Aleksin Blogi

Tag: Vuoden 1994 elokuva

  • Leffalauantai: Forrest Gump

    Forrest Gump (Tom Hanks) kerkeää kokemaan monien asioden ohessa myös armeijan

    Forrest Gump (IMDB) on vuonna 1994 julkaistu romanttinen draama. Sen on ohjannu Robert Zemeckisin ja sen pääosissa nähdään Tom Hanks, Robin Wright sekä Gary Sinise.

    Forrest Gump (Tom Hanks ja Michael Conner Humphreys) on älykkyysosamäärältään hieman yleistä tasoa matalampaa tasoa oleva poika joka elää yksinhuoltajaäitinsä (Sally Field) kanssa. Yksinkertaisuutensa vuoksi Forrest on vaarassa joutua jäämään pois normaalista koulusta, mutta äitinsä toimien vuoksi hänet otetaan kuitenkin mukaan tavalliseen opinahjoon. Forrest saa koulubussissa itsellensä ystävän, Jennyn (Robin Wright sekä Hanna Hall) jonka kanssa hän viettää paljon aikaa lapsena.

    Forrestin ja Jennyn iän karttuessa tiet vievät vähitellen eri suuntiin törmätäkseen aina yhä uudelleen. Jenny viettää suhteellisen tavallista nuoren elämää mutta Forrestin elämään kerkeää mahtumaan monia uskomattomia kokemuksia joita hän kertoo bussipysäkillä istuessaan niille jotka hänen kanssaan bussia odottavat.

    Nuoren Jennyn (Hanna Hall) lausuma “Run Forrest, run!” on jäänyt monen katsojan mieleen unohtumattomana kohtauksena

    Vaikka Forrest on yksinkertainen mies ei hänen elämästään kuitenkaan puutu suuria saavutuksia. Hän kerkeää näkemään ja kokemaan enemmän kuin monet joiden olosuhteet elämän alkutaipaleella ovat olleet suotuisammat. Kaikista suurista hetkistä ja kokemuksista huolimatta lapsuuden aikainen ystävyys Jennyyn joka vaihtuu vähitellen iän ja ymmärryksen varttuessa rakkaudeksi on suurin eteenpäin kuljettava voima Forrestin elämässä. Elämän polut kulkevat usein eri suuntiin vain törmätäkseen jälleen yhteen uudelleen.

    Forrestista yksinkertaisuus on sympaattista ja hyväntahtoista ja hänen sydämensä vilpittömyys on ilahduttavaa vastapainoa yleisille henkilöhahmoille monissa elokuvissa. Hanksin vakuuttavasti näyttelemä roolisuoritus onkin omiaan antamaan sen uskomattomaan tarinaan ja hahmoon sellaista uskottavuutta että elokuvaa katsoessa se imaisee katsojan mukaansa Forrestin maailmaan.

    Vaikka tarina on mielenkiintoinen ja siihen on saatu upotettua monenlaisia tapahtumia ei se missään vaiheessa kadota punaista lankaansa. Se etenee miellyttävän verkkaisella tahdilla kasvaen ja kasvattaen henkilöhahmojaan pala palalta kohden koskettavaa loppua.

    Kiinnostavana lisänä tarina nivoutuu todellisen maailman tapahtumiin ja niitä sivutaan ohimennen Forrestin kertoessa tarinaansa. Forrestin näyttämät tanssiliikkeet Elvikselle ja kohtaamiset eri Yhdysvaltojen presidenttien kanssa on hienosti toteutettuja myös teknisesti. Erityisesti itseäni kuitenkin huvitti kohtaus missä Forrest on yhdessä John Lennonin kanssa televisossa jossa käydyssä dialogissa on Lennonin legendaarisen Imagine-kappaleen lyriikoita.

    Kokonaisuutena Forrest Gump on riemastuttavan elämänmyönteinen ja kauniin koskettava tarina rakkaudesta kuin myöskin elämän ihmeellisyydestä kun vain sitä osaa elää täysin rinnoin niillä talenteilla joita elämäänsä on mukaan saanut. Se on sympaattinen, lämminhenkinen ja koskettava elokuva jota on helppoa suositella jokaiselle.

