Tag: Vuoden 1999 elokuva

  • Leffalauantai: Bats

    Ihmisen kohtaaminen tappajalepakon kanssa voi saada vaarallisia sävyjä

    Bats (IMDB) on Louis Morneaun ohjaama sci-fi/kauhuelokuva vuodelta 1999. Pääosarooleissa nähdään Dina Meyer, Bob Gunton, Lou Diamond Phillips sekä Leon.

    Lepakoita hyvin tunteva tutkija Dr. Sheila Casper (Dina Meyer) sekä hänen kumppaninsa Jimmy Sands (Leon) saavat yllättävän kutsun tutkimaan tapausta missä lepakot ovat isommalla joukolla käyneet ihmisten kimppuun siten että sen seurauksena on ollut ihmishenkien menetyksiä. Sheila ei vaikuta ottavan asiaa ensin todesta sillä tapaus ei vaikuta lainkaan uskottavalta lepakoiden käyttäytymiseltä, mutta pian käy ilmi että tautiviranomaiset ovat mukana selvittämässä tapausta sillä nämä olennot eivät ole aivan tavallisia luonnossa esiintyviä lepakoita vaan tiedemisten toimesta muokattuja siivekkäitä.

    Bats on luokiteltu kauhuksi, trilleriksi sekä sci-fiksi mutta mistään pelottavasta tarinasta ei ainakaan voi tämän filmin kohdalla puhua mikäli katsojalla ei ole entuudestaan jo jonkinmoista kammoa näitä yön olentoja kohtaan.

    Tarina itsessään on ihan keskinkertainen ja pohjaidealtaan osittain jopa uskottavaakin sorttia, mutta toteutus ei aivan ole sieltä parhaimmasta päästä. Vaikka kokonaisuus onkin keskinkertaista lähes kautta linjan, on silti toimintakohtaukset monin paikoin rasittavaa katsottavaa erittäin hutiloivan ja nopeisiin leikkauksiin perustuvan kameratyöskentelyn vuoksi. Nopeasti huitova ja heiluva kamera jättää monissa kohtauksissa katsojalle epäselväksi mitä tilanteessa tapahtuu vaikkakin sen kyllä pystyy päättelemään nopeasti lopputuloksestakin.

    Kameratyöskentely oli myös rauhallisemmissa kohtauksissa tarpeettoman levotonta omaan mieltymykseeni. Jos kohtauksessa ei tapahdu mitään missä kameran pyörittelystä ympäri henkilöitä olisi hyötyä en erityisen paljoa tällaisista tarpeettomista kameran liikkeistä perusta. Tietenkin sopivissa määrin ne luovat katsojalle tunnetta että jotain tapahtuu kun on jonkinmoista liikettä, mutta mikäli se ei tuota kohtaukseen mitään varsinaista lisäarvoa on se vain tympeää ja merkityksetöntä heilumista jolla tunnutaan vain paikkaavan kohtauksen mitäänsanomattomuutta.

    Lepakoita nähdään lyhyitä hetkiä myös lähikuvassa

    Henkilöt jäävät katsojalle etäiseksi ja merkityksettömiksi tusinahahmoiksi eikä heihin muodostu minkäänlaista tunnesidettä. Ei sillä, en tämän tyylilajin filmatisoinnissa sellaista erityisemmin odotakaan.

    Elokuvassa on kyllä hyvätkin hetkensä ja efektitkin ovat tarpeeksi toimivaa tasoa. Lisäksi hauskana pienenä vivahteena mainittakoon että lepakoiden hyökätessä kaupunkiin voi katsoja bongata kaupungin elokuvateatterissa esityksissä pyörivän elokuvan olevan Nosferatu joka on tunnettu vampyyrielokuvien klassikko.

    Vaikka elokuva onkin suhteellisen mitäänsanomaton, on sille silti paikkansa ja aikansa. Se on sopivan viihdyttävä mikäli siihen osaa suhtautua oikeanlaisilla odotuksilla. Itselleni tämä toimi tarpeeksi hyvin vaikka ei tätä erityisen paljoa voi muille kehuakaan.

