Aleksin Blogi

Month: September 2017

  • Perjantaipullo: Schneider Weisse Tap 6 Unser Aventinus

    Schneider Weisse Tap 6 Unser Aventinus

    Tällä viikolla perjantaipullona on hämmentävä tuote, josta en ole edes täysin varma mikä ihme se on. Tuotteen kyljessä lukee Schneiser Weisse Tap 6 Mein Aventinus, mutta Alkon sivuilla ei ole sellaista tuotetta, on vain Schneiser Weisse Tap 6 Mein Aventinus. Etikettikin on hieman erilainen, mutta luultavasti tuote on muuten sama. Kuitenkin sana unser on saksaa ja tarkoittaa meidän kun taas sana mein tarkoittaa minun, joten kyseessä voi olla brändäysjuttu.

    Yhtä kaikki kyseessä on 8.2 % alkoholia sisältävä vehnäolut jota myydään 0.5 litran pulloissa hintaan 4,49 eur. Oluen väriarvo on 52 EBC joten kyseessä on väriltään tummempi olut kuin viimeisinä parina viikkoina perjantaipulloissa on nähty.

    Oluen tuoksu on mieto eikä herättänyt mitään ajatuksia itselleni. Vaahtoavaisuus on kohtalaisen suurta ja vaahto kestää pitkään, mutta tästäkin huolimatta odotus on vaahdon laskeutumisen arvoista.

    Schneider Weisse Tap 6 on hedelmäinen ja pehmeä olut jossa on hieman paksuutta havaittavissa. Paksuudella tarkoitan siis samaa tatsia mitä esim. Guinessissa on, eli sellaista suhteellisen sameaa olutta. Tämä on suhteellisen petollinen olut ihmisille jotka eivät ole tottuneet sille että olut voi olla miedon makuinen mutta sisältää runsaasti alkoholia. Humala ei tässä maistu juuri lainkaan, joten makunsa puolesta tällaista on helppoa hilpaista alas nopeallakin tahdilla.

    Schneider Weisse Tap 6 menee loistavien oluien kategoriaan. Tätä on helppo suositella testattavaksi.

    Musiikkivalinnat olivat tällä kertaa tavallista hankalammat löytää, sillä en meinannut löytää mitään selkeästi tähän sopivaa. Moni artisti oli lähes sopivaa oluen tunnelmaan, mutta silti ei aivan. Koetin Kivimetsän druidia, Ensiferumia, irkkulauluja, mutta lopulta oluen pehmeään makuun ja sen tunnelmaan sopivimmaksi päätyi Devil Dollin kappale Bourbon in your Eyes sekä Arielle Dombasien, The Hillbilly Moon Explasionin ja Nicolas Kerin kappale My Love for Evermore.

  • Ruokapaikat: Mount Everest Vilhonkatu

    Bhendo masu, lammasta currykastikkeessa Mount everestin tyyliin

    Tämänkertainen ruokapaikka on nepalilainen ravintola Mount Everest joka löytyy Helsingin keskustasta aivan rautatieaseman läheisyydestä, osoitteesta Vilhonkatu 9. Käytännössä siis paikka on Rautatientorin vieressä, lähellä kansallisteatteria. Mount Everestin ravintoloita löytyy Helsinigistä myös Lapinlahdenkadulta sekä Luotsikadulta, mutta en ole kumpaakaan näistä aikaisemmin myöskään testannut.

    Keskustan Mount Everest on yleisilmeeltään siisti ja viihtyisä ravintola joka olemukseltaan ja sisustukseltaan on hyvin samanlainen kuin muutkin nepalilaiset ravintolat joita olen koettanut.

    Kävin ravintolassa lauantaina noin kolmen aikaan eikä ainakaan siihen aikaan ollut erikoisemmin ruuhkaa. Istumaan mahtui hyvin. Paikalla oli kyllä myös muitakin ihmisiä mutta otin kuvan siten että he eivät tule kuvaan näkyviin lukuunottamatta kuvassa näkyvää työntekijää.

    Lauantaina kolmen aikaan oli hyvä aika käydä, sillä tähän aikaan mahtui hyvin istumaan vaikka toki muutama yksittäinen asiakas paikalla oli kuvan ulkopuolella

    Tavallisesti nepalilaisissa ravintoloissa tapanani on tilata lähes aina kanaa, mutta tällä kertaa mukana olleen kaverini suosituksesta päädyin ottamaan lammasta currykastikkeessa.

