Leffalauantai: From Dusk Till Dawn 3: The Hangman’s Daughter

Esmeralda (Ara Celi)

From Dusk Till Dawn 3: The Hangman’s Daughter (IMDB) on vuonna 1999 julkaistu toiminnallinen vampyyrielokuva jonka on ohjannut P. J. Pesce. Pääosarooleissa nähdään Marco Leonardi, Michael Parks, dRebecca Gayheart, Arfa Celi, Jordana Spiro, Lennie Loftin sekä aikaisemmissakin osissa nähty Danny Trejo.

Tarinassa kerrotaan kuinka muutama rikollinen, pyöveli, hänen tyttärensä, lähetystyötä tekevä pariskunta sekä muutama muu ihminen päätyvät kukin tavallaan Meksikon puolella sijaitsevaan hämäräperäiseen kapakkaan. Kapakan asiakaskunta saa nopeasti huomata että aivan jokainen asiakas ei olekaan ihminen vaan verta janoava vampyyri.

Kaiken muun lisäksi eräs paikalle ihmisten joukossa saapunut henkilö saa kuulla totuuden siitä kuinka hänen äitinsä ei olekaan kuollut hänen syntymässään kuten hänelle on kerrottu, vaan todellisuudessa hän on eräs paikalla olleista vampyyreistä. Samalla hän saa tietää että hän on vampyyriprinsessa Santanica Pandemonium.

Mary Newlie (Rebecca Gayheart)

Edellisen From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Moneyn tapaan tällä osalla on hyvin vähän tekemistä elokuvasarjan ensimmäisen osan kanssa eikä tällä käytännössä ole juuri mitään yhteistä myöskään Texas Blood Moneyn kanssa joten katsoakseen tämän elokuvan ei aikaisempia osia katsomaton menetä juuri mitään. Pieniä mutta merkityksettömiä viittauksia löytyy aiempiin osiin, mutta kokonaisuutena on tämä omilla jaloillaan seisova elokuva jonka katsoja ei tarvitse pohjatietoa aiemmista elokuvista.

Siinä missä kaksi aikaisempaa From Dusk Till Dawnia ovat olleet toiminnallisia vampyyrielokuvia vahvoilla splatter-tyylin toteutuksella, on ilahduttavasti tämän osan kohdalla painopiste merkittävästi enemmän vampyyrielokuvassa kuin toimintaelokuvassa.

Tässäkin on kyllä paljon toimintaa, mutta silti tämä on paljon helpompi laskea vampyyrielokuvaksi kuin aikaisemmat osat sillä tässä annetaan paljon enemmän tilaa hyvien vampyyrielokuvien tunnelman mystiikalle ja lajityypin klassisille elementeille.

Omaan makuuni tämä oli From Dusk Till Dawn -elokuvista selkeästi paras. Tämä on vampyyrielokuvista pitävälle viihdyttävä toimintapläjäys jonka katsoo mieluusti useammankin kerran.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 4,8/10)

Leffalauantai: Deep Blue Sea

Dr. Susan McAlester (Saffron Burrows)

Deep Blue Sea (IMDB) on Renny Harlinin ohjaama toimintaelokuva vuodelta 1999. Pääosarooleissa nähdään Saffron Burrows, Thomas Jane, Samuel L. Jackson, Jacqueline McKenzie, LL Cool, Stellan Skarsgård sekä Michael Rapaport.

Merellä sijaitsevassa Aquatican laboratoriossa kehitetään hoitokeinoa Alzhaimerin tautiin sillä tutkijat ovat huomanneet että haiden aivoissa olevien ainesten avulla lääkkeen kehittämisen pitäisi olla mahdollista. Harmillista kyllä aivan puhtailla keinoilla ei päämäärään olla pääsemässä vaan tutkijat ovat geenimanipuloineet kokeissa käytettyjen haiden DNA:ta tuottamaan niiden aivoissa paremmin lääkkeen kehityksen kannalta tarpeellisia aineita.

Jokainen Jurassic Parkin (lue arvostelu) nähnyt tietää millaisia riskejä siihen sisältyy kun ihminen lähtee puuttumaan luontokappaleiden luonnolliseen kehitykseen. Tällä kertaa ihminen saa poimia vaarallisen leikkinsä hedelmänä kuolemaa jonka kylvömiehinä nähdään geenimanipuloinnin seurauksena älyllisesti liiaksi kehittyneet hait.

Hai tulee ja hai tappaa

Deep Blue Sea on tiivistunnelmainen toimintaelokuva jonka tunnelmassa huokuu katastrofielokuvien meininkiä. Tarina on suhteellisen merkityksetön, mutta silti tarpeeksi hyvä että sen ympärille on saatu rakennettua lajityypille hyvin toimiva ympäristö ja tarkoitus.

