Tag: Vuoden 2004 elokuva

  • Leffalauantai: Finding Neverland (Finding Neverland – tarinan lähteillä)

    Näytelmää katsomassa.

    Marc Forsterin ohjaama Finding Neverland (IMDB) joka suomeksi tunnetaan myös nimellä Finding Neverland – tarinan lähteillä on vuonna 2004 julkaistu draamaelokuva. Pääosarooleissa nähdään Johnny Depp, Kate Winslet sekä Freddie Highmore.

    Näytelmien kirjoittaja Sir James Matthew Barrie (Johnny Depp) ei ole saanut kovinkaan positiivisia arvosteluita viimeisimmästä näytelmästään. Ollessaan päivällä puistossa kirjoittamassa hän tutustuu Sylvia Daviesiin (Kate Winslet) sekä hänen poikiinsa. James ystävystyy tämän naisen ja hänen lapsiensa kanssa ja saa heidän kauttansa ainekset uuteen näytelmäänsä. Näytelmän päähenkilö saa nimensä Sylvian pojan Peterin mukaan ja se tullaan myöhemmin tuntemaan Peter Panina.

    Olen nähnyt tämän elokuvan ainakin kerran aikaisemmin, luultavamminkin joskus vuoden 2004-2006 välillä. Mielikuvanani oli että olin pitänyt tästä elokuvasta ja myös muistikuvani antoivat sellaista osviittaa, sillä vuosien jälkeenkin muistin edes pääpiirteittäin mitä tässä elokuvassa tapahtui. Monesti elokuvat jotka ovat täysin keskinkertaisia unohtuvat jo muutamassa vuodessa eikä niistä jää juuri mitään muistijälkeä, mutta ne joissa on ollut jotain jättävät tavallisesti ainakin jonkinlaisen muiston. Uudelleen katsottuna positiivinen mielikuvani tästä elokuvasta säilyi ja vahvistui, sillä pidin tästä yhä.

    Tarina ja sen hahmot ovat mielenkiintoisia. Vaikka pääpaino onkin Deppin, Winsletin ja lasten rooleissa on suhteellisen pienellä ruutuajalla varustetut roolit myös kerrottu siten että heistä saa hyvin katsojana luotua omat mielikuvansa. Deppin roolihahmon vaimo Mary (Radha Mitchell) on suhteellisen pienessä roolissa, mutta samalla silti erittäin olennaisessa osassa, sillä hänen ja heidän etäisen ja kylmän avioliittonsa kuvauksen kautta katsoja saa lisää syvyyttä ja ymmärrystä Peter Pan -tarinan kirjoittajaan.

    Jamesin keskustelut Sylvian kanssa hänen omasta lapsuudestaan ja sen kuolemasta sekä myöhemmin Peterin kommentti Jamesille antavat katsojalle vihiä siitä mistä Peter Panissa on kysymys.

    Kaikki elementit on kohdallaan, näyttely toimii hienosti ja tunnelma on koskettava joten edelleenkin tämä oli katsomisen arvoinen elokuva.

  • Elokuva: 2046

    Kar-Kai Wongin ohjaama 2046 on romanttinen scifi-draama vuodelta 2004.

    Chow (Tony Leung Chiu-wai) on kirjoittaja joka kirjoittaa tarinaa nimeltään 2046. Tarina saa inspiraatiota hänen omista kokemuksistaan ja hänen seksisuhteestaan naisen kanssa joka asui huoneessa 2046.

    Tarina itsessään on ajatuksen tasolla yksinkertainen, mutta tapa millä Kar-Kai Wong sen katsojalle rakentaa saa sen tuntumaan merkittävästi vaikeammalta. Tämän elokuvan tapauksessa se on ainoastaan hyvä juttu, sillä samalla tapaa kuin saman ohjaajan In the mood for lovesta saa luultavasti tästäkin katsojana irti enemmän useammalla katselukerralla. Elokuva joka on tarpeeksi selkeä että siitä saa ensimmäisellä katselulla jo jonkinlaisen mielikuvan muodostettua, mutta samalla kuitenkin tarpeeksi monimutkainen tai ainakin tarpeeksi ajatuksia herättävä että sen tahtoo nähdä uudelleen on positiivinen merkki.

