Aleksin Blogi

Tag: Vuoden 1998 elokuva

  • Leffalauantai: Armageddon

    Harry S. Stamperin roolissa nähdään Bruce Willis

    Armageddon (IMDB) on vuonna 1998 julkaistu toiminnallinen sci-fi-elokuva. Sen on ohjannut Michael Bay ja sen pääosarooleissa nähdään Bruce Willis, Ben Affleck, Liv Tyler sekä Billy Bob Thornton.

    Avaruudesta lentää maan pinnalle pienimuotoisia meteoriitteja ja ne aiheuttavat jonkin asteisia katastrofeja maan päälle tuhovoimallaan. NASAlta halutaan saada vastauksia onko meteorisateet jo ohi vai vieläkö lisääkin olisi tulossa, mutta ihmiskunnan kannalta vastaus tähän kysymykseen ei lupaa hyvää. Maahan iskeytyneet meteoriitit ovat olleet vasta alkusoittoa sillä tulossa on yksi vielä merkittävästi näitä suurempi osuma joka osuessaan uhkaa tuhota kaiken elollisen maan päältä.

    Tilannetta kiireisesti kartoittaessaan NASA ja Yhdysvaltojen asevoimat päätyvät ratkaisuun lentää maata päin saapuvalle asteroidille, porata siihen reikä ja täyttää reikä ydinaseella jonka tarkoituksena on halkaista meteoriitti siten että kappaleet ohittavat maan. Koska tämänkaltaisia porausoperaatioita ei ole helppoa tehdä annetaan tehtävä öljynporauksen ammattilaiselle Harry S. Stamperille (Bruce Willis) ja hänen miehistölleen.

    Harryn tytär Grace (Liv Tyler) ja Harryn miehistöön kuuluva A. J. Frost (Ben Affleck) viettämässä laatuaikaa ennen A. J.:n tulevaa matkaa avaruuteen

    Armageddon on mielenkiintoinen yhdistelmä sci-fiä ja katastrofielokuvaa, vaikkakin omaan makuun enemmänkin katastrofielokuvan elementtejä olisi voitu hyvin saada mukaan. Visuaalinen toteutus oli mukavan toimivaa tasoa vielä modernimpiakin erikoistehosteita nähneelle joten näitä olisi mielellään katsonut lisääkin.

    Tarina on sinänsä varsin kliseinen yhdistelmä perinteisiä mitättömyydestä maailmanmaineeseen ja sankarit pelastavat maailman -tarinoita. Harry ja miehistönsä ovat öljynporauksen ammattilaisia joilla ei ymmärrettävästi ole minkäänlaista ymmärrystä avaruuslennoista, mutta kuitenkin näille aavistuksen yksinkertaisille kovan työn raatajille annetaan harteille kannetttavaksi koko ihmiskunnan pelastaminen.

    Henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja ja roolisuoritukset on hyvin näyteltyjä joka siten toimii hyvin tarinan tukena. Kun avaruuteen maailmaa pelastamaan rakennetusta joukosta rakentuu kuva muutamasta terävämmästä kaverista ja useammasta vähemmän terävästä saa operaatio enemmän mielenkiintoa ja kepeää koomiisuutta. Tietenkään elokuvassa ei joudu juurikaan jännittämän selviääkö maa-planeetta vaiko ei sillä kyseessä on kuitenkin perinteinen viihteellinen ja kliseinen sankaritarina, mutta mukavaa lisämakua hahmot kyllä tuovat persoonillaan.

