Robert Rodriguezin ohjaama Once upon a time in Mexico on vuonna 2003 julkaistu toiminnallinen rikostrilleri. Pääosissa nähdään Johnny Depp, Antonio Banderas, Willem Dafoe, Salma Hayek sekä Danny Trejo.
Meksikossa on tapahtumassa vallankaappausyritys jonka taustalla tapahtuu monenlaisia juonitteluita ja useiden eri tahojen välisiä välienselvittelyitä. Taustalla on säätämässä niin huumerikollisia, CIA:ta kuin myös entistä FBI:n agenttiakin. Toisten toimintaa motivoi raha, toisten valta ja joillekin kyseessä on puhtaasti henkilökohtaisista syistä minkä takia he tulevat mukaan kuvioihin taistelemaan kuka ketäkin vastaan.
Juoni on konseptin tasolla toimiva, mutta valitettavasti toteutus jättää toivomisen varaa, sillä tarinassa on aivan liian monta henkilöä osallisena painoarvoltaan liian suuressa roolissa joka heikentää sen selkeyttä siitä ketkä ovat todella juonen kannalta merkittäviä hahmoja.
Elokuvan alkuvaiheilla Johnny Deppin esittämä Sands vaikuttaa olevan selkeä protagonisti, mutta jossain vaiheessa kuvioissa alkaa pyörimään useita henkilöitä siten että hänen hahmonsa jää vähitellen vain sivustakatsojan rooliin kun tarinaa viedään eteenpäin. Valitettavasti aivan yhtä selkeää johtohahmoa ei enää nouse esiin, minkä vuoksi kokonaisuudesta jää lopulta käteen ainoastaan sekalainen tarina hahmoilla joihin ei ole syntynyt missään vaiheessa tarpeeksi kosketuspintaa.
Tarpeettoman monet hahmot tekevät myös juonen seuraamisesta paikoitellen sekavaa. Henkilöt juonivat kuka ketäkin vastaan, pettävät toisensa eikä kaikkien tekojen motivaatioista saa selkeyttä, mikä johtaa lopulta vain siihen että osa kohtauksista tai niiden osista tuntuu irtonaisilta ja merkityksettömiltä. Toki hahmosta ja hänen irrationaalisesta toiminnastaan saa jonkinlaista mielikuvaa hahmon persoonasta, mutta kokonaisuutta ajatellen se ei anna juurikaan mitään merkittävää jota ei olisi voitu kertoa paremminkin. Esimerkkinä tällaisesta osasta kohtausta on se kun ravintolan kokki ammutaan absurdin syyn vuoksi keittiöön.
Toiminnalliset kohtaukset ovat visuaalisesti toimivia, mutta sisällöllisesti kliseisiä. Muutamat henkilöt on taisteluissa joilla osumatarkkuus on priimaa kun taas loput painivat sihtinsä osalta samassa sarjassa kuin Stormtrooperit Star Warseissa.
Vaikka monet asiat tässä elokuvassa on keskinkertaista tasoa, on siinä myös paljon toimiviakin elementtejä. Valaistus on monin paikoin tyylikästä, musiikki on hyvää, näyttelytyö toimii ja toimintakohtauksissakin on kliseisyydestä huolimatta viihdyttävyyttä.
Kun ottaa huomioon nimekkäät ja osaavat näyttelijät on harmillista että Once upon a time in Mexico ei nouse keskinkertaisuuden yläpuolelle, sillä tarvittavia aineksia olisi ollut joista olisi voitu keittää parempikin soppa.