  • Leffalauantai: Star Wars: Episode 1 – The Phantom Menace (Tähtien Sota: Episodi 1 – Pimeä uhka)

    Nuori Anakin Skywalker kilpa-ajoissa (Jake Lloyd)

    Star Wars: Episode 1 – The Phantom Menace (IMDB) joka suomeksi on tunnettu nimellä Tähtien Sota: Episodi 1 – Pimeä uhka on vuonna 1999 julkaistu toiminnallinen sci-fi seikkailu jonka on ohjannut George Lucas. Sen pääosarooleissa nähdään Ewan McGregor, Liam Neeson, Natalie Portman, Jake Lloyd sekä Ray Park.

    Monelle Star Wars -saaga on tuttu jo lapsuudesta asti ja siten myös elokuvien julkaisujärjestykset ovat tiedossa. Niille jotka eivät asiaan ole kuitenkaan perehtyneet niin lyhyesti kerrottuna elokuvat on julkaistu siten että ensimmäisenä elokuvasarjassa julkaistiin episodit 4, 5 ja 6 vuosina 1977, 1980 ja 1983. Tämän jälkeen odottavilla aika oli pitkä, sillä seuraavaksi julkaistu teos oli tämä episodi 1 vuonna 1999. Vaikka tämä on julkaistukin vuosia episodien 4-6 jälkeen on tämä silti ajallisesti ja tarinallisesti nimensä mukaisesti saagan ensimmäinen osa jossa on elokuvasarjan myöhemmistä osista tuttuja henkilötä.

    Tämän episodin tarinassa kerrotaan kuinka Kauppaliitto saartaa Naboo-planeettaa verotuspoliittisten syiden vuoksi. Galaktinen tasavalta koettaa saada aikaiseksi neuvotteluita jediritarien Qui-Gon Jinnin (Liam Neeson) ja hänen oppipoikansa Obi-Wan Kenobin (Ewan McGregor) avulla, mutta Kauppaliiton puolen toimien johdosta neuvotteluita ei koskaan käydä. Toimenpiteet johtavat konflikteihin joiden vuoksi jediritarit pelastavat kuningatar Amidalan (Natalie Portman) piilottautumalla Tatooinelle.

    Tatoiinella he kohtaavat nuoren orjapojan Anakin Skywalkerin (Jake Lloyd) jonka poikkeuksellisten kilpailutaitojen ansiosta vedonlyönnin seurauksena he voittavat hajonneeseen alukseensa korjausta varten tarvittavat osat ja saavat myös samalla Anakinin vapaaksi orjan roolista. Qui-Gon Jinn vaistoaa että Anakin ei ole aivan normaali poika vaan Voima on hänessä vahvana ja niinpä hän tahtoisi saada hänet jedi-koulutukseen.

    Poliittiset jännitteet lisääntyvät tarinan edetessä ja sotaa aletaan käydä monella rintamalla ja kuvioihin ilmaantuu myös Voiman pimeällä puolella toimivat Sithit. Obi-Wan ja Qui-Gon Jinn joutuvat kohtaamaan Sith-mestarin oppipojan Darth Maulin (Ray Park) tyylikkässä valomiekkataistelussa.

    Pimeän puolen Sith-oppipoika Darth Maul (Ray Park) on taitava valomiekan käyttäjä

    Star Warsit on elokuvasarja jonka ympärille on rakentunut vankkaa fanikuntaa joille osalle filmatisoinnit tuntuvat olevan elokuvaa suurempi asia. Sarja on innoittanut monia ja sen vaikutusta populäärikulttuuriin on mahdotonta olla huomaamatta, sillä aina toisinaan muissakin elokuvissa törmää viittauksiin tähän elokuvasarjaan (katso elokuvan Fanboys-arvostelu täältä). Onkin luultavasti hyvä että olen nähnyt ensimmäistä kertaa alkuperäiset Star Warsit vasta yläasteikäisenä joten niin syvää kulttuurillista tunnesidettä näihin elokuviin ei päässyt syntymään että jokainen alkuperäisen trilogian jälkeen julkaistu elokuva olisi täyttä roskaa joka häpäisee kauniit muistot lapsuuteen kuuluvista hienoimmista elokuvista.