    Kokonaisuutena Armageddon ei tarjoa katsojalleen mitään varsinaista uutta eikä poikkeuksellista joten jos haluaa nähdä elokuvallisesti mestariteoksen kannattaa kenties katseensa suunnata muualle. Jos taas etsinnässä on puhtaan viihteellinen mutta siinä kategoriassa todella hyvin toimiva sci-fi-seikkailu on tämä mitä mainioin elokuva niihin hetkiin.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 416 469 annettuun ääneen”]6,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Taxi

    Taxissa nähdään nopeita takaa-ajoja

    Taxi (IMDB) on vuonna 1998 julkaistu rikostoimintakomedia jonka on ohjannut Gérard Pirès. Pääosissa nähdään Samy Naceri, Frédéric Diefenthal sekä Marion Cotillard.

    Nopeudesta nauttiva Daniel (Samy Naceri) lopettaa pizzakuskin työt ja vaihtaa skootterin taksiin. Raskas kaasujalka ei kuitenkaan katoa minnekään ja vauhdikas meno jatkuu myös neljän pyörän voimin. Poliiseja pilkkanaan pitävä kaahari ottaa kuitenkin tietämättään kyytiinsä yhden sellaisen asiakkaakseen joka pääsee aitiopaikalta näkemään kuka on tämä valkoisen taksin kuljettaja jonka vauhti on ollut poliiseille liikaa. Ajotyyli pysyy Danielilla samanlaisena jonka seurauksena kortti uhkaa lähteä kokonaan.

    Kyydissä ollut poliisi Émilien (Frédéric Diefenthal) kuitenkin tekee Danielille tarjouksen jonka avulla hän saisi pitää korttinsa. Riittää että hän auttaa tätä hieman sähläävää mutta sympaattista poliisia ottamaan kiinni mersujengin joka tekee kaupungissa pankkiryöstöjä.

    Émilien (Frédéric Diefenthal) tarvitsee Danielin apua (Samy Naceri) rikollisjengin pysäyttämisessä

    Lain rajoja rikkovaa vauhtia ja kaaharin poliisille antamaa apua on totuttu näkemään mm. The Fast And Furious (lue täältä) -elokuvasarjan osissa, mutta ennen niitäkin on jo Taxi toiminut hyvänä esimerkkinä siitä että nopea toiminta yhdistettynä komediallisia vivahteita sisältävään rikoselokuvaan on toimiva konsepti.

    Taxin päähenkilöt ovat hyvin toteutettuja ja persoonallisia. Émilien on ystävällinen mutta epävarma mammanpoika joka samaan aikaan on kiinnostunut naisesta joka kaipaisi maskuliinisempaa ja voimakkaampaa miestä. Rikollisjengin kiinni saamiseksi löytyy siis muitakin syitä kuin vain laittomuuden tekijöiden rankaiseminen. Lain kirjainta löyhemmin tulkitseva Daniel on sitä vastoin määrätietoisempi, rohkeampi sekä myöskin paremman päättelykyvyn omaava oman tiensä kulkija. Hahmot ovat toimivia, mutta hahmokehitys jää kummankin osalta kepeän pintapuoleiseksi vaikkakin sitä edes jossain määrin elokuvassa tapahtuu.

    Parhaiten elokuvassa itselleni kuitenkin iski nopeat kaahaamiset ja niiden toimiva toteutus. Nopeat ajot tuntuvat oikeasti nopeilta ilman että ohjauksellisesti oltaisi lähdetty nopeiden leikkausten sillisalaattiin ja muutamissa nähdyissä ajokohtauksissa on kokonaisuudessaan ilahduttavaa mukaansatempaavuutta jollaista katselee mielellään.

    Vaikka kaikki peruselementit ovat kohdallaan, ei tämäkään elokuva lopulta silti kovin paljoa massasta erotu. Se on mukava ja viihdyttävä elokuva ja se toimii hyvin niihin hetkiin kun haluaa perus varmaaa tasoa olevan filmatisoinnin, mutta maata mullistavaa mestariteosta siitä ei kannata lähteä etsimään.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 81 979 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Desperate Measures (Piinaavat hetket)

    Peter McCaben roolissa nähdään Michael Keaton

    Desperate measures (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Piinaavat hetket on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut rikostoiminta/draamaelokuva jonka on ohjannut Barbet Schroeder. Pääosarooleissa nähdään Michael Keaton ja Andy Garcia.