    Elokuva on ansainnut myöskin paikkansa Suosituksia-sivulla (katso täältä).

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 2 003 126 annettuun ääneen”]8,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Disclosure (Verkossa)

    Tom Sandersin roolissa nähdään Michael Douglas

    Disclosure (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Verkossa on vuonna 1994 julkaistu draama/trilleri jonka on ohjannut Barry Levinson. Pääosarooleissa nähdään Michael Douglas, Demi Moore sekä Donald Sutherland.

    Tietotekniikkafirmassa työskentelevä Tom Sanders (Michael Douglas) odottaa saavansa ylennyksen urallaan, mutta ylennys jää saamatta ja se myönnetäänkin yllättäen kuvioihin tulleelle Meredith Johnsonille (Demi Moore). Tom ja Meredith ovat olleet suhteessa vuosia takaperin ennen Tomin avioliittoa, joten entisen seurustelukumppanin alaiseksi joutuminen on hieman epämukava tilanne.

    Meredith viettelee Tomia seksuaaliseen kanssakäymiseen joka Tomin vastustuksen vuoksi jää kuitenkin kesken. Seuraavana päivänä Tom saa kuitenkin kuulla että häntä syytetään seksuaalisesta ahdistelusta. Hänelle tarjotaan sopimusta ja siirtoa muualle, mutta hän ei suostu siihen vaan kääntyyykin asianajan puoleen ja ryhtyy taistelemaan vastaan.

    Asian edetessä selkenee että syyte ahdistelusta onkin ainoastaan apukeino jonka avulla pyritään saavuttamaan suurempia päämääriä.

    Meredith (Demi Moore)

    Disclosure on mielenkiintoinen elokuva yritysmaailmasta missä liiketoiminnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi ollaan valmiina pelaamaan likaistakin peliä. Sen tarina on pääsääntöisesti hyvin rakennettu ja se kyllä pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun saakka, mutta muutaman henkilön rooli jää asteen verran epäselväksi kokonaisuuden kannalta.

    Ohjaus on tavallista toimivaa Hollywood-tasoa eikä näyttelystäkään löydä mitään pahaa sanottavaa.

    Kokonaisuutena tämä on onnistunut ja viihdyttävä elokuva jonka katsoo helposti kerran tai vaikka toisenkin. Viihdyttävyydestään huolimatta se kuitenkin jää keskivertoelokuvien kategoriaan, sillä mitään erityisen suurta ja poikkeavaa kehuttavaa elokuvasta ei löydä lukuunottamatta Demi Moorea jota on aina ilo katsella. Se ei kuitenkaan ole syy muuttaa arvosanaa paremmaksi, sillä arvio perustuu kuitenkin elokuvaan eikä siihen kuinka omaan kauneuskäsitykseeni sopiva näyttelijätär elokuvaan on löydetty.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 48 192 annettuun ääneen”]6,1/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Léon

    Leon (Jean Reno)

    Léon (IMDB) on toiminnallinen rikosdraama vuodelta 1994. Sen on ohjannut mm. The Fifth Elementistä tuttu ohjaaja Luc Besson. Pääosaroolituksissa nähdään Jean Reno, Natalie Portman sekä Gary Oldman.

    Elokuvan tarinassa n. 12-vuotias tyttö Mathilda (Natalie Portman) asuu samassa talossa palkkatappaja Leonin (Jean Reno) kanssa. Mathilda lähtee eräänä päivänä kaupalle ostamaan naapurilleen Leonille maitoa ja takaisin tultua huomaa kuinka omassa kotonaan on ollut ammuskelu jonka seurauksena kaikki hänen perheenjäsenesä ovat kuolleet. Hän jatkaa suoraa päätä Leonin luo ja pääsee sinne kotonaan yhä olevia tappajia suojaan. Leon antaa Mathildan jäädä yöksi luokseen ja aikoo heittää hänet omilleen seuraavana päivänä, mutta lopulta hän ei kuitenkaan pysty tähän vaan antaa hänen jäädä kanssaan asumaan joksikin aikaa.

