikoja pohtimaan, mutta siinä on kuitenkin tarpeeksi rakennettua juonta ja hahmoja jotka pitävät kokonaisuuden viihdyttävänä toimintaelokuvana.

  • Leffalauantai: Batman Returns (Batman – Paluu)

    Bruce Waynen eli Batmanin roolissa nähdään vuoden 1989 Batman-elokuvan tapaan Michael Keaton

    Batman Returns (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Batman – Paluu on Tim Burtonin ohjaama toimintafantasia vuodelta 1992. Sen merkittävimmissä rooleissa nähdään Michael Keaton, Danny DeVito, Michael Pfeiffer sekä Christopher Walken.

    Vauvana vanhempiensa hylkäämäksi joutunut ja viemäreissä pingviinien seurana kasvanut Pingviini (Danny DeVito) nousee Gotham Cityn tietoisuuteen uutislööppien siivittämänä. Salaperäisestä pingviinimiehestä on lehdissä jo kirjoiteltu, mutta kunnolla ja hyvässä valossa esiin hän nousee Gothamissa pelastettuaan pormestarin vauvan rikollisten kaappaukselta. Se mitä Gothamin kansalaiset eivät tiedä on se, että nuo rikolliset ovat itse Pingviinin palveluksessa.

    Pingviini on kiristänyt paikallista pohattaa Max Schreckiä (Christopher Walken) jonka kanssa hän alkaa käymään kampanjaa missä Pingviinistä tahdotaan tehdä uusi pormestari. Kun rikollisten joukkoon vielä liittyy Schreckin tappamakseen luulema Selina (Michelle Pfeiffer) Kissanaisen muodossa on Gothamin pelastajalla Batmanilla jälleen useampia rikollisia pysäytettävänään.

    Nyhveröstä sihteeristä Selinasta kuoriutuu tappavan vaarallinen Kissanainen (Michelle Pfeiffer)

    Olen pitänyt jo aivan lapsena nähtyäni näistä Burtonin ohjaamista Batman-elokuvista, eikä tilanne ole muuttunut parissakymmenessä vuodessa mihinkään. Tim Burtonin synkkyyttä mutta ei kuitenkaan lohduttomuutta huokuvat Batmanit ovat visuaaliselta anniltaan kauniita kuin öinen hautuumaa täydenkuun kelmeässä valossa. Tummanpuhuvilla sävyillään maalattu Batman Returns onkin kuin goottilaista romantiikkaa tihkuva rakkaudentunnustus visuaalisen estetiikan runokirjassa.

    Gotham City ja sen rikolliset ovat mielenkiintoinen oma maailmansa. Siinä missä monissa elokuvissa, sarjakuvissa ja kirjoissa rikolliset ovat jossain määrin häiriintyneitä on Batmanissa tilanne käänteinen – rikolliset ovat ainoastaan jossain määrin täysipäisiä ja pääsääntöisesti reilusti häiriintyneitä. Vai mitä mielenterveyden tasapainon osalta pitäisi ajatella viemäreissä eläneestä pingviinien kasvattamasta rikollisesta jonka kulkupelinä on jättikokoinen kumiankka? Kiehtovaa kyllä näinkin absurdeista rikollisista on saatu luotua erinomaisesti omaan maailmaansa sopivia vihollisia jotka eivät tunnu katsoessa lainkaan epänormaaleilta.

    Vaikkakin merkittävin rooli Batmanin vihollisena onkin Danny DeViton tähdittämällä Pingviinimiehellä, on tilaa jäänyt sopivan paljon myös Kissanaiselle. Onneksi, sillä Pfeifferin roolisuoritusta Kissanaisena on ilahduttavaa katsoa. Mielipuolisuuden vallassa pehmolelujaan lavuaariin teurastava Selina on ikimuistoinen ilmestys eikä useita hänen Kissanaisen asussa nähtäviä kohtauksiakaan hevillä unohda. Pfiffer ei ole kuitenkaan ainoa kuka saa hahmonsa elämään, sillä myös DeViton roolisuoritus on silmiinpistävän onnistunutta.

    Batman-universumin rikollisten absurdius joka kuitenkin tuntuu omassa maailmassaan luonnolliselta ja lähes normaalilta hakee vertaistaan. Jättikokoisen kumiankan ohjaksissa nähdään Pingviinimies (Danny DeVito).

    Tarina on lajityypissään suhteellisen tavallista tasoa vailla yllätyksiä. Se toimii, mutta ei ole mitenkään erityisen syväluotaava millään osa-alueella. Pientä kevyttä pintapuoleista romantiikkaa on tarinassa mukana tavallisen rikollisjahdin ja taisteluiden lisänä, mutta suuresti roihuavaa rakkauden liekkiä ei keretä kuitenkaan kunnolla puhaltamaan esiin. Tarpeeksi, jotta se antaa mukavan lisämausteen mutta ei kuitenkaan enempää ettei painopiste tarinassa käänny toisenlaisille urille.