    Juonikuvio kertoo San Franciscon poliisina toimivasta Frank Connorista (Andy Garcia) jonka yhdeksänvuotiaalla pojallaan on syöpä, joten kuten jokainen hyvä isä tekisi niin myös hän haluaa pelastaa poikansa kuolemalta. Poikansa pelastamisessa tarvittaisiin oikeanlaista luuydintä jollaista löytyy ainoastaan Peter McCabelta (Michael Keaton), mieheltä joka kuitenkin istuu parhaillaan vankilassa tapoista.

    Frank ja Peter pääsevät keskusteluissaan sopimukseen josta kumpikin osapuoli hyötyisi. Peter antaa luuydintään Frankin pojan pelastamiseen ja hän itse saa vastapalveluksena vankilassa paremmat oltavat. Sopimus vaikuttaa hyvältä mutta kuten tämänkaltaisessa elokuvassa odotettua on, sopimukset on tehty rikottaviksi ja pian vaarallista rikollista ollaan ottamassa kiinni poliisivoimien toimesta uudemman kerran.

    Frank Connor (Andy Garcia)

    DVD-levyn kansitaiteen ja takakannen lyhyen kuvauksen perusteella syntyi mielikuva suoravaiivaisesta toimintaelokuvasta eivätkä ennakko-odotukset johtaneet harhaan. Desperate Measures on helposti lähestyttävä kepeän viihteellinen toimintaelokuva jossa on lajityyppinsä ominaispiirteet niin hyvässä kuin pahassakin – riippuen siis siitä mistä katsoja sattuu pitämään.

    Tarinassa on poliisi joka on valmis joustamaan lain noudattamisesta tilanteen niin vaatiessa, siinä on vaarallinen rikollinen joka yksin näyttää koko poliisivoimille kuka tätä sirkusta pyörittää ja kokonaisuuden sinetöi ennalta-arvattava tai vähintäänkin pääpiirteiltään ennalta-arvattava loppu. Itseäni onneksi nämä kliseisyydet eivät häirinneet tämän elokuvan tapauksessa sillä kokonaisuus oli mukavan kepeä ja viihdyttävä.

    Pidin elokuvan ohjauksessa siitä että se ei turvautunut yleisiin mutta siitäkin huolimatta typeriin suhteettoman nopeisiin ja sekaviin leikkauksiin ja huojuviin kameratyöskentelyihin joka tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus aivan liian monen elokuvan tapauksessa.

    Kokonaisuutena Desperate Measures on genressään viihdyttävä tapaus niihin hetkiin jolloin tekee mieli rojahtaa sohvalle, nostaa jalat pöydälle ja jättää aivot narikkaan muutamaksi tunniksi. Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta kyllä siitä viihdearvoa irti sai koko rahan edestä.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 15 308 annettuun ääneen”]6,1/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: John Carpenter’s Vampires

    Sheryl Lee roolissaan Katrinana

    Vampires joka tunnetaan myös nimellä John Carpenter’s Vampires (IMDB) on vuonna 1998 julkaistu vampyyrikauhuelokuva. Sen on ohjannut John Carpenter ja pääosarooleissa nähdään James Woods, Daniel Baldwin, Thomas Ian Griffith sekä Sheryl Lee.

    Elokuvan juonessa kerrotaan vampyyrinmetsästäjistä jotka tapettuaan pesällisen vampyyreitä joutuvat kohtaamaan rivivampyyriä vaarallisemman Valekin. Ryhmä on juhlimassa onnistunutta metsästysreissuaan kun Valek saapuu ovelle ja alkaa teurastamaan metsästäjiä ja kaikkia muita paikalla olleita juhlijoita. Vampyyrinmetsästäjien ryhmän pomo Jack Crow (James Woods) apulaisensa Anthony Montoyan (Daniel Baldwin) kanssa onnistuvat pakenemaan teurastusta ja he ottavat myös parkkipaikalta mukaansa Katrinan (Sheryl Lee) jota Valek on jo purrut mutta joka vielä ei kuitenkaan ole muuntunut vampyyriksi. Heidän onnistuu paeta Valekilta ja alkaa suunnittelemaan iskua häntä vastaan.

