HUOM! Tämän blogipostauksen kuvat eivät pyri olemaan valokuvina hyvinä. Näiden kuvien tarkoitus on ainoastaan demonstroida kuinka paljon RAW-kuvista voidaan kaivaa vielä hämäristäkin kuvista dataa. Maltillisempi editointi on yleensä suotavaa jotta luonnollinen tunnelma säilyy (mikäli se on edes tavoitteena).
Kuten aikaisemmin olen tässä blogissa maininnut ohimennen, otan kuvat järjestelmäkameroissani RAW+JPEG muodossa. Käytännössä JPEG otan vain jotta voin jo vähitellen vanhalla läppärillänikin katsoa kuvat nopeasti reissussa ollessa ja tarpeen mukaan voin tehdä pieniä muutoksia niihinkin kuviin. Samoin jos kuva on muuten kaikin puolin OK eikä tarvitse enempää säätämistä, voin käyttää JPG-kuvaa suoraan sellaisenaan.
Ainoa huono puoli RAW-kuvissa on se, että yksi RAW-kuva Panasonic Lumix GX80:lla vie hieman päälle 19 MB kun vastaavat kuvat JPEG:nä pyörii 3-8 MB välillä, useasti noin viisi megaa. Nikon D5300:lla RAW-kuvat vievät noin 16-21 MB kun vastaavat kuvat JPEG-muodossa vie noin 5-11 MB, useasti näyttäisi olevan noin 8 MB kokoluokassa.
Kuitenkin RAW-kuvaus tarjoaa paljon enemmän mahdollista säätövaraa mikäli sille tulee tarvetta. Yleensä tälle on tarvetta etenkin valkotasapainon osalta, koska toisinaan automatiikka antaa virheelliset arvot ja kuva näyttää värien osalta luonnottomalta. Myöskään käsin en yleensä valkotasapainoa säädä kuvauspaikalla, joten jälkeenpäin tämän korjaaminen on todella iso hyöty. Myös JPEG-kuvista voi valkotasapainoa korjata, mutta monesti kuva ei näytä sen jälkeen yhtä hyvälle kuin jos valkotasapaino olisi korjattu RAW-kuvasta. JPEG-pakkaus hävittää aina kuvasta tietoa, jonka takia kuvien korjaaminen niistä on monesti huonommin toteutettavissa.
RAW-kuvista pystyy myös kaivamaan paljon enemmän yksityiskohtia myös kuvista, jotka on reilusti alivalottuneita. Samoin kuvasta kadonneet värisävyt on toisinaan mahdollista saada kaivettua kohtalaisen hyvällä menestyksellä takaisin.
