Leffalauantai: Shi Mian Mai Fu (Lentävien tikarien talo)

Xiao Mein roolissa nähdään Ziyi Zhang

Shi Mian Mai Fu (IMDB), englantilaisittain House of Flying Daggers joka suomalaisittain on käännetty nimellä Lentävien tikarien talo on vuonna 2004 julkaistu toiminnallinen draama. Sen on ohjannut Yimou Zhang ja sen pääosarooleissa nähdään Ziyi Zhang, Takeshi Kaneshiro, Andy Lau sekä Dandan Song.

Poliisit ovat saaneet tietoonsa että kapinallisjoukko on hallituksen uhkana. Aikaisemman kapinallisjoukon johtaja on jo kuollut, mutta uusi joukko on jo muodostunut ja heidät täytyisi poliisin toimesta laittaa aisoihin ennen kuin on liian myöhäistä.

Poliisivoimissa työskentelevä Leo (Andy Lau) laittaa Jinin (Takeshi Kaneshiro) tutkimaan paikalliseen bordelliin tullutta uutta sokeaa tanssityttöä siinä toivossa että tämä johdattaisi poliisit Lentävien tikarien kapinallisjoukon luo. Juonittelu ei kuitenkaan jää ainoastaan yhden osapuolen toimeksi vaan vähitellen valheiden ja juonien kuvio laajenee monitahoisemmaksi kuin alussa on vaikuttanut.

Jin (Takeshi Kaneshiro) joutuu kohtaamaan useita taisteluita

Heti alkumetreiltä asti on havaittavissa että elokuva on tyyliltään hyvinkin erilainen kuin keskinkertainen Hollywoodissa tuotettu elokuva. Sinänsä tämä ei ole yllätys sillä tätä elokuvaa ei ole tuotettu Hollywoodissa vaan kyseessä on kiinalainen elokuva, mutta erottuvuus on silmiinpistävää. Kaikeksi onneksi tämä erottuvuus on ainoastaan positiivinen asia, sillä visuaalinen tyyli, tunnelma ja estetiikka on sanalla sanoen upeaa katsottavaa.

Elokuvan alkuvaiheilla nähtävä Main laulu- ja tanssikohtaus hidastettuine kamera-ajoineen luo Matrixmaisia vivahteita. Hienosti toteutettu kameratyöskentely pysyy alusta loppuun saakka positiivisesti edukseen erottuvana. Myöskin tanssin vaihtuessa miekkataisteluksi ja sen jälkeen hiippailevaksi etsinnäksi pääsee katsojana nopeasti huomaamaan että tyylikkyys ei jää ainoastaan visuaaliseen kerrontaan sillä myöskin surroundin monipuoliseen käyttöön on panostettu siten että se herättää katsojan huomion hyvällä tapaa.

Tarinansa syvyyden osalta tämä elokuva ei tarjoa katsojalleen mitään erityisen puhuttelevaa saati ajatuksia herättävää juonta. Päinvastoin, tarina on yllättävine käänteineenkin kokonaisuudessaan mutkaton ja yksinkertainen. Silti tapa miten tarina on puettu elokuvan muotoon näyttää hienosti sen kuinka vähäiselläkin tarinalla on mahdollista luoda upea mestariteos. Siihen ei tarvita massiivista näyttelijäkaartia eikä maata mullistavan upeaa juonta vaan yksinkertaisestakin voidaan luoda jotakin kaunista ja muistettavaa.

Onnistuneen ohjauksen lisäksi myöskään näyttelytyöstä ei löydä mitään poikkipuolista sanaa, joten Shi Man Mai Fu on kokonaisuudessaan upea mestariteos joka on ehdottomasti ansainnut paikkansa Suosituksia-sivulla (katso täältä).

Arvosana: 10/10 (IMDB: 7,5/10)

Leffalauantai: The Notebook

Allie (Rachel McAdams) halaamassa äitiään

The Notebook (IMDB) joka tunnetaan suomessa myös nimellä The Notebook – rakkauden sivut on vuonna 2004 julkaistu romanttinen draamaelokuva jonka on ohjannut Nick Cassavetes. Pääosarooleissa nähdään Rachel McAdams, Ryan Gosling, Gena Rowlands sekä James Garner. Elokuva pohjautuu Nicholas Sparksin vuonna 1996 julkaistuun esikoisteokseen Kuuntele vain muistojasi (Wikipedia).