    Tapa miten tarinassa hypitään välillä kirjoittajan kirjoittamaan tarinaan, välillä nykyhetkeen ja välillä käydään menneisyydessä vaatii katsojalta keskittymistä sillä ainakin itselläni paikoitellen oli haasteita hahmottaa ketkä henkilöt ovat kyseessä tai missä vaiheessa elämää asiat tapahtuvat. Tämänkin vuoksi tämä ottanee useamman katselukerran itselleni että siitä saisin paremmin kokonaisuuden rakennettua oikeanlaiseksi.

    Ohjaustyyli on silmiinpistävän poikkeavaa valtavirtaelokuviin nähden. Kuvakulmien käyttö ja monet henkilöiden kuvaamiset peilien kautta ovat mielenkiintoisia ja hyvällä tapaa erottuvia taiteellisia ratkaisuita.

    Visuaalisen tyylin kauneuden lisäksi myöskin elokuvan musiikit ovat kauniita ja tunnelmallisia ja tukevat hyvin kokonaisuutta.

    Kokonaisuutena 2046 on erittäin tyylikäs ja mielenkiintoinen elokuva, mutta kaikkein helpointa katsottavaa se ei ole sen valtavirtatyylistä poikkeavan tyylinsä vuoksi. Kuitenkin se herättää halun katsoa sen useampaan kertaan, joten kyseessä on erittäin onnistunut elokuva.

  • Leffalauantai: Mean Creek

    Nuoret ottavat koulukiusaaja Georgen mukaan melontareissulleen

    Mean Creek (IMDB) on vuonna 2004 valmistunut draamaelokuva. Sen on ohjannut Jacob Estes ja sen pääosissa nähdään Rory Culkin, Ryan Kelley, Scott Mechlowicz, Trevor Morgan, Josh Peck sekä Carly Schoreder.

    Sam (Rory Culkin) saa koulussa selkäänsä kiusaajaltaan Georgelta (Josh Peck) mitättömän pienen syyn takia. Sam kertoo isoveljelleen Rockylle (Trevor Morgan) asiasta ja yhdessä kavereidensa kanssa he päättävät antaa Georgelle opetuksen. He kutsuvat hänet mukaansa souturetkelle joelle missä he viettävät Samin tekaistua syntymäpäiväjuhlaa. Ajatuksena on tehdä Georgelle nöyryyttävä käytännön pila kostoksi Samin huonosta kohtelusta.

    Reissun aikana mukana olijat huomaavat että George ei ole läpeensä paha ja ilkeä vaan hänestä löytyy myös ystävällinenkin puoli. Sam haluaa perua ihastuksensa Milllien (Cary Schroeder) pyynnöstä heidän alkuperäiset aikeet Georgen nöyryyttämisestä, mutta kaikki eivät ole yhtä innoissaan perumassa suunnitelmaa.

    Sam (Rory Culkin) ja Millie (Cary Schroeder)

    Mean Creek on mielenkiintoinen ja uskottavan tuntuinen kuvaus nuorten maailmasta missä ongelmien selvittäminen ottaa alkuperäistä ajatusta synkempiä sävyjä. Tarina on mielenkiintoinen ja siihen on helppoa katsojan samaistua, sillä luultavasti jokainen on kouluvuosinaan kohdannut Georgen kaltaisen kiusaajan jonka olisi kuulunut saada läksytys ilkeyksistään.

    Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja uskottavia persoonia ja heidän välinen dynamiikkansa on hyvin kuvattua. Mitään ei väkisin väännetä rautalangasta katsojalle mutta olennaisimpia henkilöitä kuvataan tarpeeksi jotta heistä saa selkeät mielikuvat. Erityisesti tapa miten Georgen persoonaa avataan hienovaraisesti erilaisten vihjeiden ja hänen käytösmalliensa kautta katsojalle antaa hyvin ymmärrystä siitä miksi hän saattaa toimia miten hän toimii ilman että missään vaiheessa oltaisi asioita tarpeettomasti selitetty.