    Olin katsonut ravintolan ulkopuolelta seinästä ruokalistan ja valinnut mitä haluan syödä, joten tilaus oli suoraviivainen ja nopea prosessi. Menin sisään, sanoin minkä annoksen haluan ja menin istumaan. Ruokaa ei tarvinnut odottaa kauaa ja ennen pääruokaa tuotiin jo pöytään papadum-leipä jota oli hyvä syödä pääruokaa odotellessa.

    Pääruoka oli hyvä ja maukas. Se maistui tutulle ja turvalliselle nepalilaisen ravintolan ruoalle eikä se herättänyt kovin suuria ajatuksia tai tunnetiloja. Toisin sanoen, ruoka oli hyvää ja se maistui juuri sille mitä siltä toivoi ja odottikin. Jos pitää nepalilaisesta ruoasta, pitää varmasti myös tästäkin paikasta.

    Keskustan Mount Everest ulkoapäin kuvattuna

    Annoksen koko oli hyvä, vaikkakin se oli oman jaksamisen ylärajoissa. Sen pystyi syömään hyvin ilman ähkyä, mutta kuitenkin sen jälkeen tiesi käyneensä syömässä. Itselleni olisi siis pienempikin annos riittänyt, mutta hyvänä puolena eipä tarvinnut illalla enää syödä muuta isompaa ateriaa.

    Hinta aterialle ei myöskään ollut paha, sillä annos maksoi 14,50 eur.

    Loppupäätelmänä Mount Everest Vilhonkadulla Helsingin keskustassa on hyvä ja normaalihintainen nepalilainen ravintola. Siellä on hyvä ja ystävällinen palvelu, ruoka on hyvää ja tunnelmakin on viihtyisä. Jos pitää nepalilaisesta ruoasta, en näe mitään syytä miksi tätä paikkaa en voisi suositella kokeilemaan.

  • Kokkailut: Pekonilla täytetty uunipaprika nuudelien kera

    Valmis annos

    Tämän kertaisissa kokkailuissa on myöskin hyvin simppeli ruoka, pekonilla täytetty uunipaprika jonka kanssa nuudeleita.

    Aivan ensimmäiseksi vedenkeittimellä tuli kiehautettua vettä nuudeleille. Nuudelit tuli viskattua kattilaan jonka päälle sitten kiehuvat vedet tuli lisättyä. Kansi päälle ja nuudelit sinne hautumaan muun ruoan valmistuksen ajaksi.

    Seuraavana vaiheena oli paistella pekonit. Pekonien paistamisen aloittamisen yhteydessä pistin myös uunin lämpeämään 175 asteeseen.

    Ruoanvalmistuksessa käytetyt ainesosat. Kurkku unohtui kuvasta.

    Pistin Amerikan pekoni -paketista kaksi kappaletta pekonisuikaileita pannulle kärventymään. Toinen näistä sitten katkesi kahteen osaan, mutta toki tällä ei ole tällaisessa ruoassa mitään merkitystä aterian estetiikan kannalta. Pekonien paistuessa pannulla kerkeää hyvin irroittamaan paprikasta keskusosan pois, puolittaa paprikan valmiiksi ja nyppiä pois isoimmat siemenet.

    Kun pekonit olivat kärventyneet valmiiksi oli aika viskata pekonit paprikan sisälle täytteeksi ja laittaa uuniin. Annoin olla paprikan 175-asteisessa uunissa 7 minuuttia, mutta ehkä olisi voinut olla hieman pidempäänkin.

    Kun kaikki oli kokkailujen puolesta valmista kaadoin nuudeleiden loput vedet pois ja kippasin siitä pienen annoksen lautaselle, leikkasin kurkkua lautaselle aterian seuraksi raikkautta tuomaan ja hieman heitin lautaselle mukaan myös raejuustoa. Viimeisen silauksen aterialle antoi paprikan päälle lisätty Grana Padano juustoraaste jonka lisäsin vasta kun ateria oli lautasella.

    Nuudelit lisätty kiehuvaan veteen imeytymään
    Kaksi viipaletta pekonia joista toinen katkesi pannulle nostaessa kahteen osaan
    Pekonin paistumista odotellessa kerkeää paprikasta irroittamaan keskusosan
    Pekoni viskataan paprikan sisälle ja paprikat uuniin

    Raaka-aineiden hinnat eriteltynä:
    – Pirkka lihanuudeli 0,39 eur
    – HK Amerikan pekoni 1,99 eur
    – Kotimainen kurkku 1,52 eur
    – Punainen ulkomaalainen paprika 0,29 eur
    – Valio raejuusto 1,39 eur
    – Pirkka Grana Padano juustoraaste 2,19 eur

    Aineille tuli kertaostoksena jonkin verran hintaa, yhteensä 7,77 euroa mutta täytyy toki muistaa se että yhden aterian hinnaksi ei jää lähellekään tuota.