    Omaan elokuvamakuuni The Phantom Menace toimii hienosti, vaikkakin sen tarina ei ehkä niin mukaansatempaava ja kiintoisa olekaan kuin sen toivoisi olevan. Tarinassa on omaan makuun aavistuksen turhan paljon avaruuden joukkojen politiikkaa ja politikointia jotta siitä voisin täysin innostua, mutta onneksi isomman ja aavistuksen tylsähkön tarinan sijaan yksittäisten henkilöiden tarinat ovat mielenkiintoisempia ja niissä on hyvää vetovoimaa pitämässä mielenkiintoa yllä läpi koko elokuvan.

    Tasapaino toiminnallisuuden ja kerronnallisuuden välillä on hyvä. Tarina etenee tasaisen varmasti, mutta välilin on tuotu hyvällä maulla mukaan tiiviimmin katsojaa penkissä pitäviä elementtejä kuten Anakinin kilpa-ajo tai Qui-Gon Jinnin, Obi-Wan Kenobin sekä Darth Maulin välinen valomiekkataistelu. Tämänkaltaiset kohtaukset ovatkin Phantom Menacen vahvinta antia, sillä vaikka isommatkin taistelukohtausket ovat toimivia, on nämä silti ne kohtaukset jotka jäävät parhaiten kokonaisuudessa mieleen. Tiukka valomiekkataistelu eeppisellä musiikilla varustettuna on kaunista katsottavaa.

    Phantom Menacessa on käytetty paljon erikoistehosteita jotka suurin osa on kestäneet hyvin aikaa, mutta muutamin paikoin efekteistä voi helposti havaita että aivan modernein elokuva ei enää ole kyseessä. Onneksi kokonaisuutena efektit toimivat eikä niiden vuoksi katselukokemus jätä kylmäksi.

    Kokonaisuutena pidin tästä elokuvasta. Olin tämän pari kertaa nähnyt aikaisemmin joskus luultavasti alle 20-vuotiaana enkä muistanut enää kuin yksittäisiä kohtauksia, joten oli miellyttävää uppoutua katselukokemukseen vain huomatakseen että ei käytännössä enää muistanut juurikaan mitään ja pääsi tämän katsomaan lähes kokonaan ensikertalaisen katsojan kaltaisella kokemuksella. Uusin silmin katsottuna vailla kunnollisia muistikuvia tämä oli mukaansatempaavaa seikkailua jonka katsoo mielellään kerran jos toisenkin.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 771 929 annettuun ääneen”]6,5/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: From Dusk Till Dawn 3: The Hangman’s Daughter

    Esmeralda (Ara Celi)

    From Dusk Till Dawn 3: The Hangman’s Daughter (IMDB) on vuonna 1999 julkaistu toiminnallinen vampyyrielokuva jonka on ohjannut P. J. Pesce. Pääosarooleissa nähdään Marco Leonardi, Michael Parks, dRebecca Gayheart, Arfa Celi, Jordana Spiro, Lennie Loftin sekä aikaisemmissakin osissa nähty Danny Trejo.

    Tarinassa kerrotaan kuinka muutama rikollinen, pyöveli, hänen tyttärensä, lähetystyötä tekevä pariskunta sekä muutama muu ihminen päätyvät kukin tavallaan Meksikon puolella sijaitsevaan hämäräperäiseen kapakkaan. Kapakan asiakaskunta saa nopeasti huomata että aivan jokainen asiakas ei olekaan ihminen vaan verta janoava vampyyri.

    Kaiken muun lisäksi eräs paikalle ihmisten joukossa saapunut henkilö saa kuulla totuuden siitä kuinka hänen äitinsä ei olekaan kuollut hänen syntymässään kuten hänelle on kerrottu, vaan todellisuudessa hän on eräs paikalla olleista vampyyreistä. Samalla hän saa tietää että hän on vampyyriprinsessa Santanica Pandemonium.

    Mary Newlie (Rebecca Gayheart)

    Edellisen From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Moneyn tapaan tällä osalla on hyvin vähän tekemistä elokuvasarjan ensimmäisen osan kanssa eikä tällä käytännössä ole juuri mitään yhteistä myöskään Texas Blood Moneyn kanssa joten katsoakseen tämän elokuvan ei aikaisempia osia katsomaton menetä juuri mitään. Pieniä mutta merkityksettömiä viittauksia löytyy aiempiin osiin, mutta kokonaisuutena on tämä omilla jaloillaan seisova elokuva jonka katsoja ei tarvitse pohjatietoa aiemmista elokuvista.