    Tarinaa rakennetaan mukavan verkkaisella tyylillä ja kohtalaisen vähäinen äänimaailma tukee hyvin tunnelmaa. Myöskin ohjaus ja näyttelytyö on erinomaista, joten elokuva pääsi myöskin Suosituksia-sivulleni (katso täältä).

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 32 007 annettuun ääneen”]7,2/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Shi Mian Mai Fu (Lentävien tikarien talo)

    Xiao Mein roolissa nähdään Ziyi Zhang

    Shi Mian Mai Fu (IMDB), englantilaisittain House of Flying Daggers joka suomalaisittain on käännetty nimellä Lentävien tikarien talo on vuonna 2004 julkaistu toiminnallinen draama. Sen on ohjannut Yimou Zhang ja sen pääosarooleissa nähdään Ziyi Zhang, Takeshi Kaneshiro, Andy Lau sekä Dandan Song.

    Poliisit ovat saaneet tietoonsa että kapinallisjoukko on hallituksen uhkana. Aikaisemman kapinallisjoukon johtaja on jo kuollut, mutta uusi joukko on jo muodostunut ja heidät täytyisi poliisin toimesta laittaa aisoihin ennen kuin on liian myöhäistä.

    Poliisivoimissa työskentelevä Leo (Andy Lau) laittaa Jinin (Takeshi Kaneshiro) tutkimaan paikalliseen bordelliin tullutta uutta sokeaa tanssityttöä siinä toivossa että tämä johdattaisi poliisit Lentävien tikarien kapinallisjoukon luo. Juonittelu ei kuitenkaan jää ainoastaan yhden osapuolen toimeksi vaan vähitellen valheiden ja juonien kuvio laajenee monitahoisemmaksi kuin alussa on vaikuttanut.

    Jin (Takeshi Kaneshiro) joutuu kohtaamaan useita taisteluita

    Heti alkumetreiltä asti on havaittavissa että elokuva on tyyliltään hyvinkin erilainen kuin keskinkertainen Hollywoodissa tuotettu elokuva. Sinänsä tämä ei ole yllätys sillä tätä elokuvaa ei ole tuotettu Hollywoodissa vaan kyseessä on kiinalainen elokuva, mutta erottuvuus on silmiinpistävää. Kaikeksi onneksi tämä erottuvuus on ainoastaan positiivinen asia, sillä visuaalinen tyyli, tunnelma ja estetiikka on sanalla sanoen upeaa katsottavaa.

    Elokuvan alkuvaiheilla nähtävä Main laulu- ja tanssikohtaus hidastettuine kamera-ajoineen luo Matrixmaisia vivahteita. Hienosti toteutettu kameratyöskentely pysyy alusta loppuun saakka positiivisesti edukseen erottuvana. Myöskin tanssin vaihtuessa miekkataisteluksi ja sen jälkeen hiippailevaksi etsinnäksi pääsee katsojana nopeasti huomaamaan että tyylikkyys ei jää ainoastaan visuaaliseen kerrontaan sillä myöskin surroundin monipuoliseen käyttöön on panostettu siten että se herättää katsojan huomion hyvällä tapaa.

    Tarinansa syvyyden osalta tämä elokuva ei tarjoa katsojalleen mitään erityisen puhuttelevaa saati ajatuksia herättävää juonta. Päinvastoin, tarina on yllättävine käänteineenkin kokonaisuudessaan mutkaton ja yksinkertainen. Silti tapa miten tarina on puettu elokuvan muotoon näyttää hienosti sen kuinka vähäiselläkin tarinalla on mahdollista luoda upea mestariteos. Siihen ei tarvita massiivista näyttelijäkaartia eikä maata mullistavan upeaa juonta vaan yksinkertaisestakin voidaan luoda jotakin kaunista ja muistettavaa.