    Mathilda tutustuu Leoniin ja siinä samalla hänelle selviää myös miehen ammatti. Mathilda lupaa maksaa Leonille mikäli hän pistää tappajat kylmäksi, mutta tähän Leon ei kuitenkaan suostu. Vähitellen Mathilda saa oppia Leonilta kuinka palkkatappajat toimivat ja pääsee itsekin opettelemaan kiikarikiväärillä kohteen eliminoimista kauempaa ja ajan saatossa olemaan mukana keikoilla apulaisena.

    Mathilda (Natalie Portman)

    Vaikka Léon on päällisin puolin palkkatappajasta kertova tarina on sen merkittävästi mielenkiintoisempi ja syvempi olemus kuitenkin Mathildan ja Leonin välisessä suhteessa. Mathilda rakastuu Leoniin ja Leonkin häneen, mutta heidän rakkautensa ilmenemistavat ovat hyvin erilaisia, vaikkakin pohjimmiltaan kummankin rakkaudessa on kyse tarpeesta kokea että joku välittää.

    Mathildan kotiolot ovat olleet huonot ja hänen isänsä on ollut väkivaltainen häntä kohtaan. Kun Leon kohtelee Mathildaa paremmin rakastuu tyttö ikäiselleen tavallisella tavalla häneen myös romanttisessa mielessä. Leon sitä vastoin vaikuttaisi rakastuvan Mathildaan siksi että tämä saa hänet tuntemaan jälleen elämisen iloa – että on jonkilaiset juuret elämässä ja voi kokea edes pienen hetken ajan olevansa tavallinen ihminen jonka elämällä on jollekin muullekin merkitys.

    Mielenkiintoisena aspektina on myös molempien hahmojen viattomuus. Siinä missä Leon on jo aikuinen mies ja palkkatappaja on hän kuitenkin hyväsydäminen ja kiltti, paikoitellen jopa hieman yksinkertaisenkin oloinen. Mathilda sitä vastoin esittää aikuismaisempaa ja kylmäverisempää kuin onkaan, hän kiroilee ja polttaa ja esittää kovista mutta tiukan paikan tullen hän on kuitekin suojaa ja suojelusta kaipaava lapsi joka koettaa kovemman kuoren taakse piilottaa omat heikkoutensa.

    Tony (Danny Aiello)

    Mielenkiintoisen tarinan lisäksi Leon on myös visuaaliselta tyyliltään keskivertoa merkittävästi mielenkiintoisempaa tasoa. Pidin erityisesti sen suhteellisen verkkaisesti etenevästä ohjaustyylistä ja siitä kuinka toisinaan näyttämättä jättämällä annettiin katsojan itse täydentää tapahtumat.

    Esimerkiksi vaikkapa kun henkilölle uhkaa käydä huonosti rakennettiin tilannetta ensin hitaasti kasvattaen ja kun jotain pahaa meinaa tapahtua kuvataankin kohteen sijaan jotakin muuta tilanteessa mukana olevaa henkilöä ja kerrotaan hänen ilmeidensä kautta että jotain ikävää tapahtui.

    Kokonaisuutena Léon on erinomainen teos. Sen tarina on mielenkiintoinen, tarinan syvempi ulottuvuus on merkittävästi mielenkiintoisempi ja sen visuaalinen tyyli on erinomainen. Tämä päätyikin myös suoraan Suosituksia-sivulleni.

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 921 114 annettuun ääneen”]8,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Interview with the Vampire (Veren vangit)

    Lestat (Tom Cruise) ja Louis (Brad Pitt) illallisella

    “Good night sweet prince, may flights of devils wing you to your rest”.

    Interview with the vampire (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan nimellä Veren vangit on vampyyrielokuva joka on kategorisoitu kauhuksi ja draamaksi. Elokuva on julkaistu vuonna 1994. Sen on ohjannut Neil Jordan ja sen pääosarooleissa nähdään Brad Pitt, Tom Cruise, Kirsten Dunst sekä Antonio Banderas.

    Elokuva pohjautuu Anna Ricen samaa nimeä kantavaan romaaniin joka on julkaistu vuonna 1976. Valitettavasti en ole tuota teosta vieläkään lukenut joten en pysty ottamaan kantaa kuinka uskollinen filmatisointi on kirjalle, joten arvioni pohjautuu ainoastaan elokuvaan itsenäisenä taideteoksena vailla kirjan luomia odotuksia.