Hoitolaitoksessa on vanha dementoitunut nainen jolle paikan toinen asukas lukee nuoresta parista kertovaa rakkaustarinaa. Tarina kertoo kuinka erilaisista yhteiskuntaluokista tulevat nuoret kohtaavat toisensa tytön ollessa vanhempineen viettämässä kesälomaa pienessä kaupingissa. Välit lämpenevät aina rakkaudeksi asti joka ei miellytä tytön vanhempia sillä vanhemmat tahtovat tyttärelleen arvoisansa puolison.

Kesäloman päätyttyä tiet eroavat vuosien ajaksi kunnes tiet kohtaavat jälleen yhteen. Rakastavaisten tarinaa kuunnellessaan dementiasta kärsivä vanha rouva alkaa muistamaan vähitellen kuulleensa tämän tarinan joskus ennenkin.

Noah (Ryan Gosling)

Romanttisten draamaelokuvien ystäville Nicholas Sparks saattaa olla tuttu nimi jo entuudestaan sillä hänen kirjojensa pohjalta on tehty useampia romanttisia draamoja kuten mm. A walk to remember (Muistojen polku), Message in a bottle (Viesti mereltä) sekä Safe heaven. Olen itse nähnyt muutamia Sparksin kirjoihin pohjautuvia teoksia ja ne jokainen on ollut itselleni hyvin toimivia eikä tämäkään tehnyt poikkeusta.

The Notebook on koskettava tarina elämän mittaisesta suuresta rakkaudesta mikä raivaa kaikki matkalle tulevat esteet. Päämärätietoinen nuori Noah (Ryan Gosling) iskee silmänsä Allieen (Rachel McAdams) ja taistelee tiensä tämän elämään. Fiinimmeissä piireissä kasvanut Allie lämpeää vähän kerrallaan Noahin iskuyritykselle kunnes lopulta nuori rakkaus pääsee valloilleen jättäen jälkensä pysyvästi kumpaankin.

Monessa mielessä The Notebook on suoraviivainen ja ennalta arvattava romanttinen draamaelokuva mitä katsoessa ei kovin paljoa joudu pohtimaan kovin syvällisiä ajatuksia. Sitä kautta se on kuitenkin erinomainen omassa lajityypissään – tarpeeksi suoraviivainen että aivot voi jättää narikkaan mutta samalla tarpeeksi koskettava jotta se saattaa luoda tarpeen pyyhkiä silmäkulmia kesken elokuvan.

Vaikka tämän tyylilajin elokuvat ovat yleensä suhteellisen kliseisiä ja monessa mielessä korneja – kuten tämäkin – on ne silti elokuvia joilla on paikkansa. Jos ei muualla niin ainakin allekirjoittaneen katselulistalla. Romanttisten elokuvien ystäville tämä on näkemisen arvoinen filmatisointi, mutta mikäli romanttiset elokuvat eivät juuri puhuttele on turvallista jättää tämäkin katsomatta.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 7,8/10)

Leffalauantai: Million Dollar Baby

Frankie (Clint Eastwood) ja Maggie (Hilary Swank)

Vuonna 2005 parhaan elokuvan Oscar-palkinnon voittanut Million Dollar Baby (IMDB) on vuonna 2004 julkaistu draamaelokuva jonka on ohjannut Clint Eastwood. Sen pääosarooleissa nähdään Hilary Swank, Clint Eastwood sekä Morgan Freeman.

Tarinassa kerrotaan Maggie Fitzgeraldista (Hilary Swank) joka tahtoo menestyä nyrkkeilyssä. Maggie pyytää menestyvän nyrkkeilijän Big Willie Littlen (Mike Colter) kulmamiehenä ja valmentajana toimivalta Frankielta (Clint Eastwood) että hän ryhtyisi valmentamaan myös häntä, mutta Frank ei lämpene idealle sillä hän ei tahdo syystä tai toisesta valmentaa naisia. Maggie kuitenkin tulee Frankien salille treenaamaan aina vain uudestaan ja uudestaan kunnes hän lopulta hän saa Frankien suostumaan valmentajakseen.

Frankien valmennuksen ja oman päämäärätietoisuutensa avulla huonoista kotioloista ponnistanut Maggie saavuttaa voiton toisensa perään kunnes vihdoin päästään taistelemaan jo merkittävästi suuremmistakin palkinnoista.

Maggie Fitzgerald (Hilary Swank)

Pintapuoleisesti katsoen ainakin alkuosa Million Dollar Babystä on erinomaisesti toteutettua nyrkkeilyelokuvaa missä päämäärätietoisuuden avulla saavutetaan suuria unelmia, mutta kuten luultavasti lähes poikkeuksetta jokaisen erinomaisen elokuvan kohdalla nin myös tässä merkitys ulottuu paljon tätä syvemmälle.