    Siinä missä kaksi aikaisempaa From Dusk Till Dawnia ovat olleet toiminnallisia vampyyrielokuvia vahvoilla splatter-tyylin toteutuksella, on ilahduttavasti tämän osan kohdalla painopiste merkittävästi enemmän vampyyrielokuvassa kuin toimintaelokuvassa.

    Tässäkin on kyllä paljon toimintaa, mutta silti tämä on paljon helpompi laskea vampyyrielokuvaksi kuin aikaisemmat osat sillä tässä annetaan paljon enemmän tilaa hyvien vampyyrielokuvien tunnelman mystiikalle ja lajityypin klassisille elementeille.

    Omaan makuuni tämä oli From Dusk Till Dawn -elokuvista selkeästi paras. Tämä on vampyyrielokuvista pitävälle viihdyttävä toimintapläjäys jonka katsoo mieluusti useammankin kerran.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 11 076 annettuun ääneen”]4,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Deep Blue Sea

    Dr. Susan McAlester (Saffron Burrows)

    Deep Blue Sea (IMDB) on Renny Harlinin ohjaama toimintaelokuva vuodelta 1999. Pääosarooleissa nähdään Saffron Burrows, Thomas Jane, Samuel L. Jackson, Jacqueline McKenzie, LL Cool, Stellan Skarsgård sekä Michael Rapaport.

    Merellä sijaitsevassa Aquatican laboratoriossa kehitetään hoitokeinoa Alzhaimerin tautiin sillä tutkijat ovat huomanneet että haiden aivoissa olevien ainesten avulla lääkkeen kehittämisen pitäisi olla mahdollista. Harmillista kyllä aivan puhtailla keinoilla ei päämäärään olla pääsemässä vaan tutkijat ovat geenimanipuloineet kokeissa käytettyjen haiden DNA:ta tuottamaan niiden aivoissa paremmin lääkkeen kehityksen kannalta tarpeellisia aineita.

    Jokainen Jurassic Parkin (lue arvostelu) nähnyt tietää millaisia riskejä siihen sisältyy kun ihminen lähtee puuttumaan luontokappaleiden luonnolliseen kehitykseen. Tällä kertaa ihminen saa poimia vaarallisen leikkinsä hedelmänä kuolemaa jonka kylvömiehinä nähdään geenimanipuloinnin seurauksena älyllisesti liiaksi kehittyneet hait.

    Hai tulee ja hai tappaa

    Deep Blue Sea on tiivistunnelmainen toimintaelokuva jonka tunnelmassa huokuu katastrofielokuvien meininkiä. Tarina on suhteellisen merkityksetön, mutta silti tarpeeksi hyvä että sen ympärille on saatu rakennettua lajityypille hyvin toimiva ympäristö ja tarkoitus.

    Henkilöhahmot ovat kautta linjan mitäänsanomattomia eikä niistä löydy minkäänmoista syvyyttä, mutta omassa elokuvamaussani tämän tyylilajin tuotoksissa juoni ja hahmot ovat suhteellisen irrelevantteja. Katastrofielokuvat ja toimintaelokuvat joissa on samankaltaista olemusta ovat kiintoisampia niiden tunnelman vuoksi.

    Ilahduttavaa kyllä Deep Blue Sea onnistuu tässä tyylilajissa itselleni olennaisimmassa elementissä poikkeuksellisen hyvin. Se on yksinkertaisesti mukaansatempaava, viihdyttävä ja mikä parasta myös monin paikoin yllättävä. Monesti on helppoa arvata ketkä tulevat selviämään ja ketkä ei, mutta tämän elokuvan kohdalla matto vedettiin arvaajan jalkojen alta useammankin kerran. Tämänkaltaista yllätyksellisyyttä toivoisi näkevänsä useamminkin perinteisten kliseisten lopputulemien sijaan.