Henkilöhahmot ovat kautta linjan mitäänsanomattomia eikä niistä löydy minkäänmoista syvyyttä, mutta omassa elokuvamaussani tämän tyylilajin tuotoksissa juoni ja hahmot ovat suhteellisen irrelevantteja. Katastrofielokuvat ja toimintaelokuvat joissa on samankaltaista olemusta ovat kiintoisampia niiden tunnelman vuoksi.

Ilahduttavaa kyllä Deep Blue Sea onnistuu tässä tyylilajissa itselleni olennaisimmassa elementissä poikkeuksellisen hyvin. Se on yksinkertaisesti mukaansatempaava, viihdyttävä ja mikä parasta myös monin paikoin yllättävä. Monesti on helppoa arvata ketkä tulevat selviämään ja ketkä ei, mutta tämän elokuvan kohdalla matto vedettiin arvaajan jalkojen alta useammankin kerran. Tämänkaltaista yllätyksellisyyttä toivoisi näkevänsä useamminkin perinteisten kliseisten lopputulemien sijaan.

Paikoitellen on helppoa huomata että aivan kaikki erikoistehosteet eivät ole kestäneet aikaa aivan niin hyvin kuin toivoisi, mutta onneksi niiden kömpelyys ei ollut liiaksi häiritsevää eikä tunnelmaa pilaavaa. Eniten elokuvassa itseäni kävi häiritsemään useammankin hahmon teennäisen tuntuinen egoilu, mutta onneksi tätäkin pystyy vielä katsomaan läpi sormiensa sillä kovin kauaa sitä ei tarvitse katsoa kun hait jo varastavat huomion itseensä.

Kokonaisuutena Deep Blue Sea on lajityypissään hyvä elokuva. Se on tiivistunnelmainen toiminta missä paikoitellen muutamissa kohtauksissa tuntuu olevan jopa kepeää flirttailua Jurassic Parkin suuntaan.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 5,9/10)

Leffalauantai: From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Money (Hämärästä aamunkoittoon 2 – Texas Blood Money)

Buck (Robert Patrick)

From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Money (IMDB) joka suomeksi on käännetty ainoastaan alkunsa osalta ja tunnetaan nimellä Hämärästä aamunkoittoon 2: Texas Blood Money on vuonna 1999 julkaistu toiminnallinen vampyyrielokuva. Sen on ohjannut Scott Spiegel ja sen pääosarooleissa nähdään Robert Patrick, Bo Hopkins, Duane Whitaker, Muse Watson, Brett Harrelson, Raymond Cruz sekä Danny Trejo.

Nimestään huolimatta tällä elokuvalla on tekemistä edellisen From Dusk Till Dawnin (lue arvostelu) kanssa ainoastaan ohuesti miljöön ja yhden yksittäisen hahmon osalta eikä tämän katsominen vaadi pohjalle edellisen osan tuntemista.

Tarinassa kerrotaan viidestä rikollisesta jotka lähtevät Meksikoon tarkoituksenaan toteuttaa pankista suuren valuuttamäärän nostaminen omatoimisen aseistuksella avustetun pikakassan kautta. Paikan päälle saavuttua rikolliset vähitellen huomaavat että poliisivoimat ovat heidän pienin murheensa ja ryöstökeikka muovautuu eloonjäämistaisteluksi jota käydään vampyyreitä vastaan.

Kauniistakin naisesta voi tulla vampyyrinä vähemmän viehättävä näky

Elokuvasarjan edellisen osan tapaan tässä mennään tyylilajinsa osalta samankaltaisissa vesissä kahlaillen. Tasapaksu tarina, överiksi vedettyä räiskintää – vaikkakin vähemmän splatter-tyylillä kuin edellisessä osassa – sekä suhteellisen vaisu kokonaisuus. Viihdyttävä oikeanlaisessa mielentilassa, mutta kokonaisuutena jättää kylmäksi.

Siinä missä sarjan ensimmäiseen osaan oli saatu nimekkäitäkin näyttelijöitä houkuteltua näyttelijäkaartiin ei tämän elokuvan kohdalla aivan yhtä suuria tähtiä ole lähtenyt mukaan. Eipä siinä, tunnetummat näyttelijät tätä filmiä silti tuskin keskinkertaisesta olisi saanut sen korkeammalle korotettua.

Oli tässä elokuvassa keskinkertaisuuden lisäksi kuitenkin jotain poikkeuksellisen hyvinkin onnistunutta, sillä monin paikoin ohjauksessa oli käytetty omaperäisiä kuvakulmavalintoja jotka myös toimivat hyvin. Tämänkaltaista rohkeaa kokeilua soisi näkevänsä kamerakulmien käytössä useamminkin, vaikkakin on helppoa myös ymmärtää miksi sellaista ei kovin usein nähdä. Villit ja tavallisuudesta poikkeavat kameratyöskentelyt on usein hit and miss -tasoa joissa jälkimmäinen tahtoo ottaa kaksintaistelussa useammin voiton.