Tarinan keskiössä on Maggie jonka tarinaa avataan elokuvan edetessä pienin askelein. Hänen perhetaustansa on hänen omien puheidensa kautta peilaten kohtalaisen huono eikä muutamat näytetyt kohtaukset perheen kanssa myöskään katsojalta tuota mielikuvaa murenna. Elokuvassa suuressa roolissa toimivaa Frankietäkään ei liian paljoa katsojalle avata, mutta kuitenkin sopivan paljon jotta katsojan on helppoa rakentaa mielikuva hänen persoonastaan ja hänen toiminnastaan saatujen palapelien palojen perusteella.

Pidin tämän elokuvan kohdalla erityisesti tavasta kuinka hahmojen persoonat ja motiivit avautuvat vähän kerrassaan ja kuinka kasvutarinat ovat aidosti koskettavia ja puhuttelevia. Ensisijaisesti Frankin tehtävänä on valmentaa Maggieta nyrkkeiijänä mutta kuitenkin samaan aikaan hän valmentaa itseäänkin, sillä jotkin taistelut joudutaan käymään kehän ulkopuolella. Tätä taustaa vasten Million Dollar Baby onkin kahden hyväksyntää kaipaavan ja epävarman elämäänsä pakenevan ihmisen viimeinen taistelu jossa voittopalkintona on vastustajista vaikeimman – itsensä – kohtaaminen ja voittaminen.

Mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä moniulotteinen koskettava tarina mielenkiintoisella hahmokehityksellä yhdistettynä hienosti toimivaan ohjaukselliseen tyyliin tekee tästä elokuvasta mestariteoksen joka pääsi myös suoraan Suosituksia-sivulleni.

Arvosana: 10/10 (IMDB: 8,1/10)

Leffalauantai: A Cinderella Story

Sam (Hilary Duff)

A Cinderella Story (IMDB) on Mark Rosmanin ohjaama koko perheen romanttinen komedia vuodelta 2004. Pääosarooleissa nähdään Hilary Duff, Chad Michael Murray sekä Jennifer Coolidge.

Nimensä mukaisesti elokuvan tarina nojaa luultavasti jokaiselle länsimaisessa kulttuurissa kasvaneelle tuttuun Tuhkimo-tarinaan. Tämän elokuvan Tuhkimona nähdään kahvilassa työskentelevä high schoolia käyvä Sam (Hilary Duff), jonka tavoitteena on päästä Princetowniin opiskeljaksi. Unelmista on hankalaa tehdä totta kun aika menee töiden lisäksi myös ilkeän äitipuolen Fionan (Jennifer Coolidge) oikkujen täyttämisessä.

Jotta Tuhkimotarina olisi täydellinen, tarvitaan siihen tietenkin myös prinssi. Tässä tapauksessa kuninkaallisen roolissa nähdään suosittu ja komea jalkapallojoukkueen tähtinimi Austin (Chad Michael Murray). Austinilla riittäisi koulun tyttöjen keskuudessa vientiä, mutta netin välityksellä tapaamansa salaperäinen Tuhkimo on onnistunut kuitenkin jo valtaamaan hänen mielensä kuningaskunnan omakseen.

Tanssiaisissa Austin tapaa vihdoin salaperäisen Tuhkimonsa mutta hänen ei onnistu vielä saada selville tämän henkilöllisyyttä. Kellon lähestyessä puolta yötä Samin täytyy rientää takaisin haaveista todelliseen maailmaan ja töidensä pariin.

Sam ja Austin (Chad Michael Murray)

Romanttisten komedioiden yleiseen tyyliin ei tämäkään elokuva yllätä katsojaansa missään vaiheessa. Tämä on hyvä piirre kaikille meille jotka pidämme suoraviivaisista ja ennalta-arvattavista romanttisista komedioista, mutta samalla se on myös yksi niistä monista ärsyttävistä piirteistä niille joille tämän tyylilajin elokuvat ei iske.

Tutuissa ja turvallisissa vesissä liikutaan alusta loppuun saakka, eikä ennalta-arvattavuutta ainakaan vähennä juonen mukaileminen klassista Tuhkimo-tarinaa. Hyvä niin, sillä filmatisointi on suhteellisen toimivasti toteutettu moderniin muottiin tarpeeksi löyhällä otteella. Lasikengän sijaan kadonnut matkapuhelin olisi tosin kaivannut omaan makuuni hieman suurempaa ja merkittävämpää roolia kadonnutta rakkautta etsiessä.