    Juonessa nykyajassa toimittajan luo saapuu mystinen mies nimeltään Louis (Brad Pitt) joka kertoo olevansa vampyyri. Hän alkaa kertomaan tarinaansa kuinka hän vuonna 1791 etsi kuolemaa mutta kuolema ei vastannut hänen kutsuunsa ja kuinka siihen vastasikin vampyyri Lestat (Tom Cruise). Elämän ja kuoleman välillä Louis teki valintansa ja niinpä hän syntyi pimeyteen kun Lestat muutti hänet ihmisestä yön lapseksi.

    Louis (Brad Pitt)

    Lestat opettaa Louisia vampyyrin tavoille mutta huonohkolla menestyksellä. Louisissa on yhä jäljellä ihmisyyttä ja inhimillisyyttä eikä hän pysty tappamaan ihmisiä ravinnokseen tunteettomasti. Epidemian aikaan Louis näkee lapsen, Claudian (Kirsten Dunst) itkemässä menehtynyttä äitiään ja puree tätä siten että hän on vaarassa menehtyä. Kuitenkin Lestat auttaa hänen muuttamisessa vampyyriksi jotta Louis pysyisi hänen kanssaan ja niinpä vampyyrien määrä kasvaa yhdellä.

    Vampyyrien välillä tulee ajan mittaan riitoja ja väkivallan tekoja ja niinpä Louis ja Claudia lähtevät lopulta kahdestaan Pariisiin. Louis on jo kadottanut uskonsa muiden vampyyrien olemassaolosta kun he vihdoin tapaavat siellä muita kaltaisiaan. Kuitenkin pariisilaiset vampyyrit eivät ole sitä mitä he ovat elämäänsä kaivanneet eivätkä he ole sellaisia joiden kanssa ikuisuutta haluaisi viettää yhdessä.

    Tarinansa osalta Interview with the vampire on ehdottomasti vampyyrielokuvien kärkipäätä. Tarina on mielenkiintoinen, hahmot ovat persoonallisia ja niissä on luonnetta sekä syvyyttä. Juoni on mielenkiintoinen sillä se on brutaaliudestaan ja julmuudestaan huolimatta paikoitellen myös surullinen ja liikuttava.

    Claudia (Kirsten Dunst)

    Iso osa hahmojen vakuuttavuudesta tulee Pittin, Cruisen ja Dunstin erinomaisesta näyttelytöstä. Vaikka Kirsten Dunst olikin tätä elokuvaa tehdessä vasta 11-vuotias on hänen roolisuorituksensa jo tuolloin ollut todella ammattimaista tasoa – sellaista, että monella aikuisnäyttelijällä ei ole koskaan tullut nähtyä yhtä hyvää roolisuoritusta.

    Kiintoisan tarinan ja hyvän näyttelytyön lisäksi erityisesti pidin tämän elokuvan kokonaistunnelmasta. Pidin sen visuaalisesta tyylistä, puvustuksista, valaistuksen käytöstä sekä myös ohjauksesta. Erityismaininta täytyy antaa myös elokuvan musiikeille jotka olivat parhaimmistoa elokuvamusiikin saralla.

    Olin nähnyt tämän muutaman kerran aikaisemmin monia vuosia sitten, mutta yhä uudelleen katsottunakin mielikuvani tästä elokuvasta pysyi ja vahvistui. Jos elämäsi aikana katsot ainoastaan yhden vampyyrielokuvan etkä ole taipuvainen järkyttymään verestä, alastomuudesta, brutaaliudesta ja mahdollisesti painostavista kohtauksista on Interview with the vampire teos jota ei voi olla suosittelematta.

    Elokuva löysi samantien paikkansa myös Suosituksia-sivulta vampyyrielokuvien kategoriassa, vaikka tätä on helppoa suositella myös ei-vampyyrielokuvien ystäville. Kyseessä on lajityyppinsä ehdoton mestariteos.

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 268 326 annettuun ääneen”]7,6/10[/simple_tooltip])