Kokonaisuutena From Dusk Till Dawn 2 on keskinkertainen vaikkakin viihdyttävä filmatisointi joka toimii sopivasti aivot nollilla -hetkiin. Vampyyrielokuvana tämä ei erityisesti iske allekirjoittaneen vampyyrileffamieltymykseen, mutta toiminnallisena lajityyppinsä lapsena kestää katselun kerran tai vaikka toisenkin.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 4,2/10)

Leffalauantai: Forever mine

Alan Ripleyn ja Manuel Esqueman roolissa nähdään Joseph Fiennes

Forever mine (IMDB) on vuonna 1999 julkaistu romanttinen rikosdraama. Sen on ohjannut Paul Schrader ja sen pääosissa nähdään Joseph Fiennes, Ray Liotta, Gretchen Mol sekä Vincent Laresca.

Nuori Alan Ripley (Joseph Fiennes) on töissä allaspoikana Miamin rannikolla. Eräänä päivänä töissä ollessaan hänen katseensa hakeutuu meren aaltojen seasta nousevaan häikäisevään kauniiseen lomailijaan Ella Briceen (Gretchen Mol) jonka seuraan Alan pian hakeutuukin. Alanille selviää nopeasti että Ella on tuoreen aviomiehensä Mark Bricen (Ray Liotta) kanssa lomalla, joten lähemmän tuttavuuden tekeminen Ellaan ei olisi järin suotavaa.

Naisellisen kauneuden hämärrettyä Alanin arviointikykyä hän ei kuitenkaan ymmärrä tai välitä soveliaisuuden rajoista eikä Ella sen enempää osaa laittaa jarruja hyvissä ajoin pohjaan. Markin ja Ellan loman päätyttyäkään Alan ei unohda naista ja vähitellen myös Mark saa selvää mitä hänen vaimonsa ja allaspojan välillä tapahtuu. Mark ottaa ohjat käsiinsä jonka jälkeen Alan katoaa kuvioista kokonaan yli kymmeneksi vuodeksi kunnes hän tulee osalliseksi Ellan ja Markin elämään uuden identiteetin ja työkuvioiden myötä.

Ella Brice (Gretchen Mol)

Lajityyppikuvauksena romanttinen draama ainakin itselleni tuo ensimmäisenä mieleen Titanicin (lue arvostelu) tai vaikkapa A walk to rememberin (Muistojen polku) joten tätä mielikuvaa vasten tuntuu vaikealta sijoittaa tämä samaan kategoriaan. Ehkä siksi että se ei tunnu erityisen romanttiselta eikä kovinkaan dramaattiseltakaan tai kenties siksi että siihen on lisätty myös aineksia rikoselokuvien lajityypistäkin.

Onneksi elokuvan ei ole pakko olla erityisen hyvin onnistunut missään yrittämässään lajityypissä jotta se voi silti olla katsojalleen viihdyttävä. Tähän määritelmään onneksi tämäkin teos mahtui ja itselleni jäi siitä positiivinen katselukokemus.

Pidin tavasta kuinka Alanin ja Ellan välinen rakkaustarina näyttäytyi, tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Siinä missä Alanin tunteiden kuvauksen on luultavasti tarkoitettu olevan romanttinen kuvaus kaiken voittavasta rakkaudesta, tuntui se enemmänkin elämän realiteeteistä välittämättömän naiivin idealistin epäterveeltä ja pakkomielteiseltä rakastumiselta varattuun naiseen.

Mark Brice (Ray Liotta)

Pidin myös elokuvan loppuratkaisusta eikä kokonaisuus missään vaiheessa tuntunut muutoinkaan erityisen huonolta mikäli jättää oman arvomaailman vastaisen moraalisen puolen huomioimatta. Pyrin elokuvien arvioinnissa jättämään muutoinkin tarinan moraaliset-, identeettipoliittiset ja muut yhteiskunnalliset kysymykset ottamatta huomioon, sillä omien arvojeni mukaisuus tai vastaisuus ei ole itselleni yleensä kelvollinen peruste arvioidessa taidetta. Poikkeuksia tietenkin aina löytyy, mutta tällöin kyseessä on yleensä tarina tai kohtaukset joissa ei enää tunnuta menevän taide vaan ideologia edellä.

Kokonaisuutena kaikista epäonnistumisistaan ja puutteistaan huolimatta Forever mine oli viihdyttävä elokuva jonka katsoo kerran tai vaikka kahdesti. Se ei loista millään osa-alueella mutta oli se silti itselleni selvä’sti IMDB:n ja Rotten Tomatoesin tuomioita parempi katselukokemus.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 5,3/10)

Leffalauantai: American Beauty

Lester Burnham (Kevin Spacey)

Sam Mendesin ohjaama vuonna 1999 julkaistu American Beauty on draamaelokuva jonka pääosaroolissa Lester Burnhamina nähdään Kevin Spacey. Muissa merkittävissä rooleissa nähdään Annette Bening, Thora Birch, Mena Suvari, Wes Bentley sekä Chris Cooper.