    Paikoitellen on helppoa huomata että aivan kaikki erikoistehosteet eivät ole kestäneet aikaa aivan niin hyvin kuin toivoisi, mutta onneksi niiden kömpelyys ei ollut liiaksi häiritsevää eikä tunnelmaa pilaavaa. Eniten elokuvassa itseäni kävi häiritsemään useammankin hahmon teennäisen tuntuinen egoilu, mutta onneksi tätäkin pystyy vielä katsomaan läpi sormiensa sillä kovin kauaa sitä ei tarvitse katsoa kun hait jo varastavat huomion itseensä.

    Kokonaisuutena Deep Blue Sea on lajityypissään hyvä elokuva. Se on tiivistunnelmainen toiminta missä paikoitellen muutamissa kohtauksissa tuntuu olevan jopa kepeää flirttailua Jurassic Parkin suuntaan.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 126 245 annettuun ääneen”]5,9/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Money (Hämärästä aamunkoittoon 2 – Texas Blood Money)

    Buck (Robert Patrick)

    From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Money (IMDB) joka suomeksi on käännetty ainoastaan alkunsa osalta ja tunnetaan nimellä Hämärästä aamunkoittoon 2: Texas Blood Money on vuonna 1999 julkaistu toiminnallinen vampyyrielokuva. Sen on ohjannut Scott Spiegel ja sen pääosarooleissa nähdään Robert Patrick, Bo Hopkins, Duane Whitaker, Muse Watson, Brett Harrelson, Raymond Cruz sekä Danny Trejo.

    Nimestään huolimatta tällä elokuvalla on tekemistä edellisen From Dusk Till Dawnin (lue arvostelu) kanssa ainoastaan ohuesti miljöön ja yhden yksittäisen hahmon osalta eikä tämän katsominen vaadi pohjalle edellisen osan tuntemista.

    Tarinassa kerrotaan viidestä rikollisesta jotka lähtevät Meksikoon tarkoituksenaan toteuttaa pankista suuren valuuttamäärän nostaminen omatoimisen aseistuksella avustetun pikakassan kautta. Paikan päälle saavuttua rikolliset vähitellen huomaavat että poliisivoimat ovat heidän pienin murheensa ja ryöstökeikka muovautuu eloonjäämistaisteluksi jota käydään vampyyreitä vastaan.

    Kauniistakin naisesta voi tulla vampyyrinä vähemmän viehättävä näky

    Elokuvasarjan edellisen osan tapaan tässä mennään tyylilajinsa osalta samankaltaisissa vesissä kahlaillen. Tasapaksu tarina, överiksi vedettyä räiskintää – vaikkakin vähemmän splatter-tyylillä kuin edellisessä osassa – sekä suhteellisen vaisu kokonaisuus. Viihdyttävä oikeanlaisessa mielentilassa, mutta kokonaisuutena jättää kylmäksi.

    Siinä missä sarjan ensimmäiseen osaan oli saatu nimekkäitäkin näyttelijöitä houkuteltua näyttelijäkaartiin ei tämän elokuvan kohdalla aivan yhtä suuria tähtiä ole lähtenyt mukaan. Eipä siinä, tunnetummat näyttelijät tätä filmiä silti tuskin keskinkertaisesta olisi saanut sen korkeammalle korotettua.

    Oli tässä elokuvassa keskinkertaisuuden lisäksi kuitenkin jotain poikkeuksellisen hyvinkin onnistunutta, sillä monin paikoin ohjauksessa oli käytetty omaperäisiä kuvakulmavalintoja jotka myös toimivat hyvin. Tämänkaltaista rohkeaa kokeilua soisi näkevänsä kamerakulmien käytössä useamminkin, vaikkakin on helppoa myös ymmärtää miksi sellaista ei kovin usein nähdä. Villit ja tavallisuudesta poikkeavat kameratyöskentelyt on usein hit and miss -tasoa joissa jälkimmäinen tahtoo ottaa kaksintaistelussa useammin voiton.

    Kokonaisuutena From Dusk Till Dawn 2 on keskinkertainen vaikkakin viihdyttävä filmatisointi joka toimii sopivasti aivot nollilla -hetkiin. Vampyyrielokuvana tämä ei erityisesti iske allekirjoittaneen vampyyrileffamieltymykseen, mutta toiminnallisena lajityyppinsä lapsena kestää katselun kerran tai vaikka toisenkin.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 15 396 annettuun ääneen”]4,2/10[/simple_tooltip])