    Söin annoksena ainoastaan puolikkaan paprikan jonka sisällä on yksi pekonisiivu, juustoraasteesta jäi ainakin 95 % pussista jäljelle, kurkkua meni vain viides- tai kuudesosa ja raejuustostakin meni ainoastaan murto-osa purkkia. Myöskin nuudeleita jäi jäljelle yli puolet keitetystä joten aterialle ei jää lopulta paljoa hintaa jos ottaa nämä seikat huomioon.

  • Johdot piiloon

    Bluelounge Cablebox -kaapelikotelo on mahtava keksintö

    Kotonani on paljon elektroniikkaa jonka seurauksena on tietenkin se että johtoja ja muuntajia on aivan järjettömät määrät. Vuosien mittaan olen koettanut jos jonkinmoista tapaa saada johtoja piiloon ja jatkoroikkia tungettua pöytien kaappeihin ja pöytien taakse pois silmistä ja mielestä, mutta valitettavasti niissä ratkaisuissa on omat ongelmansa. Jos ja kun jatkoroikan saa piiloon pois näkyvistä, aiheuttaa se edelleen harmaita hiuksia siinä vaiheessa kun pitäisi siivota. Sähköjohdot keräävät paljon pölyä ja jos niitä ei pääse imuroimaan ei se ole hyväksi huoneilmalle.

    Vihdoin ja viimein Verkkokaupassa käydessäni päätin ostaa kaapelikoteloita. En niitä mennyt etsimään alunperin, mutta koska matkalla sattui osumaan silmään ajattelin että voisinpa kokeilla. Pistin elämän risaiseksi ja ostin kerralla kaksi.

    Toinen johtokotelo menee Macin taakse. Syntikan sustain-pedaalia en toki niputtanut.

    Kotona sitten irrottelin kaikki elektroniikat irti seinistä ja vaihdoin samalla huonejärjestystä samalla kun huonekaluja piti muutenkin siirtää suuret määrät jotta taakse pääsin imuroimaan. Aiemmin huonejärjestys oli olosuhteiden pakottamana toinen, sillä Counter-Strike: Global Offensiveä pelatessa piti kone olla kaapelilla kiinni nettiboksissa koska WLAN-yhteys pätki niin paljon. Ostin kuitenkin Verkkokaupasta paremman WLAN-tikun jolla pelaaminen onnistui ilman ongelmia, joten nyt pystyin huonejärjestyksen valitsemaan muilla perusteilla.

    Johtokotelo tuo ison hyödyn kämppääni sillä kotelon visuaalinen ilme ei ole järin ruma ja sen kehtaa jättää jopa näkyville. Jatkoroikka ei ole kaunis näky ja jatkoroikka jossa on muuntajia on vielä sitäkin rumempi ilmestys. Harmillisesti monessa laitteessa on muuntaja eikä pelkkä virtatöpseli, mutta onneksi tuohon johtokotelon sisälle mahtuu myös muuntajia monta kappaletta ilman ongelmia.

    Television vieressä on pieni taso jonne sai laitettua toisen johtokotelon. Sen sisälle meni konsoleiden ja nettiboksin muuntajat sekä Philips Huen ohjausyksikkö ja sen muuntaja.

    Ajattelin selviäväni kahdella kotelolla, mutta television taakse tunkiessani koteloa ja johtoja sen sisään tajusin että parempi tehdä tämä siististi. Laitoin yhden television taakse ja toisen television viereen jonne tulee konsoleiden johdot. Sen lisäksi piti siis käydä ostamassa kaksi uutta rasiaa vielä tietokoneille.

    Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen. Kotelon ansiosta pöydät voi tunkea paljon lähemmäksi seinää kun sen taakse ei tarvitse jättää tilaa muuntajille. Samoin asunnon siivoamisen kannalta nämä helpottavat arkea.

    Vielä jossain vaiheessa täytyy kehitellä parempia ratkaisuja johtojen piilottamiseen, mutta siihen asti näillä ratkaisuilla mennään. Loppuun vielä kuva television takaa ja konsoleiden alta.

    Television takana televisiotasolla on yksi kotelo jonne sijoitin viiden laitteen virtajohdot sekä television liitäntäboksin

    Johtokoteloita myydään ainakin Verkkokauppa.comissa hintaan 34,90 eur.