    Matkan aikana selviää että Valek havittelee Berziersin mustaa ristiä, reliikkiä jonka avulla oikeanlaisen rituaalin saattelemana vampyyrit saisivat mahdollisuuden elää ja kulkea myös päivänvalossa. Selviää myös että kyseinen risti on ollut merkittävässä roolissa Valekin syntyyn sillä hän on ollut aikaisemmin pappi jossa uskottiin olleeen demoneita ja josta epäonnistuneen eksorsismin seurauksena tuli ensimmäinen vampyyri.

    Jan Valek (Thomas Ian Griffith)

    Vampiresissa on hyvällä tavalla onnistuttu luomaan erilainen mutta silti kiinnostava ja toimiva näkemys ensimmäisen vampyyrin synnystä. Tästä huolimatta lähes kaikki perinteiset tutut ja turvalliset lajityypin ominaispiirteet on säilytetty – elokuvassa on teräviä kulmahampaita, veren imemistä, alastomuutta, auringon valolle allergisuutta, seivästyksiä sekä merkittävässä osassa olevaa kristinuskon symboliikkaa.

    Mielenkiintoisesta juonesta ja perinteitä kunnioittavista elementeistään huolimatta Vampires ei valitettavasti lunasta kaikkea sitä potentiaalia mitä sillä on ollut käsissään. Kiinnostava juoni menettää merkitystään turhauttavan mitäänsanomattomilla henkilöhahmoillaan ja teennäisen tuntuisella näyttelytyöllä. Hahmoista puuttuu syvyys ja aitouden tuntu ja roolihahmojen persoonat jäävät yhtä etäiseksi kuin haaveet lottovoitosta lauantai-iltana.

    Esimerkiksi tiimin johtajasta Jackista luodaan kuvaa bad assina jonka kärsivällisyyttä ei kannata lähteä koettamaan, sillä siinä missä vampyyrit saavat hänen toimestaan seiväästä saavat poikkiteloin astuvat ihmiset luuvitosesta. Henkilöhahmo voisi kliseisyydestään huolimatta olla toimivakin, mutta valitettavasti yliampuvalla ja muutoin teennäiseltä tuntuvalla näyttelyllä hahmosta jää mieleen ainoastaan kepeää myötähäpeää aiheuttava tahaton komiikka.

    Keskellä Anthony (Daniel Baldwin) ja oikeassa laidassa Jack (James Woods)

    Siinä missä hahmot ja roolisuoritukset jättävät toivomisen varaa on onneksi elokuvan ohjaus merkittävästi onnistuneempaa tasoa. Tunnelmaltaan elokuva on tyylikäs, sen visuaalinen ilme on toimiva ja kaikki peruselementit siinä on kohdallaan. Kamerakulmien käyttö on hyvää ja monipuolista menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin ja kohtausten ja leikkausten pituudet on tasapainoisia ja tukevat hyvin kohtauksen tunnelmaa.

    Kokonaisuutena John Carpenter’s Vampires on ihan mukiinmenevä vaikkakin keskinkertainen vampyyrielokuva josta kyseisestä lajityypistä pitävät löytävät varmasti positiivistakin sanottavaa. Mikäli vampyyrielokuvat ei iske lainkaan voi tämänkin elokuvan jättää suosiolla katsomatta ellei ole muuten kiinnostunut katsomaan elokuvia ohjauksellisessa mielessä.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 46 936 annettuun ääneen”]6,1/10[/simple_tooltip])