    Elokuvan rytmi on hyvin tasapainossa. Missään vaiheessa ei hätiköidä tarinan kuljetuksessa eikä myöskään jäädä polkemaan paikoilleen vailla tarkoitusta. Asiat etenevät varmalla otteella ja kaikella katsojalle näytetyllä tuntuu olevan tarkoituksensa. Myöskin musiikin osalta Batman Returns toimiii, sillä Burtonin hovisäveltäjäksi valikoitunut Danny Elfman on tehnyt myös tähän elokuvaan onnistuneet musiikit jotka toimivat hienosti tunnelman muovaajina.

    Kaiken kaikkiaan Batman Returns on erinomainen elokuva. Se on sopivan kepeä ja kieli poskella -tyylillä toteutettua toiminnallista fantasiaa ollakseen rento ja viihdyttävä ilman että sitä pitäisi arvioida vakavasti otettavana draamana, mutta kuitenkin sen maailma on samaan aikaan sopivan synkkä ja tummanpuhuva jotta se saa goottisydämet sykkimään.

    Elokuva päätyi Suosituksia-sivulleni (katso täältä).

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 300 490 annettuun ääneen”]7,1/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: A few good men (Kunnian miehiä)

    Daniel Kaffee (Tom Cruise) ajamassa päämiestensä puolia

    A few good men (IMDB) eli Kunnian miehiä on vuonna 1992 julkaistu draama/trilleri. Ohjaajana on ollut Rob Reiner ja pääosarooleissa nähdään Demi Moore, Tom Cruise, Jack Nicholson sekä Kevin Bacon.

    Guantamo Bayssä kaksi merijalkaväen sotilasta antaa virallisen protokollan vastaista kurinpitoa yhdelle huonommin joukossa pärjäävälle sotilaalle jotta saisi tämän skarppaamaan ja paremmin ruotuun, mutta toimenpiteen seurauksena sotilas menehtyy siinä saamiinsa vammoihin.

    Sotilaat saavat puolustusasianajajakseen menestyksekkäistä sovitteluista tunnetun mutta oikeussaleja välttäneen asianajajan Daniel Kaffeen (Tom Cruise). Danielin valinta tehtävään ei miellytä JoAne Gallowaytä (Demi Moore) sillä Danielin asenne ja kyvykkyys selvittää asioiden todellinen tila ei vakuuta häntä. JoAnne ja Sam Weinberg (Kevin Pollak) osoitetaan kuitenkin Danielin avuksi tapausta selvittämään.

    Daniel saisi soviteltua syytetyille kohtalaisen hyvältä kuulostavan sopimuksen mutta sotilaat eivät halua sovittelua vaan he tahtovat totuuden. Tunnetun asianajajaisänsä maineen varjossa elänyt Daniel joutuu vähitellen astumaan ulos varjoista ja olemaan asianajaja joka joskus on valmis menemään tapauksien selvittämisessä loppuun saakka.

    JoAnne Galloway (Demi Moore) ei ole valmis luovuttamaan ilman totuuden esille tuloa

    Verkkaisesti eteenpäin kulkevat oikeussalidraamat ovat elokuvia joissa tarinan ja dialogin merkitys nousee suurempaan rooliin kuin monen muun lajityypin elokuvassa. Tietenkin kaikissa elokuvissa kummallakin on merkitystä, mutta toimintaelokuvassa tyylikkäillä ja menevillä kohtauksilla voidaan saada keskinkertaisesta tarinasta toimiva elokuva toisin kuin tämänkaltaisissa elokuvissa missä koko toimivuus ja mielenkiinto kiteytyy hyvin rakennettuun tarinaan. Onneksi A few good men onnistuu erinomaisesti niin tarinassa kuin sen toteuttamisessakin.

    Juoni on selkeä, suoraviivainen ja toimiva sopivilla tarinaa tukevilla uskottavilla yllätyksillä joita matkan varrella ilmenee. Mielenkiintoisen tarinan lisäksi mielenkiintoista on seurata tarinan keskiössä olevan Cruisen roolihahmon kehittymistä missä hän kasvaa oppimaan kunnian merkityksen. Siinä missä alussa hänessä on ylimielistä poikamaista koppavuutta on hänessä lopussa jo havaittavissa suoraselkäisyyttä miehekkyyttä. Helppoihin voittoihin ja sitä kautta vaikeiden tilanteiden välttelyyn tottuneena hän vihdoin joutuu kohtaamaan itsensä ja asemansa suhteessa omaan isäänsä ja hänen maineensa luomiin odotuksiin.

    Cruisen näyttelytyö on erinomaista ja uskottavaa kautta linjan. Rauhallinen mutta myös samalla ylimielinen olemus välittyy katsojalle yhtä uskottavasti kuin hänen tunteikas kiivastumisensa oikeussalissa painostaessa todistajalta tunnustusta haluamaansa asiaan. Myös Moore ja Nicholson ovat alusta loppuun saakka varmoja suorittajia joten tarina pääsee oikeuksiinsa myös roolisuoritusten kautta.

    A few good men on erinomainen elokuva. Sen tarina on mielenkiintoinen ja toteus on onnistunut joten tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 255 959 annettuun ääneen”]7,7/10[/simple_tooltip])