  • Peliarvostelu: Heavy Rain (PS4)

    Madison joraamassa

    Heavy Rain on alunperin vuonna 2010 Playstation 3:lle julkaistu peli joka on saanut remasteroinnin ja julkaisun Playstation 4:lle vuoden 2016 maaliskuussa. Peli on tyypiltään toimintaseikkailun ja interaktiivisen draamaan yhdistelmä. Kehityksestä on vastannut Quantic Dream -pelistudio ja sen on julkaissut Sony Computer Entertainment. Heavy Rain on saatavana ainoastaan Playstation-konsoleille.

    Pelillisesti kyseessä on pääosin varsin verkkaisesti etenevä rikostarina. Pelaajan tehtävänä on kävellä ohjaamallaan hahmolla ympäriinsä, tehdä erinäisiä toimintoja ja väliin harrastaa kohtalaisen nopeaa sormijumppaa quick time eventtien parissa. Esimerkkejä tällaisista toiminnoista on kävellä jääkaapille, ottaa sieltä ruokaa, lämmittää se mikrossa ja muita vastaavia. Quick time eventeissä taas joutuu pikaisesti painamaan oikeaa nappia esimerkiksi yllättävissä taistelutilanteissa.

    Ethan kotonaan valmistautumassa poikansa syntyäpäiväjuhliin

    Pelaajan ohjaama hahmo muuttuu tarinan aikana useampaan otteeseen. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin kaikkiaan neljän eri henkilön näkökulmasta ja se toimi Until Dawnin tapaan hyvin. Ohjattavat henkilöt ovat perheenisä, reportteri, salapoliisi ja FBI:n agenttti.

    Pelin juoni

    Alussa tarinassa Ethan kadottaa toisen poikansa kauppakeskuksessa ja kun hänet löytyy, onnistuu poika epähuomiossa juoksemaan auton alle isänsä silmien edessä. Poika menehtyy saamiinsa vammoihin ja sen jälkeen tarinassa hypätäänkin jo muutama vuosi eteenpäin. Ethanilla ja vaimollaan on tullut ero ja Ethanin suhde elossa olevaan poikaansa on hieman etäinen. Ethan käy psykologin kanssa juttelemassa ongelmistaan ja aina toisinaan hän saa blackoutteja kadottaen tietoisuutensa ympäröivästä maailmasta.

    Muistikatkojen jälkeen Ethan herää monesti vesisateesta kädessään paperinen origami. Vuosien ajan kaupungissa on tehty epämääräisiä murhia joissa uhri on hukutettu kaivossa sadeveteen. Ruumiin läheltä löytyy aina origami sekä orkidea.

    Uskonnollinen fanaatikko

    Orkideamurhia tutkitaan niin FBI:n toimesta kuin yksityisetsivänkin toimesta. Oman osansa origamimurhaajan etsintään antaa myös reportteri sekä Ethan itse, sillä Ethanin toinen elossa oleva poika joutuu orkideamurhaajan kaappaamaksi. Orkideamurhaaja antaa Ethanille erilaisia sairaita tehtäviä suoritettavaksi, kuten sormensa katkaiseminen ja sen videointi todisteeksi suoritetusta tehtävästä.

    Fiilikset pelistä

    Heavy Rain on erinomainen peli, vaikkakin sen pelimekaniikka kaipaisikin hiomista. Paikoitellen nappien painelu sai absurdejakin piirteitä kun sormet meinasivat loppua kesken koska napeille ei enää yltänyt kun toiset sormet olivat jo entuudestaan edessä toisen napin painamisen vuoksi. Samoin hahmon liikuttaminen oli paikoitellen kohtalaisen kankeaa.

    Tulenliekkinä saavuit kerran…

    Myöskin grafiikoista oli helppoa huomata pelin olleen alunperin vuodelta 2010. Pelimekaniikasta ja selkeästi vanhahtavasta grafiikasta huolimatta se on täysin pelattavissa vielä tänäkin päivänä, kiitos todella hienon ja yllättävänkin tarinan.

    Pidin pelissä siitä, että valinnoilla oli selkeästi oikeita vaikutuksia. Esimerkiksi oma ideaalinen naiiviuteni antoi juonelle vähemmän iloisen käänteen sillä sen seurauksena kolme eri ihmistä pääsi hengestään. Se oli todella yllättävää, sillä olen tottunut näkemään peleissä onnellisia loppuja. Tällä kertaa omien valintojeni takia sellaista ei nähty.

    Heavy Rainissa oli myös kauniit musiikit ja yleisesti ottaen hyvä tunnelma. Myös iso kiitos tulee suomalaisista tekstityksistä. Vaikka englanti itseltäni taipuukin, on mukavampaa tällaisia pelata käyttäen kotimaista tekstitystä.

    Heavy Rain on peli jota voin suositella kaikille Playstationin omistavalle interaktiivisen draaman ystävälle.

    Pisteet: 9/10