American Beauty kertoo keskiluokkaisesta perheenisästä Lester Burnhamista joka havahtuu tyytymättömyyteen elämässään ja tajuaa kuinka hän ollut sisältään kuolleena jo pidemmän aikaa. Vaimonsa ja tyttärensä eivät arvosta häntä lainkaan eikä työpaikallakaan sen enempää ole minkäänlaista merkitystä. Lester tutustuu naapuriin muuttaneeseen nuoreen Rickyyn (Wes Bentley) joka uskaltaa olla rohkeampi ja sanoa suoraan vastaan silloin kuin asiat eivät miellytä. Lester pitää Rickyn tavasta sanoa suoraan asioista ja vähitellen Lester itsekin alkaa sanomaan ihmisille vastaan eikä suostu enää olemaan vähättelyn ja halveksunnan kohteena.

Lesterille ja vaimollaan Carolynillä (Annette Bening) on myös nuori tytär Jane (Thora Birch). Lester ja Carolyn menevät katsomaan tyttärensä Cheerleader-esitystä koululle jossa Lester iskee silmänsä tyttärensä ystävään Angelaan (Mena Suvari). Pian Lester alkaakin treenaamaan itseään parempaan kuntoon tehdäkseen vaikutuksen Angelaan.

Carolyn (Annette Bening)

Naapuriin muuttaneet Rick ja hänen perheensä ovat omalaatuista väkeä. Rick kuvaa kaiken aikaa videokameransa kanssa ympäröiviä asioita ja pian hän kiinnostuukin naapuristaan Janesta. Rickin isä on tiukkaa kuria pitävä entinen sotilas ja äitinsä on hiljainen nainen josta ei paljoa kerrota.

American Beauty on varsin laaja elokuva josta löytää paljon mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Vaikka elokuva kertookin keski-ikäisen miehen kyllästymisestä nykyiseen elämäänsä jossa hän oikeasti ei edes elä eikä koe elävänsä ja siksi päättää muuttaa elämänsä toisenlaiseksi, on siinä silti monipuolisten ja erilaisten henkilöhahmojen kautta enemmänkin mielenkiintoisia elmenttejä.

Lesterin eroottinen kiinnostuminen tyttärensä ystävää Angelaa kohtaan ja mieleenpainuva tapaaminen naapurin Rickin kanssa herättävät hänet tajuamaan kuinka paljon elämässä voisi olla enemmänkin. Hänen ei tarvitse olla töissään ja kotonaan muiden kynnysmattona jolla ei ole muiden silmissä mitään arvoa. Vaikka hänellä on vaimonsa kanssa seksuaalisuus tukahtunut ja he ovat kasvaneet erilleen niin henkisesti kuin fyysisestikin hän silti huomaa että kaikki eivät jaa hänen vaimonsa näkemystä itsestään. Samoin Rickin ajatuksien innoittamana hän uskaltaa haistattaa töissään pitkät työnantajalleen ja lähteä kulkemaan omia teitään.

Angela (Mena Suvari)

Elokuvassa tuodaan myös mielenkiintoisella tavalla esiin tyttären näkökulmaa isästään sekä vaimonsa kokemaa turhautumista ja tukahtumisen tunnetta. Myös naapuri Rickin perhe-elämää avataan katsojalle ja luodaan mielikuvaa epävarmasta isästä joka väkivaltaankin turvautuen haluaa pitää yllä mielikuvaa vahvasta miehestä joka kuitenkin haluaa peittää todellista puoltaan itseltään ja muilta.

American Beautyssä kerrotaan myös mielenkiintoisella tavalla nuorten kokemista epävarmuuden tunteista, hyväksynnän tarpeesta, halusta olla erilainen mutta kuitenkin silti rakastettu. Siitä kuinka he perheessä kaipaavat läheisyyttä ja roolimallia jotta kokisivat turvallisuuden tunnetta elämän muutosten keskelllä.

Tarinan ja kiinnostavien sekä monipuolisten henkilöhahmojensa lisäksi elokuva on myös ohjauksellisesti hyvää tasoa. Kaikki kuvaukselliset ja leikkaukselliset puolet on hoidettu hyvin ja tasapainoisesti eikä siitä löydä mitään moitittavaa.

Kokonaisuutena American Beauty on erinomainen elokuva joka jokaisen elokuvista pitävän tulisi ainakin kerran elämässään nähdä. Elokuva on päässyt myös Suosituksia-sivulleni

Arvosana: 9/10 (IMDB: 8,4/10)