Romanttisten komedioiden ja high school -elokuvien piirteiden yhdistäminen Tuhkimo-tarinaan on sopivassa balanssissa ja lajityyppiensä keskeiset kliseet löytyvät myös tästä. Myöskin ohjaus, näyttely, lavastus, puvustus ja kaikki muut piirteet mitkä luovat elokuvan ovat tavallista toimivaa tasoa – juuri sitä mitä romanttisilta komedioilta on tottunut näkemään ja myös odottamaan.

Kokonaisuutena A Cinderella Story on kepeän viihteellinen romanttinen komedia josta on helppoa pitää mikäli yleisestikin tästä tyylilajista pitää. Allekirjoittaneelle tämä toimi siis hyvin. Mikäli tämä lajityyppi ei ole iskenyt aikaisemmin ei tähän elokuvaan kannata käyttää aikaansa, sillä tämä tuskin tulee muuttamaan mielikuvaa siitä mistä on hyvät romanttiset komediat tehty.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,9/10)

Leffalauantai: Dodgeball: A True Underdog Story (Boltsit pelissä – Dodgeball)

Peter La Fleur (Vince Vaughn) joukkueineen

Dodgeball: A true underdog story (IMDB) joka suomessa on tunnettu myös nimellä Boltsit pelissä – Dodgeball on vuonna 2004 julkaistu komedia jonka on ohjannut myös We’re the Millers -elokuvan ohjauksesta tuttu Rawson Marshall Thurber. Pääosarooleissa nähdään Vince Vaughn, Ben Stiller sekä Christine Taylor.

Elokuvan tarinan keskiössä on kaksi miestä, Peter La Fleur (Vince Vaughn) ja White Goodman (Ben Stiller), jotka kumpikin pyörittävät kuntosalitoimintaa. White Goodmanin sali on suosittu kauniiden ja komeiden keskuudessa kun taas Peter La Fleurin kuntosali Average Joe’s Gymnasium on nimensä mukaisesti tavalliselle tallaajalle sopiva paikka treenaamiseen.

Peterin sali joutuu hankalan paikan eteen kun lakinainen Kate Veatch (Christine Taylor) tulee White Goodmanin pankin asianajanana paikan päälle kertomaan että sali menee maksamattomien velkojen vuoksi kiinni mikäli he eivät saa taiottua jostakin 50.000 dollaria maksuihin. Hankalan tilanteen hetkellä Peterin vakioasiakkaat päättävät toimia Peterin kanssa pelastaakseen heille tärkeän salin kohtalon. He päättävät osallistuvat polttopalloturnaukseen jonka pääpottina on tarvittavat 50.000 dollaria.

White Goodman (Ben Stilelr)

Dodgeball on perinteinen helposti lähestyttävä hyvän mielen lämminhenkinen komedia jossa huumorin alla kuitenkin pidetään kaiken aikaa tukevasti kiinni tarinan syvemmästä merkityksestä. Tarinan syvemmällä merkityksellä tarkoitan siis elokuvan kuvausta ystävyyden merkityksestä, yhteen hiileen puhaltamisen tärkeydestä sekä hyvien asioiden tapahtumisesta niille jotka toimivat oikein ja oikeamielisesti.

Tarinassa on lajityypilleen uskollisesti useampia pieniä ennalta arvattavia sivujuonteita ja kliseisiä ratkaisuita aina cheerleaderiin rakastuneesta nörtistä ylimielisen ja koppavan uhoajan heikkoon itsetuntoon.

Vaikka koko paketti onkin ommeltu kasaan kliseistä tai muuten vain useampaan otteeseen muissa lajityyppinsä elokuvissa nähdyistä piirteistä oli tämä omaan makuuni silti selkeästi keskivertoa parempi elokuva omassa genressään.

Pidin erityisesti paikoitellen karkeasta ja absurdista huumorista, parodioiduista kulttuurillisista viittauksista sekä sen korostetun kliseisistä piirteistä. Hyvällä maulla tehty itsetietoinen kliseisyys toimii aina, mutta valitettavan usein lopputuloksesta käteen jää ainoastaan silmiä satuttava ja sielua koskettava myötähäpeä. Ilahduttavasti Dodgeball onnistuu välttämään kaikki uhkaavat sudenkuopat ja lopulta tarjoaa katsojalleen tarpeeksi överiksi vedettyä huumoria niihin hetkiin jolloin haluaa vain istua alas ja nauraa kepeälle viihteelle .

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,7/10)