    Onnistuneen ohjauksen lisäksi myöskään näyttelytyöstä ei löydä mitään poikkipuolista sanaa, joten Shi Man Mai Fu on kokonaisuudessaan upea mestariteos joka on ehdottomasti ansainnut paikkansa Suosituksia-sivulla (katso täältä).

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 111 546 annettuun ääneen”]7,5/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The Notebook

    Allie (Rachel McAdams) halaamassa äitiään

    The Notebook (IMDB) joka tunnetaan suomessa myös nimellä The Notebook – rakkauden sivut on vuonna 2004 julkaistu romanttinen draamaelokuva jonka on ohjannut Nick Cassavetes. Pääosarooleissa nähdään Rachel McAdams, Ryan Gosling, Gena Rowlands sekä James Garner. Elokuva pohjautuu Nicholas Sparksin vuonna 1996 julkaistuun esikoisteokseen Kuuntele vain muistojasi (Wikipedia).

    Hoitolaitoksessa on vanha dementoitunut nainen jolle paikan toinen asukas lukee nuoresta parista kertovaa rakkaustarinaa. Tarina kertoo kuinka erilaisista yhteiskuntaluokista tulevat nuoret kohtaavat toisensa tytön ollessa vanhempineen viettämässä kesälomaa pienessä kaupingissa. Välit lämpenevät aina rakkaudeksi asti joka ei miellytä tytön vanhempia sillä vanhemmat tahtovat tyttärelleen arvoisansa puolison.

    Kesäloman päätyttyä tiet eroavat vuosien ajaksi kunnes tiet kohtaavat jälleen yhteen. Rakastavaisten tarinaa kuunnellessaan dementiasta kärsivä vanha rouva alkaa muistamaan vähitellen kuulleensa tämän tarinan joskus ennenkin.

    Noah (Ryan Gosling)

    Romanttisten draamaelokuvien ystäville Nicholas Sparks saattaa olla tuttu nimi jo entuudestaan sillä hänen kirjojensa pohjalta on tehty useampia romanttisia draamoja kuten mm. A walk to remember (Muistojen polku), Message in a bottle (Viesti mereltä) sekä Safe heaven. Olen itse nähnyt muutamia Sparksin kirjoihin pohjautuvia teoksia ja ne jokainen on ollut itselleni hyvin toimivia eikä tämäkään tehnyt poikkeusta.

    The Notebook on koskettava tarina elämän mittaisesta suuresta rakkaudesta mikä raivaa kaikki matkalle tulevat esteet. Päämärätietoinen nuori Noah (Ryan Gosling) iskee silmänsä Allieen (Rachel McAdams) ja taistelee tiensä tämän elämään. Fiinimmeissä piireissä kasvanut Allie lämpeää vähän kerrallaan Noahin iskuyritykselle kunnes lopulta nuori rakkaus pääsee valloilleen jättäen jälkensä pysyvästi kumpaankin.

    Monessa mielessä The Notebook on suoraviivainen ja ennalta arvattava romanttinen draamaelokuva mitä katsoessa ei kovin paljoa joudu pohtimaan kovin syvällisiä ajatuksia. Sitä kautta se on kuitenkin erinomainen omassa lajityypissään – tarpeeksi suoraviivainen että aivot voi jättää narikkaan mutta samalla tarpeeksi koskettava jotta se saattaa luoda tarpeen pyyhkiä silmäkulmia kesken elokuvan.

    Vaikka tämän tyylilajin elokuvat ovat yleensä suhteellisen kliseisiä ja monessa mielessä korneja – kuten tämäkin – on ne silti elokuvia joilla on paikkansa. Jos ei muualla niin ainakin allekirjoittaneen katselulistalla. Romanttisten elokuvien ystäville tämä on näkemisen arvoinen filmatisointi, mutta mikäli romanttiset elokuvat eivät juuri puhuttele on turvallista jättää tämäkin katsomatta.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 543 059 annettuun ääneen”]7,8/10[/simple_tooltip])